Lakia käsittelevä blogi Helsingistä

Ostaja osti 22.2.2021 myyjältä Philips 346P1CRH -näytön hintaan 521,65 euroa. Lisäksi ostaja maksoi 19,99 euron toimitusmaksun. Ostaja sai tilauksestaan tilausvahvistuksen. Myyjä perui tilauksen tilauspäivänä 22.2.2021 kertoen tuotteen olevan loppuunmyyty. Asiassa oli riitaa ostajan oikeudesta vahingonkorvaukseen tilanteessa, jossa kateostoa ei ollut tehty. Kuluttajariitalautakunta suositti, että myyjä maksaa ostajalle 108,26 euroa.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut kanteen olevan selvästi perusteeton ja perustuvan notorisesti epätosiin ja mahdottomiin väitteisiin ja vastuurakenteisiin. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 31.5.2022)

Järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen A oli viljellyt kannabiskasveja vuokraamallaan kiinteistöllä. Rikoksen tekemiseen oli osallistunut kaksi muuta henkilöä, joista toinen oli ollut saman rikollisryhmän jäsen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että asiassa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että A oli tehnyt hänen syykseen luetun törkeän huumausainerikoksen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. (Ään.)

Vaatimukset hovioikeudessaKanteluKantelija on kannellut käräjäoikeuden päätöksestä ja lausunut näkemyksenään, että tyytymättömyyden ilmoittamiselle asetettu määräaika alkaa siitä, kun asianosainen on saanut ratkaisun tiedokseen. Hän oli saanut käräjäoikeuden ratkaisun postitse 9.12.2021.Hovioikeuden ratkaisuPerustelutOikeudenkäymiskaaren 25 luvun 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaan asianosaisen, joka tahtoo hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, on ilmoitettava siihen tyytymättömyyttä puhevallan menettämisen uhalla. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava viimeistään seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Saman luvun 9 §:n 1 momentin mukaan, jos tyytymättömyyden ilmoitusta ei ole tehty säädetyssä järjestyksessä, ilmoitusta ei hyväksytä.Lainkohdan selkeän sanamuodon mukaan määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle alkaa siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Käräjäoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla tyytymättömyyden ilmoitusta ei ole tehty säädetyssä järjestyksessä. Hovioikeus toteaa vielä, että Kantelija on oman ilmoituksensa mukaan saanut käräjäoikeuden ratkaisun tiedokseen 9.12.2021, mikä on ollut tyytymättömyyden ilmoittamiselle asetetun määräajan viimeinen päivä. Kantelijalla olisi siten ollut mahdollisuus ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun vielä 9.12.2021, jolloin se on saapunut hänelle postitse.Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.PäätöslauselmaKantelu hylätään.

Hovioikeus katsoi, että veropetoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja verotussäännösten vastainen menettely oli jatkunut koko yrityksen kaksi tilikautta kestäneen toiminnan ajan, sekä rikos oli tekoaikana edellyttänyt useita erillisiä rikoksentekopäätöksiä. Veropetosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tuomittua rangaistusta korotettiin 7 kuukauteen.

Useat kuluttajat ovat edelleen saaneet laskuja sähköyhtiö 356 Hankinnalta, vaikka yhtiön sähköntoimitus loppui jo kesällä 2021. Laskuissa peritään aiheettomasti muun muassa 199 euron sopimussakkoja. Laskuja ei pidä maksaa, kilpailu- ja kuluttajavirasto tiedottaa. 365 Hankinnan sähköntoimitukset asiakkaille keskeytyivät kesäkuussa 2021 tasevastaavan puuttumisen vuoksi, eikä toiminta ole sen jälkeen jatkunut. Aiheettomista laskuista varoitettiin myös syksyllä 2021. Ongelmat ovat kuitenkin jatkuneet ja viimeisimmissä tapauksissa kuluttajat kertovat saaneensa 365 Hankinnalta muun muassa 199 euron perättömiä sopimussakkoja. Uusissa laskuissa mainitaan ruotsalainen tai latvialainen pankkitili.

Maksuhäiriömerkintä poistuu jatkossa kuukauden kuluessa siitä, kun luottotietoyritykset ovat saaneet tiedon maksun suorittamisesta. Uudistus tulee voimaan joulukuun alussa 2022. Tasavallan presidentin on määrä vahvistaa laki perjantaina 13. toukokuuta 2022. Säilytysajan lyhentäminen koskee sekä yleisimpiä henkilöluottotietoja että yritysluottotietoja. Lisäksi uusi maksuhäiriömerkintä ei jatkossa pidennä maksuhäiriömerkinnän kestoa, vaan jokaisen maksuhäiriömerkinnän säilytysaika on itsenäinen. Nykyisen lain mukaan esimerkiksi ulosottotieto säilyy luottotietorekisterissä kolme vuotta, ja uusi merkintä voi pidentää merkinnän säilytysaikaa.Luottotietolakiin on myös tehty Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämät välttämättömät muutokset, joilla vahvistetaan kansalaisten henkilötietojen suojaa ja oikeusturvaa selkiyttämällä luottotietolain suhdetta tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin. Jos luottotietolain mukainen luottokelpoisuusarviointi tehdään pelkästään automatisoidusti, jatkossa luottokelpoisuusluokan voi vaatia arvioitavaksi uudelleen. Tältä osin muutokset tulevat voimaan kesäkuun alussa.

A:lla oli sinänsä ollut oikeus palkkaan yhtiön hyväksi tekemästään työstä. Palkanmaksussa on kuitenkin noudatettava sitä koskevia säännöksiä, eikä varojen luovutusperustetta voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Ottaen huomioon tuomiossa selostetut olosuhteet hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että luovutuksille ei ollut hyväksyttävää syytä. Laiton varojenjako oli vähentänyt vastaavalla määrällä yhtiön velkojen maksuun käytettävissä olevia varoja. Näin ollen laiton varojenjako oli osaltaan aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden ja pahentanut sitä.

Hovioikeus totesi, että samaan konkurrenssiryhmään nyt kysymyksessä olevan tuomion kanssa kuuluvat Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomiot 20.1.2021, 20.5.2021 ja 24.9.2021. Rangaistuksen kohtuullistamisen kannalta tuomiossa 20.1.2021 tässä suhteessa merkityksellisillä neljällä syyksiluetulla rikoksella oli ollut ratkaiseva vaikutus A:lle tuomitun yhteisen 60 päivän vankeusrangaistuksen mittaamisessa. A:n syyksi oli nyt kysymyksessä olevassa tuomiossa luettu varkaus ja huumausaineen käyttörikos, jotka oli tehty ennen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomioita 20.1.2021, 20.5.2021 ja 24.9.2021, ja hänet oli tuomittu nyt hänen syykseen luetuista teoista yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Ottaen huomioon edellä mainittujen aiemmin tuomittujen vankeusrangaistusten huomattava kohtuullistamisvaikutus hovioikeus katsoi, että edellä kerrotut aiemmat vankeusrangaistukset oli katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös nyt A:n syyksi luetuista teoista.

HO totesi, että Kuopiossa tuolloin asuneella avustajan päämiehellä oli ollut oikeusapulain 17 §:ssä tarkoitettu peruste käyttää Kuopiossa toimivaa avustajaa siitä huolimatta, että pääkäsittely oli toimitettu Helsingissä. Tätä tuki osaltaan myös se, että esitetyn selvityksen mukaan avustaja oli jo aikaisemmin hoitanut päämiehen edelleen vireillä ollutta toista asiaa, johon nyt kysymyksessä olevan rikosasian lopputuloksella oli voinut olla vaikutusta. Asiassa esitetty selvitys ei osoittanut, että avustajan päämies olisi antanut suostumuksen pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Valituksen oheen liitetyistä KO:n ja avustajan välisistä sähköpostiviesteistä ilmeni, että avustaja oli jo ennen pääkäsittelyä ilmoittanut KO:lle olevansa tulossa istuntoon henkilökohtaisesti. Tästä huolimatta KO ei ollut ainakaan mainituissa viesteissä ennen pääkäsittelyä kiinnittänyt avustajan huomiota matkustamisesta aiheutuvien kustannusten korvattavuuteen eikä tiedustellut tämän päämiehen kantaa tai suostumusta avustajan osallistumiseen pääkäsittelyyn etäyhteydellä.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että pelkästään ratkaisun perusteluihin ei pääsäännön mukaan ole oikeutta hakea muutosta, vaikka perustelut olisivat asianosaisen mielestä hänelle epäedulliset. Muutoksenhaun tuomioperusteisiin kieltävä pääsääntö ei ole kuitenkaan ehdoton, vaan siitä on poikettu silloin, kun muutoksenhakija poikkeuksellisesti on pystynyt näyttämään, että hänellä on ollut oikeudellinen tarve tai muutoin riittävä aihe saada perusteluissa oleva lausuma muutetuksi tai kumotuksi. (ks. esim. KKO 1996:129, Jokela; Hovioikeusmenettely, 2010, s. 173-174 ja Vuorenpää ym.; Prosessioikeus, 2021, s. 1135)

Hakijan rikosperusteinen velkaantuminen oli aiheutunut hakijan läheistensä nimiin ja heidän tietämättään ottamista lainoista. Hakijan menettelyn moitittavuutta osoitti, että hänet oli tuomittu menettelynsä johdosta varsin ankariin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Hakijalle oli rikostuomioissa vahvistettu merkittävä rikosperusteinen korvausvelvollisuus, minkä lisäksi hänet oli määrätty huomattaviin menettämisseuraamuksiin. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon, että sanotuista rikostuomioista ei ollut kulunut vielä kovin pitkää aikaa, HO päätyi kokonaisharkinnassaan KO:n tavoin siihen, että velka järjestelyä puoltavat syyt eivät vielä tässä vaiheessa olleet riittävän painavia velkajärjestelyn myöntämiseksi esteistä huolimatta.

Oikeudenkäyntimenettely - Prosessinjohto - Pääkäsittely hovioikeudessa - Poissaolo oikeudesta vastaajana

Käräjäoikeuden antama päätös kumottiin. Asia palautettiin käräjäoikeuteen, jonka tulee tämän päätöksen saatua lainvoiman ilman aiheetonta viivytystä omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Osakkeenomistajan osakehuoneistojen yhtiöjärjestyksen ja rakennusluvan mukainen käyttötarkoitus oli myymälä, mutta huoneistoja oli käytetty ravintolana. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous oli päättänyt ottaa osakehuoneistot yhtiön hallintaan yhtiöjärjestyksen käyttötarkoitusmääräyksen vastaisen käytön perusteella. Osakkeenomistaja moitti yhtiökokouksen päätöstä. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, että huoneistoja käytettiin oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksestä ilmenevää käyttötarkoitusta eikä rikkomuksella ollut myöskään vähäistä merkitystä. Näin ollen asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksella oli ollut oikeus päättää osakehuoneiston ottamisesta yhtiön hallintaan. Asiassa ei ollut sellaisia tapauskohtaisia tekijöitä, jotka olisivat antaneet tuomioistuimille aihetta arvioida asiaa toisin. (HHO 31.5.2021, S 19/1881, ei valituslupaa - lainvoimainen)

Tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n omistaman asunnon tyhjillään olon ja taloyhtiön kunnossapitovastuun toteuttamisella ei osoitettu olevan syy-yhteyttä, joten vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ei ollut perustetta. (Vailla lainvoimaa 14.3.2022)

Asia ei ollut missään vaiheessa muuttunut siten riitaiseksi, että asianajotoimiston asian hoitamisesta laskuttamien 3.932,04 euron kustannusten perimistä asunnon vuokrasta olisi ollut pidettävä kohtuullisena. Asunto-osakeyhtiön valitus oli HO:n mainitsemilla perusteilla hylättävä. (Vailla lainvoimaa 15.3.2022)

B ei ollut esittänyt vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta käräjäoikeudessa. Hovioikeus totesi, että kivusta ja särystä esitetyn korvausvaatimuksen tuomioistuimessa tutkimisen edellytyksenä oli liikennevakuutuslain 80 §:n 2 momentin mukainen kieltäytymistodistus. Koska kieltäytymistodistusta ei esitetty, olisi käräjäoikeuden tullut viran puolesta jättää mainittua korvausta koskeva vaatimus tutkimatta. Hovioikeus totesi, ettei B ollut myöskään hovioikeudessa esittänyt selvitystä siitä, että vakuutusyhtiö olisi kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. (Vailla lainvoimaa 17.3.2022)

Asiassa oli ensisijaisesti kysymys kulutusluottosopimusta koskevan maksuviivästyksen perusteella perittävän viivästyskoron määräytymisestä. Riidatonta oli, että A oli ottanut 2.000 euron suuruisen luoton ja laiminlyönyt suorittaa sen lyhennyksen, jolloin luotto oli kokonaisuudessaan erääntynyt ja irtisanottu 27.3.2015. Riidatonta oli siten myös kanteen kohdan 1 pääomavaatimus 2.000 euroa ja kohdan 2 luottokuluvaatimus 280 euroa. Riitaista oli se, mitä viivästyskorkoa edellä mainituille summille oli maksuviivästyksen perusteella maksettava. Tältä osin ratkaistavana oli, oliko viivästyskorkoa maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän koron vai saman pykälän 2 momentin mukaan määräytyvän luottosopimuksen mukaisen luotonajan vuosikoron, tässä tapauksessa 24,90 prosentin, mukaisesti. Riitaa oli myös siitä, oliko A velvollinen maksamaan kanteen kohdissa 3 ja 4 mainittuja korkosaatavia ja mikä oli kohdan 3 korkovaatimuksen viivästyskorko. Lisäksi riitaa oli perintä- ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 18.3.2022)

Asiassa oli riidatonta, että A ei ollut noudattanut 17.12.2018 tehtyä maksusuunnitelmaa. Lowell Suomi Oy on 6.3.2019 saattanut asian vireille käräjäoikeuteen ja kirjallisena todisteina esitetyistä sähköposteista ilmenee, että osapuolet ovat tämän jälkeen neuvotelleet uudesta maksusuunnitelmasta sovintoon pääsemättä. Sähköpostien perusteella hovioikeus totesi, että Lowell Suomi Oy oli suhtautunut vastuullisesti maksujärjestelyihin, eikä niistä ilmene A:n väittämää uhkaamista tai tarpeettomien kulujen aiheuttamista. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut. (Vailla lainvoimaa 21.3.2022)

Koska kanteessa tarkoitetun asian ratkaisemista ei ollut säädetty kuuluvaksi työtuomioistuimen toimivaltaan, kuului asia yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asiassa mainituin perustein työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti pidentää kantajan työsuhteen ehtona ollutta työaikaa työehtosopimukseen sisältyvän työaikamääräyksen perusteella. KO vahvisti, ettei yhtiöllä ei ollut oikeutta pidentää kantajan säännöllistä työaikaa 24 tunnilla vuodessa 1.1.2017 lukien ja että kantajan työsuhteessa tuli noudattaa säännöllistä työaikaa sen pituisena kuin se oli ennen 1.1.2017. Lisäksi vahvistettiin, että yhtiön tuli lisätä kantajan liukumasaldoihin kantajan vaatimat (määrät riidattomat) minuutit. Asiassa ei ollut edellytyksiä alentaa vastaajayhtiön kantajalle maksettavien oikeudenkäyntikulujen määrää. (Vailla lainvoimaa 4.2.2020)

Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa kuolinpesän osakkailla ei ollut oikeutta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä. (Ään.)

B, joka oli tuomittu käräjäoikeudessa avunannosta törkeään veropetokseen ja veropetokseen, ei hakenut käräjäoikeuden tuomioon muutosta. A, joka oli käräjäoikeudessa tuomittu tekijänä kahdesta törkeästä veropetoksesta, haki muutosta hovioikeudelta. Hovioikeus katsoi, että mahdolliset verotukseen liittyvät laiminlyönnit olivat tapahtuneet niin sanotuissa väliyhtiöissä ja ettei asiassa ollut aihetta samastaa syytteessä mainittuja yhtiöitä noihin väliyhtiöihin. Kun syytteen teonkuvaus ei koskenut väliyhtiöitä, hovioikeus hylkäsi syytteen A:n osalta. Korkein oikeus katsoi, että myös B:n tuomio tuli purkaa.

Hovioikeus totesi muun muassa, että toisin kuin kauppalain 47 §:ssä, kuluttajansuojalaissa ei ole säännöksiä, joiden nojalla laskun saajalla olisi velvollisuus kohtuullisessa ajassa ilmoittaa myyjälle, ettei hän hyväksy hintaa. (Vailla lainvoimaa 4.2.2020)

Toinen kontti oli läheisesti liittynyt A:n syyksi luettuun huumausainerikokseen ja ollut siten varusteltu, että se oli ominaisuuksiltaan ollut erityisen sovelias huumausainerikoksen tekemiseen. Kyseinen kontti oli siten lähtökohtaisesti voitu rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla tuomita valtiolle menetetyksi ottaen erityisesti huomioon uusien rikosten ehkäiseminen. Menettämisseuraamusta on mahdollista kohtuullistaa rikoslain 10 luvun 10 §:n nojalla. A:n ilmoittama konttien arvo, yhteensä enintään 4.000 euroa, ei kuitenkaan ollut vähäinen eikä myöskään niin huomattava, että se puoltaisi menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämistä. Menettämisseuraamus ei ollut kohtuuton myöskään A:n taloudellisen aseman tai rikoksen laadun vuoksi. Syyksiluetussa teossa oli ollut kyse varsin pienimuotoisesta huumausaineen kasvattamisesta. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävä syy jättää menettämisseuraamusta osaksikaan tuomitsematta. (Vailla lainvoimaa 4.2.2020)

HO luki luki vastaajan syyksi kavalluksen. Teon kohteena oli ollut 13.400 euron arvoinen omaisuus, joten vastaajan syyksi luettu menettely oli teon kohteena olleen omaisuuden arvo huomioon ottaen lähes täyttänyt törkeän kavalluksen tunnusmerkistön. Vastaajan rangaistusta oli siten korotettava. Oikeudenmukainen rangaistus oli 4 kk vankeutta. (Vailla lainvoimaa 4.2.2020)

Liikkeen luovutukset tapahtuvat yleensä usean työntekijän yrityksessä. Liikkeen luovutuksen tunnistaminen tapahtuu kuitenkin samojen sääntöjen mukaan, vaikka luovuttavassa yrityksessä olisi vain yksi ulkopuolinen työntekijä ja siirtyvästä työntekijästä tulisi vastaanottavan yrityksen ainoa ulkopuolinen työntekijä. Korkeimman oikeuden uusimmassa liikkeen luovutus –tuomiossa katsottiin lisäksi tapauksessa olleen kyse liikkeen luovutuksesta, vaikka luovuttajayrityksen liikennelupa ei siirtynyt vastaanottavalle yritykselle, koska tällä jo oli kuorma-auton kuljettamiseen ylimääräinen ns. vapaa liikennelupa.

Valittaja vaati HO:ssa vahvistettavaksi, ettei hänellä ole enää velkaa B Oy:n ja C Oy:n konkurssipesille Helsingin HO:n 23.11.2001 antaman tuomion numero 3187 perusteella. Lisäksi hän vaati, että konkurssipesät velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KO:ssa 7.479,60 eurolla ja HO:ssa 12.400 eurolla, molemmat määrät korkoineen. Kanteen hylkäävää KO:n tuomiota ei muutettu. Valittaja velvoitettiin suorittamaan B Oy:n ja C Oy:n konkurssipesille niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut HO:ssa 6.200 euroa korkoineen. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

Asiassa oli riidatonta, että A oli ottanut syytteen teonkuvauksessa mainitun lainan ja tämän jälkeen antanut vastaajalle lainan suuruisen rahamäärän. Valituksen perusteella asiassa oli arvioitava, oliko vastaajan ja A:n välisessä rahojen siirrossa ollut kysymys irtaimen esineen kaupasta vai rahan lainaamisesta ja täyttikö vastaajan menettely petoksen tunnusmerkistön. HO katsoi, että esitetty näyttö kokonaisuudessaan huomioon ottaen asiassa oli pidettävä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa oli ollut kysymys vastaajan tarkoittamasta irtaimen kaupasta. Sanottu huomioon ottaen merkitystä ei ollut annettava A:n väitteelle, jonka mukaan vastaaja oli hänen tapahtuma-aikaista sairaudentilaansa hyväksikäyttäen saanut hänet lainaamaan rahaa tälle. Asiassa oli jäänyt syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että vastaaja olisi syyllistynyt syytteen mukaiseen menettelyyn. Näin ollen syyte petoksesta oli hylättävä. Koska syyte hylättiin, vastaaja oli vapautettava kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle ja asianomistajalle. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

KO:sta saadun selvityksen mukaan osa asiassa kertyneistä asiakirjoista oli jo hävitetty, koska tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi. Asiaa käsitelleet käräjänotaari ja käräjäsihteeri eivät myöskään enää olleet KO:n palveluksessa. HO katsoi tapauksen olosuhteissa, että hakijan (tuomittu KO:ssa kirjallisessa menettelyssä liikennerikkomuksesta rikesakkoon) valituksen toimittamatta jättäminen määräajassa oli johtunut tai sen voitiin otaksua olennaisesti johtuneen siitä, ettei KO ollut toimittanut hänelle valitusosoitusta, josta valitusajan päättymispäivä olisi ilmennyt. Näihin seikkoihin nähden HO katsoi, että määräajan palauttamiselle oli esitetty erittäin painavia syitä. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

A:n kannalta virhe johti siihen, että hän ei voinut käyttää muutoksenhakuoikeuttaan. Tästä huolimatta oikeuskäytännön mukaisesti A:n puolustajan erehdystä ei voitu pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n tarkoittamana erityisen painavana syynä. Hakemus määräajan palauttamisesta oli siten hylättävä. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

Hovioikeus totesi muun muassa, että lähtökohtana voidaan pitää sitä, että syyttäjä on esittänyt riittävän vahvan näytön syytteen tueksi ennen kuin syytteelle vaihtoehtoista tapahtumainkulkua koskevan vastaajan kertomuksen epäuskottavuudelle voidaan antaa merkitystä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa harkittaessa. Vastaajan sanotunlaisen kertomuksen epäuskottavuus ei myöskään itsessään lisää syytteen tueksi esitettyjen todisteiden ja asian käsittelyssä esiin tulleiden syytettä tukevien seikkojen todistusvoimaa. Eri asia on, että vastaajan kertomuksesta voi ilmetä seikkoja, jotka varsinkin yhdessä muiden asiassa esiin tulleiden seikkojen kanssa voivat tukea syytettä ja osoittaa sen näytetyksi. Hovioikeuden käsityksen mukaan kaikki tuomiossa mainitut seikat ja kassatilin kirjanpidon järjestelmällinen laiminlyönti viittasivat siihen, että vastaajan ilmeisenä tarkoituksena oli ollut verojen välttäminen. Vastaajan syyksi luettiin, että hän oli syytteessä kuvatuin tavoin kohdassa 1 aiheuttanut 1.1.2011-1.11.2014 veron määräämisen liian pieneksi tuloveron osalta yhteensä 17.056,48 euron määrällä ja arvonlisäveron osalta 14.356,10 euron määrällä. Nyt syyksiluetulla törkeällä veropetoksella oli aiheutettu yhteensä kaikkiaan 31.412,58 euron vahinko. Vastaavasti vastaaja oli kohdassa 2 laiminlyönyt liiketapahtumien kirjaamisen syytteessä kerrotuin tavoin ajalla 1.1.2011-30.4.2014. (Vailla lainvoimaa 31.1.2020)

A on 29.5.2019 toimittanut käräjäoikeudelle 22.5.2019 päivätyn lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän on ollut työkyvytön käräjäoikeuden pääkäsittelypäivänä 22.5.2019. Lääkärintodistuksesta ei ilme ne, että A:n sairaus olisi estänyt häntä saapumasta käräjäoikeuden pääkäsittelyyn tai että pääkäsittelyyn saapuminen ja siellä oleminen olisi vaarantanut hänen terveytensä. A:lla ei siten ole ollut laillista estettä saapua tuomioistuimeen. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

Liikenne- ja viestintäministeriö on lähettänyt lausunnolle virastojen taksiselvitysten arviomuistion. Arviomuistion ja lausuntojen pohjalta epävarmuutta lisänneeseen taksisääntelyyn tuodaan korjaussarja. Arviomuistion mukaan taksimarkkinat ovat muutos- ja sopeutumisvaiheessa, jossa haetaan uusia toimintamalleja ja asiakkaat totuttelevat muutokseen. Uusi lainsäädäntö on vaatinut myös viranomaisilta uusia toimintatapoja. Myös saman aikaisesti tapahtunut Kelan kuljetusten kilpailutus- ja sopimuskäytäntöjen muutos lisäsi yritysten ja asiakkaiden kokemaa epävarmuutta.

Auton kuljettajaa avustavat järjestelmät eivät poista velvollisuutta seurata liikennettä ja liikennemerkkejä. Kuluttajariitalautakunta katsoi kahdessa tuoreessa ratkaisussaan, että kuluttajaostajan on siedettävä vähäiset epävarmuudet liikennemerkkien tunnistusjärjestelmissä.

Rikosketjun toiminnan sujuvoittamista koskevassa selvityksessä ehdotetaan uudistuksia, joilla voitaisiin lyhentää rikosasioiden käsittelyaikoja ja parantaa prosessin toimivuutta. Oikeusministeriön ja sisäministeriön tilaamassa selvityksessä tuli arvioida poliisin, syyttäjälaitoksen ja käräjäoikeuksien käytäntöjä ja menettelytapoja rikosasioiden käsittelyssä. Selvityshenkilönä toimineen professori Matti Tolvasen raportissaan esittämät kehittämisehdotukset koskevat sekä lainsäädäntöä että käytännön toimintaa.

A:n (Tmi:n edustajana) valituksen johdosta asiassa oli kysymys; 1) voidaanko vakuutus asiamiessopimuksen päättämiseen sen kohtuullistamistarkoituksessa soveltaa analogisesti kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain säännöksiä irtisanomisajasta ja hyvityksestä; 2) onko yhtiön irtisanomisperusteenaan vetoama seikka, ettei hän ole kuulunut ennakkoperintärekisteriin, ollut asiallinen ja hyväksyttävä, kun yhtiö oli hyväksynyt sanotun asiantilan; 3) onko sopimuksen ehto irtisanomisoikeudesta ilman irtisanomisaikaa ollut joka tapauksessa kohtuuton. KO oli hylännyt A:n korvaus- ja hyvitysvaatimukset. HO hyväksyi KO:n tuomion lopputuloksen. (Vailla lainvoimaa 28.1.2020)

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen laamannille, joka oli käräjäoikeuden puheenjohtajana tuominnut vastaajan rangaistukseen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta ja laiminlyönyt antaa asiassa haasteen viivytyksettä siten, että rikoksen syyteoikeus ei ennätä vanhentua ennen haasteen tiedoksi antamista vastaajalle. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.Tapauksessa vanhentunut rikos oli yksi vastaajalle syyksi luetuista lukuisista rikoksista. Käräjäoikeuden tuomiosta oli valitettu hovioikeuteen, joka oli jättänyt asian kyseisen rikoksen osalta sillensä syyttäjän peruutettua syytteensä.Vastaajan avustajan menettely asiassa on oikeuskanslerinvirastossa erikseen arvioitavana.Diaarinumero: OKV/13/31/2019Antopäivä: 8.1.2020Ratkaisija: Apulaisoikeuskansleri

Käräjäoikeus ei olisi mainitsemallaan perusteella saanut hylätä korvausvaatimusta, vaan sen olisi tullut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaisesti tutkia vahingonkorvausvaatimus tai jatkaa sen käsittelyä riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. (Vailla lainvoimaa 29.1.2020)

A oli edistänyt rikoksensa selvittämistä vasta sen jälkeen, kun hänen osallisuutensa tekoon oli ollut jo pitkälti selvillä. Teon tunnustaminen oli voinut helpottaa varsinkin oikeuskäsittelyä, mutta hovioikeus katsoi, ettei A:n myötävaikutusta voitu pitää rikoslaissa tarkoitettuna pyrkimyksensä edistää oman rikoksensa selvittämistä eikä perustetta rangaistuksen alentamiselle tästäkään syystä ollut. (Vailla lainvoimaa 17.1.2020)

KO oli katsonut, että kantaja oli toiminut perintälain 4 §:n hyvän perintätavan vastaisesti ottaen huomioon, että kantaja oli samanaikaisesti yrittänyt saada vastaaja vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt kantajan saatava mutta samalla kantaja oli turvautunut ulosottoon, joka on asiassa kerrotuin tavoin viimekätinen keino panna täytäntöön laiminlyödyt maksuvelvoitteet, jollei velkaa makseta vapaaehtoisesti. Käyttämällä näitä perintätapoja rinnakkain kantaja oli aiheuttanut vastaajalle tarpeettomia kuluja, joita vastaaja ei ollut velvollinen kantajalle korvaamaan. Näillä perusteilla kantajan kanne vastaajaa kohtaan oli KO:ssa hylätty. HO puolestaan katsoi asiassa lausumillaan perusteilla, ettei yhtiö ollut aiheuttanut asiassa vastapuolelleen kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Yhtiöllä oli siten oikeus saada vastapuolelta kanteessa vaaditut perintäkulut viivästyskorkoineen. (Vailla lainvoimaa 16.1.2020)

Asiassa oli riidatonta, että A on omistanut myymänsä X-kiinteistön yli kaksi vuotta ja hän on ilmoittanut sen vakituiseksi osoitteekseen ajalla 27.3.2010–1.4.2012. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kiinteistöllä sijainnut rakennus on soveltunut vakituiseen asumiseen ja ollut koko mainitun asumisajan varattuna A:n käyttöön. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n asumisestaan esittämä selvitys sekä se, ettei A:lla ollut ollut muuta vakituiseen asumiseen soveltuvaa asuntoa Suomessa tai ulkomailla, oli hänen katsottava käyttäneen X-kiinteistöllä sijaitsevaa rakennusta TVL 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vakituisena asuntonaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omistusaikanaan. Asiassa ei ollut ratkaisevaa merkitystä sillä, että Verohallinnon kiinteistörekisteritietojen mukaan rakennus on ollut vapaa-ajan rakennus. Näin ollen kiinteistön luovutuksesta syntynyt voitto ei ollut A:n veronalaista tuloa. Päätös oli erimielinen. (Julkaisematon 17.1.2020)

Hakijalla oli erääntynyttä velkaa hakemuksen mukaan 186.955 euroa. HO katsoi asiassa mainittuja seikkoja punnittuaan toisin kuin KO, että asiassa oli VJL 10 a §:ssä tarkoitetut painavat syyt myöntää hakijalle velkajärjestely. KO:n päätös kumottiin.

B:n konkurssipesä vaati A Oy:n asettamista konkurssiin maksamattoman osinkosaatavan perusteella. A Oy vastusti vaatimusta vedoten muun ohella siihen, että saatava oli vanhentunut ja että sen oikeellisuutta voitiin siksi perustellusti epäillä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että B:n konkurssipesän saatavaa ei voitu pitää selvänä ja että B:n konkurssipesällä ei siten ollut oikeutta vaatia A Oy:n asettamista konkurssiin.

Ainut velkoja, verohallinto ei ollut vastannut valitukseen. Punnitessaan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan HO katsoi, että velkajärjestelyn myöntämistä puoltavat seikat, eli hakijan ikä ja terveydentila ja näistä syistä johtuva kykenemättömyys parantaa ansiotasoa sekä velkajärjestelyn merkitys hänen kannaltaan muodostivat poikkeuksellisen syyn aloittaa velkajärjestely esteperusteen laadusta huolimatta (VJL 10 a §). (Vailla lainvoimaa 15.1.2020)

A:n rikoksen vakavuutta arvioitaessa ja siten rangaistusta mitattaessa oli huomioitava paitsi syytteessä kuvattu kannabis, kannabisrouhe ja marihuana myös kasvamassa olleista neljästä kannabiskasvista odotettavissa ollut tuotto. Valokuvista ilmenee, että kasvit olivat olleet löydettäessä hyväkuntoiset. Takavarikkopöytäkirjasta ilmenee lisäksi, että niistä kolmen korkeus oli tällöin ollut noin metri. Kasvamassa olleista kustakin kannabiskasvista saatavissa olleena huumausaineen määränä voitiin pitää ainakin 25 grammaa ja siten kaikkien neljän kasvin osalta ainakin 100 grammaa (KKO 2012:31, KKO 2018:7). Huumausaineen määrä ja muut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeuskin, että A:n rikos ei ollut sakolla sovitettavissa. Asiassa oli kysymys myös rikoksensa selvittämisen edistämisestä rangaistuksen lieventämisperusteena. (Vailla lainvoimaa 17.1.2020)

Ennakkopäätöstä KKO 1997:208 on oikeuskirjallisuudessa tulkittu siten, että KKO päätyi suojaamaan myyjän positiivista sopimusetua (Nuutila 1998 s. 260). Lisäksi ratkaisua on katsottu voitavan tulkita niin, että oikeusjärjestelmä tunnistaa kaksi rinnakkaista korvausvelvollisuutta. Asianomistaja ei menetä oikeuttaan vedota tehtyyn sopimukseen, vaikka tekijän menettelyn katsottaisiin täyttävän petosrikoksen tunnusmerkistön. Asianomistajalla on tällaisessa tilanteessa oikeus valita, vetoaako hän petokseen vai sopimukseen (ks. esim. Jussi Tapani: Petos liikesuhteessa. Talousrikosoikeudellinen tutkimus. Jyväskylä 2004 s. 216 ja Jussi Tapani: Petos. Teoksessa Dan Frände ym.: Keskeiset rikokset. 4. l. Keuruu 2018 s. 650).

Uhkapeleillä aiheutettua velkaantumista, vaikka tällainen riippuvuus olisi diagnosoitukin, ei ole oikeuskäytännössä pidetty hyväksyttävänä. Aihetta poiketa oikeuskäytännöstä ilmenevästä näkemyksestä ei ollut. Kysymyksessä oli 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu velkajärjestelyn este. Ottaen huomioon esteperusteen osoittaman moitittavuuden taloudellisten asioiden hoitamisessa sekä velkaantumisesta toistaiseksi kuluneen erittäin lyhyen ajan, hakijan velkajärjestelylle ei vielä tässä vaiheessa ollut myöskään riittäviä painavia syitä (10 a §). HO ei myöntänyt hakijalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 15.1.2020)

Hovioikeus totesi, että A ei valituksessaan vedonnut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen 34 tai 35 artiklan mukaisiin perusteisiin vaan siihen, että hän ei ollut tehnyt lainasopimusta. Edellä mainitun asetuksen 36 artiklan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. Näin ollen A:n valitus oli perusteeton eikä syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen siten ollut. (Vailla lainvoimaa 16.1.2020)