Hovioikeus: Törkeä velallisen epärehellisyys

A:lla oli sinänsä ollut oikeus palkkaan yhtiön hyväksi tekemästään työstä. Palkanmaksussa on kuitenkin noudatettava sitä koskevia säännöksiä, eikä varojen luovutusperustetta voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Ottaen huomioon tuomiossa selostetut olosuhteet hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että luovutuksille ei ollut hyväksyttävää syytä. Laiton varojenjako oli vähentänyt vastaavalla määrällä yhtiön velkojen maksuun käytettävissä olevia varoja. Näin ollen laiton varojenjako oli osaltaan aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden ja pahentanut sitä.

Vaasan hovioikeus 24.3.2022
Tuomio 22/112212
Asianumero R 21/202
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 18.12.2020 nro 151221
Asia Törkeä velallisen epärehellisyys

Syytteestä ja käräjäoikeuden tuomiosta
1. Törkeä velallisen epärehellisyys 5650/R/0045187/19
Rikoslaki 39 luku 1a § 01.01.2017 - 23.07.2018 Rauma

A on toimiessaan D Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muuten luovuttanut yhtiön omaisuutta yhteensä 56.515,45 e.

Yhtiöllä on ollut osakaslainasaamista A:lta 46.652,52 e. Saaminen on tullut ajalla 1.1.2017-23.7.2018.

Kirjanpidon selvittelytilille on merkitty 9.862,52 e. Tilin saldo on ollut yhtiön saamista osakkaalta.

A:n menettely on aiheuttanut yhtiön tulemisen maksukyvyttömäksi ja oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä. Yhtiö on tullut maksukyvyttömäksi viimeistään 31.12.2017 päättyneellä tilikaudella. Yhtiö on asetettu konkurssiin 14.1.2019 ja pesäluettelon mukaan velat ovat olleet varoja suuremmat 258.368,40 e.

Rikosta on pidettävä törkeänä, koska sillä on tavoiteltu huomattavaa hyötyä. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 8 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan vahingonkorvauksia.

Hovioikeuden ratkaisusta
Perusteluja
Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on riidatonta, että A on tehnyt syytteessä tarkoitetut varojen luovutukset, että mainittuja varojen luovutuksia ei ole kirjattu kirjanpidossa palkaksi ja että niiden osalta ei ole noudatettu palkanmaksua koskevia säännöksiä. Lisäksi riidatonta on, että A on nostanut yhtiöstä palkkaa vuosina 2015 ja 2016 ja että A on tehnyt yhtiön hyväksi työtä myös vuosina 2017 ja 2018. Vielä riidatonta on, että yhtiö on tullut maksukyvyttömäksi viimeistään 31.12.2017 päättyneellä tilikaudella.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko varojen luovutuksille ollut hyväksyttävä syy ja onko A menetellyt tahallisesti.

- - -

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että velallisen todellisten ja erääntyneiden velkojen maksaminen ei lähtökohtaisesti ole perusteetonta eivätkä tällaiset maksut huononna velallisen varallisuusasemaa sellaisella tavalla, joka tulisi rangaistavaksi velallisen epärehellisyytenä (KKO 2018:12, kohta 7 ja siinä mainitut ratkaisut).

Ratkaisuissa KKO 2005:68 (kohta 4) ja KKO 2005:119 (kohta 11) on todettu, että varojen luovuttamisen hyväksyttävyyden arvioinnissa on olennaista velkojien näkökulma ja että syyn hyväksyttävyyttä on siten arvioitava objektiivisin perustein. Arviointi on tehtävä siltä pohjalta, onko varojen luovuttamiseen ollut velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy ja onko luovuttaminen toteutettu asiaa koskevia säännöksiä noudattaen. Kummassakin tapauksessa maksukyvyttömyystilassa olleesta yhtiöstä oli luovutettu sen omistaneelle toimitusjohtajalle tai hallituksen jäsenelle varoja, jotka oli kirjattu kirjanpitoon osakaslainoiksi tai kassaan maksuiksi, mutta joita oli myöhemmin selitetty palkaksi tai kulukorvaukseksi. Kun varojen luovutuksia ei ollut kummassakaan tapauksessa kirjattu kirjanpitoon palkanmaksuksi eikä varojen luovuttamisessa ollut noudatettu muitakaan palkanmaksua koskevia säännöksiä, nostoja pidettiin osakeyhtiön varojen laittomana jakamisena, joka oli vaarantanut velkojien taloudellisia etuja ja jolle ei ollut ollut hyväksyttävää syytä.

Ratkaisussa KKO 2011:64 (kohta 12) on todettu, että varojen luovutuksen hyväksyttävyyttä objektiivisesti arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää myös siihen, onko luovutus tosiasiallisesti vaarantunut velkojien oikeutta maksun saantiin. Edelleen oikeustoimen sisältöä ja tarkoitusta on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jolloin päätös yhtiössä on tehty. Selvää on, ettei varojen luovutusperustetta voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Kirjanpitoon tehdyillä kirjauksilla on merkitystä näyttönä liiketapahtumista ja niiden taustalla olevista oikeustoimista. Se, että kirjanpitomerkinnät ovat puutteelliset, ei kuitenkaan sellaisenaan osoita varojen luovutuksen tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä. Mainitussa ratkaisussa oli kysymys osakeyhtiön toimitusjohtajana toimineelle omistajalle yhtiön maksukyvyttömyysaikana maksetuista palkoista, joita ei ollut merkitty kirjanpitoon ja joiden maksamisessa ei ollut noudatettu palkanmaksua koskevia säännöksiä noin puolen vuoden aikana ennen konkurssin alkamista. Korkein oikeus katsoi, että nostojen todellista tarkoitusta ei ollut syytä epäillä. Tähän arvioon vaikutti muun muassa se, että toimitusjohtajan yhtiöstä nostamia varoja oli aikaisemmin käsitelty niin kirjanpidossa kuin verotuksessakin hänen ansiotuloinaan ja että varojen nosto oli tapahtunut toiminnan viimeistenkin kuukausien aikana useassa pienessä erässä.

Kuten ratkaisussa KKO 2018:12 (kohta 10) on todettu, ratkaisu KKO 2011:64 eroaa ratkaisuista KKO 2005:68 ja KKO 2005:119 siten, että ensin mainitussa kysymys ei ole ollut siitä, että aikaisemmin tehtyjen kirjanpitomerkintöjen oli myöhemmin selitetty olleen palkkaa tai korvausta kuluista, vaan siitä, että varojen nostoja ei ollut merkitty kirjanpitoon konkurssia edeltäneenä ajanjaksona.

Yhteenvetona aikaisemmasta oikeuskäytännöstään korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:12 (kohta 11) todennut, että velkojien suojaamisen tavoitteesta johtuu, että silloin, kun osakeyhtiö osakkeenomistajana olevan toimitusjohtajan tai hallituksen jäsenen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella maksaa tälle korvausta työstä, maksamisessa on noudatettava valitun korvauksen suoritustapaa koskevia säännöksiä. Jos säännöksistä johtuvat velvoitteet tietoisesti laiminlyödään kokonaan, yhtiön varojen luovutusta, jota väitetään korvaukseksi mainitun henkilön yhtiön hyväksi tekemästä työstä, ei yleensä voida pitää rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävänä. Tällaisessa tilanteessa hyväksyttävyyden arviointiin ei vaikuta se, onko kyseinen henkilö tosiasiassa tehnyt työtä yhtiön hyväksi vai ei.

Arviointi tässä tapauksessa
Varojen luovutusten hyväksyttävyyden puolesta puhuu se, että A:n tekemiä nostoja on aikaisemmin tilikausilla 2015 ja 2016 käsitelty niin kirjanpidossa kuin verotuksessakin hänen ansiotuloinaan. Lisäksi huomionarvoista on se, että muutos kirjaamiskäytännössä on ollut ajallisesti yhteydessä tilitoimiston vaihtumiseen.

Toisaalta asiassa on kysymys nimenomaan siitä, että kirjanpitoon osakaslainasaamisiksi ja selvittelytilille kirjattujen erien on myöhemmin selitetty olevan palkkaa. Kysymys on myös verrattain pitkään eli yli puolitoista vuotta jatkuneesta menettelystä. A on tänä aikana hyväksynyt vuoden 2017 tilinpäätöksen sekä saanut vuoden 2017 henkilökohtaista verotustaan koskevan esitäytetyn veroilmoituksen. Kummastakin asiakirjasta on ilmennyt, että A:n tekemiä nostoja ei ole käsitelty hänen palkkanaan.

Yhtiön palveluksessa olleille työntekijöille maksetut palkat on kirjattu yhtiön kirjanpitoon asianmukaisesti koko yhtiön toiminta-ajalta. Yhtiön kirjanpidosta tilitoimiston vaihtumisen jälkeen huolehtinut N on kertonut, että käytäntönä oli ollut, että asiakas oli ilmoittanut palkanlaskijalle työntekijöille maksettavista palkoista ja palkanlaskija oli laskenut palkat ja tehnyt niistä palkkailmoitukset sekä maksanut palkat, verot ja maksut asiakkaan hyväksynnän jälkeen. Hovioikeus katsoo N:n kertomuksen perusteella selvitetyksi, että A on hyväksynyt palkkailmoitukset, joista on ilmennyt, että hänen tekemiään nostoja ei ole käsitelty palkkana.

N ei ole muistanut, oliko hän keskustellut nostoista A:n kanssa, mutta on pitänyt sitä todennäköisenä, koska käytäntönä oli ollut, että asiakkaalta oli pyydetty tositteita selvittämättömistä tilitapahtumista ennen kuin ne oli kirjattu osakaslainaksi. Hovioikeus pitää ymmärrettävänä, että N ei kykene muistamaan yksittäisen asiakkaan kanssa 3–5 vuotta sitten käymiään keskusteluja, mutta pitää kuitenkin luotettavana hänen arviotaan siitä, että hän on menetellyt A:n kanssa samalla tavalla kuin muidenkin asiakkaiden kanssa. Hovioikeus pitää näin ollen todennäköisenä, että A ja N ovat keskustelleet A:n tekemistä nostoista.

Huomionarvoista on vielä se, että A on kertonut, että hän oli keskustellut M:n kanssa siitä, että hänen tekemänsä nostot oli kirjattu palkaksi, ja käynyt M:n kanssa läpi yhtiön tilipäätöstä. A on siis tiennyt, miten hänen tekemiensä nostojen suhteen olisi tullut menetellä.

A:lla on sinänsä ollut oikeus palkkaan yhtiön hyväksi tekemästään työstä. Palkanmaksussa on kuitenkin noudatettava sitä koskevia säännöksiä, eikä varojen luovutusperustetta voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Ottaen huomioon edellä selostetut olosuhteet hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että luovutuksille ei ole ollut hyväksyttävää syytä.

Laiton varojenjako on vähentänyt vastaavalla määrällä yhtiön velkojen maksuun käytettävissä olevia varoja. Näin ollen laiton varojenjako on osaltaan aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden ja pahentanut sitä.

Arvioitavaksi jää vielä se, onko A menetellyt tahallisesti. A on ollut yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen, ja hänellä on siten ollut pääsy kaikkeen taloudelliseen tietoon yhtiössä sekä yhtiön edustajana vastuu yhtiössä tehdyistä päätöksistä. Ottaen huomioon tämä ja edellä selostetut olosuhteet A:n on täytynyt tietää, että hänen tekemiään nostoja ei ole käsitelty palkkana kirjanpidossa tai verotuksessa ja että hänen tekemänsä nostot ovat aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden ja pahentaneet sitä.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.