17/01/2020
Hovioikeus: Käräjäoikeus oli voinut vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi Bigbank AS -nimisen yhtiön hakemuksesta Tartu Maakohus -nimisen tuomioistuimen antaman tuomion
Hovioikeus totesi, että A ei valituksessaan vedonnut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen 34 tai 35 artiklan mukaisiin perusteisiin vaan siihen, että hän ei ollut tehnyt lainasopimusta. Edellä mainitun asetuksen 36 artiklan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. Näin ollen A:n valitus oli perusteeton eikä syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen siten ollut. (Vailla lainvoimaa 16.1.2020)
Helsingin hovioikeus 16.1.2020
Päätös Nro 43
Diaarinumero S 19/2602
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 4.10.2019 nro 47791
Asia Ulkomailla annetun tuomion julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi
Valittaja A
Vastapuoli Bigbank AS
Valitus
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Bigbank AS-nimisen yhtiön vaatimus Tartu Maakohus -nimisen tuomioistuimen 5.11.2009 antaman tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi hylätään.
A ei ollut tehnyt lainasopimusta. Hän oli saanut vain suomenkieliset asiakirjat, eikä hänelle ollut toimitettu kaikkia liitteitä.
Hovioikeuden ratkaisu
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko käräjäoikeus voinut vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi Bigbank AS -nimisen yhtiön hakemuksesta Tartu Maakohus -nimisen tuomioistuimen 5.11.2009 antaman tuomion, jolla A on määrätty maksuvelvolliseksi Bigbank AS -nimiselle yhtiölle.
Koska asia on tullut vireille virolaisessa tuomioistuimessa ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu) 10.1.2015 tapahtunutta voimaantuloa, asiassa sovelletaan Neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.
Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 artiklan 34 mukaan tuomiota ei tunnusteta, jos
1) tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään;
2) tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä;
3) tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään; tai
4) tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään.
Tuomiota ei sanotun asetuksen 35 artiklan mukaan tunnusteta myöskään silloin, kun II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännöksiä ei ole noudatettu, eikä 72 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Viitatut II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännökset koskevat tuomioistuimen toimivaltaa ja 72 artiklassa säädetään asetuksen vaikutuksista jäsenvaltioiden ennen asetuksen voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.
Hovioikeus toteaa, että A ei ole valituksessaan vedonnut edellä mainittuihin asetuksen 34 tai 35 artiklan mukaisiin perusteisiin vaan siihen, että hän ei ollut tehnyt lainasopimusta. Edellä mainitun asetuksen 36 artiklan mukaan ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. Näin ollen A:n valitus on perusteeton eikä syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen siten ole.