Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi syytteen petoksesta, kun varteenotettava mahdollisuus oli, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa oli ollut kysymys irtaimen kaupasta

Asiassa oli riidatonta, että A oli ottanut syytteen teonkuvauksessa mainitun lainan ja tämän jälkeen antanut vastaajalle lainan suuruisen rahamäärän. Valituksen perusteella asiassa oli arvioitava, oliko vastaajan ja A:n välisessä rahojen siirrossa ollut kysymys irtaimen esineen kaupasta vai rahan lainaamisesta ja täyttikö vastaajan menettely petoksen tunnusmerkistön. HO katsoi, että esitetty näyttö kokonaisuudessaan huomioon ottaen asiassa oli pidettävä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa oli ollut kysymys vastaajan tarkoittamasta irtaimen kaupasta. Sanottu huomioon ottaen merkitystä ei ollut annettava A:n väitteelle, jonka mukaan vastaaja oli hänen tapahtuma-aikaista sairaudentilaansa hyväksikäyttäen saanut hänet lainaamaan rahaa tälle. Asiassa oli jäänyt syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että vastaaja olisi syyllistynyt syytteen mukaiseen menettelyyn. Näin ollen syyte petoksesta oli hylättävä. Koska syyte hylättiin, vastaaja oli vapautettava kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle ja asianomistajalle. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020)

Petosta (RL 36:1) koskevan syytteen mukaan vastaaja oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt A:n ottamaan F Oy:stä 2.000 euron lainan ja lainaamaan sen edelleen vastaajalle aiheuttaen täten A:lle ainakin lainan pääomasta 2.000 euroa ja nostokuluista 250 euroa koostuvan 2.250 euron suuruisen taloudellisen vahingon. Syytteen mukaan vastaaja oli lainaamisen yhteydessä valheellisesti vakuuttanut maksavansa lainan korkoineen takaisin.
A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksen sekä vaatinut mm. vastaajan velvoittamista suorittamaan rikoksella aiheutetusta taloudellisesta menetyksestä 2.786,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.250 euron osalta rikoksentekopäivästä 29.8.2014 lukien ja 536,75 euron osalta 3.3.2015 lukien
Vastaaja oli kiistänyt syytteen. Vastaaja oli katsonut, ettei kyseessä ollut ollut petos, vaan irtaimen kauppa. Vastaajan mukaan hänellä ei ollut ollut asiassa erehdyttämistarkoitusta.
KO oli katsonut vastaajan syyllistyneen petokseen 29.8.2014. Vastaaja oli velvoitettu korvaamaan A:lle rikoksella aiheutetusta taloudellisesta menetyksestä 2.786,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.250 euron osalta rikoksentekopäivästä 29.8.2014 lukien ja 536,75 euron osalta 3.3.2015 lukien.
HO hylkäsi syytteen ja vapautti vastaajan tuomitusta rangaistuksesta. Vastaaja vapautettiin velvollisuudesta korvata A:lle oikeudenkäyntikuluina käräjäoikeudessa 465,57 euroa korkoineen ja valtiolle / kaupungin oikeusaputoimistolle 922,99 euroa korkoineen sekä taloudellisesta menetyksestä 2.786,75 euroa korkoineen.
Turun hovioikeus 31.1.2020
Tuomio 20/104347
Asianro R 18/1357
Osittain salainen
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 29.6.2018 nro 128141
Asia Petos
Valittaja Vastaaja
Vastapuolet Aluesyyttäjä, A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.03.2020.
"Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että A on ottanut syytteen teonkuvauksessa mainitun lainan ja tämän jälkeen antanut Vastaajalle lainan suuruisen rahamäärän. Valituksen perusteella asiassa on arvioitava, onko Vastaajan ja A:n välisessä rahojen siirrossa ollut kysymys irtaimen esineen kaupasta vai rahan lainaamisesta ja täyttääkö Vastaajan menettely petoksen tunnusmerkistön.
Oikeussäännöt ja -ohjeet
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohdat 5 ja 7-9) katsonut, että rikoksen syyksilukeminen edellyttää, että tuomioistuin näyttöä kokonaisuudessaan harkittuaan katsoo, ettei syytetyn syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista. Rikosasiassa vastaaja voi kertomuksellaan ja väitteillään sekä näitä koskevilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan käsitystä asianomistajan kertomuksen oikeellisuudesta taikka vastaaja voi kertomuksellaan tarjota vaihtoehtoisen tapahtumien selityksen. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen.
Näyttö
Todistelutarkoituksessa kuullut A ja Vastaaja sekä todistajana kuultu T ovat hovioikeudessa kertoneet asiasta myöhemmin ilmeneviä lisäyksiä ja muutoksia lukuun ottamatta ratkaisuun vaikuttavilta osin saman sisältöisesti kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu.
Asiassa on kirjallisena todisteena esitetty tiliote, jonka mukaan asianomistajan tililtä vastaajan tilille on 29.8.2014 siirretty 1.500 euroa selitteellä ”kiitos sohvasta”. A on hovioikeudessa kertonut, että tilisiirron selitteeksi oli Vastaajan aloitteesta merkitty ”kiitos sohvasta”. Näin tehtiin siksi, ettei Vastaajalle maksetulla suurehkolla rahamäärällä olisi vaikutusta hänen saamaansa toimeentulotukeen.
Vastaajan hovioikeudessa kertoman mukaan hän ja asianomistaja olivat yhteisesti päättäneet merkitä sohvan tilisiirron selitteeksi, vaikka todellisuudessa oli ollut kysymys kannabiksen kasvattamiseen sopivan laitteiston ja siemenien kaupasta. Hän ei ollut saanut tapahtuma-aikaan toimeentulotukea, vaan työttömyyskorvausta. Sekä rahojen nosto automaatilta että rahansiirto A:n tililtä vastaajan tilille oli tapahtunut asianomistajan puhelimesta linja-autoasemalla, jossa he olivat olleet kaksin.
Uutena todistajana hovioikeudessa kuultu Vastaajan avopuoliso T2 ei ole aiemmin suostunut todistamaan asiassa. Hovioikeudessa hän on kertonut, että hänen käsityksensä mukaan A oli antanut Vastaajalle rahaa maksuksi kasvien kasvatusvälineistöstä. T2 oli aiemmin nähnyt kyseisen välineistön hänen ja Vastaajan yhteisessä kodissa. T2 oli ollut myös paikalla, kun A ja T olivat hakeneet kasvatusvälineistön Vastaajalta. T2:n mukaan siihen oli kuulunut ainakin yksi suuri lamppu. Tarkempia yksityiskohtia A:n ja Vastaajan välisestä kaupasta T2 ei ole muistanut. Puhelusta uudenvuoden aattona 2014 T2 on kertonut, että hän oli vastannut puhelimeen ja keskustellut henkilön kanssa, jonka nimeä hän ei enää muistanut. Keskustelu oli muun ohella koskenut rahaan liittyviä erimielisyyksiä. T2:n kertoman mukaan Vastaaja oli tällöin istunut hänen vieressään eikä ollut osallistunut puhelinkeskusteluun.
Johtopäätökset näytöstä
Vastaaja ja A ovat hovioikeudessa esittäneet vastakkaiset kertomukset sen osalta, onko heidän välisessään rahojen siirrossa ollut kysymys kauppahinnan maksamisesta vai rahan lainaamisesta. T:n kertomus tukee A:n kertomusta rahan lainaamisesta, kun taas uutena todistajana hovioikeudessa kuullun T2:n kertomus tukee Vastaajan asiassa esittämää.
Asianomistaja A:n kertomus on ollut johdonmukainen, realistinen ja muuttumaton. Kuten edellä on näyttöharkinnassa huomioon otettavista seikoista todettu, asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä. T on asianomistajan puoliso, mikä osaltaan heikentää hänen kertomuksensa näyttöarvoa. Muuta syytettä tukevaa näyttöä asiassa ei ole esitetty.
Syytettä vastaan on esitetty vastaajan vaihtoehtoinen selitys rahojen siirrolle, mitä on tukenut todistaja T2:n kertomus ja osaltaan kauppaa tukien myös kirjallisena todisteena esitetty tiliote selitteineen. Vastaavasti kuten edellä, todistaja T2 on vastaajan puoliso. Tämä ja se, että T2 ei ollut aiemmin suostunut asiassa todistamaan, heikentävät jossain määrin T2:n kertomuksen syytettä vastaan puhuvaa näyttöarvoa. Myös Vastaajan kertomuksen muuttuminen rahojen siirtämisen paikasta ja tuolloin läsnä olleista henkilöistä vähentää osaltaan hänen kertomuksensa uskottavuutta.
Esitetty näyttö kokonaisuudessaan huomioon ottaen asiassa on pidettävä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa on ollut kysymys Vastaajan tarkoittamasta irtaimen kaupasta. Sanottu huomioon ottaen merkitystä ei ole annettava A:n väitteelle, jonka mukaan Vastaaja oli hänen tapahtuma-aikaista sairaudentilaansa hyväksikäyttäen saanut hänet lainaamaan rahaa tälle. Asiassa on jäänyt syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että Vastaaja olisi syyllistynyt syytteen mukaiseen menettelyyn. Näin ollen syyte petoksesta on hylättävä.
Korvausvelvollisuus
Koska syyte hylätään, Vastaaja on vapautettava kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle ja asianomistajalle.