Yksityisellä rasitetiellä liikkunut pariskunta tuomittiin kotirauhan rikkomisesta sakkoihin ja vahingonkorvauksiin - Hovioikeus arvioi vapaa-ajan kiinteistön omistajan kotirauhan suojaa ja jokamiehen kulkemisoikeuden rajoja

02.01.2019


asianajaja  – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies– asianajotoimisto

Asiassa mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n ja B:n menettely täytti RL 24 luvun 1 §:ssä tarkoitetun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön heidän liikkuessaan ilman lupaa ja oikeudettomasti sellaisella yksityistiellä, joka kuuluu C:n kotirauhan suojaamaan piha-alueeseen. A ja B olivat siten syyllistyneet niihin tekoihin, joista syyttäjä oli heille vaatinut rangaistusta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen ja perustelut yksityisoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten osalta. 

C:llä on kesämökki tilalla nro. Tila sijaitsee lähellä rantaa, mutta aivan rannassa olevan maakaistaleen omistajaa Pohjolan Voima Oy. C:en tilan kautta kulkee ns. rasitetie, jota pitkin voi kulkea yhtiön omistamalle maakaistaleelle rantaan. Yhtiön kiinteistölle on kiinteistötoimituksessa annettu oikeus käyttää tietä.
Samalla seudulla asuvat (vastaajat)A ja B . Asiassa ooli ollut riidatonta, että A. ja B olivat kulkeneet C:n tilan kautta kulkevaa yllä mainittua rasitetietä syytteessä kerrottuina ajankohtina. 
Riitaa asiassa oli KO:ssa ollut siitä, onko kulkureitti C:n kotirauhan suojaamaa aluetta. Lisäksi oli vedottu siihen, että Pohjolan Voima Oy:n edustaja olisi antanut vastaajile luvan käyttää tietä ja siihen, ettei C olisi ollut paikalla mökillä noina ajankohtina.
Ensimmäisen syytekohdan  mukaan A oli toistuvasti oikeudettomasti tunkeutunut taikka mennyt salaa C:n kotirauhan suojaamaan paikkaan. A oli kulkenut C:n omistaman kesämökin piha-alueen läpi.
Toisen syytekohdan mukaan A ja B olivat oikeudettomasti tunkeutuneet taikka menneet salaa C:n kotirauhan suojaamaan paikkaan. A ja B olivat kulkeneet C:n omistaman kesämökin piha-alueen läpi.
KO oli katsonut vastaajien syyllistyneen siihen, mistä heille oli vaadittu rangaistusta. A oli tuomittu 20 ps rangaistus ja B:lle 10 ps. rangaistus.
A oli velvoitettu korvamaan C:lle kärsimyksestä 250 euroa (syyte 1) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.6.2016 lukien ja 50 euroa (syyte 2) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.9.2017 lukien. B oli velvoitettu korvaamaan C:lle kärsimyksestä 50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.9.2017 lukien.


HO ei muuttanut KO:n tuomiota.
Hovioikeuden ratkaisun perustelut
Kohdat 1 ja 2
Rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaisesti se, joka oikeudettomasti tunkeutuu taikka menee salaa kotirauhan suojaamaan paikkaan, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kotirauhan suojaama paikka määritellään rikoslain 24 luvun 11 §:ssä, jonka mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat muun ohella loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.
Rikoslain esitöiden  mukaan tunkeutumisen käsitteeseen sisältyy jonkinlaisen esteen ohittaminen tai murtaminen. Esteestä voidaan objektiivisesti päätellä, että sen tarkoituksena on viestiä torjuvasta suhtautumisesta kotirauhan alueelle tulemiseen. Este voi olla laadultaan fyysinen mutta myös esimerkiksi vain sanallinen kielto. Lainkohdassa tarkoitettua tunkeutumista voi siten olla esimerkiksi aidan yli kiipeäminen, oven työntäminen auki tai pihamaalle tuleminen kiellosta huolimatta. Jotta kotirauhan rikkominen voisi olla rangaistavaa, teon tulee olla oikeudeton. Tyypillisimmin oikeus tulla tai jäädä toisen kotirauhan piiriin perustuu kotirauhan haltijan antamaan lupaan.
Samaisten esitöiden mukaan kotirauhan käsite on lähellä sen arkikielistä merkitystä, jolloin suojan kohteena on koti ja sen välitön ympäristö. Välitöntä suojaa annettaisiin myös asukkaiden yksityisaluetta oleville piha-alueille niihin kuuluvine rakennuksineen. Omakotitalojen tontit ovat tyypillisesti tällaisia alueita. Selvyyden vuoksi lainkohdassa on mainittu myös rakennukset, jotka välittömästi liittyvät asukkaiden yksityisaluetta oleviin pihoihin. Muun kuin asumiseen tarkoitetun rakennuksen kuulumista kotirauhan suojan piiriin ei määrää sen laatu vaan sijainti kotirauhan suojaan kuuluvalla piha-alueella. Rakennukset kuuluisivat piha-alueelle esimerkiksi silloin, kun piha-alue muodostuu niiden ja asunnon välille. Tällaisia piharakennuksia ovat tavallisesti esimerkiksi aitat, autotallit, saunat ja varastorakennukset. Kotirauhan suojaamaa aluetta ei voi omatoimisesti muita sitovasti kuitenkaan laajentaa tässä määriteltyä suuremmaksi ja siten kaventaa jokamiehen oikeuksia esimerkiksi aitaamalla aluetta tai asettamalla ”pääsy kielletty” -kylttejä.
Korkein oikeus on erikseen ratkaisussaan 2003:84 todennut kotirauhan piirin ulottuvan asuinrakennuksen lähistöllä sijainneeseen kettutarhaan, kun asuinrakennuksen ja kettutarhan huoltorakennuksen välinen etäisyys oli ollut noin 70 metriä. Vastaavasti ratkaisussaan 1985 II 38 korkein oikeus katsoi asiassa olleen kyse kotirauhan rikkomisesta, kun nuotanvedon yhteydessä oli noustu vastoin omistajan kieltoa 20 metrin päähän huvilasta sellaiseen huvilatontin rantaan, jota oli vanhastaan käytetty kalastuskunnan osakkaiden nuotanvetopaikkana. Ratkaisussaan 2005:101 korkein oikeus on puolestaan katsonut, että talvisaikaan tapahtunut asumattoman loma-asunnon ikkunoiden rikkominen ei ollut täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä, kun kyseinen loma-asunto oli ollut tekoaikana tyhjillään eikä asiassa ollut esitetty muuta selvitystä asunnosta tai olosuhteista.
Oikeuskirjallisuudessa on vielä erikseen katsottu, että kotirauhan suojaamat paikat nauttivat kotirauhan suojaa siitä huolimatta, onko joku paikalla vai ei. Kotirauhan piiri on arvioitava tapauskohtaisesti ja muun muassa aidalla, nurmikolla ja istutuksilla samoin kuin sillä, miten piha-alueen rakennukset on sijoitettu suhteessa asuinrakennukseen, on tässä tärkeä merkitys.
Perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon  mukaisesti Suomessa on oikeusjärjestyksen katsottu perinteisesti sisältävän tavanomaiseen oikeuteen, mutta osin myös lainsäädäntöön perustuvia niin sanottuja jokamiehenoikeuksia tai luonnon yleiskäyttöoikeuksia, joita jokainen voi käyttää toisen omistusoikeuden estämättä. Esimerkiksi oikeus liikkua jalan maksutta toisen omistamalla alueella – muualla kuin pihapiirissä – omistajalle haittaa aiheuttamatta voidaan lukea perinteisiin jokamiehen oikeuksiin, mitä ilmentää myös yksityistielain 4 §, jonka mukaisesti jokamiehen kulkemisoikeus on voimassa myös yksityisteillä.
Oikeuskirjallisuudessa on taas katsottu, että Pohjoismaisen maan tavan pohjalta säännöksi on muodostunut, ettei liikkuminen maastossa jalkaisin vaadi omistajan suostumusta. Tällöin omistajalla ei myöskään ole oikeutta kieltää liikkumista. Jokamiehen kulkemisoikeuden luonteeseen kuitenkin katsotaan yleisellä tasolla kuuluvan, että käyttö tapahtuu maanomistajan ja muiden oikeudenhaltijoiden kannalta mahdollisimman haitattomasti. Jokamiehen kulkemisoikeuden rajoja määrittää siten osaltaan myös kotirauhan suojaa koskeva rikosoikeudellinen sääntely. Se, miten pitkälle yksityisalueeksi rikoslain kannalta luettava pihamaa kulloinkin ulottuu, jollei kyse ole esimerkiksi selkeärajaisesta omakotitalon tontista, on tapauskohtaisen arvion varassa. Asiaan vaikuttavat asutuksen laatu, maanomistussuhteet, aitaukset ja muut maastossa havaittavat seikat, vakiintuneet kulkuyhteydet, varsinkin kesäasuntojen kohdalla vuodenaika sekä paikalliset olosuhteet muutoinkin

.
Hovioikeus toteaa, että C:n omistama vapaa-ajan kiinteistö on kooltaan pienehkö ja vastaa tavanomaista omakotitalotonttia, joka siten lähtökohtaisesti jo sellaisenaan on edellä lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa todetuin tavoin kokonaisuudessaan kotirauhan suojaamaa aluetta. C:n omistaman kiinteistön reuna-alueella sijaitsee kiinteistön halkova puomitettu yksityistie, joka johtaa Pohjolan Voima Oy:n omistamalle rannassa sijaitsevalla pienelle maakaistaleelle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, että A ja B ovat liikkuneet kyseisellä yksityistiellä ja ohittaneet sekä purkaneet tiellä esteenä olleen puomin.
C:n omistamalla kiinteistöllä olevat rakennukset sijaitsevat kiinteistöä halkovan yksityistien välittömässä läheisyydessä siten, että varsinaisen vapaa-ajan rakennuksen ja saunan välinen etäisyys yksityistiehen vaihtelee välillä 15–40 metriä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista 1985 II 38 ja 2003:84 ilmeneviin oikeusohjeisiin viitaten hovioikeus katsoo, että C:n kiinteistöllä sijaitseva A ja B:n käyttämä yksityistie kuuluu kotirauhan suojaamaan C:n piha-alueeseen, kun otetaan huomioon erityisesti yksityistien ja rakennusten välinen etäisyys ja muut mainitut seikat sekä kirjallisina todisteina esitetyt kartat ja valokuvat samoin kuin käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen osapuolten ja todistajien T1:n sekä T2:n kertomukset.
Hovioikeus katsoo vielä, että C:n poissaolo tekopaikalta tapahtuma-aikana tai korkeimman oikeuden ratkaisusta 2005:101 ilmenevä oikeusohje ei vaikuta asian arviointiin toisin, kun otetaan huomioon edellä mainitut oikeuskirjallisuuden kannanotot, asiassa esitetty olosuhteita koskeva selvitys ja erityisesti se, että teko on tapahtunut kesäaikana, jolloin C on käyttänyt vapaa-ajankiinteistöään ja jolloin on esitetyn selvityksen mukaisesti ollut asuttuna.
Näin ollen edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla A ja B:n menettely täyttää rikoslain 24 luvun 1 §:ssä tarkoitetun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön heidän liikkuessaan ilman lupaa ja oikeudettomasti sellaisella yksityistiellä, joka kuuluu C:n kotirauhan suojaamaan piha-alueeseen. A ja B ovat siten syyllistyneet kohdissa 1 ja 2 niihin tekoihin, joista syyttäjä on heille vaatinut rangaistusta.



Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen ja perustelut yksityisoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten osalta.


Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen ja perustelut oikeudenkäyntikulujen osalta ja lausuu lisäksi seuraavan.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n mukaan syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesti, jos asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi, voidaan hänelle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
A ja B:n syyksi on luettu kotirauhan rikkominen kohdissa 1 ja 2 C:n heihin kohdistaman rangaistusvaatimuksen perusteella ja heidät on lisäksi velvoitettu maksamaan vahingonkorvausta C:lle, joka on siten voittanut molemmat vaatimuksensa perusteeltaan kokonaan. Vahingonkorvausvaatimuksen määrästä hyväksymättä jäänyt osa on koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole ollut merkittävää vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään. A ja B ovat siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvolliset korvaamaan C:lle tarpeellisista toimenpiteistä käräjäoikeudessa johtuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa


Käräjäoikeuden tuomiota ei ole muutettu.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset vastaavat osaksi tai kokonaan itse kuluistaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Lain esitöiden mukaan kyse on poikkeussäännöstä ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen tulee olla suhteellisen korkea. Hovioikeus toteaa, että asiassa ratkaistavana olevasta kysymykseen on ollut saatavissa oikeusohjeet lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä korkeimman oikeuden ennakkopäätösratkaisuista. Näin ollen A ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden alentamiselle ei oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla ole perusteita.A ja B ovat siten hävinneet valituksensa ja ovat näin ollen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Hovioikeus hyväksyy asian laatuun nähden kohtuulliseksi ajankäytöksi C:n avustajan asianajaja AA:n laskun mukaiset toimenpiteet yhteensä neljältä tunnilta.

asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – asianajaja – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot