Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu oikeustieteellisten tutkimus- ja opiskeluhankkeiden tukemiseen myönnettävien stipendien syrjivyydestä

19.11.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Se, että johonkin jäsenvaltioon sijoittautunut yksityinen säätiö myöntää stipendejä ulkomailla toteutettavien oikeustieteellisten tutkimus- ja opiskeluhankkeiden tukemiseen vain hakijoille, jotka ovat suorittaneet kyseisessä jäsenvaltiossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen oikeustieteellisen tutkinnon, ei merkitse direktiivissä 2000/43 tarkoitettua rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa välillistä syrjintää.

Saksalainen ennakkoratkaisupyyntö koskee rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkintaa.
Pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Heiko Jonny Maniero ja Studienstiftung des deutschen Volkes eV (saksalainen akateeminen stipendisäätiö) ja jossa on kyse kanteesta, jossa vaaditaan lopettamaan ja kieltämään Manieroon väitetysti kohdistunut hänen ikäänsä tai alkuperäänsä perustuva syrjintä.
Heiko Jonny Maniero on Italian kansalainen, joka on syntynyt ja asuu Saksassa. Hän suoritti vuonna 2013 Jerevanin (Armenia) Haybusak-yliopistossa oikeustieteen kandidaatin tutkinnon (Bachelor of Laws).
Stipendisäätiö on Saksassa rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää etenkin stipendejä myöntämällä sellaisten nuorten yliopistokoulutusta, joilta voidaan heidän tieteellisen tai taiteellisen lahjakkuutensa ja persoonallisuutensa vuoksi odottaa erityisiä saavutuksia yhteiskunnan hyväksi.
Maniero tiedusteli 11.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä stipendisäätiöltä niistä edellytyksistä, joilla on mahdollista saada stipendi kyseisen säätiön Bucerius Jura ‑nimisestä ohjelmasta, jolla pyritään tukemaan ulkomailla toteutettavia oikeustieteellisiä tutkimus- ja opiskeluhankkeita.
Stipendisäätiö ilmoitti Manierolle 17.1.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä, että stipendin saaminen edellyttää ensimmäisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon (Erste Juristische Staatsprüfung) suorittamista.
Valittaja vastasi stipendisäätiölle samana päivänä päivätyllä sähköpostiviestillä, että hänen Armeniassa suorittamansa viisivuotinen yliopistotutkinto vastaa toista oikeustieteellistä valtiontutkintoa (Zweite Juristische Staatsprüfung), koska se oikeuttaa tutkinnon suorittajan toimimaan tuomarina ja asianajajana kyseisessä kolmannessa maassa. Hän totesi vielä, että stipendin saamiselle Bucerius Jura ‑ohjelman yhteydessä asetettu edellytys on omiaan loukkaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä se merkitsee etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää.
Maniero ei jättänyt hakemusta tätä varten asetetussa määräajassa stipendin saamiseksi mainitusta ohjelmasta. Maniero väitti stipendisäätiön kanssa käydyssä myöhemmässä kirjeenvaihdossa, että stipendisäätiön torjuva asenne oli saanut hänet luopumaan hakemuksen jättämisestä.
Maniero nosti stipendisäätiötä vastaan kanteen hänen ikäänsä tai alkuperäänsä perustuvan syrjinnän lopettamiseksi ja kieltämiseksi, 18 734,60 euron suuruisen summan maksamiseksi sekä matkakuluihin liittyvien muiden vahingonkorvausten maksamista koskevan velvollisuuden toteamiseksi.
Koska Saksan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja muutoksenhakutuomioistuin eivät hyväksyneet kannetta ja sitä seurannutta valitusta, Maniero saattoi Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) käsiteltäväksi Revision-valituksen.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu ensinnäkin siitä, kuuluuko se, että rekisteröity yhdistys myöntää stipendejä, joilla on tarkoitus edistää ulkomailla toteutettavia tutkimus- ja opiskeluhankkeita, direktiivin 2000/43 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun koulutuksen käsitteen alaan. Bundesgerichtshof korostaa tältä osin, että kyseisen direktiivin taustalla olevassa Euroopan komission ehdotuksessa käytettiin ilmaisua ”koulutus, myös apurahat ja stipendit; tässä pidetään täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta”. Se pohtii siten niitä syitä, joiden vuoksi loppujen lopuksi päätettiin käyttää pelkästään ilmaisua ”koulutus”.
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kyseinen tuomioistuin katsoo toiseksi, että pääasian ratkaisu riippuu myös siitä, merkitseekö näitä stipendejä myönnettäessä edellytys, joka koskee ensimmäisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon suorittamista, direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sellaisen unionin kansalaisen välillistä syrjintää, joka on suorittanut vastaavan tutkinnon unionin ulkopuolella, kun tutkinnon suorittamispaikan valinta ei liity mitenkään asianomaisen etniseen alkuperään ja kun asianomaisella, jonka kotipaikka on Saksassa ja joka hallitsee sujuvasti saksan kielen, olisi ollut mahdollisuus suorittaa oikeustieteen opintoja Saksassa ja suorittaa siellä ensimmäinen oikeustieteellinen valtiontutkinto.
Tällainen edellytys johtaisi tosin, kuten Maniero väittää, sellaisten ulkomaista etnistä alkuperää olevien henkilöiden epäedulliseen asemaan saattamiseen, joilla on samantasoinen ulkomailla hankittu tutkintotodistus, jos nämä ei olisi voineet opiskella Saksassa ainakaan vaivattomasti.
Bundesgerichtshofilla on kuitenkin epäilyjä siitä, kuuluko Maniero tällaiseen epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään. Kyseisen tuomioistuimen mukaan hän näet yhtäältä hallitsee täysin saksan kielen, asuu Saksassa ja saattoi siis vaikeuksitta opiskella kyseisessä valtiossa. Se, että hän päätti suorittaa tutkinnon Armeniassa, ei myöskään liity hänen etniseen alkuperäänsä.
Kyseinen tuomioistuin huomauttaa toisaalta, että – kuten 16.7.2015 annetun tuomion CHEZ Razpredelenie Bulgaria (C‑83/14, EU:C:2015:480) 60 kohdasta ilmenee – direktiivin 2000/43 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”etniseen alkuperään perustuva syrjintä” on sovellettava riippumatta siitä, koskeeko kyseinen toimenpide henkilöitä, joilla on tietty etninen alkuperä, vai henkilöitä, joilla ei ole tätä alkuperää mutta jotka kärsivät yhdessä ensiksi mainittujen henkilöiden kanssa kyseisestä toimenpiteestä aiheutuvasta erityisen epäedulliseen asemaan saattamisesta.
Jos tähän vastataan myöntävästi, kolmanneksi tulee siis kyseisen tuomioistuimen mukaan esiin kysymys siitä, merkitseekö Bucerius Jura ‑ohjelman, johon ei liity mitään syrjiviä piirteitä, koulutuspoliittinen tavoite direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua puolueetonta oikeuttamisperustetta.
Hakuilmoituksen sanamuodon mukaan Bucerius Jura ‑ohjelmalla pyritään välittämään ansioituneille oikeustieteellisen tutkinnon Saksassa suorittaneille tietoa ulkomaisista oikeusjärjestelmistä sekä antamaan kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa tukemalla ulkomailla toteutettavia tutkimus- tai opiskeluhankkeita. Koska kyseiseen tavoitteeseen ei liity mitään syrjivää piirrettä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei stipendisäätiön noudattama käytäntö merkitse välillistä syrjintää.
Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kuuluvatko rekisteröidyn yhdistyksen ulkomailla toteutettavien tutkimus- ja opiskeluhankkeiden tukemiseen myöntämät stipendit [direktiivin 2000/43] 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun koulutuksen käsitteen soveltamisalaan?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,
tarkoittaako ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä mainittuja stipendejä myönnettäessä sovellettava osallistumisedellytys, joka koskee ensimmäisen oikeustieteellisen valtiontutkinnon suorittamista Saksassa, [direktiivin 2000/43] 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua hakijan välillistä syrjintää, jos hakija, joka on unionin kansalainen, on kylläkin suorittanut vastaavan tutkinnon Euroopan unioniin kuulumattomassa maassa eikä tutkinnon suorituspaikan valinta ole yhteydessä hakijan etniseen alkuperään mutta hänellä oli Saksassa olevan asuinpaikkansa ja sujuvan saksan kielen taitonsa johdosta samanlainen mahdollisuus kuin Saksan kansalaisilla suorittaa ensimmäinen oikeustieteellinen valtiontutkinto saksalaisten oikeustieteen opintojen jälkeen?
Onko tällöin merkityksellistä, että stipendiohjelman, johon ei liity syrjiviä piirteitä, tavoitteena on välittää oikeustieteellisen tutkinnon Saksassa suorittaneille tietoa ulkomaisista oikeusjärjestelmistä sekä antaa kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa tukemalla ulkomailla toteutettavaa tutkimus- tai opiskeluhanketta?”
EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu 15.11.2018
"1) Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että se, että yksityinen säätiö myöntää stipendejä ulkomailla toteutettavien tutkimus- tai opiskeluhankkeiden tukemiseen, kuuluu kyseisessä säännöksessä tarkoitetun koulutuksen käsitteen alaan, kun myönnettyjen rahallisten etuuksien ja näihin sellaisiin tutkimus- tai opiskeluhankkeisiin osallistumisen, jotka itsessään kuuluvat saman koulutuksen käsitteen alaan, välillä on riittävän läheinen yhteys. Näin on etenkin silloin, kun kyseiset rahalliset etuudet liittyvät potentiaalisten hakijoiden tällaiseen tutkimus- tai opiskeluhankkeeseen osallistumiseen, kun niiden tavoitteena on poistaa kokonaan tai osittain tällaisen osallistumisen mahdolliset taloudelliset esteet ja kun niillä voidaan saavuttaa kyseinen tavoite.
2) Direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se, että johonkin jäsenvaltioon sijoittautunut yksityinen säätiö myöntää stipendejä ulkomailla toteutettavien oikeustieteellisten tutkimus- ja opiskeluhankkeiden tukemiseen vain hakijoille, jotka ovat suorittaneet kyseisessä jäsenvaltiossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen oikeustieteellisen tutkinnon, ei merkitse kyseisessä säännöksessä tarkoitettua rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa välillistä syrjintää."
Ratkaisu perusteluineen asiassa C‑457/17, Maniero

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot