Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu lentohintojen ilmoittamisesta


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Lentoliikenteen harjoittajien, jotka eivät ilmaise lentohintoja yhteisön sisäisessä lentoliikenteessä euroina, on ilmoitettava ne sellaisessa paikallisessa valuutassa, joka liittyy objektiivisesti tarjottuun palveluun. Tällainen on erityisesti sen jäsenvaltion, jossa on kyseisen lennon lähtö- tai saapumispaikka, laillinen valuutta. Näin ollen tilanteessa, jossa sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja, jossa laillisena valuuttana on euro, tarjoaa internetissä lentoliikennepalvelua, jossa lennon lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jossa laillisena valuuttana ei ole euro, on niin, että mikäli lentohintoja ei ilmaista euroina, ne voidaan ilmoittaa viimeksi mainitun jäsenvaltion laillisessa valuutassa.

Saksalainen ennakkoratkaisupyyntö koskee lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohdan ja 23 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
Pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Germanwings GmbH ja Verbraucherzentrale Baden-Württemberg eV (Baden-Württembergin osavaltion kuluttajajärjestö, Saksa) (jäljempänä Verbraucherzentrale) ja jossa on kyseessä se, että Germanwings on ilmoittanut lentohinnat Englannin puntina lennolle Lontoosta (Yhdistynyt kuningaskunta) Stuttgartiin (Saksa).
Germanwings on Saksaan sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja. Saksassa oleskeleva kuluttaja varasi syyskuun 2014 alussa Germanwingsin ylläpitämältä internetsivustolla www.germanwings.delennon Lontoosta Stuttgartiin.
Tämän lennon hinta ilmoitettiin tuolla sivustolla yksinomaan Englannin puntina. Lisäksi asiakas sai varauksensa jälkeen laskun, jossa lennon hinta ja muut kulut oli ilmoitettu Englannin puntina.
Verbraucherzentrale katsoi, että tällainen käytäntö merkitsi sopimatonta kaupallista menettelyä ja että hinnat oli ilmoitettava euroina, ja nosti kyseiseltä kuluttajalta ilmoituksen asiasta saatuaan kieltokanteen Germanwingsiä vastaan Landgericht Kölnissä (Kölnin alueellinen alioikeus, Saksa), joka hyväksyi kanteen.
Germanwings valitti Landgericht Kölnin ratkaisusta Oberlandesgericht Kölniin (Kölnin osavaltion ylioikeus, Saksa), joka hyväksyi valituksen sillä perusteella, että asetuksessa N:o 1008/2008 ei kielletä lentoliikenteen harjoittajia ilmoittamasta lentohintoja muussa valuutassa kuin euroina.
Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), jonka käsiteltäväksi saatettiin Revision-valitus valituksen johdosta annetusta tuomiosta, katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 18 alakohdan tulkinnasta.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, onko mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jos yhteisön sisäisten lentojen lentohintoja ei ilmoiteta euroina, ne on ilmaistava tietyssä paikallisessa valuutassa, vai onko lentoliikenteen harjoittajilla vapaus valita tältä osin merkityksellinen paikallinen valuutta.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että näkemystä, jonka mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on vapaus ilmoittaa lentohinnat valitsemassaan paikallisessa valuutassa, tukee ensi arviolta yhtäältä se, että asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa ei nimenomaisesti säädetä velvollisuudesta ilmoittaa lentohinnat tietyssä valuutassa, ja toisaalta se, että mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan lentoliikenteen harjoittajat vahvistavat lähtökohtaisesti vapaasti hintansa yhteisön sisäisessä lentoliikenteessä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että asetuksen N:o 1008/2008 päämäärä, jona on sen johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan mahdollistaa, että asiakkaat voivat vertailla tehokkaasti eri lentoyhtiöiden lentoliikennepalvelujen hintoja, vaarantuisi, jos lentoliikenteen harjoittajille myönnettäisiin tällainen harkintavalta.
Toiseksi siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että jos lentohintoja ei ilmoiteta euroina, ne on ilmoitettava ennalta määrätyssä paikallisessa valuutassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, miten mainitun asetuksen 2 artiklan 18 alakohtaan sisältyvää paikallisen valuutan käsitettä on tulkittava erityisesti, kun lentoliikenteen harjoittaja, jonka kotipaikka on tietyssä jäsenvaltiossa, tarjoaa internetissä lentoa asiakkaalle ja kun lennon lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jonka valuuttana ei ole euro.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on useita paikallisia valuuttoja, jotka saattavat olla merkityksellisiä tässä yhteydessä, eli sen jäsenvaltion, johon lentoliikenteen harjoittaja on sijoittautunut, laillinen valuutta, sen jäsenvaltion, jossa asiakas oleskelee, laillinen valuutta, valuutta, johon ylätason verkkotunnus (Top-Level-Domain) internet-sivustolla, jolla lentoliikenteen harjoittajan tarjous julkaistaan, viittaa, tai vielä sen jäsenvaltion, jossa on kyseisen lennon lähtöpaikka, laillinen valuutta.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se, että valitaan sen jäsenvaltion, jossa on kyseisen lennon lähtöpaikka, laillinen valuutta, sopii parhaiten yhteen asetuksella N:o 1008/2008 tavoitellun päämäärän kanssa. Se toteaa lisäksi, että lentoliikenteen harjoittajat käyttävät yleensä tätä valuuttaa. Unionin tuomioistuin ei ole kuitenkaan vielä lausunut tästä.
Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen (EY) N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen mukaisesti ilmoitettavat yhteisön sisäisen lentoliikenteen lentohinnat ilmoitettava tietyssä valuutassa, mikäli niitä ei ilmaista euroina?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
Missä paikallisessa valuutassa asetuksen (EY) N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohdassa sekä 23 artiklan 1 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä mainitut hinnat voidaan ilmoittaa, jos jäsenvaltioon (tässä tapauksessa Saksa) sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja mainostaa ja tarjoaa kuluttajalle internetissä lentoliikennepalvelua, jossa lennon lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Yhdistynyt kuningaskunta)?
Onko tässä yhteydessä ratkaisevaa se, että palvelun tarjoamiseen käytetään tietyn maan ylätason verkkotunnusta käyttävää internetosoitetta (tässä tapauksessa www.germanwings.de), joka viittaa jäsenvaltioon, jossa sijaitsee lentoliikenteen harjoittajan kotipaikka ja jossa kuluttaja oleskelee?
Onko sillä merkitystä, ilmoittavatko kaikki tai useimmat lentoliikenteen harjoittajista kyseiset hinnat lennon lähtöpaikan paikallisessa valuutassa?”
EU-tuomioistuimen ennakkoartkaisu 15.11.2018
"Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 18 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajien, jotka eivät ilmaise lentohintoja yhteisön sisäisessä lentoliikenteessä euroina, on ilmoitettava ne sellaisessa paikallisessa valuutassa, joka liittyy objektiivisesti tarjottuun palveluun. Tällainen on erityisesti sen jäsenvaltion, jossa on kyseisen lennon lähtö- tai saapumispaikka, laillinen valuutta.
Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja, jossa laillisena valuuttana on euro, tarjoaa internetissä lentoliikennepalvelua, jossa lennon lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jossa laillisena valuuttana ei ole euro, on niin, että mikäli lentohintoja ei ilmaista euroina, ne voidaan ilmoittaa viimeksi mainitun jäsenvaltion laillisessa valuutassa."
Ratkaisu perusteluineen asiassa C-330/17, Verbraucherzentrale Baden-Württemberg
Air carriers who do not express air fares for intra-Community flights in euros are required to indicate those fares in a local currency objectively linked to the service offered (Unionin tuomioistuin 15.11.2018)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1008/2008 – 2 artiklan 18 alakohta – 23 artiklan 1 kohta – Kuljetus – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt Euroopan unionissa – Tiedottaminen – Lopullisen hinnan ilmoittaminen – Lentohinnan sisällyttäminen lopulliseen hintaan – Velvollisuus ilmoittaa lentohinnat euroina tai paikallisessa valuutassa – Merkityksellisen paikallisen valuutan valinta – Liittymäperusteet

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus