KHO:n päätös viranhaltijalle liikaa maksetun palkan takaisinperinnästä


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

A:lle oli maksettu liikaa palkkaa, koska X:n musiikkiopiston rehtori oli arvioinut A:n palkan määräytyvän ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisen palkkahinnoittelukohdan mukaan, vaikka A:n palkan olisi pitänyt määräytyä tätä alemman palkkahinnoittelukohdan mukaisesti. X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikkö oli päättänyt, että A:lta peritään takaisin aiheettomasti maksettua palkkaa ajalta 1.1.2011–28.2.2014 yhteensä 9 729,52 euroa. Perintä toteutettaisiin 38 erässä kuukausittain elokuun 2018 palkanmaksusta lähtien. KHO kumosi HAO:n päätöksen X:n kaupunginhallituksen valituksesta ja hylkäsi A:n HAO:lle tekemän valituksen. X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikön päätös jäi voimaan.

KHO Muu päätös 5349/2018
Kunnallisen viranhaltijan liikaa maksetun palkan takaisinperintä
Antopäivä: 19.11.2018
Taltionumero: 5349
Diaarinumero: 4169/3/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T5349
Asia Kunnallisen viranhaltijan palkan takaisinperintää koskeva valitus
Valittaja X:n kaupunginhallitus
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 31.10.2016 nro 16/0841/2
Asian aikaisempi käsittely
X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikkö oli 30.12.2014 (§ 25) päättänyt, että A:lta peritään takaisin aiheettomasti maksettua palkkaa ajalta 1.1.2011–28.2.2014 yhteensä 9 729,52 euroa. Perintä toteutettaisiin 38 erässä kuukausittain elokuun 2018 palkanmaksusta lähtien. A:lle oli maksettu virheellisesti ylemmän korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulututkinnon mukaista palkkaa, vaikka hän ei ollut esittänyt ulkomailla suoritetusta tutkinnosta rinnastamispäätöstä.
X:n kaupunginhallitus on 2.3.2015 (§ 10) hylännyt A:n henkilöstöpalvelupäällikön päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.
Päätöksen perustelujen mukaan A oli valittu X:n musiikkiopiston lehtorin virkaan elokuussa 2008, ja koulun rehtori oli tuolloin tulkinnut työ- ja virkaehtosopimusta virheellisesti siten, että A oli sijoitettu ylemmän korkeakoulututkinnon mukaiseen palkkahinnoittelukohtaan 40804012. A:lla on ulkomailla suoritettu maisterin tutkinto vuodelta 2004 ja Y:n konservatoriossa suoritettu musiikkipedagogin tutkinto vuodelta 2001. Rehtori ei ollut tiennyt, että hänen olisi pitänyt pyytää A:lta rinnastamispäätös ulkomaisen tutkinnon osalta sijoittaessaan A:n ylempään palkkahinnoitteluun. Oikea hinnoittelukohta olisi ollut 40804013, jonka soveltamisen edellytykseksi on määritelty "muu tutkinto tai aiempi opettajan tai säestäjän kelpoisuus".
Rehtorilla ei ole ollut toimivaltaa sijoittaa A:ta muuhun kuin siihen palkkahinnoittelukohtaan, johon tämä on työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisesti kuulunut. X:n kaupungilla on työnantajana oikeus ja velvollisuus korjata palkanmaksussa tapahtunut erehdyksestä johtunut virhe. Takaisinperintä on pantu vireille määräajassa vuosien 2011–2014 osalta.
A on pitkittänyt virheellistä palkanmaksua, kun hän ei ole ilmoittanut työnantajalleen saaneensa kielteisen rinnastamispäätöksen vuonna 2010 tai 2011, jolloin hän on tullut tietoiseksi palkkauksensa määräytymisestä virheellisin perustein. Luottamuksen suojaaminen edellyttää yleensä, että suojaan vetoava on ollut vilpittömässä mielessä.
Takaisinperintä alkaa vasta A:n perhevapaan jälkeen vuonna 2018, joten takaisinperintää ei voida pitää taloudellisesti kohtuuttomana.
A on valittanut X:n kaupunginhallituksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen 2.3.2015 (§ 10) sekä henkilöstöpalvelupäällikön päätöksen 30.12.2014 (§ 25).
Hallinto-oikeus on velvoittanut X:n kaupungin korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikuluina 200 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman työnantajan palveluksessa. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste. Pykälän 2 momentin mukaan kulloinkin suoritettavasta palkasta ei saa 1 momentin nojalla periä enempää kuin mitä palkasta lain mukaan saadaan ulosmitata. Pykälän 3 momentin mukaan työnantaja voi luopua takaisinperinnästä joko kokonaan tai osittain, jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Pykälän 4 momentin mukaan, jos takaisinperinnästä ei ole päätetty tai pantu vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu, oikeus takaisinperintään on menetetty.
Hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on viranhaltijalain 56 §:n 1 momentin osalta todettu, että pykälässä tarkoitetussa tilanteessa tulee kyseessä olla selvä virhe, esimerkiksi laskuvirhe tai muu ilmeinen erehdys.
X:n kaupunki on esittänyt, että A:lle on maksettu aiheettomasti korkeamman palkkahinnoittelun mukaista palkkaa alemman palkkahinnoittelun sijaan. X:n kaupungin näkemyksen mukaan A:n ulkomainen maisteritutkinto ei ole ollut riittävä peruste ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisen palkan maksamiseen ilman Opetushallituksen antamaa rinnastuspäätöstä.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n palkan määräytymisestä ulkomaisen maisteritutkinnon perusteella on keskusteltu ennen A:n nimittämistä X:n musiikkiopiston rehtorin ja A:n välillä, ja rehtori on sijoittanut A:n ylempään palkkahinnoitteluluokkaan vaatimatta rinnastuspäätöstä. Rehtori on sittemmin myöntänyt tulkinneensa virka- ja työehtosopimusta puutteellisen ymmärryksen ja ohjeistuksen valossa. Vaikka rehtori ei ole tehnyt A:lle palkkahinnoitteluluokkaan sijoittamisesta varsinaista valituskelpoista päätöstä, hallinto-oikeus katsoo, että palkan määrittämisessä on ollut kyse kunnallisen virkaehtosopimuksen soveltamisesta ja toimivaltaisen viranhaltijan itsenäiseen harkintaan perustuneesta palkan määräytymistä koskevasta ratkaisusta. Kyse ei sen sijaan ole ollut selvästä virheestä tai muusta ilmeisestä erehdyksestä, joten henkilöstöpalvelupäällikön ja kaupunginhallituksen päätökset on kumottava.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen X:n kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vaaditulla 200 eurolla.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Kuntalaki (365/1995) 90 §
Laki kunnallisesta viranhaltijasta 53 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Rita Ruuhimäki, Airi Helenius ja Maarit Alhonnoro. Esittelijä Eeva-Riitta Siivonen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
X:n kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että valituksenalainen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A:n X:n kaupunginhallituksen päätöksestä 2.3.2015 (§ 10) tekemä valitus oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevine vaatimuksineen hylätään.
Kaupunginhallitus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt vaatimuksensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:
Lehtori A:lle on maksettu korkeampaa palkkaa kuin mitä hänelle voimassaolevan virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaan olisi kuulunut maksaa. Lehtori A:n kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) mukainen oikea palkkahinnoittelukohta on yksiselitteisesti 40804013.
Takaisinperintä koskee tilannetta, jossa lehtori A:lle on maksettu virheellisesti OVTES:n hinnoittelun 40804012 mukaista peruspalkkaa, jonka maksamisen edellytyksenä on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Lehtori A on suorittanut tutkintonsa ulkomailla, eikä ulkomailla suoritettua tutkintoa katsota Suomessa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi ilman Opetushallituksen rinnastamispäätöstä.
Virheellinen palkanmaksu on johtunut työnantajan edustajana toimineen viranhaltijan virheestä. Rehtori on tulkinnut OVTES:n palkkamääräyksiä virheellisesti, mistä johtuen A on saanut perusteetonta etua. Kyseessä ei ole ollut rehtorin itsenäiseen harkintaan perustuva päätös. Rehtorilla ei edes ole ollut toimivaltaa sijoittaa A:ta muuhun kuin OVTES:n mukaiseen oikeaan palkkahinnoittelukohtaan. Tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä ei voida käyttää eri viranhaltijoiden osalta tai eri toimialoilla erilaista harkintaa, koska palkkausjärjestelmä on yhteinen ja tehtäväkohtaisen palkan tason määrittelyn tulee tapahtua kaupunkitasolla.
Toisin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, oikeuskirjallisuudessa takaisinperinnän on katsottu olevan mahdollista myös tilanteessa, jossa virkaehtosopimusta on tulkittu virheellisesti ja viranhaltija on virheellisen tulkinnan takia saanut aiheettomia palkkaetuja. Oikeuskirjallisuuden (Hirvonen – Mäkinen, Kunnallinen viranhaltija – Oikeudellisen aseman sääntely 2006 s. 378) mukaan aiheeton palkanmaksu voi johtua esimerkiksi lasku- tai kirjoitusvirheestä taikka virkaehtosopimuksen virheellisestä tulkinnasta.
Edellä mainituilla perusteilla X:n kaupungilla on kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n mukainen peruste sekä mainitun lainkohdan nojalla oikeus ja velvollisuus periä takaisin aiheettomasti maksettu palkka.
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi luopua takaisinperinnästä kokonaan tai osittain, jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lain esitöiden (HE 196/2002 vp) mukaan, jos viranhaltija on esimerkiksi harhaanjohtavilla selvityksillä tai muutoin vastaavalla tavalla vaikuttanut virheellisen päätöksen tai muun virheen syntymiseen, liikaa maksettu palkka on perittävä takaisin kokonaan. Lain esitöissä myös todetaan, että säännöksessä tarkoitetussa kohtuuttomuudessa olisi kysymys lähinnä taloudellisesta kohtuuttomuudesta. Oikeuskirjallisuudessa (edellinen teos) on todettu, että lain 56 §:n tulkinnassa on lähdettävä siitä, että takaisinperintä on pääsääntö, josta voidaan luopua vain laissa luetelluilla perusteilla.
Hallinto-oikeus ei ole päätöksensä perusteluissa ottanut kantaa A:n työnantajalle toimittamaan virheelliseen tietoon. Rehtori on vuonna 2008 rekrytointitilanteessa tehnyt virheen ja sijoittanut A:n väärään palkkahinnoittelukohtaan. Virhe tuli esille vuoden 2013 aikana, kun musiikkiopiston kaikkien opettajien tutkintotodistukset käytiin läpi. Virheen tultua esille rehtori pyysi A:ta toimittamaan rinnastamispäätöksen henkilöstöpalveluille.
Rehtorin kehotuksen johdosta A on 23.1.2014 ilmoittanut kaupungin henkilöstöpalveluille, että hän ei ehdi toimittamaan rinnastamispäätöstä tammikuun loppuun mennessä. A ei tässäkään vaiheessa ole tuonut työnantajan tietoon, että hänen tutkinnolleen ei myönnetä rinnastamispäätöstä ja että hän on saanut jo aiemmin kielteisen rinnastamispäätöksen. A on siten omalla toiminnallaan pitkittänyt virheellistä palkanmaksua. Myös viranhaltijalain esitöissä (HE 196/2002 vp) on korostettu, että viranhaltijan vilpillisyys johtaa aina palkan takaisinperimiseen kokonaan.
Takaisinperintää ei voida pitää myöskään taloudellisesti kohtuuttomana. Henkilöstöpalvelupäällikkö on päättänyt toteuttaa takaisinperinnän siten, että takaisinperintä käynnistetään vasta lehtori A:n perhevapaan jälkeen alkaen vuonna 2018 ja toteutetaan samassa ajassa kuin liikasuoritus on muodostunut eli reilun kolmen vuoden aikana. Mikäli A palaa töihin ennen elokuuta 2018, takaisinperintä käynnistetään paluuta seuraavan täyden kalenterikuukauden palkanmaksun yhteydessä.
A on antanut valituksen johdosta selityksen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta yhteensä 500 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
A on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa sekä esittänyt lisäksi seuraavaa:
Hallinto-oikeuden päätös on lainmukainen ja linjassa takaisinperintää koskevan korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön kanssa.
Tapauksessa ei ole kysymys työnantajan tekemästä selvästä teknisestä virheestä, vaan A:lle on maksettu palkkaa työnantajan tekemän lain- ja oikeusvoimaisen päätöksen perusteella. Ennen palkkauspäätöksen tekemistä rehtori tiesi, että A on suorittanut ulkomailla maisterin tutkinnon. A on nimenomaisesti kysynyt rehtorilta, täytyykö hänen hankkia rinnastamispäätös ulkomaiselle maisteritutkinnolle. Rehtori ilmoitti asiaa tutkittuaan ja harkittuaan, ettei päätöstä tarvita, sillä A:n aikaisemmatkaan työnantajat eivät ole sitä edellyttäneet. Rehtorilla on siis ollut tiedossa A:n koulutustausta, ja hän on toimivaltaisena viranomaisena tulkinnut virka- ja työehtosopimusta siten, että A:n koulutuksen perusteella oikea palkkahinnoittelukohta on 40804012. Rehtori on 22.9.2014 ja 30.9.2014 nauhoitetuissa puhelinkeskusteluissa todennut, että hän on sitä mieltä, ettei rinnastamispäätöstä tarvita.
A ei ole voinut työnhakijana tietää, että rehtorilla ei ole ollut toimivaltaa tehdä tällaista päätöstä. A:lla on ollut oikeus luottaa siihen, että hänen palkkansa on määritelty oikein.
Korkein hallinto-oikeus on 19.12.1991 antamillaan päätöksillä taltionumerot 4805 ja 4806 sekä 4807 vahvistanut periaatteen, jonka mukaan lainvoimaista päätöstä, jossa viranhaltijalle on myönnetty taloudellinen etuus, jonka saamisen edellytykset on tutkittu ja harkittu, ei voida takautuvin vaikutuksin oikaista, vaikka päätös alun perin olisikin ollut virkaehtosopimuksen vastainen.
Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 29.8.2007 taltionumero 2182 ottanut takaisinperintäasiassa kantaa myös luottamuksensuojaperiaatteeseen katsoen, ettei virkaehtosopimuksen vastaisesti maksettuja lisiä voitu periä takaisin luottamuksensuoja huomioon ottaen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että viranhaltijalle oli maksettu virkaehtosopimuksen mukaan lisää pitkän aikaa ja viranhaltijalla oli perusteltu syy olettaa, että palkka oli maksettu virkaehtosopimuksen mukaan. Takaisinperintä oli korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kohtuutonta.
A ei ole toimittanut työnantajalleen virheellistä tietoa. Kuten hallinto-oikeudelle annetussa vastaselvityksessä on esitetty, A on rekrytointitilanteessa elokuussa 2008 esittänyt työnantajalleen kaikki pyydetyt asiakirjat sekä erikseen tiedustellut rehtorilta X:n musiikkiopiston käytäntöä rinnastamispäätöksistä, koska A:n aikaisempien työnantajien ohjeistuksen mukaan jokainen työnantaja päättää itsenäisesti rinnastamispäätöksen tarpeellisuudesta. A ei ole tiennyt, että hänen olisi pitänyt tuoda esille saamansa kielteinen rinnastamispäätös, koska rehtori ei edellyttänyt rinnastamispäätöstä. A on näin toimiessaan ollut vilpittömässä mielessä, eikä hän ole ymmärtänyt antaneensa virheellistä tietoa tai vaikuttaneensa virheen syntymiseen.
Palkanmaksuvirheestä ilmoitettiin A:lle 10.12.2013, ja hän oli heti 11.12.2013 yhteydessä rehtoriin asiasta. Kun hän 29.1.2014 ilmoitti kaupungin henkilöstöpalveluille, että rinnastamispäätöksen saamisessa voi kestää kevään loppuun, hän ei ole toiminut vilpillisesti. Henkilöstöpalveluille annettu tieto rinnastamispäätöksen saamisen kestosta perustui Opetushallituksen antamaan arvioon hakemusten käsittelyajasta (3–4 kuukautta). A:n palkkaluokka alennettiin 1.2.2014 alkaen, joten virheellistä palkanmaksua ei ole tammikuun 2014 jälkeen tapahtunut.
Opetushallitus on A:n maisterintutkinnosta antamansa arvion perusteella ohjeistanut häntä hakemaan rinnastamispäätöstä uudelleen, jos tilanne ja opintoasiakirjat olennaisesti muuttuisivat. Tammikuussa 2014 A katsoi tällaisiksi tilannettaan muuttaviksi seikoiksi tekemänsä väitöskirjaopinnot (80 opintopistettä). Taideyliopisto Sibelius-Akatemia rinnasti A:n ulkomaisen maisterintutkinnon ylempään korkeakoulututkintoon ja hyväksyi A:n ulkomaisen maisterintutkinnon pohjaopinnoiksi tohtoriopintoihin.
A:n tutkinto on hänen valmistumisensa jälkeen yhtenäisesti rinnastettu ylempään korkeakoulututkintoon. Kaikki A:n aiemmat työnantajat ennen X:n musiikkiopistoa ovat rinnastaneet hänen tutkintonsa ylempään korkeakoulututkintoon.
Koska palkan liikaa maksaminen on kokonaisuudessaan perustunut työnantajan suorittamaan tulkintaan, A:lla on vilpittömän mielen ja luottamuksensuojaperiaatteen mukaan ollut oikeus luottaa siihen, että hänen palkkansa on määritelty oikein.
A:n vastaselitys on lähetty tiedoksi X:n kaupunginhallitukselle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan X:n kaupunginhallituksen valituksesta ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään.
Voimaan jää näin ollen X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikön päätös 30.12.2014 (§ 25).
2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
Perustelut
1. Pääasia
1.1 Sovellettavat oikeusohjeet
Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (jäljempänä viranhaltijalaki) 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman työnantajan palveluksessa. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste.
Pykälän 3 momentin mukaan työnantaja voi luopua takaisinperinnästä joko kokonaan tai osittain, jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.
Viranhaltijalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 196/2002 vp) on 56 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa 1 momentin osalta todettu, että pykälässä tarkoitetussa tilanteessa tulee kyseessä olla selvä virhe, esimerkiksi laskuvirhe tai muu ilmeinen erehdys.
Pykälän 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan todettu seuraavaa:
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin takaisinperinnästä luopumisesta. Säännöksen mukaan työnantaja voisi luopua takaisinperinnästä joko kokonaan tai osittain, jos takaisinperintää on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Jos viranhaltija on esimerkiksi harhaanjohtavilla selvityksillä tai muutoin vastaavalla tavalla vaikuttanut virheellisen päätöksen tai muun virheen syntymiseen, liikaa maksettu palkka on perittävä takaisin kokonaan. Säännöksessä tarkoitetussa kohtuuttomuudessa olisi kysymys lähinnä taloudellisesta kohtuuttomuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan takaisinperintä voitaisiin suorittaa myös vähentämällä takaisinperittävä määrä seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä, jolloin takaisinperinnästä aiheutuvat hallinnolliset kulut jäävät vähäisiksi. Tällöinkin saattaa kuitenkin joissain tilanteissa olla tarkoituksenmukaisinta luopua takaisinperinnästä etuuden vähäisyyden vuoksi.
1.2 Asiakirjoista saatu selvitys
A, jolla on ulkomailla suoritettu musiikinmaisterintutkinto (Royal Academy of Music -korkeakoulu, Lontoo) vuodelta 2004 ja Y:n konservatoriossa suoritettu musiikkipedagogin tutkinto vuodelta 2001, valittiin elokuussa 2008 X:n musiikkiopiston lehtorin virkaan. Musiikkiopiston rehtori oli tuolloin sijoittanut A:n palkkahinnoittelukohtaan 40804012, jonka soveltamisen edellytyksenä on "soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva ylempi ammattikorkeakoulututkinto". Asiassa esitetyn selvityksen mukaan oikea palkkahinnoittelukohta olisi ollut 40804013, jonka soveltamisen edellytykseksi on OVTES:ssä määritelty "muu tutkinto tai aiempi opettajan tai säestäjän kelpoisuus".
X:n kaupungin henkilöstöpalvelut on muun muassa tammikuussa 2014 pyytänyt A:lta rinnastamispäätöstä, mutta hän ei ole tuolloin tuonut esille saaneensa jo aikaisemmin kielteisen rinnastamispäätöksen. X:n musiikkiopiston rehtorin mukaan vasta takaisinperintämenettelyn käynnistyttyä syksyllä 2014 A on tuonut esille, että hän oli hakenut rinnastamispäätöstä vuonna 2010 tai 2011 ja että päätös oli tuolloin ollut kielteinen.
X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikkö on 30.12.2014 A:ta kuultuaan päättänyt, että A:lta peritään takaisin hänelle ajalta 1.1.2011–28.2.2014 aiheettomasti maksettua palkkaa yhteensä 9 729,52 euroa ja että perintä toteutettaisiin 38 erässä kuukausittain elokuun 2018 palkanmaksusta lähtien.
Takaisinperittävä summa muodostuu maksetun palkkahinnoittelukohdan ja oikean palkkahinnoittelukohdan mukaisesta erotuksesta ajalta 1.1.2011–28.2.2014. Palkka on korjattu oikean palkkahinnoittelukohdan mukaiseksi 1.3.2014 alkaen.
1.3 Oikeudellinen arviointi
Asiakirjoista saadusta selvityksestä ilmenee, että A:lle on maksettu liikaa palkkaa, koska X:n musiikkiopiston rehtori oli arvioinut A:n palkan määräytyvän ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisen palkkahinnoittelukohdan mukaan, vaikka A:n palkan olisi pitänyt määräytyä tätä alemman palkkahinnoittelukohdan mukaisesti.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n palkanmaksu ei ole perustunut rehtorin toimivaltaisena viranomaisena tekemään lainvoimaiseen hallintopäätökseen, jossa palkkahinnoittelun soveltamisen edellytyksiä olisi nimenomaisesti tutkittu ja harkittu, vaan siihen, että musiikkiopiston rehtorille on syntynyt virheellinen käsitys siitä, että A:lla olisi ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisen palkkahinnoittelukohdan soveltamisen edellytyksenä oleva korkeakoulututkinto. Näin ollen ja kun vielä otetaan huomioon A:n menettely asian eri vaiheissa, sekä se seikka, että perintä on päätetty toteuttaa kuukausittain vasta elokuun 2018 palkanmaksusta lähtien, A:lle virkaehtosopimuksen vastaisesti ajalta 1.1.2011–28.2.2014 suoritetun palkan takaisin perimistä ei voida pitää myöskään kohtuuttomana.
X:n kaupungin henkilöstöpalvelupäällikön päätös 30.12.2014 (§ 25) ja X:n kaupunginhallituksen päätös 2.3.2015 (§ 10), jolla A:n oikaisuvaatimus on hylätty, eivät ole kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastaisia. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä.
2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A:lle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot