Hovioikeus: Kun yhtiö ei ollut noudattanut hyvää perintätapaa, velallinen ei ollut velvollinen korvaamaan yhtiön perintä- ja selvittelykuluja

02.01.2020

Selvittely- ja perintäkulujen osalta oli arvioitava sitä, oliko S Oy menetellyt hyvän perintätavan mukaisesti, kun se itse ja asiamiehen välityksellä oli lähettänyt kaikki perintäkirjeet X:n kaupparekisteriin merkittyyn postiosoitteeseen S:n tiedossa olleiden yhteystietojen sijasta. Asiassa oli arvioitava siten myös sitä, mikä merkitys kaupparekisterissä julkaistulla virheellisellä osoitetiedolla oli hyvän perintätavan kannalta. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että S Oy ei ollut noudattanut hyvää perintätapaa, eikä menettelyä voitu moitittavuudeltaan pitää vähäisenä. A ei siten ollut velvollinen korvaamaan S:n perintä- tai selvittelykuluja. (Vailla lainvoimaa 2.1.2020)

Helsingin hovioikeus 31.12.2019
Tuomio Nro 1634
Diaarinumero S 19/1051
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 11.3.2019 nro 12144
Asia Velkomus, palvelussopimus ym.
Valittaja S Oy
Vastapuoli A, X-toiminimen haltijana
Valitus
S Oy (jäljempänä S tai yhtiö) on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen siitä, että A X-toiminimen haltijana (jäljempänä A tai X) velvoitetaan suorittamaan yhtiölle 322,40 euroa selvittely- ja perintäkuluina korkoineen. Lisäksi S on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.
S oli tehnyt A:n kanssa sopimuksen erään taiteilijan esiintymisestä. S oli lähettänyt taiteilijan esiintymistä koskevan laskun esiintyjältä saamaansa A:n sähköpostiosoitteeseen. A ei ollut maksanut sähköpostitse lähetettyä laskua sen eräpäivään mennessä. Hän ei ollut myöskään reagoinut S:n sähköpostitse lähettämään sopimusluonnokseen. S:llä oli ollut aihe epäillä, että A ei lukenut sähköpostejaan.
S oli lähettänyt 17.10.2017 maksumuistutuksen ja 26.10.2017 maksukehotuksen X:n kaupparekisteriin merkittyyn postiosoitteeseen. S:n asiamies oli lähettänyt 7.11.2017 saantitodistuksin varustetun kirjeen edelleen samaan osoitteeseen. Kirje 7.11.2017 oli palautunut S:n asiamiehelle 27.11.2017. S:llä ei ollut ennen kirjeen palautumista tietoa siitä, että X:n taholta ei ollut kirjeitä noudettu tai vastaanotettu.
S:llä ei ollut aihetta epäillä X:n virallisen osoitetiedon oikeellisuutta. Kaupparekisteriin merkityillä tiedoilla oli niin sanottu julkisuusvaikutus, eli kaupparekisteriin merkityn oli katsottava tulleen kolmannen henkilön tietoon. Kaupparekisteriin merkityillä toimijoilla oli lakiin perustuva velvollisuus huolehtia rekisteriin merkittyjen tietojen oikeellisuudesta ja ajantasaisuudesta. S oli voinut luottaa kaupparekisteritietojen paikkaansa pitävyyteen sekä siihen, että kaupparekisteriin merkityillä osoitetiedoilla kirjeet tavoittavat X:n. S ei ollut menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti.
S oli nostanut kanteen käräjäoikeudessa 28.11.2017. Alkuperäisen laskun mukainen saatava oli suoritettu tammikuussa 2018. Haaste oli annettu vastapuolelle tiedoksi 15.3.2018. S ei ollut perusteettomasti pitkittänyt asiaa. Korkojen ja kulujen velkomusta koskevan kanteen ajamiselle oli ollut pääomasaatavan suorituksen jälkeen edelleen perusteet. A ei ollut suostunut suorittamaan vapaaehtoisesti korkoa ja kuluja.
Vastaus
A X-toiminimen haltijana on vaatinut, että valitus hylätään.
A ei ollut tehnyt sopimusta S:n kanssa, vaan erään esiintyjän kanssa. A oli pyytänyt esiintyjää laskuttamaan toiminimeään esiintymispalkkiosta ja ohjeistanut toimittamaan laskun osoitteeseen - - -. Laskutusohjeissa oli ollut myös A:n puhelinnumero ja sähköpostiosoite.
Esiintyjä oli sovitusti toimittanut A:n laskutusohjeet laskutuspalvelulle, minkä menettelyn A oli hyväksynyt. Laskutuspalveluksi oli osoittautunut S. S ei ollut välittänyt laskutusohjeista eikä siitä, että lasku oli maksettu. Lasku oli maksettu heti, kun A oli löytänyt sen vahingossa sähköpostin roskapostikansiosta tammikuussa 2018. S oli laittanut kanteen vireille siitä huolimatta, että yhtiöllä oli A:n yhteystiedot.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
S oli laskuttanut X:ää erään taiteilijan esiintymisestä X:n järjestämässä tilaisuudessa. S:n ja X:n kesken ei ollut suoraan sovittu laskun toimitustavasta, vaan esiintyjä oli toimittanut toiminimen haltijan yhteystiedot yhtiölle laskutusta varten.
Riidatonta on, että S:n 17.10.2017 ja 26.10.2017 päivätyt maksumuistutus- ja maksukehotuskirjeet sekä S:n asiamiehen 7.11.2017 lähettämä perintäkirje oli lähetetty X:n tuolloin kaupparekisteriin merkittyyn postiosoitteeseen. Lisäksi kirjallisesta todistelusta ilmenee, että 7.11.2017 lähetetty saantitodistuksella varustettu kirje oli palautunut 27.11.2017 lähettäjälleen.
S oli nostanut kanteen käräjäoikeudessa 28.11.2017. Riidatonta asiassa on, että A oli maksanut esiintymispalkkiota koskevan laskun S:lle kanteen vireilletulon jälkeen. S oli tämän jälkeen luopunut pääomasaatavaa koskevan kannevaatimuksensa ajamisesta käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeus on jo lainvoimaisesti velvoittanut X:n suorittamaan S:lle viivästyskorkoa vaaditun mukaisesti. Käräjäoikeus on hylännyt S:n perintä- ja selvittelykuluja sekä oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset. Hovioikeudessa on siten kyse S:n vaatimista perintä- ja selvittelykuluista ja oikeudenkäyntikuluista.
Selvittely- ja perintäkulujen osalta on arvioitava sitä, oliko S menetellyt hyvän perintätavan mukaisesti, kun se itse ja asiamiehen välityksellä oli lähettänyt kaikki perintäkirjeet X:n kaupparekisteriin merkittyyn postiosoitteeseen S:n tiedossa olleiden yhteystietojen sijasta. Asiassa on arvioitava siten myös sitä, mikä merkitys kaupparekisterissä julkaistulla virheellisellä osoitetiedolla on hyvän perintätavan kannalta. Mikäli katsotaan, että edellä sanotuin osin hyvää perintätapaa oli noudatettu, on lopuksi arvioitava vielä sitä, oliko perintätoiminnasta aiheutunut kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja.
Selvittely- ja perintäkulut
Riidatonta on, että A oli toiminimen haltijana maksanut S:n lähettämän laskun tammikuussa 2018. Hovioikeus katsoo, että A oli laskun kokonaan maksamalla hyväksynyt sen, että S:llä on ollut laskuun perustuva saatava A:lta.
Liikeyrityksen ja yksityisen elinkeinonharjoittajan väliseen suhteeseen sovelletaan saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n hyvää perintätapaa koskevia säännöksiä ja 10 §:n säännöksiä kohtuullisista perintäkuluista. Sanotun lain 4 §:n 1 momentin mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista menettelyä.
Velallinen ei ole saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n 3 momentin mukaan velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4 §:n vastaisesti, paitsi jos menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä.
Kaupparekisterilain 26 §:n 1 momentin mukaan mitä on kaupparekisteriin merkitty ja asianmukaisesti kuulutettu on katsottava tulleen kolmannen henkilön tietoon.
Kirjallisesta todistelusta ilmenevällä tavalla S:lle oli toimitettu laskuttamista varten X:n yhteystietoina postiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Laskutusosoitteeksi on ilmoitettu eri osoite kuin mikä oli kaupparekisteriin merkitty X:n postiosoitteeksi.
S:n tietoon on perintäkirjeen palautumisen myötä tullut se, että kaupparekisteriin merkittyyn osoitteeseen lähetetty kirje ei ollut tavoittanut X:ää. Näyttämättä on jäänyt, että kaupparekisteriin merkittyyn osoitteeseen aiemmin lähetetyt perintäkirjeet olisivat myöskään tosiasiassa tulleet X:n tietoon. Näin ollen jää vielä ratkaistavaksi, mikä merkitys on sillä, että S, itse ja valtuuttamansa asiamiehen välityksellä, oli lähettänyt kirjeet velallisen kaupparekisteriin merkittyyn postiosoitteeseen.
Hovioikeus toteaa, että kaupparekisterilain 26 §:n 1 momentin nojalla ulkopuolinen voi lähtökohtaisesti luottaa kaupparekisterimerkintöjen paikkaansa pitävyyteen. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että virheellisellä kaupparekisterimerkinnällä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. S:lle on erikseen ilmoitettu laskutusosoite, jonka S on myös itse merkinnyt X:n, eli tilaajan osoitteeksi siihen sopimuspohjaan, joka oli lähetetty A:n sähköpostiin. S ei ole kuitenkaan lähettänyt maksumuistutus- ja maksukehotuskirjeitä sille ilmoitettuun laskutusosoitteeseen. S ei ole myöskään pyrkinyt selvittämään X:n oikeaa osoitetta sen jälkeen, kun kirje oli kaupparekisteristä selvitetystä osoitteesta palautunut S:n asiamiehelle. S:n tiedossa on ollut myös A:n muut yhteystiedot.
S ei ole noudattanut hyvää perintätapaa, eikä menettelyä voida moitittavuudeltaan pitää vähäisenä. A ei siten ole velvollinen korvaamaan S:n perintä- tai selvittelykuluja. Edellä sanotuin perustein hovioikeus päätyy samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus.
Oikeudenkäyntikulut
S on hävinnyt asian hovioikeudessa. S vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.