Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Euroopan kansalaisuutta koskevassa asiassa

asianajaja - asianajotoimisto - Helsinki - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto

Asetus (EY) N:o 883/2004 – Direktiivi 2004/38/EY – Unionin kansalaisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Toisen jäsenvaltion alueella oleskelevat unionin kansalaiset, joilla ei ole enää työntekijän asemaa – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään erityisten maksuihin perustumattomien rahaetuuksien epäämisestä näiltä henkilöiltä

Eu-kansalaiselta, joka matkustaa työnhakuun sellaiseen jäsenvaltioon, minkä kansalainen tämä ei ole voidaan sulkea pois oikeus tiettyihin sosiaalietuuksiin. Mikäli henkilö on kuitenkin jo ollut töissä kyseisessä jäsenvaltiossa, niin näitä etuuksia ei voida evätä automaattisesti.

Ennakkoratkaisupyynnössä kysytään lähinnä, voiko jäsenvaltio evätä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 9.12.2010 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1244/2010,(3) (jäljempänä asetus N:o 883/2004) tarkoitetun maksuihin perustumattoman toimeentuloetuuden muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka eivät ole tai eivät enää ole taloudellisesti aktiivisia ja jotka ovat varattomia.

Pääasia

Nazifa Alimanovic ja hänen kolme lastaan – Sonita (s. 1994), Valentina (s. 1998) ja Valentino (s. 1999) – ovat Ruotsin kansalaisia. Kaikki kolme lasta ovat syntyneet Saksassa.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kantajat poistuivat Saksan alueelta vuoden 1999 ja 2010 välisellä ajalla. Täsmentämättä kyseisen poissaolon alkamisajankohtaa tai syytä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että pääasian kantajat palasivat Saksaan kesäkuussa 2010.

Pääasian kantajien palattua Saksaan heille annettiin 1.7.2010 todistus FreizügG/EU:n 5 §:n nojalla. Nazifa Alimanovic ja hänen vanhin tyttärensä Sonita, jotka olivat työkykyisiä Saksan lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, työskentelivät lyhytaikaisissa työsuhteissa tai työllistämistoimenpiteiden puitteissa kesäkuusta 2010 toukokuuhun 2011, toisin sanoen alle vuoden ajan.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin (Bundessozialgericht, Saksan liittovaltion sosiaalituomioistuin) täsmentää, että kaikki pääasian kantajat saivat lisäksi perusturvaan liittyviä toimeentuloetuuksia SGB II:n nojalla; viimeisin tällainen ajanjakso oli 1.12.2011–31.5.2012. Nazifa Alimanovic ja hänen tyttärensä Sonita saivat työkykyisille edunsaajille tarkoitettua toimeentulotukea (Arbeitslosengeld II), kun taas kaksi muuta lasta, Valentina ja Valentino, saivat muille kuin ansiokykyisille edunsaajille tarkoitettua sosiaalitukea.

Etuuksia myönnettäessä toimivaltainen viranomainen Jobcenter Berlin Neukölln (jäljempänä Jobcenter) lähti periaatteesta, että ulkomaalaisia, joiden oleskeluoikeus perustuu pelkästään työn hakemiseen, koskevaa SGB II:n 7 §:n 1 momentin toisen virkkeen 2 kohdan poissulkevaa säännöstä ei sovelleta, vaan sosiaali- ja lääkintäapua koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa esitetty yhdenvertaisen kohtelun periaate syrjäyttää sen. Varaumaan tukeutuen Jobcenter keskeytti kuitenkin etuuksien maksamisen kokonaan toukokuussa 2012.

Pääasian kantajien nostettua päätöstä vastaan kanteen Sozialgericht Berlin kumosi kyseisen päätöksen. Se katsoi, että vaikka sen jälkeen, kun työsuhteet päättyivät vuonna 2011, Nazifa Alimanovic ja hänen Sonita-tyttärensä saattoivat vedota ainoastaan työn hakemiseen perustuvaan oleskeluoikeuteen, SGB II:n 7 §:n 1 momentin toisen virkkeen 2 kohdan mukaista etuuden poissulkemisperustetta ei voitu kuitenkaan soveltaa, sillä asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa kielletään unionin kansalaisten kaikenlainen syrjintä jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden nyt käsiteltävien erityisten maksuihin perustumattomien rahaetuuksien yhteydessä. Sozialgericht Berlinin mukaan siinä ei ollut mitään ristiriitaa sen mahdollisuuden kanssa, joka koskee sosiaalitukien saamisen rajoittamista muun muassa direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdan nojalla. Kyseinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että sosiaali- ja lääkintäapua koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tunnustettu yhdenvertaisen kohtelun erityisperiaate syrjäytti edelleen poissulkevan säännöksen, sillä se katsoi, ettei varaumaa ollut sisällytetty kansalliseen oikeuteen tai vahvistettu siinä.

Jobcenter, joka katsoi, ettei etuuden epääminen ollut ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, valitti kyseisestä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Sen mukaan SGB II:een perustuvat perusturvaan liittyvät toimeentuloetuudet ovat direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”sosiaaliavustuksia”, minkä vuoksi niitä ei välttämättä makseta työnhakijoille. Jobcenterin mukaan kyseisten etuuksien tavoitteena ei ole helpottaa pääsyä työmarkkinoille, vaan SGB II:n 16 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään muista työnhakijoiden integroimiseksi työmarkkinoille myönnettävistä etuuksista. Lisäksi se väittää, ettei SGB II:n 7 §:n 1 momentin toisen virkkeen 2 kohdassa jätetä ottamatta huomioon asetusta N:o 883/2004 ja ettei etuuksien epääminen ole myöskään ristiriidassa sosiaali- ja lääkintäapua koskevan yleissopimuksen kanssa, koska varauma on sen mukaan pätevä ja Saksan perustuslain mukainen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että Sozialgericht Berlinin toteamusten, jotka sitovat sitä, mukaan Nazifa Alimanovic ja hänen tyttärensä Sonita eivät voineet enää vedota työntekijän oleskeluoikeuteen FreizügG/EU:n 2 §:n nojalla. Kesäkuusta 2010 lähtien he olivat työskennelleet ainoastaan alle vuoden ajan lyhytaikaisissa työsuhteissa tai työllistämistoimenpiteiden puitteissa, ja toukokuusta 2011 lähtien he eivät olleet enää toimineet palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina. Bundessozialgericht nojautuu siten FreizügG/EU:n 2 §:n 3 momentin toisen virkkeen ja direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdan c alakohdan yhdistetystä soveltamisesta seuraavaan periaatteeseen, jonka mukaan pääasian kantajat menettivät työntekijän asemansa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun heidän ammatillinen toimintansa oli päättynyt, toisin sanoen joulukuussa 2011.

Näin ollen Nazifa Alimanovicin ja hänen Sonita-tyttärensä oli katsottava olevan FreizügG/EU:n 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja työnhakijoita, koska he olivat työskennelleet Saksassa ainoastaan alle vuoden ajan lyhytaikaisissa työsuhteissa tai työllistämistoimenpiteiden puitteissa. Tämän vuoksi SGB II:n säännösten, tarkemmin sanottuna sen 7 §:n 1 momentin toisen virkkeen 2 kohdan mukaan heidän oikeutensa toimeentulotukeen ja näin ollen Valentinan ja Valentinon johdettu oikeus sosiaalitukeen, jonka tarkoituksena oli heidän toimeentulonsa takaaminen sen nojalla, ei tullut kyseeseen.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Oikeus liikkua ja työskennellä on unionin oikeuden ehdoton perusvapaus. Tämän toteamuksen jälkeen voidaan todeta unionin lainsäätäjän katsoneen, että oli tarpeen rajata jäsenvaltioiden kansalaisten oleskeluoikeus.

Tässä tarkoituksessa direktiivin 2004/38 7 artiklassa säädetään ensisijaisesti, että unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan, jos he ovat työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai jos heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä jäsenvaltiossa.

Osoituksena liikkumisvapauden ja siitä johtuvan oleskeluoikeuden perustavanlaatuisesta luonteesta direktiivin 2004/38 14 artiklassa asetetaan tiukat rajat mahdollisuudelle poistaa maasta unionin kansalainen, joka ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä.

Edellä esitetyn perusteella julkisasiamies ehdottaa, että unionin tuomioistuin vastaa Bundessozialgerichtin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa tietyt asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1244/2010, 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ”maksuihin perustumattomat erityiset raha-etuudet”, jotka ovat myös direktiivissä 2004/38 tarkoitettuja sosiaaliavustuksia, evätään sellaisilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, joilla on direktiivin 2004/38 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaan perustuva oikeus oleskella maassa yli kolme kuukautta työnhaun vuoksi, vaikka samassa tilanteessa olevat vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset ovat oikeutettuja kyseisiin etuuksiin.

2) Direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa tietyt asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1244/2010, 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ”maksuihin perustumattomat erityiset raha-etuudet”, jotka ovat myös direktiivissä 2004/38 tarkoitettuja sosiaaliavustuksia, evätään automaattisesti ja ilman tapauskohtaista tarkastelua sellaisilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka hakevat työtä vastaanottavan jäsenvaltion alueelta sen jälkeen, kun he ovat tulleet kyseisille työmarkkinoille, vaikka samassa tilanteessa olevat vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset ovat oikeutettuja kyseisiin etuuksiin.

3) Pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion kansalaisen, joka on tai on ollut työssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapset sekä vanhempi, joka on heidän tosiasiallinen huoltajansa, voivat vedota jälkimmäisessä valtiossa oleskeluoikeuteen pelkästään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 10 artiklan nojalla, eikä tällaisen oikeuden edellytyksenä ole, että heillä on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä valtiossa.

asianajaja - asianajotoimisto - Helsinki - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto