02/01/2020
Hovioikeus: Asunnon omistaja oli vastuussa tekemänsä muutostyön kunnossapidosta ja siitä aiheutuvista vahingoista taloyhtiölle - muutostyön teettäminen samanaikaisesti linjasaneerauksen kanssa ei muuttanut sen luonnetta erillisenä muutostyönä
HO ei muuttanut KO:n tuomiota, jolla osakas oli velvoitettu suorittamaan Asunto Oy:lle kylpyhuoneen katon kosteusvaurion korjauskustannukset. Vaatimus huoneiston alapuolella olevassa tilassa sijaitsevan ilmanvaihtokanavan eristystöiden kustannusten korvaamisesta oli hylätty jo KO:ssa. (Vailla lainvoimaa 2.1.2020)
Asunto Oy B omistaa asuinkerrostalon Oulun kaupungissa. A omistaa huoneiston A 3 hallintaan oikeuttavat asunto-osakeyhtiön osakkeet.
Riidattomat seikat KO:ssa
KO:ssa oli ollut riidatonta, että B:ssä oli vuosina 2014-2015 toteutettu linjasaneeraus. Tässä yhteydessä, linjasaneerauksesta erillisenä muutostyönä A oli rakentanut makuuhuoneena käytetystä huoneesta saunan yhteydessä olevan kylpyhuoneen. Kyseisen muutostyön oli suunnitellut A:n toimeksiannosta hänen valitsemansa suunnittelija, joka oli toiminut myös B:n linjasaneerauksen suunnittelijana. Hakemuksen oli laatinut em. suunnittelija. B oli hakenut rakennusluvan (2014-1126) A:n muutostyölle. Rakennuslupahakemus oli jätetty vasta toteutuksen oltua käynnissä. Rakennuslupa oli myönnetty muutostyön valmistumisen jälkeen. Lupapäätös oli lähetetty 11.9.2014 B:n isännöitsijälle.
Kylpyhuoneen muutostyön oli A:n toimeksiannosta toteuttanut sama urakoitsija, joka oli tehnyt B:n toimeksiannosta linjasaneerauksen rakennustekniset työt. A:n uuteen kylpyhuoneeseen oli rakennettu alaslaskettu katto. Tämän alaslasketun katon sisään oli jätetty A:n huoneiston yläpuolella sijaitsevan huoneiston saunan korvausilmakanava, joka oli ollut rakennuksessa sen valmistumisesta lähtien. Vastaavanlainen korvausilmakanava on kaikissa niissä B:n huoneistoissa, joihin oli rakennusvaiheessa tehty huoneistosauna.
Muutostöihin liittyvä LVI-laitteiden katselmus oli pidetty 7.12.2015 rakennustöiden valmistumisen jälkeen eli samana päivänä kuin lopullinen loppukatselmus.
B oli saanut 12.4.2016 rakennusvalvonnalta korjauskehotuksen huoneiston A3 saunan korvausilmakanavan puutteellisesta kondenssivesieristyksestä.
A:n rakentama kylpyhuone oli asunto-osakeyhtiölain 5 luvun mukainen muutostyö. B ei ollut ottanut muutostyötä vastuulleen. Rakennushankkeeseen ryhtyvän eli rakennusluvan saajan velvollisuutena on rakennusluvan ehtojen noudattaminen yleisesti. Linjasaneerauksen aikana rakennuksessa ei ollut ollut asukkaita.
Taloyhtiö oli korjannut kosteusvaurion sen jälkeen kun A oli kieltäytynyt itse sitä korjaamasta ja kun Oulun kaupunki oli A:n tekemän ilmoituksen johdosta antanut kehotuksen kosteusvaurion ja ilmanvaihtokanavan kondenssieristyksen korjaamisesta.
A oli edellä mainitun muutostyön yhteydessä antanut toimeksiannon asentaa kylpyhuoneeseen porealtaasta poistoputken kellarikerrokseen. Jostain syystä ilmanvaihtokanavan ympärillä ollut kotelointi oli purettu. Taloyhtiö oli palotarkastajan vaatimuksesta paloturvallisuusriskin vuoksi joutunut teettämään kanavan ympärille paloturvallisen eristyksen.
B:n yhtiökokous oli 20.6.2017 päättänyt kanteen nostamisesta.
A:lle oli lähetetty korvausvaatimus 9.10.2017, jonka eräpäivä oli ollut 23.10.2017.
A oli 11.3.2014 ilmoittanut sähköpostitse hankkeesta isännöitsijälle.
Rakennusvalvontaviraston 11.9.2014 antaman päätöksen mukaan As Oy B oli hakenut rakennuslupaa B4 ja A3 muutostöille. Rakennustyön edistymisen mukaan oli pyydettävä ilmanvaihtolaitteiden katselmusta.
Oulun kaupungin rakennusvalvonnan tarkastuslupakertomuksen 7.12.2015 mukaan saunan korvausilmakanavan kondenssivedeneristys puutteellinen, korjataan. Korvausilmakanava asennettu ennen linjasaneerausta.
Oulun kaupunki oli antanut 12.4.2016 As Oy B:lle kehotuksen huoneisto A 3:n saunan korvausilmakanavan kondenssivesieristyksen korjaamisesta.
Oulun seudun ympäristötoimen tarkastuskertomuksen 21.4.2016 mukaan: Tarkastuksessa aistinvaraisesti todetun vaurion ja Oulun rakennusvalvonnan tarkastuskertomuksen sekä R Oy:n raportin perusteella todetaan, että asukkaalla voi aiheutua terveydensuojelulain 1 § tarkoittamaa terveyshaittaa kyseisestä vauriosta.
R lasku 30.6.2015 A:lle 268,20 euroa.
Vaatimukset ja riitakysymykset KO:ssa
Kantaja Asunto Oy B oli vaatinut KO:ssa, että A velvoitetaan korvaamaan B:lle
kylpyhuoneen katon kosteusvaurion koijauskustannukset 2.800 euroa ja
huoneiston alapuolella olevassa tilassa sijaitsevan ilmanvaihtokanavan eristystöiden kustannukset 2.319,11 euroa
A on velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 18.684,93 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.
Vastaaja A oli vaatinut
kanteen hylkäämistä sekä
oikeudenkäyntikuluja 16.215,47 euroa viivästyskorkoineen, joka ylittää seitsemällä prosenttiyksiköllä kulloinkin voimassa olevan viitekoron, siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.
Riitakysymykset
Vaatimuskohta 1
Onko kosteusvaurio aiheutunut B:n vai A:n vastuupiiriin kuuluvasta seikasta
onko kosteusvaurion syy ollut A:n muutostyö eli alaslasketun katon sisään jätetty korvausilmakanava vai alkuperäisen korvausilmakanavan puutteellinen kondenssivesieritys
onko A reklamoinut kylpyhuoneen kosteusongelmasta jo 2012
onko suunnitelmissa ollut alaslaskettu katto
muodostaako alaslaskettu katto tuulettumattoman tilan
onko alaslaskettu katto toteutettu vastoin suunnitelmia vai kuten muissa huoneistoissa
ilmeneekö alaslaskettu katto rakennusluvasta vai onko se ns rakennedetalji
mikä merkitys sillä, että kyseessä kylpyhuone
onko alaslasketun katon toteuttamistapa ollut hyvän rakennustavan vastainen
onko B laiminlyönyt oikea-aikaisen ilmanvaihtolaiteiden katselmuksen
onko A laiminlyönyt varmistua koko kylpyhuoneen ilmastoinnin asianmukaisuudesta
onko sovittu, että muutostyön valvoja valvoo myös A:n muutostyöt
Vaatimuskohta 2
Onko A porealtaan viemäröinnin yhteydessä purattanut ilmanvaihtokanavan ympärillä olevan koteloinnin vai onko ilmanvaihtokanava ollut alkuperäinen
onko ilmanvaihtokanavan koteloinnin purkaminen ollut hyvän rakennustavan vastainen tai muutoin riskimenettely
KO:n tuomio
KO oli velvoittanut A:n suorittamaan Asunto Oy B:lle vaatimuskohdassa 1 tarkoitetut kylpyhuoneen katon kosteusvaurion
korjauskustannukset 2.800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.10.2017 lukien.
Sen sijaan Asunto Oy B:n kanne vaatimuskohta 2 mukaisista huoneiston alapuolella olevassa tilassa sijaitsevan ilmanvaihtokanavan eristystöiden kustannuksista oli hylätty.
Asianosaiset olivat saaneet pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Rovaniemen hovioikeus 31.12.2019
Tuomio Nro 466
Diaarinumero S 19/44
Ratkaisu josta valitettu
Oulun käräjäoikeus 1. osasto 23.11.2018 nro 21101
Asia Vahingonkorvaus
Valittaja A
Vastapuoli Asunto Oy B
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.3.2020.
"Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että Asunto Oy B:n (jatkossa yhtiö) vaatimus korjauskustannusten korvaamisesta hylätään. Lisäksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.
A on lausunut, että aiheutuneen kosteusvaurion syy oli ollut korvausilmaputken puutteellinen eristys, ei hänen asuntonsa uuteen kylpyhuoneeseen rakennettu alaslaskettu katto. Yhtiö ei ollut tehnyt päätöstä siirtää korvausilmaputken kunnossapitovastuuta hänelle. Hän oli reklamoinut asuntonsa kosteusongelmasta jo vuonna 2012, mutta yhtiö ei tästä huolimatta ollut huolehtinut sen kunnossapitovastuulla olevan korvausilmaputken toimivuuden tarkistamisesta ja korjaamisesta. Yhtiöllä oli ollut tuottamuksesta riippumaton vastuu perusjärjestelmien toimivuudesta, eikä kunnossapitovastuusta aiheutuneita kuluja ollut voitu pitää yhtiölle aiheutuneena vahinkona.
A on lausunut, ettei hän ollut tiennyt eikä ollut voinutkaan tietää, että lastulevykotelon sisällä kulki ylemmän kerroksen saunan korvausilmaputki. A on lausunut, että hänen teettämänsä työ ei ollut ollut erillinen muutostyö, vaan koko rakennusta koskevan linjasaneerauksen yhteydessä toteutettu muutostyö. Yhtiön valitsema valvoja oli koko ajan voinut valvoa työn etenemistä. Tämän lisäksi yhtiö oli teettänyt kipsilevyrakenteisen alaslasketun katon kaikkien huoneistojen kylpyhuoneisiin. Toteutetusta tasosta oli muodostunut kylpyhuoneiden uusi perustaso, josta yhtiö vastasi ilman varsinaista päätöstäkin.
Vastaus
Asunto Oy B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiölle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Yhtiö on lausunut, että A:n vastuu kanteen kohteena olleista korjauskustannuksista oli perustunut muutostyön tuottamusvastuuseen ja osakkeenomistajan kunnossapitovastuuseen. Kylpyhuone ja siihen kuuluva alaslaskettu katto olivat olleet osakkeenomistajan kunnossapitovastuulla. Yhtiö oli joutunut korjauttamaan aiheutuneet vauriot, koska A oli kieltäytynyt niitä korjaamasta.
Yhtiö on myös lausunut, että A oli rakennuttanut rakennussuunnitelmien vastaisesti uuteen kylpyhuoneeseen alaslasketun katon. Tämän alaslasketun katon sisään tuulettumattomaan tilaan oli jäänyt A:n huoneiston yläpuolella sijaitsevan huoneiston saunan korvausilmakanava, joka oli kondensoitunut ja kerryttäen rakenteisiin kosteutta aiheuttanut kosteusvaurion. Yhtiö ei ollut laiminlyönyt putkeen liittyvää kunnossapitoa. A:n olisi tullut huolehtia siitä, että makuuhuoneesta kylpyhuoneeksi muutetun tilan ilmanvaihto vastasi muutostyön edellyttämiä vaatimuksia. Suunnitelma ja toteutus eivät siten olleet olleet hyvän rakennustavan mukaisia. A oli toiminut tuottamuksellisesti myös siltä osin, että hän oli aloittanut ja toteuttanut muutostyön ilman rakennuslupaa.
Yhtiö on lisäksi lausunut, että A:n rakentama kylpyhuone oli ollut asunto- osakeyhtiölain 5 luvun mukainen muutostyö, eikä yhtiö ollut ottanut sitä vastuulleen. Taloyhtiön kunnossapitovastuu oli rajoittunut huoneiston alkuperäiseen tasoon. Linjasaneeraukseen yhteydessä muiden huoneistojen alkuperäisiin kylpyhuoneisiin tehdyillä alaslasketuilla katoilla ei ollut ollut vaikutusta A:n tekemän muutostyön kunnossapitovastuuseen.
Yhtiö on vielä lausunut, että A ei ollut aikaisemmin reklamoinut ilmanvaihto- tai kosteusongelmista. Korvausilmakanava ei ollut ollut eristämätön ja se oli toiminut moitteettomasti rakennusten valmistumisesta lähtien noin 45 vuotta. Muissa taloyhtiön huoneistoissa ei ollut ollut vastaavia ongelmia.
Käsittelyratkaisu
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asianosainen sitä vaatii. Saman pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä.
A on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista näytön uudelleen arvioimiseksi. A:n tekemästä reklamoinnista ei ole muuta näyttöä kuin hänen oma kertomuksensa. Pelkästään sen vastaanottamiseksi ei ole tarvetta järjestää pääkäsittelyä. Käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei ole kokonaisuutena arvioiden jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Korvausvastuun ja kosteusvaurion syntymisen osalta kysymys on asian oikeudellisesta arvioinnista sellaisista näytöstä tehtävistä johtopäätöksistä, jotka eivät edellytä pääkäsittelyn toimittamista. A:n ja todistajien kuulemisella ei ole saatavissa asian ratkaisuun vaikuttavaa lisäselvitystä. Pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Näin ollen A:n vaatimus pääkäsittelyn toimittamisesta hylätään.
Todistelu hovioikeudessa
Hovioikeudessa on vedottu kirjallisina todisteina käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteluun, lukuun ottamatta B:n linjasaneerauksen LVI-piirustusta ja talon kellarista otettuja valokuvia.
Hovioikeuden ratkaisun perustelut
Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §:n mukaan yhtiö vastaa kunnossapidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajalle. Yhtiön on pidettävä kunnossa osakehuoneistojen rakenteet ja eristeet. Yhtiö on lisäksi velvollinen pitämään kunnossa lämmitys-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihtoja muut sen kaltaiset perusjärjestelmät. Yhtiön on korjattava ne osakehuoneistojen sisäosat, jotka vahingoittuvat rakenteen tai yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan rakennuksen muun osan vian tai sen korjaamisen vuoksi.
Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:n mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa osakehuoneistonsa sisäosat.
Asunto-osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n mukaan osakkeenomistajalla on oikeus tehdä kustannuksellaan muutoksia osakehuoneistossa. Tällaisen muutoksen on oltava yhtiöjärjestyksessä määrätyn osakehuoneiston käyttötarkoituksen mukainen. Osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että muutostyö suoritetaan hyvän rakennustavan mukaisesti.
Asunto-osakeyhtiölain mukaisesti yhtiö vastaa lähtökohtaisesti huoneiston rakenteeksi luokiteltavasta katosta. Kuitenkin kyseessä oleva alaslaskettu katto on tehty osakkeenomistajan muutostyönä, jolloin vastuun määrittelyssä tulee ottaa huomioon myös osakkeenomistajan muutostyötä koskevat säännökset. Myös korkein oikeus on ratkaisussaan 2015:87 lausunut, että osakkeenomistaja saattaa olla vastuussa sellaisista teettämiensä tai tekemiensä muutostöiden aiheuttamista, myös talon rakenteisiin kohdistuneista vaurioista, jotka ovat johtuneet osakkeenomistajan viaksi luettavasta huolimattomuudesta.
A:n väitteestä huolimatta hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus sivuilla 11, 13 ja 14, että hänen huoneistossaan tehty remontti on ollut taloyhtiössä toteutetusta linjasaneerauksesta erillinen remontti. A on tilannut kyseisen remontin suunnittelun ja toteutuksen. Muutostyön teettäminen samanaikaisesti linjasaneerauksen kanssa ei muuta sen luonnetta erillisenä muutostyönä.
Vaikka aiheutuneen kosteusvaurion tarkka syntymismekanismi ei ole yksiselitteisesti selvinnyt, on riittävästi selvitetty, että vahinko on aiheutunut tehdyn muutostyön seurauksena. Kosteusvaurio on ilmennyt pian muutostyön jälkeen eikä vastaavissa asunnoissa, joiden makuuhuonetta ei ole muutettu kylpyhuoneeksi, ole ollut samanlaisia ongelmia. A:n esittämä väite reklamaatiosta on jäänyt väitteen varaiseksi. Lisäksi taloyhtiön isännöitsijä I:n mukaan A tai kukaan muukaan ei ollut reklamoinut kosteusongelmista ennen kyseessä olevan muutostyön tekemistä. Väite reklamaatiosta jää sen vuoksi näyttämättä.
Asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 2 §:n mukaan osakkeenomistajan on korvattava vahinko, jonka hän on myötävaikuttamalla tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle. Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla 4 tai 5 luvun säännöksiä tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä osakkeenomistajan kunnossapitovastuusta tai muutostyöstä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei osakkeenomistaja osoita menetelleensä huolellisesti.
Asunto-osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:ssä asetettu vaatimus hyvän rakennustavan noudattamisesta vaikuttaa merkittävästi osakkeenomistajan vastuun muodostumiseen. Oikeuskirjallisuuden mukaan hyvä rakennustapa vaikuttaa työn suunnitteluun, tekemiseen ja lopputulokseen (Sillanpää – Vahtera 2011: Asuntoosakeyhtiölaki käytännössä, s. 72). Vastuu hyvän rakennustavan noudattamisesta on osakkeenomistajalla, vaikka hän teettäisikin työn ulkopuolisella taholla (Sillanpää – Vahtera 2011: Asunto-osakeyhtiölaki käytännössä, s. 98).
Riippumatta siitä, onko vahingon syntymiseen liittynyt kyseisessä kylpyhuoneessa sijainneen korvausilmakanavan puutteellinen eristys, on A:lla ollut asunto-osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n perusteella velvollisuus huolehtia siitä, että muutostyö suoritetaan hyvän rakennustavan mukaisesti. Hyvään rakennustapaan kuuluu työn suunnitteleminen siten, ettei se aiheuta ylimääräisiä vahinkoja tai tarpeettomia häiriöitä (Sillanpää – Vahtera 2011: Asunto-osakeyhtiölaki käytännössä, s. 72). Suunnitelmissa olisi siten pitänyt ottaa huomioon korvausilmakanava ja sen vaikutukset muutostyöhön. Toisin sanoen, jos työ olisi suunniteltu ja toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti, ei kyseistä vahinkoa/kosteusvauriota olisi päässyt syntymään.
A ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti, joten hän on vastuussa aiheutuneiden kosteusvaurioiden korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista. Myöskään A:n tietämättömyys korvausilmaputken sijainnista ei vapauta häntä vastuusta. Hyvän rakennustavan mukaiseen työn suunnitteluun kuuluu se, että edellä mainitun kaltaisista seikoista otetaan selvää ennen muutostyön toteuttamista.
Yhtiö ei ole hyväksynyt muutostyötä kunnossapitovastuulleen. Asunto-osakeyhtiölain esitöiden (HE 24/2009 vp, s. 86) mukaan muutostyön hyväksyminen ei tarkoita sitä, että yhtiö olisi ottanut sen kunnossapidon vastuulleen.
A:n alaslasketusta katosta ei ole tullut taloyhtiön kylpyhuoneiden uutta perustasoa, jolla tarkoitetaan korjaushetkellä yhtiössä tavanomaiseksi katsottavaa, yhtiöjärjestyksestä ilmenevän käyttötarkoituksen mukaista tasoa, joka määrittää yhtiön kunnossapitovastuun tason. Asunto-osakeyhtiölain esitöiden mukaan sillä, minkälaiseen tasoon osakkeenomistajat ovat omia huoneistojaan saneeranneet, ei ole yhtiön noudattaman perustason määrittelyssä merkitystä, vaikka valtaosassa huoneistoista olisi saneerausten johdosta identtinen korjattavaa huoneistoa parempi varuste ja rakennetaso. Yhtiön vastuun määrittävään perustasoon vaikuttavat yhtiöjärjestyksen mukainen käyttötarkoitus ja yhtiön yhteisönä omaksuma kunnossapidon taso (HE 24/2009 vp, s. 83). Linjasaneerauksessa toteutetut muiden asuntojen alaslasketut katot on tehty alkuperäisiin kylpyhuoneisiin. Missään muussa taloyhtiön asunnossa ei ole näytetty olevan vastaavaa makuuhuonetta, joka olisi muutettu kylpyhuoneeksi ja jossa olisi alaslaskettu katto.
Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Koska A on hävinnyt valituksensa Asunto Oy B:hen nähden, hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
A on riitauttanut yhtiön esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. A on paljoksunut esitettyä ajankäyttöä ja vastustanut isännöitsijän perehdyttämiseen käytetyn ajan huomioon ottamista oikeudenkäyntikuluna.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
Hovioikeus katsoo, että isännöitsijän perehdyttäminen ei ole sellainen oikeudenkäynnistä aiheutuva kustannus, oikeudenkäynnin aiheuttama työ tai oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvä menetys, joka asian hävinneen asianosaisen olisi korvattava yhtiölle. Muilta osin hovioikeus hyväksyy esitetyn oikeudenkäyntikululaskun mukaisen ajankäytön.
Hovioikeuden ratkaisu
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
A velvoitetaan korvaamaan Asunto Oy B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 497,30 eurolla, josta on palkkiota 1 207,50 euroa ja arvonlisäveroa 289,80 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä