Yhtiöltä puuttui kanneoikeus vuokrasaatavaa koskevassa asiassa - yhtiön vastuun erillisyys voitiin sivuuttaa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden arvioinnissa

KO oli katsonut, ettei kantajayhtiö ollut näyttänyt, että sillä olisi ollut oikeutta vuokrata kyseistä kohdetta. Näin ollen asiassa oli jäänyt näyttämättä, että kantajalla olisi kanneoikeus asiassa, ja kanne tuli jättää tutkimatta. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta KO katsoi kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen, että asiassa oli esitetty uskottava näyttö siitä, että B käytti tosiasiallista määräysvaltaa kantajayhtiössä ja yhtiömuotoa käytettiin kiertämään vuokrasuhteesta ja oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuvien maksujen tosiasiallinen maksaminen. Näin ollen kantajayhtiön vastuun erillisyys voitiin sivuuttaa ja A tuli velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. HO jätti valituksen Y:n (Tmi) nimissä tehtynä tutkimatta. KO:n tuomiolauselmaa ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 4.12.2019)

Z Oy ja C+D (yksityishenkilöt) olivat solmineet kirjallisen vuokrasopimuksen K:n kunnassa T-tie nro* sijaitsevaa vapaa-ajanasuntoa koskien.
X Oy oli nostanut kanteen C:tä ja D:tä vastaan ja vaatinut kyseiseen vuokrasopimukseen perustuvia vuokrasaatavia.
Vastaajat olivat KO:ssa vaatineet, että asiassa annetaan välituomio siitä, onko kantajalla kanneoikeus asiassa. Lisäksi vastaajat olivat vaatineet, että kantajayhtiö ja B velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korkoineen.
"KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU KANTAJAN KANNEOIKEUDESTA
Perustelut
X Oy vai Z Oy
Riidatonta on, että Z Oy -nimistä oikeushenkilöä ei ole olemassa eikä kyse ole kantajan aputoiminimestä (V3).
Lähtökohtaisesti sopimuksen laatija kantaa riskin siitä, jos sopimuksen sisällöstä syntyy epäselvyyttä. Sopimuksen osapuolten oikea kirjaaminen siten, ettei niistä jää epätietoisuutta, on erittäin merkityksellinen seikka sopimuksessa.
Kantajan väite, että vuokrasopimus oli hätäisesti tehty versio ja tarkoitus olisi ollut myöhemmin tehdä "siisti versio" ei ole uskottava, koska vuokrasuhde on alkanut huomattavasti aikaisemmin ja kirjallinen vuokrasopimus on tehty kuukausia vuokrasuhteen alkamisen jälkeen.
Vuokrasopimuksessa on mainittu nimenomaan yhtiö, joten vuokralaiset ovat sopimusta allekirjoittaessaan tulleet tietoiseksi, että vuokranantajana on yhtiö. Mitään näyttöä ei ole esitetty sen väitteen tueksi, että vuokrasopimusta tehtäessä ei olisi puhuttu yhtiöstä sopimusosapuolena.
Kantaja on esittänyt 25.2.2018 päivätyn Saatavan siirto -nimisen asiakirjan (K5), jonka mukaan Z Oy:n saatavat C:ltä ja D:ltä kyseisen vuokrasopimuksen perusteella siirretään X Oy:lle perittäväksi. B on allekirjoittanut asiakirjan Z oy:n puolesta. Kantaja on esittänyt useita jäljempänä mainittuja asiakirjoja, joissa X Oy:tä ja Z Oy:tä käsitellään eri oikeussubjekteina. Tämä puoltaisi vastaajien näkemystä siitä, että X Oy:llä ei olisi kanneoikeutta asiassa.
B on toiminut sekä vuokrasopimuksessa vuokranantajan edustajana että oikeudessa kantajan edustajana. Ei ole tullut esiin mitään sellaista, minkä johdosta vuokranantajaksi kirjattu Z Oy tulisi yhdistää johonkin toiseen oikeushenkilöön kuin kantajaan.
Yksipuolisesta tuomiosta 18/24588 (K7) ei voida tehdä johtopäätöksiä kanneoikeudesta, koska yksipuolinen tuomio on annettu vain sillä perusteella, että vastaaja ei ole vastannut määräajassa.
Turun hovioikeuden 26.5.2016 antamalla tuomiolla Nro 564 (K11) ratkaistussa asiassa on asianosaisten kesken todettu riidattomaksi, että vuokrasopimuksessa on ollut osapuolena X Oy vaikka kirjallisessa sopimuksessa on mainittu sopijapuolena Z Oy:n. Näin ollen tuosta ratkaisusta ei voida tehdä johtopäätöksiä nyt ratkaistavana olevan asian osalta.
Turun hovioikeuden 14.6.2018 antamalla tuomiolla Nro 492 (K14) ratkaisemassa asiassa kantajaksi on kirjattu X Oy vaikka haastehakemuksessa kantajaksi on merkitty Z Oy. Alioikeuden tai hovioikeuden ratkaisusta ei käy ilmi, että kantajan nimen osalta olisi käyty keskustelua.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiossa 18/33079 (K6) on tuomion mukaan ollut kyse vuokrasopimuksesta, johon vuokranantajaksi on allekkain kirjattu X Oy sekä Z Oy. Tuo allekirjoitustapa tukee ennemmin ajatusta kahdesta eri yhtiöstä kuin kantajan väitettä siitä, että Z Oy -nimeä käytettäisiin pelkästään lyhenteenä yhtiön virallisen nimen pituuden vuoksi.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiossa 17/28386 (K9) on katsottu, että vuokrasopimuksessa on ollut osapuolena X Oy, vaikka kirjallisessa sopimuksessa on mainittu sopijapuolena Z Oy:n. Tämä tuomio tukee sitä, että X Oy:llä voi olla kanneoikeus, vaikka vuokrasopimus on tehty Z Oy:n nimissä. Huomioon on kuitenkin otettava, että riita-asian tuomion oikeusvoimavaikutus ei sinänsä ulotu toiseen riita-asiaan.
Riidatonta on, että vastaajat ovat saaneet kiinteistön vuokrasopimuksen nojalla hallintaansa.
Vastaajat eivät voi välttyä vuokranmaksusta tai muista vuokrasuhteen velvoitteista pelkästään sen johdosta, jos vuokrasopimukseen onkin kirjattu vuokranantaja vajanaisin tiedoin tai virheellisesti, mikäli vuokranantajasta ei ole epäselvyyttä.
Ei ole väitetty, että jokin muu taho kuin kantaja olisi esittänyt vaatimuksia vuokrasuhteeseen perustuen.
Kaikki edellä sanottu huomioon ottaen lähtökohtaisesti se, että kantajana on X Oy ja vuokrasopimuksessa vuokranantajana Z Oy, ei estä sitä, etteikö kantajalla voisi olla kanneoikeus asiassa.
K Luonnonmetsät ry:n omistusoikeus ja asiakirjojen luonne
Vastaajat ovat vedonneet siihen, että vuokrakohteen lainhuuto on K Luonnonmetsät ry:llä (V1), mikä yhdistys on purkautunut. Lisäksi vastaajat ovat vedonneet siihen, että kantaja on vedonnut keskinäisesti ristiriitaisiin asiakirjoihin.
Sinänsä ei ole estettä sille, että vuokraustoimintaa harjoittaa omistajasta erillinen taho.
Kantaja on vedonnut kolmeen asiakirjaan, jotka on nimetty vakaan hallintaoikeuden luovutus -asiakirjoiksi (K1 - K3).
21.9.1997 päivätyn asiakirjan (K1) mukaan K Luonnonmetsät ry on luovuttanut kyseisen vuokrakohteen vakaan hallintaoikeuden X Oy:lle, jonka puolesta B on allekirjoittanut sopimuksen. B on allekirjoittanut sopimuksen myös K Luonnonmetsät ry:n puolesta, vaikka asiakirjasta ei selviä, missä ominaisuudessa hän on tuolloin toiminut yhdistyksen puolesta.
2.3.2013 päivätyn asiakirjan (K2) mukaan K Luonnonmetsät ry:n selvityspesä on jatkanut vakaan hallintaoikeuden luovutusta X Oy:n kanssa. B on allekirjoittanut asiakirjan molempien osapuolten puolesta.
Lisäksi on esitetty 10.7.2013 päivätty asiakirja (K3), jossa on todettu, että vakaan hallintaoikeuden luovutus jatkuu K Luonnonmetsät ry:n tultua puretuksi. Asiakirjan on allekirjoittanut K Luonnonmetsät ry:n selvityspesän puolesta B ja X Oy:n puolesta prokuristina B.
Maakaaren voimaanpanosta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettua vakaata hallintaoikeutta ei ole voitu perustaa enää 1.1.1997 jälkeen maakaaren voimaantultua. Tuolloin voimassa ollut vakaa hallintaoikeus on tullut kirjata kiinteistörekisteriin.
Maakaaren 14 luvun 2 §:n mukaan maanvuokraoikeuden ja muun toisen maahan kohdistuvan määräaikaisen käyttöoikeuden haltija on velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista, jos oikeus saadaan siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta ja jos alueella on tai sille saadaan sopimuksen mukaan rakentaa oikeudenhaltijalle kuuluvia rakennuksia tai laitteita. Kirjaamista on haettava, kun käyttöoikeus on perustettu tai kun oikeudenhaltija on saanut käyttöoikeuden luovutuksen tai muun saannon perusteella.
Kantaja on esittänyt 10.7.2013 päivätyn valtakirjan (K4), jonka mukaan K Luonnonmetsät ry:n selvityspesä on valtuuttanut Z Oy:n vuokraamaan nyt riidan kohteena olevan kiinteistön ja valtuutukseen on yhtynyt X Oy. B on allekirjoittanut asiakirjan K Luonnonmetsät ry:n selvityspesän ja X Oy:n puolesta
10.7.2013 päivätyn vakaan hallintaoikeuden luovutus -asiakirja ja valtakirja ovat keskenään ristiriidassa sikäli, että jos hallintaoikeus olisi pätevästi luovutettu, mihin olisi perustunut yhdistyksen selvityspesän oikeus valtuuttaa Z Oy vuokraamaan kohdetta, minkä hallintaoikeus olisi jo luovutettu toisaalle.
Vastaajat ovat ilmoittaneet, että K Luonnonmetsät ry on purkautunut ja tuota tukee kantajan esittämät asiakirjat, joissa todetaan yhdistyksen purkautuneen.
Yhdistyslain 40 S:n mukaan yhdistyksen purkautuessa selvitystoimien tarkoituksena on yhdistyksen varallisuusaseman selvittäminen, tarpeellisen omaisuusmäärän muuttaminen rahaksi, velkojen maksaminen sekä jäljelle jääneiden varojen käyttäminen sen mukaan kuin yhdistyksen säännöissä määrätään ja yhdistyslaissa säädetään. Lisäksi pykälässä säädetään, että purkautumisesta päättäneen yhdistyksen taloudellista toimintaa saadaan jatkaa vain siinä määrin kuin tarkoituksenmukainen selvittely sitä vaatii ja jos velkojen ma jälkeen jäljelle jääneitä varoja ei voida käyttää yhdistyksen säännöissä määrätyllä tavalla, selvitysmiesten on luovutettava ne käytettäväksi yhdistyksen toimintaan läheisesti liittyvän tarkoituksen edistämiseen.
Kantaja ei ole esittänyt mitään selvitystä, millä perusteella purkautuneen yhdistyksen omistaman omaisuuden hallintaoikeus tai vuokrausoikeus olisi ollut yhdistyslain mukaisesti mahdollista luovuttaa kantajayhtiölle. Hallintaoikeuden luovutusta ole kirjattu kiinteistörekisteriin. Kantaja ei ole näyttänyt, että sillä olisi ollut oikeutta vuokrata Kyseistä kohdetta. Näin ollen käräjäoikeus katsoo näyttämättä jääneen, että kantajalla olisi kanneoikeus asiassa ja kanne tulee jättää tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
Kantajan kanne jätetään tutkimatta, joten kantajan katsotaan hävinneen asian. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n ja 1 S:n nojalla kantaja on velvoitettava korvaamaan vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvauksena 8.680 euroa. Kantajalla ei ole ollut ulkopuolista asiamiestä. Vastaajat ovat istunnossa vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvauksena 5.000 euroa ja ovat täsmentäneet vaatimustaan istunnon jälkeen toimitetulla yksilöidyllä laskulla, jossa on vaadittu oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.895,93 euroa. Koska oikeudenkäyntikuluja on vaadittu jo istunnossa ja niiden määrä on jälkikäteen toimitetun oikeudenkäyntikuluvaatimusta täsmentäneen laskun mukaan ollut pienempi kuin mitä alunperin on vaadittu, ei oikeudenkäyntikuluvaatimusta ole kantajan väittämin tavoin esitetty liian myöhään.
Kantajan oma oikeudenkäyntikuluvaatimus huomioon ottaen vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimusta on pidettävä kohtuullisena.
Vastaajat ovat vaatineet, että yhtiö tulee sivuuttaa ja myös B henkilökohtaisesti velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. Vastaajat ovat esittäneet kantajasta maksuhäiriöluettelon (V2), jonka mukaan kantajalla on lukuisia maksuhäiriömerkintöjä jo vuodesta 2015.
B on kantajayhtiön prokuristi. Kantajan esittämät useat oikeuden päätökset viittaavat siihen, että B toimii aktiivisesti kantajayhtiön puolesta. Tuo on kuitenkin mahdollista myös prokuristin tehtävissä. B on kiistänyt omistavansa kantajayhtiön osakkeita eikä tuota väitettä ole osoitettu vääräksi. Toisaalta mitään sellaista selvitystä ei ole esitetty, mikä tukisi sitä, että kantajayhtiössä joku muu kuin B käyttäisi tosiasiallista määräysvaltaa.
Oikeuskäytännössä on todettu, että tilanteissa, joissa on esimerkiksi kysymys osakeyhtiömuodon väärinkäyttämisestä, voidaan osakeyhtiön erillisyys sivuuttaa ja velvoitteesta asettaa vastuuseen yhtiön todellinen määräysvallan käyttäjä. Tämä edellyttää, että määräämisvaltaa on selvästi käytetty keinotekoisella ja moitittavalla tavalla siten, että siitä on seurannut esimerkiksi yhtiön velkojien vahingoittaminen tai lakisääteisen vastuun kiertäminen. Oikeuskirjallisuudessa vastuun samastamisen on katsottu voivan tulla kyseeseen lähinnä silloin, kun kyse on sopimuksen ulkopuolisesta velvoitteesta tai lakisääteisestä velvoitteesta. Osakeyhtiön vastuun erillisyyden sivuuttaminen on kuitenkin poikkeuksellista.
Nyt kyseessä on ollut vuokrasopimus kohteesta, johon on lainhuuto K Luonnonmetsät ry:llä. Kyseinen yhdistys on purkautunut. Sekä yhdistyksen itsensä että sen selvitysmiehen ominaisuudessa B on allekirjoittanut asiakirjoja, joilla on pyritty siirtämään ainakin oikeus vuokrata kyseistä kohdetta kantajalle. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että tuollaiselle järjestelylle olisi hyväksyttävä peruste. Edellä mainitut lukuisat, osin ristiriitaiset ja osin oikeudellisesti epäselvät, asiakirjat, jotka kaikki B on molempien osapuolten edustajana allekirjoittanut, tukevat sitä, että B on käyttänyt asiassa tosiasiallista määräysvaltaa, ja että kyseessä on ollut keinotekoinen järjestely, jolla on pyritty kiertämään sitä, mikä taho todellisuudessa käyttää omistusoikeuteen verrattavaa määräysvaltaa kyseisestä kiinteistöstä. Mitään edellä sanottua johtopäätöstä horjuttavaa vastanäyttöä ei ole esitetty.
Kantajan maksuhäiriölistaus (V2) osoittaa, että kantajalla on huomattavasti maksuja ulosotossa. Listaus osoittaa, että kantajalla on runsaasti maksuja maksamatta Oikeusministeriölle. Ainakin osa näistä maksuista on ilmeisesti oikeudenkäyntien käsittelymaksuja. Listauksesta havaitaan, että maksuja on ulosotossa myös Putki-Make Oy:lle, mikä yhtiö on ollut oikeudenkäynnissä kantajan vastapuolena (K7). Lisäksi ulosotossa on ollut maksuja oikeusaputoimistoille ja asianajotoimistolle, mitkä maksut oletettavasti ovat oikeudenkäynneistä johtuvia saatavia. Tämä viittaa siihen, että yhtiömuotoa käytetään välttämään oikeudenkäyntimaksujen ja oikeudenkäyntikulujen sekä muiden saatavien maksaminen.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu ja seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön.
Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, että on esitetty uskottava näyttö siitä, että B käyttää tosiasiallista määräysvaltaa kantajayhtiössä ja yhtiömuotoa käytetään kiertämään vuokrasuhteesta ja oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuvien maksujen tosiasiallinen maksaminen. Näin ollen kantajayhtiön vastuun erillisyys voidaan sivuuttaa ja B tulee velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.
Lopputulos
Pääasia
Kanne jätettään tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle yhteisesti oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.895,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta. "
Hovioikeuden tuomio
Turun hovioikeus 3.12.2019
Tuomio Nro 959
Diaarinumero S 18/1801
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 4.10.2018 nro 40461
Asia Kantajan kanneoikeus vuokrasaatavaa koskevassa asiassa
Muutoksenhakijat X Oy, Y
Vastapuolet C, D
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 3.2.2020.
"Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
X Oy sekä B (jäljempänä myös valittajat) ovat vaatineet, että käräjäoikeuden välituomio kumotaan ja C ja D velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että asia palautetaan käräjäoikeuteen.
Perusteinaan valittajat ovat lausuneet, että välituomion antamiseen ei ollut perusteltua syytä. Kantajayhtiöllä on kanneoikeus asiassa. X Oy ja yhtiön lyhennetty nimi Z Oy tarkoittavat yhtä ja samaa yhtiötä, eikä sekaantumisvaaraa ole. Lopullista vuokrasopimusta ei ollut vielä tehty, vaan esitetty vuokrasopimus oli väliaikainen. B ei omista kantajayhtiön osakekantaa, ei käytä määräysvaltaa yhtiössä, ei ole yhtiön hallituksessa eikä ole yhtiön nimenkirjoittaja, vaan hän on vain prokuristi. Pääkäsittelyä olisi tullut täydentää ja ottaa todisteena huomioon Turun hovioikeuden tuomio 21.9.2018 nro 737. Vuokranantajan asemasta vuokrasopimuksessa ei ollut vuokrasuhteen aikana ollut mitään epäselvyyttä. Vuokrasuhde alkoi vasta 28.12.2014, toisin kuin käräjäoikeuden ratkaisussa todetaan. Saatavan siirtoasiakirja 25.2.2018 on tehty vain sen takia, että ymmärrettäisiin kysymyksen olevan yhdestä yhtiöstä.
Asiassa esiintyvä vakaa hallintaoikeus on pätevä. K Luonnonmetsät ry:n mahdollinen purkautuminen ei vaikuta vakaaseen hallintaoikeuteen. Asia kirjaa purkautumisesta ei ole esitetty. Vakaan hallintaoikeuden luovutusta koskevan, 10.7.2013 päivätyn asiakirjan ja Z:lle kohteen vuokraamiseen annetun valtuutuksen välillä ei ole ristiriitaa. Koko ajan on ollut kysymys yhdestä ja samasta yhtiöstä. Sopimusvapauden puitteissa K Luonnonmetsät ry:llä on aikanaan ollut oikeus luovuttaa vakaa hallintaoikeus haluamalleen taholle.
Oikeudenkäyntikulujen osalta valittajat ovat lausuneet, että vastaajien oikeudenkäyntikululasku oli toimitettu vasta pääkäsittelyn jälkeen eikä kantaja ollut nähnyt laskua. Laskusta yli puolet on toimenpiteitä itse vuokrasaatavan eli pääasian osalta. Kun asia ratkaistiin välituomiolla, eikä juttua varsinaisesti käsitelty lainkaan, suurin osa laskun toimenpiteistä on tarpeettomia eikä lasku ole kohtuullinen.
B:tä ei tule velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikuluja, koska hän ei ole asianosainen. Vastuun samaistaminen ei voi tulla kysymykseen. Järjestely ei ole keinotekoinen. Osakeyhtiö ei ole pyrkinyt välttämään oikeuden käyntimaksujen eikä oikeudenkäyntikulujen maksamista. B vastaa vain omista velvoitteistaan ja kantajayhtiö omistaan.
Vastaus
C ja D ovat vaatineet, että valitus hylätään perusteettomaan ja että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Perusteinaan C ja D ovat viitanneet käräjäoikeudessa esittämäänsä ja käräjäoikeuden tuomion perusteluihin siltä osin kuin X Oy:ltä on katsottu puuttuvan kanneoikeus.
C ja D ovat lisäksi lausuneet, että kanneoikeus on prosessin ehdoton edellytys. Välituomion antamiseen oli ollut erityinen syy ja siihen on nimen omaisesti otettu kantaa. Kanneoikeuden näyttäminen on kantajan tehtävä. Z Oy on eri nimi kuin X Oy, eikä nimistä voi objektiivisesti arvioiden päätellä, että ne viittaavat samaan yhtiöön. B:n todellista asemaa osoittaa se, että hän on allekirjoittanut kaikki asiassa esiintuodut asiakirjat. Muilla tuomioilla ei ole tässä asiassa oikeusvoimaa eikä merkitystä. Olennaista on se, mitä C ja D ovat tienneet. Vuokranmaksulla ei ole merkitystä kanneoikeuden kannalta. Siinäkin tapauksessa, että B katsottaisiin vain prokuristiksi, hän on OK 21:6 tarkoittama asianosaisen edustaja. Hän ei vapaudu kuluvastuustaan valituskirjelmässä esitetyillä perusteilla. Oikeudenkäyntikuluvaatimus esitettiin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, jossa B kuuli sen, mitä vaadittiin ja että erittely kuluista toimitetaan myöhemmin. B on ollut tietoinen siitä, että kuluvaatimus on kohdistettu myös häneen. Käräjäoikeus on arvioinut laskun kohtuullisuuden oikein.
Todistelu hovioikeudessa
Kuten käräjäoikeudessa ja muuna oikeudenkäyntiaineistona lisäksi Y-nimistä toiminimeä koskeva kaupparekisteriote.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Y:n valitusoikeus
Y-niminen toiminimi on valituskirjelmässä ilmoittautunut B:n ja X Oy:n valitusoikeuden haltijaksi ja sen maksuvelvollisuuden vastaanottajaksi ja suorittajaksi joka tästä oikeudenkäynnistä mahdollisesti seuraa. Valituskirjelmässä X Oy ja B ovat kuitenkin lausuneet olevansa toissijaisesti muutoksenhakijoina, mikäli valitusoikeuden siirtoa ei hyväksytä.
C ja D ovat lausuneet, ettei Y:llä ole asiassa asianosaisasemaa eikä valitusoikeutta.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 5a §:n 1 momentin mukaan jos kantaja oikeudenkäynnin aikana luovuttaa oikeutensa riidan kohteeseen toiselle, luovutuksensaaja voi haastetta ottamatta jatkaa kanteen ajamista siinä muodossa kuin se oli luovutushetkellä.
Asiassa on käräjäoikeudessa ollut kantajana X Oy. Oikeudenkäyntikuluja koskevan vastapuolten vaatimuksen johdosta asianosaisasemassa on ollut myös B. Nämä tahot ovat myös ilmoittaneet asiassa tyytymättömyyttä. Asiassa ei ole väitettykään tapahtuneen mitään riidan kohteeseen liittynyttä luovutustointa, jolla valituksessa mainittu toiminimi olisi tullut näiden asianosaisten sijaan oikeudenkäynnin osapuoleksi. Näin ollen Y-niminen toiminimi ei voi käyttää tässä asiassa hovioikeudessa puhevaltaa. Hovioikeus jättää Y:n nimissä tehdyn valituksen tutkimatta.
B:n, X Oy:n ja Y:n lausuma
Vastauksen tiedottamisen yhteydessä muutoksenhakijoille on varattu tilaisuus lausua vastauksen antajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta. Hovioikeuteen 5.3.2019 saapunut B:n, X Oy:n ja Y:n lausuma otetaan huomioon siltä osin kuin siinä on otettu kantaa C:n ja D:n hovioikeudessa vaatimiin oikeudenkäyntikuluihin. Muilta osin lausuma jätetään oma-aloitteisena lisäkirjelmänä huomioon ottamatta.
Pääasia
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja lopputuloksen sen osalta, että asiassa on ollut erityisiä syitä ratkaista kantajan kanneoikeutta koskeva asia erikseen välituomiolla, pääkäsittelyn jälkeen toimitettua kirjallista todistetta koskevan käsittelyratkaisun osalta ja myös sen osalta, ettei kantaja ole näyttänyt, että sillä olisi ollut oikeutta vuokrata kyseistä kohdetta, mistä seuraa se, ettei kantajalla ole asiassa kanneoikeutta.
Käräjäoikeuden pääkäsittelyn 20.9.2018 pöytäkirjaan on muun ohessa kirjattu kantajan paljoksuneen vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimusta. Kantajan on siten katsottava saaneen pääkäsittelyssä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen tiedokseen. C:n ja D:n oikeudenkäyntikuluvaatimus käräjäoikeudessa on esitetty ajoissa. B:hen kohdistuvan oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut. Asiassa ei muutoinkaan ole ilmennyt aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua oikeuden käyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Y:n valitus on jätetty tutkimatta. X Oy sekä B ovat hävinneet muutoksenhaun. Kaikki mainitut tahot ovat yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Valittajat ovat pitäneet laskua määrältään kohtuuttomana ja lausuneet, että asiamies on jo käräjäoikeusvaiheessa perehtynyt asiaan. Hovioikeus toteaa, ettei laskusta ilmene tarpeettomia toimenpiteitä, eikä asian hoitamiseen käytettyä aikaa ole pidettävä kohtuuttomana. Hovioikeus hyväksyy C:n ja D:n asiamiehen laskun esitetyn mukaisena.
Tuomiolauselma
Valitus jätetään Y:n nimissä tehtynä tutkimatta,
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2.455,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.