Syy-yhteys auto-onnettomuuden ja aivovamman jälkitilan ja niskan retkahdusvamman jälkitilan välillä jäi näyttämättä - jatkokäsittelylupaa ei myönnetty

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Punnittuaan kaikkia asiassa todettuja vammadiagnosoinnin ja syy-yhteyden puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja KO oli todennut, että kannetta vastaan puhuvat seikat olivat olleet painavampia, minkä vuoksi kantaja ei ollut näyttänyt kannettaan toteen. Kantaja ei ollut siis näyttänyt toteen riittävän luotettavasti, että hänellä on aivovamman jälkitila tai niskan retkahdusvamman jälkitila. Kantajan oireiden syy-yhteys nimenomaan vuoden 2009 onnettomuuteen oli jäänyt näyttämättä toteen. HO ei myöntänyt kantajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 26.11.2018)

Asiassa oli kysymys liikennevakuutuslain mukaisesta korvauksesta ja tarkemmin ottaen 22.7.2009 sattuneen liikennevahingon syy-yhteydestä kantajan vammoihin. Edelleen oli kyse korvausten määristä.
Kantaja (A) oli vaatinut, että
1. KO vahvistaa sen, että A:lle on aiheutunut 22.7.2009 tapahtuneesta liikennevahingosta haittaluokkaan 13 kuuluva pysyvä kokonaishaitta ja että vastaaja B vahinkovakuutusyhtiö Oy velvoitetaan korvaaman hänelle pysyvästä haitasta 41.600 euroa liikennevakuutuslain 12 a §:n perusteella korotettuna viivästysajalta ensisijaisesti 21.4.2015 lukien tai toissijaisesti 22.12.2016 lukien,
2. KO vahvistaa A:n olleen työkyvyttömyyden alusta 1.2.2012 lukien sellaisessa avun tarpeessa, että hän on oikeutettu hoitotukeen ja että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle III luokan hoitotukea 8,73 euroa päivässä kuukausittain liikennevakuutuslain 12 a §:n perusteella korotettuna viivästysajalta 1.2.2012 lukien,
KO vahvistaa A:n työkyvyttömyyden johtuvan 22.7.2009 sattuneesta liikenneonnettomuudesta ja että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle ansionmenetyksestä korvauksena palkkatulon ja korvausten välisenä erotuksena
-173,26 euroa kuukaudessa ajalla 1.2.-31.12.2012
- 440,98 euroa kuukaudessa ajalla 1.1.-31.12.2013
- 512,09 euroa kuukaudessa ajalla 1.1.-31.12.2014
- 547,05 euroa kuukaudessa ajalla 1.1.-31.12.2015 sekä
- 1.022,57 euroa kuukaudessa ajalta 1.1.-31.12.2016
kukin kuukausierä liikennevakuutuslain 12 a §:n perusteella korotettuna kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien, (josta on jo vähennetty sairasajan palkat ja Kelan maksamat etuudet),
4. KO velvoittaa vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle liikennevahingon aiheuttamista kuluista 3.799,12 euroa liikennevakuutuslain 12 a §:n perusteella korotettuna 26.2.2017 lukien,
5. KO velvoittaa vakuutusyhtiön korvaamaan A:n asianosais-ja oikeudenkäyntikulut 11.286,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomiosta lukien.
Kanteen mukaan A oli 22.7.2009 joutunut nelostiellä kolmen auton peräänajokolariin. A oli ajanut ketjukolarissa kolmatta autoa. A oli törmännyt kolarissa edellä ajaneeseen ja hänen autoonsa oli vielä törmännyt perässä ajanut. A:n auto oli vaurioitunut kolarissa pahoin ja siitä oli maksettu vakuutusyhtiön lunastuskorvaus.
B Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli 4.8.2015 antamassaan päätöksessä katsonut, että käytettävissä olevien selvitysten perusteella aivovamman ja niskan retkahdusvamman syy-yhteyttä liikennevahinkoon ei voitu todeta. B oli hylännyt korvausvaatimukset tutkimus- ja hoitokustannuksista sekä työkyvyttömyydestä.
Vastaaja (vakuutusyhtiö) oli kiistänyt kanteen ja vaatinut, että se hylätään. Edelleen vakuutusyhtiö oli vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sille sen oikeudenkäyntikulut 15.161 euroa (alv 0) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta lukien.
Vakuutusyhtiön mukaan senn A:n aiemman sairas- /terveyshistorian ajalta esittämän näytön perusteella A:lla oli ollut vuosien ajan merkittäviä hoitoa vaativia terveydellisiä ongelmia sekä psyyken että somaattisella puolella, jotka eivät olleet johtuneet nyt puheena olevasta liikennevahingosta.
Vakuutusyhtiön mukaan edelleen liikennevahinkoa koskevat alkuvaiheen tiedot osoittivat, että liikennevahinko oli ollut A:n osalta vähäinen ja henkilövahinkoja ei ollut heti alussa raportoitu. Myös kolariautosta jälkikäteen otetut kuvat osoittivat liike-energian olleen vähäisen.
Siten syy-yhteyttä väitetyn pysyvän haitan ja vahinkotapahtuman välillä ei yhtiön mukaan ollut. Mainitusta syystä muutkaan vaaditut korvaukset eivät tulleet kyseeseen.
KO oli todennut, että A:lla oli näyttötaakka vammamekanismin ja väitettyjen vammojen syy-yhteyden suhteen. Vammamekanismista saatu informaatio ei poissulkenut vammojen syy-yhteyttä vuoden 2009 liikenneonnettomuuteen.
A:ta hoitaneista lääkäreistä H:n ja I:n lisäksi muun muassa Turkka ja Tenovuokin olivat diagnosoineet hänellä aivovamman jälkitilan ja niskan retkahdusvamman jälkitilan. Mainitun A:ta hoitaneen asiantuntevan lääkärikunnan diagnoosit tukivat vahvasti sitä, että A:lla olisi mainitut vammat. Toisaalta mainittuja diagnooseja rasitti ennen kaikkea primäärihavaintojen suoranainen puute ja niiden tekeminen vähintään noin 5 vuotta onnettomuuden jälkeen. Primääritiedoissa oli ollut havaittavissa myös jonkinasteista virheellisyyttä mm. siitä, oliko A lyönyt päänsä onnettomuudessa vai ei. Kuvantamistutkimuksista ei ollut ollut hyötyä asiassa. Neuropsykologiset oireet viittasivat joiltakin osin aivovammaan, mutta A:lla oli ollut varsin paljon vastaavia oireita jo ennen vuoden 2009 onnettomuutta. Siten asiassa oli ollut riidanalaista jo se, oliko A:lla ylipäänsä mainittuja aivovamman jälkitilaa ja niskan retkahdusvamman jälkitilaa. Z:n ja X:n ensimmäisinä tekemien diagnoosien keskeiseksi puutteeksi oli muun muassa Liimataisen taholta todettu erotusdiagnostiikan puuttuminen, mikä A:n tapauksessa olisi tarkoittanut A:lla aiemmin, ennen vuotta 2009 ilmenneiden oireiden ja sairauksien analysoimista suhteessa aivovammaan tai niskan retkahdusvammaan.
Edelleen syy-yhteys nimenomaan ja yksinomaan vuoden 2009 liikenneonnettomuuteen jää H:n lausuntoja lukuunottamatta vieläkin epävarmemmaksi. Syy-yhteyden puolesta puhui painavimmin A:n läheisten jälkikäteen oikeudessa kertomat havainnot A:n terveydentilan ja käytöksen muutoksista juuri vuodesta 2009 lukien. Sen sijaan muut aivovamman jälkitiladiagnoosin kannallakin olleet neurologit, kuten Tenovuo olivat todenneet, että oli vaikea todeta, mikä onnettomuuksista oli vammat aiheuttanut.
Asiantuntijoista toinen eli Honkaniemi oli ollut asenteellisempi asiassa ilmenneen lääketieteellisen oppiriidan suhteen esim. siitä, voidaanko aivovamman jälkitilaa diagnosoida vuosia vammautumisen jälkeen ja siitä, voiko aivovamma olla etenevä sairaus. Esimerkiksi Tenovuo ja Honkaniemi, kaksi alansa huippuammattilaista olivat olleet täysin vastakkaista mieltä kysymyksestä. Honkaniemen kanta lienee tällä hetkellä Käypä hoito -suosituksissa hyväksytty eli aivovamma tulee diagnosoida primääritietojen mukaan ja se ei lähtökohtaisesti voisi olla etenevä, vaan oireiden tulisi keventyä vamman aiheutumisajankohdasta lukien. Toisaalta Honkaniemen suullista kuulemista oli haitannut selvä asenteellisuus aivovamman ylidiagnosointia kohtaan.
KO:n viran puolesta tilaaman, TAYS:n Suvi Liimataisen antaman kirjallisen ja suullisen asiantuntijalausunnon sisältö oli ollut objektiivinen. Liimatainen oli selittänyt ammattimaisesti ja voimassa oleviin Käypä hoito -suosituksiin tukeutuen, miksi hän ei ollut pitänyt syy-yhteyttä 2009 onnettomuuden ja aivovamman tai niskan retkahdusvamman tai niiden jälkitilojen välillä mahdollisena. Pääasiallisena argumenttina olivat olleet A:n aiempi sairaustausta, joka selittää oireita ja erityisesti vuoden 2009 onnettomuuden primääritietojen puuttuminen sekä onnettomuudesta kulunut pitkä aika. Liimataisen mukaan mainitut seikat olivat suorastaan tehneet aivovamman jälkitiladiagnoosin tekemisen mahdottomaksi. Liimatainen oli painottanut myös kahta asiaa:
aivovammadiagnoosi ei voi perustua neuropsykologisiin arvioihin eikä
DTI- tai liikkuvan MRI-kuvauksen tutkimustuloksiin. Liimataisen lausuntoa on rasittanut puute siitä, ettei hän ollut tiennyt esim. psykiatrian professori Korkeilan tekemästä psykiatrisesta arviosta. Toisaalta tätä puutetta lievensi se, että Liimataisella on ollut käytössään merkittävä määrä A:n lääketieteellistä historiatietoa etenkin erotusdiagnostiikan tekemiseksi.
KO totesi, punnittuaan kaikkia edellä todettuja vammadiagnosoinnin ja syy-yhteyden puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja, että vastaan puhuvat seikat olivat olleet painavampia, minkä vuoksi A ei ollut näyttänyt kannetta toteen. A ei ollut siis näyttänyt toteen riittävän luotettavasti, että hänellä on aivovamman jälkitila tai niskan retkahdusvamman jälkitila. Edelleen A:n oireiden syy-yhteys nimenomaan vuoden 2009 onnettomuuteen oli jäänyt näyttämättä toteen.
Syy-yhteys onnettomuuden ja vammojen välillä jäi näyttämättä. Tästä syystä kanne oli kokonaan hylättävä, eikä KO lausunut eri vaatimuksista enemmälti.
A velvoitettiin korvaamaan B Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle sen oikeudenkäyntikuluista 6.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomiosta lukien. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin enemmälti.
Ei jatkokäsittelylupaa
A vaati HO:ssa, että KO:n tuomio kumotaan ja hänen KO:ssa esittämänsä kanne hyväksytään. A vaati myös, että B Vahinkovakuutusyhtiö Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KO:sta laillisine korkoineen.
Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

Vaasan hovioikeus 22.11.2018
Päätös Nro 494
Diaarinumero S 18/690
Ratkaisu, josta on valitettu
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 9.5.2018 nro 8469
Asia Vakuutuskorvaus
Valittaja A Vastapuoli B Vahinkovakuutusyhtiö Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.1.2019

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot