15/11/2018
Hyvityksen vaatiminen avopuolisoiden yhteistalouden purkamisessa - hovioikeus arvioi riidan hävinneen naisen oikeudenkäyntikuluvastuuta toisin kuin käräjäoikeus
asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies
KO oli velvoittanut naisen (A) suorittamaan miehelle (B) hyvityksenä 8 000 euroa (vaatimus oli ollut 15 618 euroa) ja korvaamaan kaksi kolmasosaa B:n oikeudenkäyntikuluista. HO katsoi perustelluksi alentaa A:n korvausvelvollisuuden kolmasosaan B:n vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrästä KO:ssa. A oli peruuttanut valituksensa HO:ssa pääasian osalta ja KO:n ratkaisua muutettiin hänen hyväkseen oikeudenkäyntikulujen osalta vain vähäiseltä, harkinnanvaraista seikkaa koskevalta osaltaan. Tähän nähden A oli velvoitettava korvaamaan B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut HO:sta kokonaisuudessaan. (Vailla lainvoimaa 15.11.2018)
Asianosaisten välinen vuonna 2007 alkanut avoliitto oli päättynyt erilleen muuttoon 19.9.2014. Asianosaisten yhteisenä kotina vuodesta 2010 olleen omakotitalon oli omistanut yhtä suurin osuuksin A ja hänen isänsä C. Asianosaisten omaisuuden erottelu oli päättynyt toukokuussa 2016.
Asiassa oli ollut KO:ssa kysymys avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:n mukaisesta oikeudesta hyvitykseen.
B oli vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvitystä 15.618,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi B oli vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle tämän asian hoitamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asiassa esitettävän laskun mukaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
A oli vastustanut kannetta ja pyytänyt, että kanne hylätään. A oli vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen tästä asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöspäivästä. Lisäksi A oli vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan Suomen valtiolle / Satakunnan oikeusaputoimistolle asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun päätös on ollut asianosaisen saatavissa.
KO oli velvoittanut A:n suorittamaan B:lle avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä 8.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.11.2016 lukien. A oli velvoitettu suorittamaan korvauksena oikeudenkäyntikuluista B:lle 5.618,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien.
Mta osin KO oli hylännyt vaatimukset.
KO:n tuomiosta:
Asiassa oli ollut KO:ssa riidatonta, että A:n osittain omistamalla kiinteistöllä sijaitsevaan omakotitaloon oli vuosien 2010-2014 aikana tehty remontti. Remontti oli ollut laaja ja se oli käsittänyt muun muassa yläkerran pintojen ja wc:n uusimisen, alakerran wc:n, lattian, pintojen, eristeiden sekä sähkö- ja lvi-tekniikan uusimisen ja autotallin eristys- ja pintatyöt. Töihin oli sisältynyt myös merkittävissä määrin vanhojen rakenteiden purkamista. Töistä osa oli liittynyt asunnossa havaittujen vesivahinkojen korjaamiseen. Töitä oli ollut tekemässä B:n lisäksi myös muita henkilöitä. Asiassa oli ollut riitaa siitä, mikä oli ollut remonttitöihin käytettyjen työtuntien määrä ja mikä oli ollut B:n osuus niistä. Asianosaiset olivat olleet yhtä mieltä siitä, että asiassa sovellettava tuntikorvaus B:n tekemien töiden osalta oli ollut 10 euroa tunnilta. Kumpikaan asianosainen ei ollut pitänyt töiden aikaista kirjanpitoa remonttiin käytetyistä tunneista.
KO oli katsonut, että B oli panostanut A:n osittain omistamaan kiinteistöön materiaalihankintoina 5.485,30 euroa vastaavan puoliosuuden eli 2.742,65 euroa. Ottaen huomioon, että B oli saanut edellä sanotut materiaalit pääosin alennettuun henkilöstöhintaan B:n vaatimusta ei voitu määrältään pitää kohtuuttomana.
KO oli lisäksi katsonut asiassa tulleen näytetyksi B:n suorittaneen A:n osittain omistaman kiinteistön asuntolainalyhennyksiä ja korkoa yhteensä 6.301,45 euroa.
Autolainan lyhennysten ja korkojen osalta KO oli hylännyt hyvitysvaatimuksen.
Ottaen huomioon B:n panostus A:n osittain omistamaan kiinteistöön ja tästä panostuksesta johtuva A:n varallisuusaseman paraneminen KO oli katsonut, että B oli kartuttanut A:n omaisuutta avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. B oli oikeutettu hyvitykseen, jonka kohtuulliseksi määräksi KO oli arvioinut A:n saama asumishyöty huomioon ottaen 8.000 euroa. Hyvitystä ei voitu pitää avopuolisoiden taloudellinen kokonaistilanne huomioon ottaen vähäisenä.
Vaasan hovioikeus 9.11.2018
Päätös ja tuomio Nro 469
Diaarinumero S 17/917
Ratkaisu, josta on valitettu
Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 20.9.2017 nro 12212
Asia Hyvityksen vaatiminen avopuolisoiden yhteistalouden purkamisessa
Valittaja A
Vastapuoli B
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.1.2019
"Oikeudenkäynti hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B:n kanne kokonaisuudessaan hylätään ja että B velvoitetaan korvaamaan A:n avustamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta A:lle 722,52 eurolla ja valtiolle/Satakunnan oikeusaputoimistolle 2.610,08 eurolla sekä hovioikeudesta A:lle 230,34 eurolla ja valtiolle/Satakunnan oikeusaputoimistolle 921,36 eurolla, kaikki määrät laillisine viivästyskorkoineen.
Sen varalta, että kannetta ei kokonaisuudessaan hylätä, A on vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan B:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta käräjäoikeudesta. A on perustellut tätä vaatimustaan seuraavasti.
B on jo ennen asian pääkäsittelyä luopunut alkuperäisistä vaatimuksistaan noin 25 prosentin osalta. Hänen kanteensa on tähän nähden hyväksytty vain 38 prosentin määräisesti verrattuna hänen alkuperäisiin vaatimuksiinsa. Käräjäoikeuden ratkaisu on tähän nähden joka tapauksessa virheellinen siltä osin, kun A on velvoitettu korvaamaan osa B:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudesta.
Vastaus
B on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 2.418 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Valituksen peruutus
A on hovioikeuteen 17.10.2018 toimittamassaan kirjelmässä peruuttanut valituksensa pääasian osalta pitäen sen voimassa siltä osin, kun se on toissijaisesti koskenut käräjäoikeuden tuomiota oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Valituksen peruuttaminen
A:n peruutettua valituksensa pääasian osalta lausunnon antaminen raukeaa tältä osin.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus käräjäoikeudesta
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. B on haastehakemuksessaan vaatinut A:lta avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:n mukaista hyvitystä 20.841,61 euroa, josta 11.760 euroa hänen A:n isänsä kanssa puoliksi omistamaan omakotitaloon tekemänsä remonttityön ja sitä varten suorittamiensa materiaalihankintojen sekä 9.081,61 euroa A:n asunto- ja autolainan maksamiseksi tekemiensä suoritusten perusteella.
B on A:n kanteen kiistämisen ja tämän määrien osalta tekemien riitautusten jälkeen asian valmistelun aikana tarkistanut edellä mainittuja vaatimuksiaan niin, että hän on alentanut hyvitysvaatimuksensa 15.618,16 euroon koostuen työstä 4.560 euroa, materiaalihankinnoista 2.742,65 euroa, asuntolainan lyhennyksistä ja koroista 6.301,45 euroa ja autolainan lyhennyksistä ja koroista 2.014,06 euroa.
A on muiden käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevien kiistämisperusteiden ohella kiistänyt B:n kanteen myös sen vuoksi, että tämä on saanut hyötyä saadessaan asua 4 vuotta 5 kuukautta A:n ja tämän isän puoliksi omistamassa omakotitalossa.
Käräjäoikeus on ratkaisussaan katsonut, että B on tarkistamiensa vaatimusten mukaisesti tehnyt A:n hyväksi remonttityötä 4.560 euron edestä ja tehnyt siihen materiaalihankintoja 2.742,65 eurolla ja suorittanut A:n asuntolainaa ja sen korkoja 6.301,45 eurolla. Autolainan maksun osalta esitetyn kanneperusteen käräjäoikeus on hylännyt kokonaisuudessaan. Edellä mainitun perusteella käräjäoikeus on katsonut tulleen osoitetuksi, että B on panostanut puolisoiden yhteistalouteen A:n hyväksi omaa varallisuuttaan kasvattamatta yhteensä 13.604,10 euroa. Käräjäoikeus on toisaalta asian kokonaisarvioinnissa katsonut B:n saaneen asumishyötyä A:n omistaman asunnon puoliosuuden osalta noin 100 euroa kuukaudessa eli 53 kuukauden ajalta noin 5.300 euroa. Keskeisesti näiden mainittujen seikkojen perusteella käräjäoikeus on päätynyt siihen, että B on oikeutettu saamaan A:lta kanteessaan vaatimaa hyvitystä 8.000 euroa.
Käräjäoikeus on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta tekemässään ratkaisussaan katsonut, että asiassa on ollut B:n autolainan maksua koskevan kanneperusteen hylkäämisestä ja A:n asumishyötyä koskevan vaatimuksen osittaisesta hyväksymisestä huolimatta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitettu syy velvoittaa A korvaamaan kaksi kolmasosaa B:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa, koska oikeudenkäynti on näytöllisesti ja ajallisesti keskittynyt asunnon remonttiin liittyviin vaatimuksiin, jotka B on voittanut.
Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevästi henkilötodistelu asiassa on liittynyt keskeisesti B:n tekemän remonttityön määrään ja sen vaikutukseen kiinteistön arvolle. Mainittuun nähden hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut siitä, että asiassa on ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla syytä velvoittaa A korvaamaan osa B:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Ottaen kuitenkin huomioon B:n häviämien, muuta kuin harkinnanvaraista seikkaa koskevien kysymysten merkityksen asian lopputulokseen, hovioikeus katsoo perustelluksi alentaa A:n korvausvelvollisuuden kolmasosaan B:n vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrästä käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus hovioikeudesta
A on peruuttanut valituksensa pääasian osalta ja käräjäoikeuden ratkaisua muutetaan hänen hyväkseen oikeudenkäyntikulujen osalta vain vähäiseltä, harkinnanvaraista seikkaa koskevalta osaltaan. Tähän nähden A on velvoitettava korvaamaan B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta kokonaisuudessaan.
B:n oikeudenkäyntikulujen määrä on perustunut hänen avustajansa yhteensä 9 tunnin 45 minuutin ajankäyttöön. A on paljoksunut B:n oikeudenkäyntikulujen määrää tämän avustajan 8 tunnin ajankäytön ylittävältä osin katsoen, että erityisesti valitukseen perehtymiseen ja vastuksen laatimiseen on käytetty liikaa aikaa. B:n avustajan ajankäyttö on tältä osin ollut laskun mukaan 3,75 tuntia. Hovioikeus pitää B:n avustajan ajankäyttöä asian laatuun nähden kaikilta osiltaan kohtuullisena ja hyväksyy siten B:n hovioikeudesta vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrään.
Päätös- ja tuomiolauselma
A:n peruutettua valituksensa pääasian osalta lausunnon antaminen raukeaa tältä osin. Käräjäoikeuden päätös jää pysyväksi siltä osin, kuin A on velvoitettu suorittamaan B:lle avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua hyvitystä.
A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus B:lle käräjäoikeudesta alennetaan käräjäoikeuden tuomitseman 5.618,96 euron asemesta 2.809,48 euroon, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 20.10.2017 lukien.
A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2.418 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.1.2019."
asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus