Hovioikeus ei myöntänyt rikosperusteisesti velkaantuneelle uutta velkajärjestelyä - käräjäoikeuden päätökset kumottiin

Vaikka velkajärjestelyllä ei ollut mainittavaa taloudellista merkitystä yhdelle suurimmista velkojista olevalle Verohallinnolle, asiassa oli kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys oli tähän velkojaan kohdistuneista rikosperusteisista veloista (ks. KKO 2012:42). Hakijan velkojatahona oli myös yksityishenkilö, jolle n. 20.000 euron velalla oli oletettavasti suuri merkitys. Tämän lisäksi huomioon tuli ottaa, että näissä olosuhteissa velkajärjestelyn uudelleen myöntämisellä oli heikentävä vaikutus yleiseen maksumoraaliin. Näin ollen velkajärjestelyn merkitys velkojalle ei puhunut hakijan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta. KO:n päätökset maksuohjelman vahvistamisesta ja velkajärjestelyn aloittamisesta kumottiin. (Vailla lainvoimaa 3.1.2019)

Vaasan hovioikeus 31.12.2019
Päätös Nro 500
Diaarinumero S 18/834
Ratkaisu, josta on valitettu
Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 19.7.2018 nro 7931
Asia Maksuohjelman vahvistaminen
Valittaja Verohallinto, Oikeudellinen perintäyksikkö
Vastapuoli Hakija
Kuultava Pankki
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.3.2020.
Hovioikeuden ratkaisu
"Perustelut
Kysymyksenasettelu
Hakijalle on myönnetty velkajärjestely 16.3.2018 ja vahvistettu maksuohjelma 19.7.2018. Maksuohjelman mukaan hänen kokonaisvelkansa ovat 528.118,14 euroa ja maksuvara on 326,89 euroa. Maksuohjelman kesto on viisi vuotta.
Hovioikeudessa on Verohallinnon valituksen johdosta ratkaistavana kysymys siitä, onko velkajärjestelyn myöntämiselle yleisistä esteistä huolimatta olemassa VJL 10 a §:n mukaisia painavia syitä.
Painavien syiden arviointi
VJL 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
VJL 10 a §:n mukaisten painavien syiden arvioinnissa on ensisijaisesti kysymys niiden punninnasta suhteessa velkajärjestelyn esteiden laatuun ja kokonaisarvioinnista.
Esteperusteiden laatu
VJL 10 §:n 1 kohdan mukaan, jollei VJL 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen.
Hakijan kokonaisveloista maksuohjelman perusteella rikosperusteisia velkoja on noin 100.000 euroa. Maksuohjelmassa ei ole huomioitu P:n Osuuspankin rikosperusteista saatavaa, jonka pääoma on 138.000 euroa. Rikosperusteisten saatavien pääoma on siten noin 35 prosenttia Hakijan kokonaisveloista. Mainitut saatavat perustuvat Vaasan hovioikeuden 13.6.2014 antamaan tuomioon nro 468 (Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 1.3.2013 nro 411) ja Vaasan hovioikeuden 28.8.2012 antamaan tuomioon nro 972 (Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 31.5.2011 nro 967), joissa Hakija on tuomittu useista talousrikoksista, kuten törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja avunannosta törkeään veropetokseen. Näin ollen Hakijan rikosperusteisen velan määrä on huomattava ja se perustuu osin törkeisiin talousrikoksiin. Hovioikeus katsoo, että VJL 10 §:n 1 kohdan mukaista esteperustetta on pidettävä painavana.
VJL 10 §:n 10 kohdan mukaan, jollei VJL 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velalliselle on aikaisemmin vahvistettu maksuohjelma.
Lain esitöiden (HE 183/1992 vp s. 53) mukaan velkajärjestelyn tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä korjata maksukyvyttömän velallisen taloudellinen tilanne. Tarkoitus ei ole, että velkajärjestely miellettäisiin sellaiseksi yleiseksi menettelyksi, johon aina voitaisiin turvautua maksuvaikeuksien tai velkaongelmien ilmetessä. Tällaisen käsityksen yleistymisellä saattaisi olla maksumoraaliakin heikentävä vaikutus. Lain esitöissä (HE 98/2002 vp s. 35) todetaan, että jos velallinen on täyttänyt velkajärjestelyssä määrätyn maksuvelvollisuutensa ja hakee myöhemmin uutta velkajärjestelyä, ehdotettu säännös tulee velkaantumisen perusteesta riippumatta aina sovellettavaksi, sillä yleensä velkajärjestely voidaan myöntää vain kerran. Myös tällöin on aiheellista kiinnittää erityistä huomiota velkaantumisesta kuluneeseen aikaan sekä velallisen velanhoitokykyyn ja -haluun. Joissakin tapauksissa voi olla aivan ilmeistä, että velkajärjestelyyn on 10 a §:ssä tarkoitetut painavat syyt.
Hakija on ollut aikaisemmin velkajärjestelyssä vuosina 1995-2002. Maksuohjelma on suoritettu loppuun. VJL 10 §:n 10 kohdan mukaista esteperustetta on pidettävä lähtökohtaisesti painavana.
Velallisen toimet velkojen maksamiseksi
Lain esitöiden (HE 98/2002 vp s. 34-35) mukaan velallisen toimia arvioitaessa otetaan huomioon paitsi vapaaehtoiset maksusuoritukset ja omaisuuden realisointituotot, myös velkojan ulosottoperinnän ja omaisuuden rahaksimuuton kautta saamat suoritukset. Velkajärjestelyn myöntämiseksi ei yleensä voitaisi edellyttää, että ulosottoperinnän kohteena oleva velallinen maksaisi velkojaan sen ohessa myös vapaaehtoisesti varsinkaan, jos velalliselle jäävät tulot ovat hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämättömiä. Mitä suurempaa moitittavuutta velkajärjestelyn este osoittaa velallisessa, sitä tärkeämpää on, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä velvoitteidensa hoitamiseen.
Hakijan tuloista on vuodesta 2012 lukien kuukausittain ulosmitattu velkoja noin maksuvaran suuruudelta. Tämä seikka ei yksistään osoita varsinaista pitkäaikaista omaehtoista vastuunkantoa ja pyrkimystä velvoitteiden hoitamiseen. Kuitenkin Hakijan varallisuusolojen ei voida olettaa parantuvan pysyvän työkyvyttömyyden takia, mikä on hänestä riippumaton seikka. Hakijan työkyvyttömyys ja toimeentulo huomioiden häneltä ei ole voinut olettaa suurempaa vapaaehtoista suoritusta. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että velallisen toimet velkojen maksamiseksi sinänsä puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä.
Velkaantumisesta kulunut aika
Lain esitöiden mukaan velkaantumisesta kuluneella ajalla voisi edelleen olla keskeinen merkitys kokonaisharkinnassa erityisesti silloin, kun tämä aika on huomattavan pitkä tai huomattavan lyhyt. Velallisen toiminnan moitittavuuden aste sekä sovellettu esteperuste voivat myös vaikuttaa siihen, mikä merkitys velkaantumisesta kuluneelle ajalle on annettava. Tilanteessa, jossa velat perustuvat törkeään rikokseen, voidaan yleensä edellyttää, että velkaantumisesta kulunut aika on pidempi kuin esimerkiksi silloin, kun velallinen on velkaantunut piittaamattomasti ja vastuuttomasti (HE 83/2014 vp s. 55-56). Painavia syitä harkittaessa merkitystä olisi sekä sillä ajanjaksolla, jona velkaa on maksettu velan ehtojen mukaisesti että velan erääntymistä seuranneen perinnän kestolla (HE 98/2002 vp s. 33). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:9 on kiinnitetty harkinnassa huomiota sekä rikostuomioiden antamisajankohtaan että rikosten tekoaikaan.
Hakijan rikosperusteiset maksuvelvollisuudet on vahvistettu vuosina 2012 ja 2014 annetuilla rikostuomioilla. Tuomioiden perusteena olevat teot on tehty vuosina 2006-2010. Näin ollen Hakijan velkaantumisesta on kulunut sinänsä melko pitkä aika, mikä voisi puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Kuitenkin osa veloista perustuu törkeisiin rikoksiin, joten edellä esitetyn mukaisesti voidaan edellyttää, että velkaantumisesta on kulunut pitkä aika. Lisäksi reaalisia perintätoimia on kyetty suorittamaan vasta tuomioiden saatua lainvoiman.
VJL 10 §:n 10 kohdan mukaisen esteperusteen osalta painavia syitä arvioitaessa merkitystä on erityisesti ajan kulumisella sekä uudelleen velkaantumisen syillä. Hakijan aikaisempi maksuohjelma on päättynyt vuonna 2002, josta on sinänsä pitkä aika. Hakijan uudelleen velkaantumiseen on osaltaan vaikuttanut vuodesta 2008 lukien hänen työtapaturmastaan johtuva pysyvä työkyvyttömyys. Tämä voisi sinänsä puoltaa uuden velkajärjestelyn myöntämistä. Tämän näkökohdan merkitystä kuitenkin vähentää se, että Hakijan rikosperusteiset velat ovat syntyneet jo ennen työtapaturmaa.
Velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojan kannalta
Hakijan pysyvä työkyvyttömyys, toimeentulo ja ikä huomioiden on selvää, että velkajärjestelyllä on suuri merkitys Hakijalle. Kuitenkaan asiassa ei ole erityisiä henkilökohtaisia syitä, jotka erityisesti puoltaisivat velkajärjestelyn myöntämistä esteperusteista huolimatta, kuten huollettavia lapsia, perheen toimeentulon turvaaminen tai uudelleen työllistymisen mahdollisuus.
Vaikka velkajärjestelyllä ei ole mainittavaa taloudellista merkitystä yhdelle suurimmista velkojista olevalle Verohallinnolle, asiassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys on tähän velkojaan kohdistuneista rikosperusteisista veloista (ks. KKO 2012:42). Hakijan velkojatahona on myös yksityishenkilö, jolle n. 20.000 euron velalla on oletettavasti suuri merkitys. Tämän lisäksi huomioon tulee ottaa, että näissä olosuhteissa velkajärjestelyn uudelleen myöntämisellä on heikentävä vaikutus yleiseen maksumoraaliin. Näin ollen velkajärjestelyn merkitys velkojalle ei puhu Hakijan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta.
Kokonaisarviointi ja johtopäätökset
Hovioikeus päätyy kokonaisharkinnassaan siihen, että Hakijan velkajärjestelyä puoltavat syyt eivät ainakaan vielä tässä vaiheessa ole riittävän painavia velkajärjestelyn myöntämiseksi kahdesta esteestä huolimatta. Velkajärjestelyn myöntämiselle ei siten ole perusteita.
Avustajan palkkio
Valtion varoista maksetaan oikeusapua ilman omavastuuosuutta saavan Hakijan avustajaksi määrätyn asianajaja AA:n palkkio laskun mukaan, mikä määrä jää valtion vahingoksi. Ajankäyttö on pyöristetty lähimpään puoleen tuntiin oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 momentin mukaisesti.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätökset maksuohjelman vahvistamisesta ja velkajärjestelyn aloittamisesta kumotaan. Velkajärjestelyhakemus hylätään. Valtion varoista maksetaan asianajaja AA:lle Hakijan avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 550 euroa ja arvonlisäverona 132 euroa eli yhteensä 682 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.