EU:n tuomioistuimen tuomio televiestintää koskevassa asiassa

asianajaja - asianajotoimisto - Helsinki - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto

Ennakkoratkaisupyyntö – Sähköiset viestintäverkot ja ‑palvelut – Direktiivi 2002/22/EY – 4, 9, 13 ja 32 artikla – Yleispalveluvelvollisuudet ja sosiaaliset velvollisuudet – Liittymän tarjoaminen tietyssä sijaintipaikassa ja puhelinpalvelujen tarjoaminen – Kohtuuhintaisuus – Erityiset hintavaihtoehdot – Yleispalveluvelvollisuuksien rahoittaminen – Pakolliset lisäpalvelut – Mobiiliviestintäpalvelut ja/tai internetliittymät

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Grondwettelijk Hof (Belgia).

Ennakkoratkaisupyyntö koski yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY (EUVL L 337, s. 11; jäljempänä yleispalveludirektiivi), 9 ja 32 artiklan tulkintaa sekä yleispalveludirektiivin pätevyyttä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklassa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Base Company NV (jäljempänä Base Company) ja Mobistar NV (jäljempänä Mobistar) ja toisaalta Ministerraad (ministerineuvosto) ja jossa vaaditaan kumoamaan kansalliset säännökset, joissa velvoitetaan mobiiliviestintäpalveluja ja/tai internetliittymiä kuluttajille tarjoavat operaattorit osallistumaan näistä palveluista aiheutuvien nettokustannusten rahoittamiseen.

Unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla 7.3.2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin 9 artiklassa tarkoitettuja erityishintoja ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahoitusjärjestelmää sovelletaan internetliittymäpalveluihin, joiden tarjoaminen edellyttää internetliittymän saamista tietyssä sijaintipaikassa, mutta ei mobiiliviestintäpalveluihin, mukaan lukien kyseisten mobiiliviestintäpalvelujen avulla tarjotut internetliittymäpalvelut. Jos viimeksi mainittuja palveluja saatetaan jäsenvaltioiden omalla alueella yleisesti saataville direktiivin 2002/22, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 32 artiklassa tarkoitettuina pakollisina lisäpalveluina, niiden rahoitusta ei voida taata kansallisessa oikeudessa tiettyjen yritysten osallistumista koskevalla järjestelmällä.

asianajaja - asianajotoimisto - Helsinki - Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy - lakiasiaintoimisto - lakitoimisto