Hovioikeus: Oikeudenkäyntikulut asianosaisen edustaessa itseään ja vaatiessa häntä oikeudenkäynnin ulkopuolella avustaneen ja neuvoneen asianajajan kustannuksia korvattavaksi ym.
Hovioikeus muun muassa hyväksyi oikeudenkäynnin ulkopuolella käytetyn lainopillisen avustajan käyttämisestä aiheutuneet kustannukset oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvänä menetyksenä ja siten korvattavana oikeudenkäyntikuluna, koska asianajaja olisi voinut yhtä hyvin avustaa B:tä oikeudenkäynnissä, jolloin oikeudenkäyntikuluina olisi avustajan palkkiona joka tapauksessa aiheutunut vastaavat kustannukset.
Tuomio S 18/2025/185
Ratkaisunumero 1055 3770
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Varsinais-Suomen käräjäoikeus 20.11.2024 nro 1020 6999
Asia Oikeudenkäyntikulut
Valittaja B
Vastapuolet C ja D
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 27.7.2026.
Valitus
B on vaatinut ensisijaisesti, että käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva tuomio kumotaan, ja että C ja tämän avustaja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa täysimääräisesti. Toissijaisesti B on vaatinut, että asia palautetaan tuomiovirheen vuoksi käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi takaisinsaannin yhteydessä.
Perusteinaan B on lausunut, että kantaja ei ole noudattanut pääasiassa käräjäoikeuden täydennyskehotusta asetetussa määräajassa. Kanne olisi sen vuoksi pitänyt jättää tutkimatta. Kun kanne olisi ollut jätettävä tutkimatta ja B:lle on aiheutunut asiassa oikeudenkäyntikuluja, kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Alkuperäisessä haastehakemuksessa on ollut monia vaatimuskohtia ja etenkin haastehakemuksen täydennyksissä 10 erillistä vaatimuskohtaa, joista on peruutettu myöhemmin 9. Tämä tarkoittaa, että B on voittanut asian pääosin.
Kantajan asiamies D on pitkittänyt asian käsittelyä esittämällä suuren määrän asiaan kuulumattomia vaatimuksia ja todistelua. Siten D:n menettelyn vuoksi asia on osaltaan ollut sekava ja laajentunut alkuperäisestä huomattavasti siten, että hänet on velvoitettava korvaamaan vaaditut oikeudenkäyntikulut yhteisvastuullisesti päämiehensä C:n kanssa.
Vastaus
C ja D ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään. Lisäksi C on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen siltä osin kuin kuluja ei korvata oikeusavun perusteella avustajalle valtion varoista. Vielä D on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen.
Perusteinaan C ja D ovat lausuneet, että käräjäoikeus on ratkaissut oikeudenkäyntikuluja koskevan kysymyksen oikein. B ei ole esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimustaan lain edellyttämällä tavalla kirjallisessa vastauksessaan vaan vasta myöhemmin, joten hän on menettänyt oikeutensa esittää kyseisen vaatimuksen. C ei ole käräjäoikeudessa varsinaisesti peruuttanut mitään vaatimuksiaan. B:n oikeudenkäyntikulujensa perusteena esittämän asianajajan laskun toimenpiteet on laskuun merkityn mukaan tehty vasta käräjäoikeuden ilmoitettua ratkaisun antamisesta, joten B:llä ei ole oikeutta saada korvausta kuluista. Laskusta ilmenevä asianajaja on nimenomaisesti ilmoittanut käräjäoikeuteen, ettei ole B:n avustaja asiassa. B ei ole maksanut mainittua laskua, joten oikeutta kulujen korvaukseen ei ole tälläkään perusteella. B olisi ollut oikeutettu oikeusapuun jo käräjäoikeudessa, joten laiminlyötyään oikeusavun hakemisen hänellä ei voi olla oikeutta oikeudenkäyntikulujen korvaukseen vastapuoleltaan. B ei ole lain edellyttämällä tavalla ilmoittanut tyytymättömyyttään käräjäoikeuden 20.11.2024 antamaan tuomioon vaan yksipuoliseen tuomioon, joten tuomio on tullut lainvoimaiseksi 27.11.2024. Käräjäoikeus on laiminlyönyt 9.12.2024 antamansa päätöksen tiedoksiannon C:lle koskien B:lle myönnettyä määräajan pidentämistä valituksen toimittamiselle.
D on lausunut perusteinaan lisäksi, että vaatimus häntä kohtaan on esitetty ensimmäisen kerran vasta hovioikeudessa, jolloin sitä ei voida ottaa tutkittavaksi. Vielä D on lausunut, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n edellytykset avustajan yhteisvastuulliselle korvausvelvollisuudelle eivät asiassa täyty.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Vastauksessa esitetyt väitteet
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. B on riidattomasti toiminut asiassa näin esittämällä vaatimuksen käräjäoikeudelle osoittamassaan kirjoituksessa 15.10.2024. Vaatimuksen esittämistä myöhässä koskeva C:n väite on hylättävä.
B:n avustajana oikeudenkäynnin ulkopuolella toimineen asianajajan laskuun merkittyjen toimenpiteiden ajankohdalla ja sillä, onko B maksanut laskun määrän avustajalle vai ei, ei ole merkitystä B:n vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tässä oikeudenkäynnissä arvioitaessa. Tätä koskeva C:n väite on hylättävä.
Sillä, että mahdollisesti oikeusapuun oikeutettu B on käräjäoikeudessa jättänyt hakematta oikeusapua, ei ole merkitystä B:n vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tässä oikeudenkäynnissä arvioitaessa. Tätä koskeva C:n väite on hylättävä.
Käräjäoikeuden ratkaisuun 20.11.2024 merkityn mukaan B on määräajassa ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. B on siten ilmoittanut hyväksytysti tyytymättömyyttä tuomioon eikä yksipuoliseen tuomioon. Tätä koskeva C:n väite on hylättävä.
Käräjäoikeuden 9.12.2024 antaman päätöksen tiedoksiannossa mahdollisesti olleilla virheillä ei ole vaikutusta valituksen mukaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta hovioikeudessa arvioitaessa. Tätä koskeva C:n väite on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden peruste oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten nojalla
B on hovioikeudessa perustanut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta käräjäoikeudessa koskevan vaatimuksensa ensinnäkin siihen seikkaan, että kantaja C ei ollut toimittanut käräjäoikeuden pyytämää haastehakemuksen täydennystä sille asetetussa määräajassa, minkä seurauksena käräjäoikeuden olisi ollut jätettävä kanne tutkimatta.
Asiaa koskee oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 5 §:n 1 momentti. Sen mukaan jos haastehakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, kantajaa on kehotettava määräajassa korjaamaan hakemustaan, jos se on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tai vastauksen antamista varten välttämätöntä. Kantajalle on samalla ilmoitettava, millä tavalla hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava, ja että kanne voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jos kantaja ei noudata kehotusta.
Käräjäoikeuden kantajalle toimittamassa haastehakemuksen täydennyskehotuksessa on ollut kirjattuna seuraava maininta: ”Jos ette määräajassa noudata täydennyskehotusta, käräjäoikeus voi jättää kanteen tutkimatta tai hylätä sen.”.
Sekä edellä mainitun lainkohdan että siteeratun lausumapyynnön osan perusteella on käräjäoikeuden harkinnassa, ottaako se määräajan päättymisen jälkeen saapuneen haastehakemuksen täydennyksen huomioon vai ei. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on ottanut täydennyksen huomioon, mikä on ollut lain mukaisen harkintavallan rajoissa tehty ratkaisu. Siten vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ei voi perustaa väitettyyn seikkaan.
Käräjäoikeus on kuitenkin antaessaan asiassa ratkaisun, jonka lopputulos ilmenee yksipuolisen tuomion tuomiolauselmasta, samalla jättänyt päätöksellään sillensä B:n vetoamin tavoin suuren osan C:n käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana esittämistä vaatimuksista. Tällöin näitä väitteitä koskevin osin sovellettavaksi tulee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentti, jonka mukaan jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. (1 mom). Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. (2 mom)
C:n käräjäoikeudessa oikeudenkäynnin aikana esittämät uudet vaatimukset ovat laajentaneet oikeudenkäyntiä huomattavasti ja muuttaneet asiaa alkuperäiseen verrattuna merkittävästi toisen sisältöiseksi. Tämä on edellyttänyt B:ltä perehtymistä laajentuneeseen oikeudenkäyntiaineistoon. Kun nämä vaatimukset ovat tulleet oikeudenkäynnin aikana käräjäoikeudessa myöhemmin peruutetuiksi, B on tältä osin voittanut asian käräjäoikeudessa osittain. Siten asiassa on olemassa edellä mainittujen lainkohtien nojalla peruste mainittujen vaatimusten osalta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudelle.
B:n oikeus oikeudenkäyntikulujen korvaukseen tässä tapauksessa
B on käräjäoikeudessa itse edustanut itseään. Tällöin kysymys on asianosaisen omien oikeudenkäyntikulujen korvauksesta. Korvattavia kuluja koskevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus asian käsittelystä käräjäoikeudessa on määrältään 2.508,90 euroa. Vaatimuksen tueksi B on esittänyt häntä oikeudenkäynnin ulkopuolella avustaneen ja neuvoneen asianajajan hänelle osoittaman laskun, jonka määrä on 2.484,90 euroa.
Hovioikeus hyväksyy oikeudenkäynnin ulkopuolella käytetyn lainopillisen avustajan käyttämisestä aiheutuneet kustannukset oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvänä menetyksenä ja siten korvattavana oikeudenkäyntikuluna, koska asianajaja olisi voinut yhtä hyvin avustaa B:tä oikeudenkäynnissä, jolloin oikeudenkäyntikuluina olisi avustajan palkkiona joka tapauksessa aiheutunut vastaavat kustannukset. Vaatimuksessa olevan 24 euron suuruisen lisäyksen asianajajan laskuun nähden hovioikeus hyväksyy B:n omina asianosaiskuluina.
Huomioon ottaen asian laatu ja laajuus hovioikeus arvioi korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi sillensä jätetyn asian osan osalta 1.500 euroa, minkä ylittävältä osalta vaatimus on hylättävä.
Avustajan yhteisvastuullinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
B on esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen D:tä kohtaan käräjäoikeudessa kirjoituksessaan 15.10.2024. Siten mainittu vaatimus voidaan hovioikeudessa tutkia.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja, joka 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut toiselle asianosaiselle tässä luvussa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa, sen jälkeen kun hänelle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi, yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2005:9 ottanut kantaa asiamiehen yhteisvastuulliseen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen. Ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen mukaan ensinnäkin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4-6 §:ssä tarkoitetaan kustannuksia, joita toiselle asianosaiselle aiheutetaan esimerkiksi nostamalla perusteeton kanne tai pitkittämällä oikeudenkäyntiä. Vastuun asettamisen edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä on toimittu siinä noudatettavan tai muun velvollisuuden vastaisesti. Esimerkkinä oikeudenkäynnin pitkittämisestä mainitaan sellaisen väitteen esittäminen, joka on tiedetty tai joka olisi pitänyt tietää aiheettomaksi (kohta 3). Edelleen oikeuskäytännössä (KKO 2001:65, KKO 2003:46) on katsottu, että asiamiehen vastuuta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n säännöstä tulee soveltaa pidättyvämmin kuin asianosaisen omaa kuluvastuuta koskevaa saman luvun 5 §:ää. Tämä on perustunut siihen lähtökohtaan, että asiamiehen tehtävänä ja velvollisuutena on valvoa ja ajaa päämiehensä etua eikä henkilökohtaisen kuluvastuun pelko saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi päämiehen oikeuksien edistämiselle. Kuluvastuun onkin katsottu voivan syntyä vain, jos asiamiehen oikeudellinen arvio on ollut ilmeisen virheellinen (KKO 2001:65).
Edellä mainitun perusteella hovioikeus arvioi, ettei B ole esittänyt taikka yksilöinyt C:n avustajan oikeustieteen maisteri D:n toiminnasta sellaisia seikkoja, joiden perusteella D olisi velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa yhteisvastuullisesti päämiehensä C:n kanssa. Vaatimus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Hovioikeus hyväksyy B:n avustajan asianajaja L:n palkkiovaatimuksen hovioikeudessa. L:lle maksetaan siten palkkio hovioikeudessa oikeusapulain 17 §:n sekä oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n nojalla vaatimuksen mukaisesti.
C:n avustajaksi määrätylle oikeustieteen maisteri D:lle maksetaan palkkiota C:n puolesta annetun vastauksen laatimisen osalta asian laadun ja laajuuden perusteella kohtuulliseksi katsotun viiden tunnin kokonaisajankäytön perusteella. Yli menevä osa palkkiovaatimuksesta on hylättävä.
B on voittanut asian hovioikeudessa C:hen kohdistettuna vaatimuksen perusteen osalta osittain ja määrällisesti vaatimuksesta on hyväksytty vähän yli puolet. Sen vuoksi C on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja 16 §:n sekä oikeudenkäymiskaaren 22 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan valtiolle B:n avustajalle maksettavaa palkkiota vastaavasta määrästä kohtuulliseksi arvioidut kaksi kolmasosaa viivästyskorkoineen.
B on hävinnyt asian hovioikeudessa C:n avustajaan oikeustieteen maisteri D:hen nähden. Sen vuoksi B on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan D:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa vastauksen laatimisen osalta B:n määrällisesti myöntämät kohtuulliseksi katsotut 753 euroa viivästyskorkoineen, minkä ylittävältä osalta vaatimus hylätään.
Asian lopputulos huomioon ottaen C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa on hylättävä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin B:n C:hen kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylätty. C velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 1.500 euroa. Yli menevältä osalta vaatimus hylätään.
Valtion varoista maksetaan asianajaja L:lle palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa vaaditut 1.204,50 euroa ja arvonlisäveron osuutena 307,15 euroa, mistä määristä C velvoitetaan korvaamaan valtiolle 1.007,77 euroa. Viivästyneelle määrälle on suoritettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.
Valtion varoista maksetaan oikeustieteen maisteri D:lle palkkioksi C:n avustamisesta hovioikeudessa vastauksen laatimisen ja jälkitoimien osalta asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliseksi katsotun viiden tunnin ajankäytön perusteella 600 euroa ja arvonlisäveron osuutena 153 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi. Yli menevältä osalta palkkiovaatimus hylätään.
B velvoitetaan suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 753 euroa (sis. alv 25,5 %). Viivästyneelle määrälle on suoritettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.