Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä siitä, kuinka tarkkaan esirikos tulee kuvata rahanpesurikosta koskevassa syytteessä. Hovioikeus katsoi, että syytteessä ei ollut yksilöity rahanpesun taustalla väitettyä esirikosta riittävällä tavalla. Puutteellisen teonkuvauksen vuoksi vastaajalla ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta puolustautua syytettä vastaan, minkä vuoksi syyte törkeästä rahanpesusta hylättiin. Eri mieltä ollut jäsen puolestaan pysytti käräjäoikeuden tuomion ja luki vastaajan syyksi törkeän rahanpesun.

Helsingin hovioikeus 21.7.2026
Tuomio 26/101559
Asianumero R 26/148
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 13.01.2026 nro 100074
Asia Törkeä rahanpesu
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Aluesyyttäjä 
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 21.9.2026.

Asian käsittely hovioikeudessa

Vastaajalle on myönnetty jatkokäsittelylupa 23.4.2026.

Valitus

Vastaaja on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

Vastaaja ei ollut syyllistynyt rahanpesuun. Esirikosta ei ollut yksilöity eikä asiassa ollut edes yleisellä tasolla osoitettu, minkä tyyppiseen rikolliseen toimintaan varat tai menettely olisivat liittyneet. Varojen rikollista alkuperää ei ollut näytetty toteen. Asiassa ei ollut myöskään esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella Vastaajan toimintaa voitaisiin pitää suunnitelmallisena.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Rahanpesun tunnusmerkistön täyttyminen ei edellyttänyt, että asiassa pystytään yksilöimään jokin tietty esirikos ottaen huomioon rahanpesurikosdirektiivin 2018/1673 3(3b) artikla ja sen tulkintavaikutus. Vastaajan toiminta oli ollut erittäin suunnitelmallista. Joka tapauksessa rikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Vastaaja on valitusajan päättymisen jälkeen hovioikeudelle toimittamassaan kirjoituksessa vaatinut, että asiassa toimitetaan pääkäsittely.

Hovioikeus katsoo, että pääkäsittelyn toimittaminen on tarpeetonta.

Pääasiaratkaisu

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Asiassa on kysymys siitä, onko rahanpesurikoksen esirikos yksilöity riittävästi. Jos vastaus on myöntävä, asiassa on seuraavaksi kysymys siitä, onko asiassa esitetty riittävä näyttö esirikoksesta. Kolmanneksi kysymys on teon kvalifioinnista.

Syytteen teonkuvauksesta

Syytteen teonkuvauksessa on esirikoksesta esitetty seuraavaa: ”Vastaaja on ottanut vastaan ja pitänyt hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän.

Vastaaja on saamansa toimeksiannon mukaisesti saapunut Espanjasta Suomeen ottamaan vastaan suuren määrän rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa käteistä rahaa tarkoituksenaan viedä rahat Suomesta Espanjaan ja välittää ne edelleen toimeksiantajalleen.”

Oikeusohjeista

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan teolla tarkoitetaan mainittua pykälää sovellettaessa syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla on oltava asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu. (Esim. KKO 2024:28, kohta 12.)

Edelleen oikeuskäytännön mukaan syytteen teonkuvauksessa ei ole tarkoitus toistaa rangaistussäännöstä eikä välttämättäkäyttää samoja ilmaisuja. Olennaista on se, miten tapahtumat, subjektiiviset edellytykset ja olosuhteet on tosiseikkoina esitetty. (KKO 2020:51, kohta 12.)

Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan rahanpesusta tuomitaan se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä. Sanottu tunnusmerkistö koskee myös törkeää rahanpesua.

Lain esitöiden mukaan jotta rahanpesusta voitaisiin rangaista, selvitettynä on oltava se, että esirikos on tapahtunut samoin kuin se, että esirikoksella on saatu taloudellista hyötyä. Sen sijaan rangaistavuuden edellytyksenä ei välttämättä olisi esirikoksen tekijän tuomitseminen rangaistukseen tai edes se, että esirikoksen tekijä on tiedossa. (HE 53/2002 vp s. 36.)

Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä siitä, kuinka tarkkaan esirikos tulee kuvata rahanpesurikosta koskevassa syytteessä.

Kätkemisrikosta koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2004:24 korkein oikeus on katsonut, että kätkemisrikokselta edellytetään lain mukaan yhteyttä esirikokseen. Esirikoksen selvittäminen edellyttää puolestaan lähtökohtaisesti tietoa siitä, kuka on rikoksen kohteena olevan esineen oikea omistaja tai ainakin haltija (kohta 5). Välttämätöntä ei kuitenkaan ole, että tiedetään, kuka esirikoksen on tehnyt tai kuka on teon kohteena olevan omaisuuden omistaja, ainakaan jos teon ajasta, paikasta ja olosuhteista muutoin on sellainen selvitys, että sen perusteella voidaan luotettavasti päätellä kysymyksessä olevan kätkemisrikoksen esirikokseksi soveltuvan teon (kohta 7).

Korkein oikeus on julkaisemattomassa tuomiossaan 21.6.2018 nro 1318 kohdassa 22 katsonut, että rahanpesun esirikosta koskevat lähtökohtaisesti samat näytön riittävyyden vaatimukset kuin muitakin vaikeasti toteennäytettäviä rikoksia. Syyksilukeminen rahanpesusta edellyttää, että syyttäjä on näyttänyt rahanpesun edellytyksenä olevan esirikoksen toteen siten, että vaikka rikoksen yksityiskohtia tai tekijää ei olekaan selvitettävissä, varojen voidaan todeta olevan peräisin rikollisesta toiminnasta niin, ettei niiden laittomasta alkuperästä jää varteenotettavaa epäilyä.

Rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2018/1673 (rahanpesudirektiivi) 3(3b) artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rikoksista (rahanpesurikoksista, lisäys tässä) on mahdollista antaa tuomio, jos todetaan, että varat olivat peräisin rikollisesta toiminnasta, ilman, että tarvitsee selvittää kaikkia kyseiseen rikolliseen toimintaan liittyviä tosiseikkoja tai olosuhteita, rikoksentekijän henkilöllisyys mukaan lukien.

Hovioikeuden arvio

Hovioikeus toteaa, ettei syytteen teonkuvauksessa ole yksilöity esirikosta mitenkään. Näin ollen vastaajalla ei ole ollut tosiasiassa mahdollisuuksia puolustautua tältä osin syytettä vastaan. Mahdollisuutta ei siten ole myöskään ollut ottaa kantaa, missä määrin vastaaja olisi ollut tietoinen esirikoksesta. Näin ollen lähtökohtaisesti jo syytesidonnaisuuden vaatimuksista seuraa, että syyte on hylättävä.

Hovioikeus katsoo, että esirikoksen yksilöintiä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, mitä edellä selostetussa ennakkopäätöksessä KKO 2004:24 on lausuttu. Myös korkeimman oikeuden tuomiossa 21.6.2018 nro 1318 on selvästi todettu, että syyttäjän on lähtökohtaisesti esitettävä riittävä näyttö rahanpesun esirikoksesta. Tähän on katsottava sisältyvän sinänsä tuomiossa nimenomaisesti julki lausumaton vaatimus esirikoksen yksilöinnistä.

Oikeuskäytännössä ja lainvalmistelutöissä on hyväksytty, että silloinkin, kun rahanpesurikos luetaan syyksi, jotkin tosiseikat esirikoksesta voivat jäädä selvittämättömiksi. Kuitenkaan sanotuista oikeuslähteistä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että esirikos voi jäädä täysin yksilöimättömäksi.

Mitä tulee rahanpesudirektiivin 3(3b) artiklaan, hovioikeus toteaa, ettei sanotun kohdan vuoksi ole katsottu olevan tarvetta muuttaa rahanpesukriminalisointeja koskevaa lainsäädäntöä (HE 183/2020 vp s. 15).

Edellä selostetut rahanpesurikosta koskevat kotimaiset oikeuslähteet huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei ole perusteltua antaa direktiivin 3(3b) artiklalle sen sanamuotokin huomioon ottaen sellaista tulkintavaikutusta, että syytesidonnaisuus sekä kotimaisen lain esitöissä ja kotimaisessa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset esirikoksen yksilöimiselle voitaisiin ohittaa.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että syyte törkeästä rahanpesusta on hylättävä. Näin ollen ei ole tarpeen lausua muista kysymyksistä.

Asian lopputulos huomioon ottaen vaatimukset menettämisseuraamuksesta ja rikosuhrimaksusta hylätään.

–  –  –

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 26/148

Asessori

Hyväksyn käräjäoikeuden perustelut rahanpesun syyksilukemisesta seuraavin lisäyksin.

Syytteen teonkuvaukseen asianmukaisesti sisältyy väite siitä, että Vastaajan vastaanottamat käteisvarat ovat olleet peräisin rikollisesta toiminnasta. Teonkuvaus on riittävän yksityiskohtainen, että syyte kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi ja sitä vastaan on käteisvarojen rikollista alkuperää koskevaltakin osin mahdollista puolustautua. Selvitystä esirikoksen laadusta ei asiassa tule kätkemisrikosta koskevan ennakkoratkaisun KKO 2004:24 (kohta 7) tapaan edellyttää, koska rahanpesun esirikoksia ei ole rajattu tiettyihin rikosnimikkeisiin.

Näytön arvioinnissa korostan sitä, että käteisvarojen vastaanottaminen syytteen teonkuvauksessa ilmaistuissa olosuhteissa on itsessään varojen laitonta alkuperää ja Vastaajan sitä koskevaa tahallisuutta vahvasti tukevaa näyttöä.

Hyväksyn käräjäoikeuden perustelut myös siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas. Toisin kuin käräjäoikeus katson, että rikosta ei ole näytetty erityisen suunnitelmallisesti tehdyksi. Rikos on kuitenkin käräjäoikeuden tuomion sivulla 7 ilmaistuista syistä ollut sillä tavalla suunnitelmallinen ja yleensäkin moitittava, että sitä on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Edellä olevista syistä pysytän käräjäoikeuden tuomion ja luen Vastaajan syyksi törkeän rahanpesun kohdassa 4.