Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta ratkaisun muuttamiseen ei ollut. B:n kantelun liitteinä toimittamat uudet kirjalliset todisteet eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Käräjäoikeuden mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa ei voida jatkaa pelkästään esitutkinnan keston ja syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen tekoajankohdan tai -laadun perusteella. Käräjäoikeuden mielestä pidennysperuste tässä asiassa voisi olla käsillä vain vastaajan C:n pakoilun perusteella sikäli jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi vanhentumisajan jatkamista. Vaikka käräjäoikeus ei epäillytkään syyteasioiden käsittelyn subjektiivista tärkeyttä pidennystä hakeneelle B:lle, käräjäoikeus päätöksessä selostetut seikat, asian laadun, asianosaisten väliset aikaisemmat vastaavanlaiset rikosoikeudenkäynnit, hovioikeuden vuonna 2021 antaman tuomion sekä siihen kytkeytyneet syyttämättäjättämispäätöksen perustelut huomioon ottaen katsoi, että erittäin tärkeä yleinen etu ei edellyttänyt vanhentumisajan jatkamista.
Helsingin hovioikeus 3.7.2026
Päätös R 16/2026/2160
Ratkaisunumero 1059 7176
Ratkaisu, josta on kanneltu Helsingin käräjäoikeus 5.5.2026 nro 1055 5029
Asia Kantelu syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskevassa asiassa
Kantelija B
Kantelu
B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatketaan yhdellä vuodella.
B on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle. Käräjäoikeuden päätös oli virheellinen. Erittäin tärkeä yleinen etu edellytti vanhentumisajan jatkamista.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta ratkaisun muuttamiseen ei ole. B:n kantelun liitteinä toimittamat uudet kirjalliset todisteet eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.
- Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.9.2026.
KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ
Selostus asiasta
B, asiamiehenään asianajaja L, on käräjäoikeuteen 16.3.2026 toimittamallaan haastehakemuksella pannut vireille asianomistajana yksin ajamansa rikossyyteasian (R 706/2026/5299), jossa B vaatii vastaajalle C:lle rangaistusta Helsingissä 4.5.-5.5.2026 tehdyksi epäillyistä törkeästä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Syytteiden teonkuvausten mukaisesti C oli 4.5.2021 oikeudettomasti ja vastoin asianomistajan kieltoja uudelleen julkaissut sekä toimittanut lukuisten ihmisten saataville B:n yksityiselämästä tietoja, vihjauksia ja kuvia siten, että C:n teko on ollut omiaan aiheuttamaan suurta vahinkoa ja kärsimystä loukatulle B:lle sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa, sekä loukannut hänen kunniaansa. C oli teonkuvausten mukaan 4.5.2021 esittänyt ja julkaissut uudestaan www.vanhemmat.com -verkkosivustollaan syytteessä tarkoitetut tiedot, vihjaukset, kuvat ja viestit, joiden julkaisemisen C oli jo aiemmin lopettanut/keskeyttänyt sulkemalla koko www.vanhemmat.com-verkkosivustonsa vuonna 2019. B vaatii C:lle yli 2 vuoden pituista vankeusrangaistusta, vahingonkorvauksia sekä että tuomioistuin toteaa syytteissä yksilöidyt keskustelu-ja viestiketjut lainvastaisiksi ja määrää ne lainvastaisina poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi kokonaan niiltä osin kuin Helsingin hovioikeus ei ole 23.7.2021 antamassaan tuomiossa nro 21/13105 asiassa R 19/938 määrännyt niitä poistettavaksi ja hävitettäväksi.
B:llä on asiassa oikeus ajaa yksin asianomistajana rangaistusvaatimusta, koska Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjä oli tehnyt 28.7.2025 asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.
Haaste on pyritty antamaan C:lle tiedoksi sekä haastemiehen että käräjäoikeuden poliisille etsintäkuulutusrekisterin kautta tekemän haastamisvirka-apupyynnön perusteella. C:tä ei ole toistaiseksi tavoitettu.
B:n asiamiehenä asianajaja L oli 29.4.2026 toimittanut käräjäoikeuteen hakemuksen syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta rikoslain 8 luvun 4 §:n perusteella.
Pidentämisperusteina B on viitannut ensiksi tiedossa olevaan, jo aikaisemmalta ajalta tuttuun C:n suorittamaan haasteen tiedoksiannon pakoiluun, mikä vaikutti olevan käsillä tässäkin tapauksessa. B on viitannut edellä viitatun lainkohdan 3-kohtaan, jonka mukaan jos rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä, ja jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista. B on pidentämishakemuksessaan yksilöinyt niistä aikaisemmista oikeudenkäynneistä, joihin oli liittynyt C:n pakoilua.
Toisena pidentämisperusteena B on viitannut rikoslain 8 luvun 4 §:n 2-kohtaan, jonka mukaan pidentämisestä voidaan päättää, jos rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään ja jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista. Tässä tapauksessa B oli tehnyt rikosilmoituksensa pian rikoksen tapahduttua vuonna 2021 hakemukseen oheistamiensa liitteiden osoittamalla tavalla. Siten rikos oli sinänsä tullut esitutkintaan jo varhaisessa vaiheessa. Esitutkinnassa rikosta ei ollut kuitenkaan tutkittu viivytyksettä. Esitutkinnassa ei ollut tapahtunut vuosiin yhtään mitään, vaikka B oli vaatinut tutkinnan eteenpäin viemistä useaan otteeseen ja pyytänyt kiirehtimään sitä. Myöskään syyteharkintaa ei ollut suoritettu viivytyksettä, vaikka B oli useita kertoja kiirehtinyt syyttäjää. Näin ollen B katsoi, että rikosta oli alettu tutkia esitutkinnassa poikkeuksellisen myöhään ja että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista, jotta B ja muutkaan rikoksen uhrit Suomessa eivät menetä oikeuksiaan ja vieläpä kohtuullisen selvissä rikoksissa vain sen takia, että poliisi- ja syyttäjäviranomaiset eivät aloita ja suorita esitutkintaa ja syyteharkintaa lainmukaisesti viivytyksettä.
Edellä kerrotun perusteella B on vaatinut kolmantena perusteena myös rikoslain 8 luvun 4 §:n 1-kohdan nojalla, että käräjäoikeus jatkaa syyteoikeuden vanhentumista tässä asiassa yhdellä vuodella, koska asiassa tulisi suorittaa vielä lisätutkintaa, kuten syyttäjäkin oli sinänsä todennut syyttämättäjättämispäätöksessään, johtuen poliisin ja syyttäjän aiemmin suorittamien esitutkinnan ja syyteharkinnan laiminlyönneistä, ja koska rikoksen lisätutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä varsinkin, kun tutkittavia lainvastaisia viestejä on niin paljon ja asiassa pitäisi kuulustella vielä myös C:n asiamiestä JK:ta sekä Helsingin hovioikeuden asian R19/938 tuomareita sekä B:n todistajaa PL:ää. B katsoo, että näiden lisätutkintatoimenpiteiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen.
B on katsonut myös, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista, koska B katsoo, että poliisi ja syyttäjä ovat tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti suorittaneet asian esitutkinnan ja syyteharkinnan lainvastaisesti, puutteellisesti, ammattitaidottomasti sekä aiheettomasti, perusteettomasti ja kohtuuttomasti viivytellen. Erittäin tärkeä yleinen etu vaatii B:n näkemyksen mukaan vanhentumisajan jatkamista, jotta B ja muutkaan rikoksen uhrit Suomessa eivät menetä oikeuksiaan ja vieläpä kohtuullisen selvissä rikoksissa vain sen takia, etteivät poliisi- ja syyttäjäviranomaiset suorita esitutkintaa ja syyteharkintaa lainmukaisesti ja viivytyksettä; ja koska C:n B:hen kohdistuva rikos on törkeä. Syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta.
B on hakemuksessaan kritisoinut edellä mainittua syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä huomauttaen muun muassa, että syyttäjä oli tehnyt täysin virheellisen päätelmän siitä, että syyteharkintaan saatetuissa viesteissä olisi ollut kyse nimenomaan ja tismalleen samoista viesteistä, jotka olivat sisältyneet Helsingin hovioikeudessa tuossa vaiheessa toukokuussa 2021 käsiteltävänä olleen oikeudenkäynnin aineistoon, vaikka tämä ei pitänyt paikkansa ja vaikka B:n asiamiehen syyttäjälle tekemistä ilmoituksista tosiasiallinen asiaintila oli käynyt ilmi, eli se, että C oli 4.5.2021 julkaissut myös paljon sellaisia B:n kunniaa ja yksityiselämää loukkaavia, lainvastaisia viestejä, joita ei käsitelty Helsingin hovioikeuden asiassa R19/938. B on viitannut lisäksi siihen, että syyttäjä oli päätöksessään nimenomaisesti perustellut, että syyteharkinnan asianmukainen suorittaminen edellyttäisi myös sitä, että lisätutkinnassa selvitettäisiin, kuinka pitkään sivusto on tosiasiassa ollut auki, ja että ovatko tällöin julkaistut viestit varmuudella olleet samoja kuin ne, joita edellä mainittu oikeudenkäynti oli koskenut. Syyttäjä oli siten katsonut syyteharkinnassaan, että asiassa olisi tullut suorittaa lisätutkintaa, jotta asiassa voitaisiin harkita syytteen nostamista.
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen pakoiluperuste huomioon ottaen C:lle ei ole varattu asiassa tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.
Käräjäoikeuden ratkaisu
Perustelut
Rikoslain 8 luvun 4 §:n 3-kohdan nojalla syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta jatkaa kerran yhdellä vuodella, jos rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.
B:n C:tä vastaan ajamien syytteiden mukaisten epäiltyjen rikosten törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen ja törkeän kunnianloukkauksen tekoajaksi on kerrottu 4.-5.5.2021. Koska kummankin rikoksen osalta ankarin mahdollinen rangaistus on kaksi vuotta vankeutta, syyteoikeus vanhentuu rikoslain 8 luvun säännösten mukaan viidessä vuodessa, eli se on vanhetumassa tämän ratkaisun antopäivänä. C:tä ei ole toistaiseksi tavoitettu haastettavaksi haastemiehen tiiviistä tiedoksiantoyrityksistä huolimatta, eikä myöskään poliisi, jolle on tehty etsintäkuulutusrekisterin kautta tiedoksiantopyyntö asian vireille tultua, ole tavoittanut C:tä. C:n kotipaikkakunnan mukaan määräytyneen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden haastemiehen 4.5.2026 antamassa kirjallisessa estetodistuksessa on kerrottu, että C:tä on tavoiteltu hänen kotiosoitteestaan 8.4 – 4.5.2026 välisellä ajalla 30 kertaa C:tä kuitenkaan tapaamatta. C:n auto on ollut paikalla talon edustalla ja on tullut epäily siitä, että C on ollut kotona, mutta ei ole avannut ovea. C oli asentanut kameran uiko ovelle, jotta näkisi kuka on ovella. C:tä on myös etsitty hänen kotiosoitteensa lähialueelta. Haastemies voi ilmoituksensa mukaan varmuudella todeta, että C välttelee tiedoksiantoa.
Käräjäoikeus hyväksyy edellä selostettujen tietojen perusteella hakijan esittämät perustelut koskien vastaajaksi haastettavan C:n pakoilua. Siltä osin kyseinen vedottu toinen pidentämisperusteen edellytys täyttyy.
Arvioitavana on kyseisen perusteen osalta vielä se, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu vanhentumisajan jatkamista. Ennen kannan ottamista siihen asiassa on tarkasteltava esitettyjä muita pidennysperusteita.
B on toisena pidentämisperusteena vedonnut siihen rikoslain 8 luvun 4 §:n 2-kohdassa tarkoitettuun perusteeseen, että kyseinen rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään.
Lain esitöiden (HE 45/2001 vp s. 26) perusteluiden mukaan rikoslain 8 luvun 4 §:n 1 momentin 2-kohdan mukaista perustetta voitaisiin soveltaa, kun rikos on tullut poliisin tutkittavaksi niin myöhään, että sitä ei ehditä tutkia kunnolla ennen syyteoikeuden vanhentumista, vaikka tarvittavat tutkintatoimenpiteet eivät sinänsä olekaan puheena olevan momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisiä ja aikaa vieviä. Esitöissä on lausuttu, että vanhentumisajan jatkaminen tulisi tällä perusteella kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, koska usein kohtuullisuusnäkökohdat edellyttävät syyttämättä jättämistä, jos rikoksen pitkähkö vanhentumisaika on kulunut miltei loppuun ja rikos on sattumanvaraisesti vasta tässä vaiheessa tullut poliisin tietoon. Nyt ei ole kysymys tämänkaltaisesta tilanteesta. B:n 2-kohdan osalta esittämistä perusteluista ja kirjallisesta todisteesta on käynyt ilmi, että epäilty rikos on sinänsä saatettu B:n itsensä toimesta esitutkintaan hyvissä ajoin. Tosiasiallisesti pidennystä pyydettiin sillä perusteella, että B:n mielestä esitutkinta ja syyteharkinta olivat jälkikäteisesti tarkastellen kestäneet liian pitkään. B oli katsonut poliisin ja syyttäjän menetelleen lainvastaisesti. Tämä ei ole sellainen peruste, jolla syyteoikeuden pidentämistä voitaisiin myöntää. Mahdollisesti väitteet viranomaisten lainvastaisesti toiminnasta tutkintaan muussa prosessissa ja hakijan käytettävissä ovat näiltä osin muut oikeussuojakeinot. Oikeuskirjallisuudessakin esitetyn kannanoton mukaan jos rikos on sinänsä tullut ajoissa esitutkintaan, mutta päätynyt esitutkinnan viivästymisen takia syyteharkintaan vasta vähän ennen syyteoikeuden vanhentumista, vanhentumisaikaa ei voida jatkaa (Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu: ”Rikosoikeuden yleinen osa. Vastuuoppi”, 2019, s. 634). Syyteoikeuden vanhentumisaikaa ei voida jatkaa pelkästään esitutkinnan keston ja syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen tekoajankohdan tai -laadun perusteella.
B on vedonnut myös kolmanteen perusteeseen: Rikoslain 8 luvun 4 §:n 1-kohdan mukaan pidennys voidaan myöntää, jos rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen,
Lain esitöissä (HE 27/1999) todetun mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa ensinnäkin silloin, kun rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen. Jatkamisperuste soveltuisi, kun rikoksen esitutkinta on edennyt jo varsin pitkälle, mutta jokin syytteen nostamisen kannalta olennainen selvitys vielä puuttuu. Lisäksi voidaan arvioida, että tuota selvitystä ei tulla saamaan ennen vanhentumisajan päättymistä. Mitään rikoslajia sinänsä ei rajata perusteen soveltamisalan ulkopuolelle. Vaatimus siitä, että tutkintatoimenpiteiden on oltava erityisiä ja aikaa vieviä, on kuitenkin omiaan rajaamaan vähäisimmät rikokset pois. Peruste soveltuisi esitöiden mukaan esimerkiksi sellaisiin taloudellisiin rikoksiin, joissa kirjanpito on materiaalin hävittämisen tai epäluotettavuuden vuoksi
merkittäviltä osin laadittava uudelleen ja joissa tarvitaan ulkopuolisia lausuntoja. Monien muidenkin rikosten tutkinta edellyttää teknistä, lääketieteellistä tai muuta vastaavaa erityisasiantuntemusta, minkä vuoksi joudutaan käyttämään poliisin omia taikka ulkopuolisia asiantuntijoita. Tämä puolestaan lisää tutkintaan kuluvaa aikaa ja saattaa johtaa siihen, että tutkinta on vielä selvästi keskeneräinen vanhentumisajan päättyessä. Peruste soveltuisi vain, kun tutkintaviranomaisen omat selvitykset, hankittavat asiantuntijalausunnot tai muut vastaavat toimet ovat erityisiä ja aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä. Jos tutkinta on sinänsä tavanmukainen ja sen keskeneräisyyden syynä on etupäässä tutkintaviranomaisen tai asiantuntijan yleinen työruuhka, peruste ei soveltuisi.
Tässä asiassa ei ole mainitunlaisesta tilanteesta kysymys.
Riippumatta siitä, miten ja missä aikataulussa nyt käsiteltävänä olevan, rajattuna tekoaikana 4.-5.5.2021 julkaistujen viestien esitutkinta ja syyteharkinta on suoritettu, käräjäoikeuteen 16.3.2026 toimitettu haastehakemus on ollut sinänsä sisällöltään, vaatimuksiltaan ja todisteluetteloltaan ulkoisesti saatettuna lopulliseen muotoon. Ennen pidennyshakemuksen toimittamista esiin ei ole tuotu, että asiassa olisi jotakin kesken ja lisätutkinnan tarvetta. Pidennyshakemuksessa onkin sinänsä ilmaistu, että B:n asiamies on tehnyt nyt kaiken työn poliisin ja syyttäjän puolesta. Haastehakemuksessa on todisteiksi nimetty ja eritelty tarkasti sellaiset viestit, jotka ovat olleet jo hovioikeuden tutkittavina, sekä sellaiset viestit, joita ei ollut vielä tutkittu missään viranomaisessa. Pidennyshakemuksessa nyt esitetyt perustelut lisätutkinnan tarpeelle ovat ristiriidassa tämän pääasiaa koskevan ulkoisen valmiuden kanssa.
C on B:n haastehakemuksessaan kertoman mukaan tuomittu jo useita kertoja rangaistukseen vastaavanlaisten viestien julkaisemisesta.
Syyttäjä on esitetyssä 28.7.2025 päivätyssä syyttämättäjättämispäätöksessään todennut, että C:n on epäilty loukanneen B:n kunniaa julkaisemalla ylläpitämällään vanhemmat.com-sivustolla B:tä halventavia viestejä. Viestien julkaisemisen epäillään tapahtuneen kesken 4.5.-10.5.2021 toimitettua Helsingin hovioikeuden pääkäsittelyä, mikä oikeudenkäynti oli nimenomaan koskenut sanottua sivustoa ja siellä aiemmin julkaistuja viestejä. Syyttäjä oli päättänyt jättää syytteen nostamatta. Syyttäjä oli perusteluinaan viitannut B:n esitutkinnassa 25.9.2024 kuultuna kertomaan siitä, että C oli avannut kyseisen vanhemmat.com-sivuston uudestaan kesken oikeudenkäynnin. B:n arvion mukaan sivusto oli ollut uudelleen auki korkeintaan vuorokauden. Se oli suljettu, kun B avustajineen oli ilmoittanut asiasta hovioikeudelle. C on kuulustelussa 25.5.2023 sinänsä tunnustanut, että sivusto oli avattu hovioikeuden oikeudenkäynnin aikana. Hänen mukaansa tämä oli tapahtunut todistelutarkoituksessa. Sivusto oli ollut auki 30-45 minuuttia, minkä jälkeen se oli suljettu. C:n mukaan sanotun sivuston toiminta oli lakannut 4.2.2019. Syyttäjän nähtävänä oli ollut edellä mainittuja viestejä koskeva 23.7.2021 annettu Helsingin hovioikeuden tuomio, millä tuomiolla C:n syyksi oli luettu törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen 4.11.2015 – 17.5.2018 sekä törkeä kunnianloukkaus 4.11.2015 -17.5.2018, mistä rikoksista C oli tuomittu ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta 230 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Lisäksi C oli määrätty poistamaan kyseiset viestit yleisön saatavilta. Hovioikeuden tuomiosta oli käynyt ilmi, että viestejä, joita oikeudenkäynti oli koskenut, oli ollut yhteensä 550 kappaletta, jotka kaikki hovioikeus oli tuolloin tutkinut ja arvioinut. Jotta asiassa olisi mahdollista ottaa kantaa siihen, olisiko asiassa todennäköisiä syitä C:n syyllisyyden tueksi, olisi asiassa ensin vielä selvitettävä, oliko sivustoa ja sen sisältämiä viestejä todella käyty läpi pääkäsittelyssä todistelutarkoituksessa siten kuten C oli itse väittänyt. Mikäli näin olisi, ei asiassa olisi edellytyksiä syytteen nostamiselle. Asia jäi esitutkintapöytäkirjan perusteella epäselväksi eikä asia ollut yksiselitteisesti todettavissa myöskään hovioikeuden tuomiosta. Näin ollen esitutkintaa tulisi tältä osin jatkaa asian selvittämiseksi. Syyteharkinnan asianmukainen suorittaminen edellyttäisi myös sitä, että lisätutkinnassa selvitettäisiin kuinka pitkään sivusto oli tosiasiassa ollut auki ja että ovatko tällöin julkaistut viestit olleet samoja kuin joita tuo oikeudenkäynti on koskenut, mikä oli ollut syyttäjän käsitys. Lisätutkinnan suorittaminen ei kuitenkaan syyttäjän mielestä olisi tarkoituksenmukaista ottaen huomioon muun muassa edellä selostetut seikat, kuten sivuston aukioloajan ilmeisen lyhytaikaisuuden, hovioikeusprosessin kokonaisuudessaan ja myös syyttäjän yksilöimät prosessiekonomiset seikat. Näin ollen syyttäjä oli katsonut, ettei syytteen nostaminen olisi tarkoituksenmukaista ja että hän jättäisi syytteen nostamatta, vaikka esitutkintaa vielä jatkettaisiinkin ja vaikka siinä saataisiin riittävä näyttö syytekynnyksen ylittymiseksi. Syyttäjä oli katsonut, että myöskään edellä todetut seikat huomioon ottaen tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaatinut syytteen nostamista.
Syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä on kerrottu mitä asioita asiassa oli jäänyt tutkinnallisesti epäselviksi ja mitä mahdollinen lisätutkinta olisi koskenut sekä mikä merkitys sillä olisi syyteharkinnassa ollut. Verrattaessa näitä esitutkintatoimenpiteitä hakemuksessa tältä osin esitettyihin perusteluihin ja pääasian haastehakemukseen, esiin ei ole käräjäoikeuden mielestä tuotu sellaisia välttämättömiä lisätutkintatarpeita, jotka muodostaisivat perusteen pidentää syyteoikeusaikaa.
Käräjäoikeuden mielestä pidennysperuste voisi olla käsillä vain C:n pakoilun perusteella sikäli jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi vanhentumisajan jatkamista.
Lain esitöissä on painotettu sitä, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen on poikkeuksellinen menettely ja että erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta (HE 27/1999 vp s. 21–22 ja LaVM 1/2001 vp s. 4).
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytyksiä on oikeuskäytännössä todetuin tavoin perusteltua tulkita suppeasti (KKO 2013:40, kohta 7).
Vaikka käräjäoikeus ei epäilekään syyteasioiden käsittelyn subjektiivista tärkeyttä B:lle, käräjäoikeus edellä selostetut seikat, asian laadun, asianosaisten väliset aikaisemmat vastaavanlaiset rikosoikeudenkäynnit, hovioikeuden vuonna 2021 antaman tuomion sekä siihen kytkeytyneet syyttämättäjättämispäätöksen perustelut huomioon ottaen katsoo, että erittäin tärkeä yleinen etu ei tässä asiassa edellytä vanhentumisajan jatkamista.
Päätös
Hakemus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta hylätään.