Asiassa oli hovioikeudessa kyse ensisijaisesti siitä, oliko urakoitsija Y Oy ilmoittanut havaitsemastaan virheellisyydestä (lattian muovimaton ja peltiseinän liitoskohta) todisteellisesti työn tilanneelle asunto-osakeyhtiölle YSE 1998 -ehtojen 33.1 §:n tarkoittamalla tavalla siten, että Y oli käräjäoikeuden katsomalla tavalla vapautunut vastuusta.
Vaasan hovioikeus 3.7.2026
Osatuomio S 19/2026/162
Ratkaisunumero 1060 0615
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Keski-Suomen käräjäoikeus 28.11.2025 nro 1039 0253
Asia Urakkasopimuksen suoritusrikkomus
Valittaja Asunto Oy X
Vastapuoli Y Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.9.2026.
Asunto Oy X:n valitus sekä Y Oy:n vastaus
Asunto Oy X (jäljempänä myös asunto-osakeyhtiö) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että Y Oy (jäljempänä myös Y) velvoitetaan suorittamaan asunto-osakeyhtiölle vahingonkorvauksena vesivahingon ja riskirakenteiden korjauskustannuksista yhteensä 150.314,16 euroa laillisine viivästyskorkoineen 3.2.2024 lukien. Lisäksi asunto-osakeyhtiö on vaatinut, että Y velvoitetaan yhteisvastuullisesti Z Oy:n (jäljempänä myös Z) kanssa korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 103.691,68 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Lisäksi asunto-osakeyhtiö on vaatinut, että Y velvoitetaan ensisijaisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta yksin 4.336,03 eurolla ja yhteisvastuullisesti Z:n kanssa 8.155,93 eurolla ja toissijaisesti yksin 5.967,22 eurolla, kaikki määrät laillisine viivästyskorkoineen. Vielä asunto-osakeyhtiö on vaatinut, että se joka tapauksessa vapautetaan tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta tai että sen käräjäoikeudessa maksettaviksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää ainakin alennetaan.
Y on vaatinut, että valitus hylätään ja että asunto-osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 2.210 eurolla (alv 0 %) laillisine viivästyskorkoineen.
Valitus- ja vastausperusteet
Reklamaatio ja velan vanhentuminen
Asunto-osakeyhtiö: Asunto-osakeyhtiö oli 2.3.2023 havainnut lattia-seinäliitoksen virheet. Se oli reklamoinut virheistä määräajassa ennen palavereita ja palavereissa 12.5.2023, 17.5.2023 sekä 30.5.2023 (muistiot palavereista K18, K19, K20). Tuolloin asunto-osakeyhtiö oli ilmoittanut suullisesti Y:lle, että kyse on ollut lattia-seinäliitoksen virheestä, josta tämä on vastuussa.
Yksilöityjä vaatimuksia ei ole edellytetty esitettäviksi reklamaatiossa. Asunto-osakeyhtiö oli esittänyt perusteeltaan yksilöidyn korvausvaatimuksen haastehakemuksellaan 3.1.2024 eli määräajassa.
Y:n menettely oli ollut vähintään törkeän huolimatonta, jolloin reklamaation tekemiselle asetettava määräaika on pidempi.
Y: Asunto-osakeyhtiö oli tiennyt väittämistään virheistä, vahingoista ja korjauskustannuksista maaliskuussa 2023. Asunto-osakeyhtiö oli reklamoinut ja esittänyt perusteeltaan ja määrältään yksilöidyn korvausvaatimuksen asiassa vasta 30.10.2023 eli liian myöhään.
Joka tapauksessa korvausvaatimus on vanhentunut, koska väitetyt virheet olivat olleet asunto-osakeyhtiön tiedossa, havaittavissa ja hyväksyttynä yli kolme vuotta velan vanhentumisen katkaisemisesta.
Vastuuperuste
Asunto-osakeyhtiö: Y:n menettely oli ollut sopimuksen vastaista, koska sen sopimussuoritus ei ollut täyttänyt lain, asetusten ja hyvän rakennustavan vaatimuksia. Sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin seurauksena vesi oli päässyt suoraan rakenteisiin.
Lattia-seinäliitoksen virheet olivat aiheutuneet Y:n törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai ne olivat seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Asunto-osakeyhtiö ei ollut voinut havaita virheitä vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana.
Koska asunto-osakeyhtiö ei ollut tilannut tai hyväksynyt muutostyönä toteutettavaa rakennusvirhettä, kyseessä on Rakennusurakan yleisten ehtojen YSE 1998 -ehtojen (jäljempänä myös YSE) tarkoittamasta virheestä. Y oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että kyseessä oli ollut vahinkoa aiheuttava riskirakenne. Y oli laiminlyönyt huolehtia laadunvarmistuksesta ja ilmoittaa YSE 33.1 §:n mukaisesti virheellisyydestä (rakennusvirhe) asunto-osakeyhtiölle todisteellisesti tai pyytää katselmusta YSE 16 §:n tarkoittamalla tavalla.
Asunto-osakeyhtiön lukuun tapahtunut Z:n urakan valvonta ei ole rajoittanut tai vähentänyt Y:n vastuuta.
Y: Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Y oli menetellyt huolellisesti ja sopimuksen mukaisesti.
Y oli ilmoittanut havaitusta lattia-seinäliitoksen riskirakenteesta ja siitä, että suunnitelmat tulee tehdä tältä osin uudestaan. Työmaavalvoja oli antanut Y:lle työn loppuun suorittamisesta suulliset ohjeet, joita Y oli noudattanut.
Asunto-osakeyhtiön olisi tullut havaita vedeneristyksen asennustapa jo vastaanottotarkastuksessa 20.7.2018, jolloin Y:n vastuuaika on umpeutunut.
Vastuun jakautuminen
Asunto-osakeyhtiö: Vahingonkorvausvastuu on yhteisvastuullista. Sekä Z että Y olivat menetelleet vähintään törkeän huolimattomasti.
Y: Vahingonkorvausvastuu ei ole yhteisvastuullista. Y oli saanut Z:n työmaavalvojalta ohjeistuksen lattiamaton kiinnittämiseksi. Y:n vastuu on joka tapauksessa enintään yksi neljäsosa (1/4) korvausvastuun kokonaismäärästä.
Vahinkojen peruste ja määrä
Asunto-osakeyhtiö: Virheellinen toteutus oli aiheuttanut vahinkoa. Aiheutuneet vahingot ovat perustuneet vesivahingon välittömiin korjauskustannuksiin ja riskirakenneratkaisun korjaamiseen.
Y: Vahingonkorvausvaatimus on perusteeton. Tuomittavaa vahingonkorvausta tulee joka tapauksessa sovitella.
Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta
Asunto-osakeyhtiö: Asunto-osakeyhtiöllä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut seikkaan, josta asunto-osakeyhtiö ei ollut ollut tietoinen ennen oikeudenkäyntiä. Sen velvoittaminen korvaamaan Y:n oikeudenkäyntikulut olisi oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta.
Y: Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Y on kiistänyt asunto-osakeyhtiön vaatimukset jo ennen kanteen vireilletuloa. Oikeudenkäyntikulut ovat kohtuuttoman suuret 10.142,22 euroa ylittäviltä osin.
Asunto-osakeyhtiön lausuma hovioikeudessa vaadituista oikeudenkäyntikuluista
Asunto-osakeyhtiö on kiistänyt Y:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan. Joka tapauksessa oikeudenkäyntikuluvaatimusta tulee kohtuullistaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a tai b §:n nojalla. Riita-asian oikeuskysymys ja tosiseikasto ovat olleet epäselvät. Asunto-osakeyhtiöllä on ollut perusteltu syy kohdistaa kanne myös Y:tä kohtaan, ja tähän kohdistuvat toimenpiteet ovat muodostaneet joka tapauksessa vähäisen osan prosessin kokonaiskustannuksista. Osa Y:hyn kohdistuvista kuluista on palvellut myös Z:aan kohdistuvan kanteen ajamista. Aiheutuneiden vahinkojen sekä riskirakenteiden korjaamisesta aiheutuneet ja aiheutuvat kulut ovat kohtuuttoman suuret suhteessa asunto-osakeyhtiön maksukykyyn.
Y:n lausuma hovioikeudessa vaadituista oikeudenkäyntikuluista
Y on kiistänyt asunto-osakeyhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja on paljoksunut sitä 4.336,03 ylittävältä osin. Asunto-osakeyhtiön valitus on käsitellyt riitakysymyksiä törkeän huolimattomuuden sekä reklamaation osalta, joista kysymyksistä käräjäoikeus ei ole antanut ratkaisua Y:n osalta. Asiassa ei ole käsillä seikkoja, joiden johdosta oikeudenkäyntikuluvastuuta tulee kohtuullistaa.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian käsittely ja ratkaiseminen Y:n osalta
Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeus on hylännyt asunto-osakeyhtiön Y:hyn kohdistaman kanteen YSE 33.1 §:n perusteella. Käräjäoikeuden tuomio on ollut tältä osin yksimielinen. Hovioikeus ratkaisee kysymyksen Y:n väitetystä vastuusta vapautumisesta osatuomiolla, koska YSE 33.1 §:n kannalta merkitykselliset oikeustosiseikat liittyvät ainoastaan Y:n vastuusta vapautumiseen eikä Z:n väitettyyn vastuuseen (ks. Lappalainen, Juha: Siviiliprosessioikeus II (Helsinki 2001), s. 371). Näin ollen nyt annettavalla osatuomiolla ei ole vaikutusta arvioitaessa Z:n vastuuta. Toisaalta Z on vastauksessaan (perustelujen kohta 9) hovioikeudelle todennut riidattomaksi sen, että valvoja on antanut ohjeistuksen urakoitsijalle siitä, miten lattiamaton kiinnittäminen tulisi tehdä, ja miten se on myös tehty.
Uudet kirjalliset todisteet
Y on vastauksessaan nimennyt uusina todisteina sähköpostit 30.10. ja 6.11.2023 todistusteemasta vastaaja on vedonnut ennen oikeudenkäyntiä YSE 33 §:n ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseen. Y on katsonut, ettei se ole vedonnut todisteisiin käräjäoikeudessa, koska asunto-osakeyhtiö on vasta valituksessaan esittänyt oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen liittyen väitteen siitä, että Y olisi laiminlyönyt esittää kiistämisperusteensa ennen oikeudenkäyntiä.
Asunto-osakeyhtiö on vaatinut, että uudet todisteet jätetään tutkimatta. Todisteiden teemoitus on koskenut YSE 33 §:n merkitystä Y:n laiminlyöntien osalta. Sähköpostit olisi voinut esittää jo käräjäoikeudessa todisteiden todistusteemat huomioon ottaen. Todistustaakka pätevästä syystä on uusiin todisteisiin vetoavalla.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin ja 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan vastaaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos se saattaa todennäköiseksi, ettei ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että sillä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.
Y:llä ei ole ollut ennen valituksessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen liittyvää väitettä tarvetta esittää nyt nimeämiään sähköposteja kirjallisina todisteina. Y:llä on siten ollut käräjäoikeudessa pätevä aihe olla nimeämättä tätä todistelua, mistä syystä Y:n sallitaan hovioikeudessa vedota sähköposteihin kirjallisina todisteina.
Asian ratkaiseminen esittelystä
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen tai rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.
Käräjäoikeuden tuomio on Y:n osalta perustunut YSE 33.1 §:n tulkintaan. Käräjäoikeuden tuomiosta (s. 19–20) ilmenevä todistelu on tähän kysymykseen liittyen ollut yhdensuuntaista. Valituksessa ei ole riitautettu käräjäoikeuden näytön arvioinnin perusteluja siten, että niiden oikeellisuudesta jäisi varteenotettavaa epäilystä, kun otetaan huomioon valitus, asian ratkaisemisen kannalta riidattomat seikat, oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitettu oikeudenkäyntiaineisto ja käräjäoikeuden seikkaperäiset perustelut. Pääkäsittelyn toimittaminen on siten näytön uudelleen arvioimiseksi ja muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asia laatu ja merkitys asianosaisille. Näin ollen asia on Y:n osalta ratkaistu esittelystä kirjallisessa menettelyssä.
Kysymyksenasettelu ja ratkaisun perustaksi asetettavat seikat
Asiassa on hovioikeudessa kyse ensisijaisesti siitä, onko Y ilmoittanut havaitsemastaan virheellisyydestä (lattian muovimaton ja peltiseinän liitoskohta) todisteellisesti asunto-osakeyhtiölle YSE 1998 -ehtojen 33.1 §:n tarkoittamalla tavalla siten, että Y on käräjäoikeuden katsomalla tavalla vapautunut vastuusta. Lisäksi hovioikeudessa on kysymys, milloin asunto-osakeyhtiö oli reklamoinut ja esittänyt yksilöidyn korvausvaatimuksen väitetystä virheestä Y:lle, velan vanhentumisesta, Y:n huolimattomuuden arvioinnista sekä vahingon perusteesta ja määrästä. Edelleen kyse on oikeudenkäyntikuluista.
Hovioikeus on edellä lausutulla tavalla katsonut, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei jää asiassa mitään varteenotettavaa epäilystä Y:n osalta. Näin ollen käräjäoikeuden tuomion sivuilta 19–20 ilmenevät johtopäätökset voidaan ottaa hovioikeuden osatuomion perustaksi arvioitaessa Y:n vastuuta ja siitä vapautumista.
Käräjäoikeuden tuomion sivut 19–20
Y:n vastuu
Asiassa on riidatonta, että As Oy X ja Y Oy ovat tehneet talotekniikkasaneerauksen kokonaisurakkaa koskevan sopimuksen 9.2.2018. Sopimussuhteessa sovelletaan YSE 1998 -ehtoja.
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 (kirjallinen todiste VS3NU23) 29 §:n 1 momentin mukaan urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty, kaksi vuotta. Urakoitsijan suoritukseen, jota takuu koskee, luetaan myös lisä- ja muutostyöt. Takuuaika alkaa sinä päivänä, jolloin rakennuskohde tai sen erikseen vastaanotettavaksi sovittu osa vastaanottotarkastuksessa hyväksytään vastaanotetuksi, tai mikäli vastaanottotarkastusta ei pidetä, sinä päivänä, jolloin rakennuskohde otetaan käyttöön. Ehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.
Edelleen sopimusehtojen 33 §:n 1 momentin mukaan, kun urakoitsija havaitsee rakennussuorituksessa käytettäväksi määrätyissä rakennustavaroissa, rakennusosissa tai tilaajan antamissa määräyksissä virheellisyyksiä, jotka saattavat vaarantaa rakennustyön sopimuksen mukaisen täyttämisen, hänen on tehtävä tästä viipymättä todistettavasti ilmoitus tilaajalle. Jos tilaaja tästä huolimatta vaatii sopimusmääräyksiä noudatettavaksi, urakoitsija tehdessään työn sopimuksen mukaisesti vapautuu vastuusta niihin seikkoihin nähden, joista hän on sanotulla tavalla tehnyt huomautuksen.
Kirjallisena todisteena (VU12) esitetystä vastaanottokokouspöytäkirjasta 19.7.2018 ilmenee kohdasta 11, että työtulos vastaanotettiin ja hyväksyttiin päivämäärällä 19.7.2018. Vastaanotto on ehdollinen siihen saakka, kunnes vastaanotossa mainitut puutteet on korjattu ja jälkitarkastettu. Kohdasta 20. ilmenee, että takuuaika on 24 kk. Takuu alkaa 20.7.2018 klo 00:00 ja päättyy 19.7.2020 klo 24:00.
Yllä todetun perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Y:n takuuaika on päättynyt 19.7.2020.
Kantaja on kanteessaan yksilöinyt virheväitteekseen sen, että uusi vedeneristys eli lattian muovimatto on asennettu väärin peltiseinään.
Y Oy:n toimitusjohtaja JK on todistelutarkoituksessa kertonut, että työmaalla oli havaittu, että viemäreiden, lattiakaivojen ja kaatojen korjaamisen vuoksi kylpyhuoneiden lattioiden pinta oli noussut ja tällöin lattian ja seinän välinen rako pieneni nollaan eikä muovimattoa saanut asennettua peltiseinän taakse. Y oli ilmoittanut havaitusta ongelmasta ja siitä, että suunnitelmat pitää tehdä tältä osin uudestaan. Lisäksi Y oli pyytänyt lattian ja seinän liitoskohdasta detaljia. Detaljia ei toimitettu, vaan työmaavalvoja MS antoi Y:lle suullisen ohjeen siitä, että muovimatto nostetaan seinälle ja liimataan peltiseinään.
Asiaa käsiteltiin työmaakokouksessa 19.3.2018 (kirjallinen todiste VU5).
Todistaja TP on kertonut olevansa Y:n aliurakoitsijana toimineen T Rakennus Oy:n toimitusjohtaja. P on kertonut ongelmasta asentaa muovimatto peltiseinän taakse, urakoitsijan sitä koskevasta ilmoituksesta ja pyynnöstä tarkentaa toteutustapaa sekä siitä, ettei detaljia ollut saatu olennaisilta osin samalla tavalla kuin K. Pyyntö oli tehty työmaavalvoja MS:lle.
P oli saanut sellaiset ohjeet, että oli voinut suorittaa työn loppuun.
Todistaja MS on kertonut olleensa hankkeessa Z:n edustajana ja valvojana. Hän on kertonut ongelmasta asentaa muovimatto peltiseinän taakse, urakoitsijan sitä koskevasta ilmoituksesta ja pyynnöstä tarkentaa toteutustapaa sekä siitä, ettei detaljia ei ollut urakoitsijalle annettu olennaisilta osin samalla tavalla kuin K. Sitä, miksei tarkempaa suunnitelmaa ollut tehty, S ei ole osannut kertoa. Urakoitsijalle oli annettu ohjeet suullisesti ja urakoitsija on suorittanut työn pyydetyllä tavalla. S:n kertoman mukaan toteutettu korjaustapa ei ole rakennusmääräysten mukainen.
Kirjallisena todisteena esitetystä työmaakokouksen 2 pöytäkirjasta 19.3.2018 (kirjallinen todiste VUS) kohdasta 4.4 muut suunnitteluasiat ilmenee, että ”Peltiseinän ja lattiamaton liitosta tarkennetaan urakoitsijalle.”
Käräjäoikeus katsoo K:n, P:n ja S:n kertomuksista sekä työmaakokouksen pöytäkirjasta 19.3.2018 ilmenevien seikkojen perusteella näytetyksi, että Y on ilmoittanut tilaajan edustajana toimineelle valvojalle havaitsemastaan ongelmasta lattian ja seinän liitoskohdassa ja siitä, että suunnitelmat pitää tehdä tältä osin uudestaan sekä pyytänyt tarkempaa toteutustapaa. Tarkempaa toteutustapaa/detaljia ei ole toimitettu, vaan Y on saanut MS:ltä suullisen ohjeen siitä, että muovimatto nostetaan seinälle ja liimataan peltiseinään.
Ottaen huomioon edellä todettu Y:n menettely käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että Y on havaittuaan tilaajan antamissa määräyksissä virheellisyyksiä, jotka saattavat vaarantaa rakennustyön sopimuksen mukaisen täyttämisen, ilmoittanut tästä todistettavasti tilaajan edustajana toimineelle valvojalle. Valvoja on ohjeistanut työn ja Y on sen ohjeistuksen mukaan suorittanut. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että Y ei ole YSE 33 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vastuussa siitä, että uusi vedeneristys eli lattian muovimatto on asennettu väärin peltiseinään ja tästä seuranneista vesivahingoista.
Kanne hylätään siltä osin kuin se on kohdistettu Y:hyn.
Asian näin päättyessä, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko Y:n vastuu päättynyt kahden vuoden takuuajan jälkeen vai vastaako Y väitetyistä virheistä myös tähän ajankohdan jälkeen, väitetyn vahingon perusteesta ja määrästä, siihen, onko T ilmoittanut Y:lle virheistä ja vahingosta sekä vaatinut korvausta ajoissa ja tehokkaasti tai siihen, onko korvausvaatimus vanhentunut.
YSE 33.1 §:n mukainen huomautuksentekovelvollisuus
Hovioikeus toteaa, että YSE 33.1 § liittyy sopimusosapuolilla toisiaan kohtaan olevaan lojaliteettivelvollisuuteen, jonka mukaisesti urakoitsijan on sopimusta täyttäessään otettava kohtuullisessa määrin huomioon myös tilaajan sopimukseen perustuvat edut. Näin ollen urakoitsijalla on velvollisuus ilmoittaa tilaajalle havaitsemistaan virheistä esimerkiksi tilaajan suunnitelmissa ja määräyksissä. Toisaalta urakoitsijalla on oikeus luottaa siihen, että hän vapautuu vastuusta niiden seikkojen osalta, jotka hän on pätevästi saattanut tilaajan tietoon ja jotka tilaaja tästä huolimatta vaatii toteuttaviksi. Tilaajan on siten suhtauduttava saamiinsa YSE 33.1 §:n mukaisiin ilmoituksiin vakavasti. (ks. esim. Liuksiala, Aaro – Stoor, Pia: Rakennussopimukset (7. uudistettu painos. Helsinki 2014), s. 146–147).
YSE 59.1 §:n mukaan tilaajan tulee kirjallisesti ilmoittaa urakoitsijalle toimivaltaiset edustajansa sekä heidän valtuutensa ja 2 kohdan mukaan urakoitsija voi kääntyä urakkasuoritusta koskevissa asioissa tilaajan toimivaltaisen edustajaan puoleen yhtä pätevästi, kuin jos asiassa olisi käännytty suoraan tilaajan puoleen. Kolmannen kohdan mukaan rakennussuunnitelmien muuttamista koskevia tahdonilmaisuja ovat oikeutetut antamaan vain ne henkilöt, jotka on nimenomaan tätä tehtävää varten urakoitsijalle ilmoitettu. Y:n ja asunto-osakeyhtiön välisessä urakkasopimuksessa oli ilmoitettu tilaajan edustajat ja heidän valtuutensa (todiste VU3). S Z:lta oli ilmoitettu tilaajan edustajaksi työsuoritukseen liittyvissä asioissa. Hänellä on siten katsottava olleen kelpoisuus vastaanottaa YSE 33.1 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia asunto-osakeyhtiön lukuun. Näin ollen Y:n ilmoitus on tehty tilaajalle todistettavasti YSE 33.1 §:n tarkoittamalla tavalla, kun Y on ilmoittanut tilaajan edustajalle eli hankkeen valvojalle S:lle havaitsemastaan ongelmasta lattian ja seinän liitoskohdassa ja siitä, että suunnitelmat pitää tältä osin tehdä uudestaan sekä pyytänyt tarkempaa toteutustapaa. Joka tapauksessa asunto-osakeyhtiö on myös itse saanut tiedon Y:n riskirakennetta koskevasta ilmoituksesta viimeistään 19.3.2018 pidetyssä työmaakokouksessa (todiste VU5), jossa on todettu, että peltiseinän ja lattiamaton liitosta tarkennetaan urakoitsijalle.
Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätöksen (tuomion sivut 19–20) siitä, että Y ei ole vastuussa väitetyn rakennusvirheen aiheuttamista vahingoista sen johdosta, että Y on tehnyt tilaajalle YSE 33.1 §:n mukaisen ilmoituksen havaitsemastaan ongelmasta lattian ja seinän liitoskohdassa ja tilaaja on tämän jälkeen antanut ohjeet rakenteen toteuttamiseksi ja rakenne on toteutettu vaaditulla tavalla. Y:llä on ollut oikeus luottaa siihen, että asunto-osakeyhtiö tilaajana ottaa vakavasti YSE 33.1 §:n mukaisen ilmoituksen ja suunnittelee rakenteen toteutustavan hyvän rakentamistavan mukaisesti.
Oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudesta
Asunto-osakeyhtiö on ollut tietoinen ennen oikeudenkäyntiä Y:n sittemmin oikeudenkäynnissä esittämistä väitteistä, joihin käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa (Y:n hovioikeudessa esittämät uudet kirjalliset todisteet (sähköpostit 30.10. ja 6.11.2023)). Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätöksen (tuomion sivu 21) asunto-osakeyhtiön velvollisuudesta korvata Y:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.
Asiassa ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a tai 8 b §:ssä tarkoitettuja perusteita alentaa asunto-osakeyhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.
Asian näin päättyessä asunto-osakeyhtiö on velvollinen korvaamaan hovioikeuden kohtuulliseksi arvioimat Y:n oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudesta.
Tuomiolauselma
Valitus hylätään Y Oy:n osalta. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asunto Oy X velvoitetaan korvaamaan Y Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 2.210 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.