Hallinto-oikeus velvoitti Poliisihallituksen luovuttamaan nopeusvalvonnan seuraamuskynnystä koskevan ohjeen pääosin, mutta piti yksityiskohtaisen kynnystaulukon salassa katsoen, että taulukossa esitetyn tiedon julkisuus vaarantaisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä.
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUS 15.6.2026
PÄÄTÖS 4364/2026
Dnro 5936/03.04.04.04.01/2025
Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus
Valittaja Valittaja
Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (HOL valituslupa 30)
Päätös, josta valitetaan
Poliisihallitus 1.9.2025 nro POL-2025-81825
Helsingin Sanomien toimittaja Valittaja (jäljempänä valittaja) on 5.6.2025 saapuneella tietopyynnöllään pyytänyt saada Poliisihallituksen ohjeen, jossa määritellään nopeusvalvonnan seuraamuskynnys.
Poliisihallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt tietopyynnön. Pyydetty ohje on luovutettu osittain peiteltynä. Ohjetta ei luovuteta kokonaisuudessaan.
Päätöksen perusteluiden mukaan ohje nopeusvalvonnan seuraamuskynnyksestä sisältää poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä koskevaa tietoa, jonka antaminen vaarantaisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella.
Liikenneturvallisuus on olennainen osa yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja tieliikenteessä kuolee vuosittain lähes 200 henkilöä ja loukkaantuu tuhansia.
Tiukentaessaan puuttumista ylinopeuksiin Poliisihallitus ei halua antaa julkisia tiukkaan rajattuja arvoja sille, kuinka suureen ylinopeuteen puututaan maksuseuraamuksella, vaan toteaa, että kaikki ylinopeudella ajaminen on kiellettyä. Tietäessään jonkin raja-arvon osa tienkäyttäjistä ulosmittaa sen ajamalla raja-arvon mukaista ylinopeutta, mikä heikentää liikenneturvallisuutta. Mikäli ajoneuvojen kuljettajat saadaan ajamaan mahdollisimman tarkkaan enintään rajoituksenmukaista nopeutta, se alentaa ajonopeuksia ja tasaa liikennevirran nopeutta vähentäen samalla ohitustarvetta ja vaikuttaa samalla merkitsevästi liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrään Suomen tieliikenteessä.
Valituksessa esitetyt vaatimukset
Poliisihallituksen päätös on kumottava ja Poliisihallitus velvoitettava antamaan valittajalle hänen pyytämänsä ohje kokonaisuudessaan.
Poliisihallitus perustelee osittaista salaamista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella. Lainkohdassa on julkisuusolettaman sisältävä vahinkoedellytyslauseke. Tiedot ovat siis lähtökohtaisesti julkisia.
Tässä asiassa on kyse siitä, onko poliisin puuttumiskynnys ylinopeuksiin julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu poliisin taktinen ja tekninen menetelmä tai suunnitelma. Hallituksen esityksessä (HE 30/1998 vp) ei ole tarkemmin määritelty, mitä poliisin taktisilla ja teknisillä menetelmillä tarkoitetaan. Esityksen mukaan poliisi ”ei voi hoitaa yleisen turvallisuuden varmistamiseen ja rikollisuuden estämiseen liittyviä tehtäviään, jos sen suunnitelmat varautumisesta erilaisiin tilanteisiin sekä toiminnassa noudatettavat tekniset ja taktiset menetelmät olisivat yksityiskohtiaan myöten julkisuuden piirissä”. Lisäksi todetaan, että julkisuus mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ammattirikolliset voisivat selvittää ennakolta keinot vaikeuttaa tai estää poliisin toimintaa.
Lainsäätäjä ei ole tarkoittanut poliisin taktisella ja teknisellä menetelmällä tietoa siitä, milloin poliisi puuttuu tai jättää puuttumatta tapahtuneeseen rikokseen. Lähtökohtaisesti poliisin on puututtava tilanteeseen, kun on syytä epäillä, että rikos on tehty (esitutkintalain 3 luvun 3 §). Myös poliisilain 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.
Valittaja ei epäile Poliisihallituksen arviota, että julkinen tieto poliisin puuttumiskynnyksestä ylinopeuksissa voi vaikuttaa ihmisten ajokäyttäytymiseen. Samalla tavalla vaikuttaisi mikä tahansa tieto poliisin päätöksestä olla puuttumatta rikokseen, esimerkiksi tieto siitä, että tietyn euromäärän alittavia näpistyksiä katsellaan sormien läpi. Tämän tiedon vaikutus ihmisiin ei kuitenkaan tee asiasta poliisin taktista ja teknistä menetelmää.
On yhteiskunnallisesti merkittävää, mihin poliisi asettaa sisäisillä ohjeillaan puuttumiskynnyksen rikoksiin. Rajan on oltava julkisesti tiedossa sen valvomiseksi, että lain rikkojia kohdellaan yhdenvertaisesti, kuten perustuslain 6 §:ssä säädetään. Yleisöllä on oikeus saada tietoonsa ohjeistus, jonka tavoitteena on ohjata rangaistuskäytäntöä. Valittaja kiinnittää huomiota siihen, että Poliisihallitus on luokitellut aiemmat vastaavat ohjeensa kokonaan julkisiksi.
Perustuslain 12 §:n 2 momentissa on säädetty julkisuusperiaatteesta. Lainkohdan mukaan ”viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu”. Julkisuuden perusoikeusluonteen vuoksi salaamisen on perustuttava nimenomaiseen lain säännökseen. Julkisuutta rajoittavia säännöksiä on tulkittava suppeasti. Tässä tapauksessa Poliisihallitus venyttää tulkintaa yli sen, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut.
Asian käsittely ja selvittäminen
Poliisihallitus on antanut lausunnon. Poliisihallituksen ohje Nopeusvalvonnan seuraamuskynnys (POL-2022-95762) on määritelty osittain salassa pidettäväksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla. Kyseinen ohje linjaa valtakunnallisesti poliisin nopeusvalvontaa ja seuraamuskynnyksen käyttöä eri olosuhteissa ja se sisältää siten nopeusvalvontatilanteiden taktisen toimintasuunnitelman, josta ei voida poiketa kuin perustellusta syystä.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden määritelmää ei lainsäädännöstämme löydy, mutta poliisilain esitöissä (HE 224/2010 vp) todetaan, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden käsitteen alaan kuuluisi ainakin kaikki sellainen poliisitoiminta, jonka tarkoituksena on luoda ja ylläpitää turvallista elin- ja toimintaympäristöä yhteiskunnan jäsenille, torjua ja estää ennakolta oikeudenloukkauksia ja häiriöitä sekä poistaa tapahtuneet häiriöt ja selvittää tapahtuneet oikeudenloukkaukset. Liikenteen turvallisuus ja sen valvonta ovat olennainen osa turvallisen elin- ja toimintaympäristön ylläpitämistä, sillä liikenteessä liikkuminen kävellen tai erilaisilla kulkuvälineillä on osa lähes jokaisen ihmisen arkea päivittäin.
Valittajan mukaan on yhteiskunnallisesti merkittävää, mihin poliisi asettaa seuraamuskynnyksen, jotta lainrikkojia kohdellaan perustuslain 6 §:n mukaisesti yhdenvertaisesti. Seuraamuskynnyksen julkisuus ei kuitenkaan vaikuta siihen, kohdellaanko ihmisiä yhdenvertaisesti eikä seuraamuskynnys ole kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa sama. Seuraamuskynnyksen julkaisemisesta aiheutuisi Poliisihallituksen näkemyksen mukaan tilanne, jossa puolesta miljoonasta miljoonaan suomalaista tienkäyttäjää käyttäisi hyväkseen mahdollisuutta ajaa ylinopeutta tiedetyn seuraamuskynnyksen verran, mikä heikentäisi oleellisesti liikenneturvallisuutta.
Julkisuuslain esitöissä (HE 30/1998 vp) todetaan, että vaikka julkisuus onkin pääsääntö viranomaistoiminnassa, se ei voi olla poikkeukseton. Yhteiskunnassa on monia tärkeitä yleisiä ja yksityisiä etuja, joita julkisuus voisi loukata, ja näillä eduilla on vaihtelevan kiinteä yhteys perusoikeuksiin. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan liikenneturvallisuuden ylläpitämisen taustalla on erittäin painava yleinen etu, jonka vuoksi julkisuuden pääsäännöstä on poikettava ja 24 §:n 1 momentin 5 kohdan poikkeussäännös tulee asiassa sovellettavaksi. Taustalla on myös perustuslain 7 §:n 1 momentin mukainen oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Jokaisella on oikeus liikkua liikenteessä turvallisesti ja poliisin tehtävä on parhaansa mukaan varmistaa liikenneturvallisuuden toteutuminen.
Tutkimustiedon valossa on selvää, että pieniinkin ylinopeuksiin on puututtava, ja seuraamuskynnyksen julkistaminen johtaisi selkeästi liikenneturvallisuuden heikentymiseen. Ottaen huomioon, että liikenneturvallisuus on olennainen osa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä, asiakirja Nopeusvalvonnan seuraamuskynnys on pidettävä osittain salassa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.
Valittaja on antanut vastaselityksen. Jos salatut kohdat vastoin valittajan näkemystä katsottaisiin poliisin taktisiksi tai teknisiksi menetelmiksi, toissijaisesti tulee pohdittavaksi lainkohdassa olevan vahinkoedellytyslausekkeen merkitys. Se sisältää julkisuusolettaman. Lainsäätäjä ei ole tarkoittanut salata tietoja, jotka sisältyvät nyt puheena olevaan ohjeeseen.
Poliisihallitus ei näytä pohtineen laajemmin vahinkoedellytyslausekkeen merkitystä, vaan se on perustellut salassapitoa ”erittäin painavalla yleisellä edulla” sekä perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvatulla oikeudella henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Poliisihallitus perustelee salassapitoa varsin yleisluontoisella turvallisuuspuheella. Nyt on kuitenkin kyse nimenomaan yhden lainkohdan, julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan, soveltamisesta. Perustuslain 12 §:n 2 momentissa on turvattu julkisuusperiaate, joten kaiken salassapidon on perustuttava lakiin. Lain laajentavat tulkinnat ovat kiellettyjä.
Poliisihallitukselta on jäänyt hahmottamatta julkisuusperiaatteen keskeinen funktio, kansalaisten mahdollisuus valvoa julkisen vallan käyttöä (julkisuuslain 3 §). Poliisi voi kyllä väittää kohtelevansa kaikkia ylinopeutta ajaneita yhdenvertaisesti, mutta jos heillä ei ole mahdollisuutta peilata saamaansa seuraamusta mihinkään, valvonta ei tosiasiallisesti toteudu. Media puolestaan seuraa yhdenvertaisuuden toteutumista sekä omin selvityksin että nostamalla esille yksittäistapauksia, jotka vaikuttavat poikkeavan yleisestä linjasta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus kumoaa Poliisihallituksen päätöksen osittain ja oikeuttaa valittajan saamaan Poliisihallituksen ohjeen POL-2022-95762 lukuun ottamatta sivulla 3 olevaa ”Nopeusvalvonnan seuraamuskynnys” -taulukkoa, joka on salassa pidettävä.
Pyydetyt tiedot on annettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:ssä säädetyllä tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.
Hallinto-oikeus hylkää valituksen enemmälti.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.
Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.
Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.
Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).
Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.
Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa ja muussa laissa säädettyjä asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon, mitä 17 §:ssä säädetään.
Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 24 §:n 1 momentin 5 kohdan osalta, että poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevat tiedot olisivat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen turvallisuuden ylläpitämistä. Vahinkoedellytyslauseke merkitsee olettamaa asiakirjojen julkisuudesta. Poliisi ei voi hoitaa yleisen turvallisuuden varmistamiseen ja rikollisuuden estämiseen liittyviä tehtäviään, jos sen suunnitelmat varautumisesta erilaisiin tilanteisiin sekä toiminnassa noudatettavat tekniset ja taktiset menetelmät olisivat yksityiskohtiaan myöten julkisuuden piirissä. Julkisuus mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ammattirikolliset voisivat selvittää ennakolta keinot vaikeuttaa tai estää poliisin toimintaa.
Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
Hallinto-oikeus on tutustunut Poliisihallituksen ohjeeseen Nopeusvalvonnan seuraamuskynnys (POL-2022-95762). Ohjeen sivuilla 3 ja 4 on suosituksia liittyen poliisin nopeusvalvonnan seuraamuskynnykseen, jonka julkisuudesta asiassa on kysymys. Valittajalle annetusta asiakirjasta on peitetty osia ohjeen sivuilta 3–4, otsikoiden 3 Suositus seuraamuskynnykseksi ja
4 Seuraamiskynnys ja seuraamismenettely alta.u
Asiassa on riidanalaista se, ovatko mainituissa kohdissa esitetyt tiedot sellaisia poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja, jotka on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla pidettävä salassa.
Kyseinen lainkohta pitää sisällään vahinkoedellytyslausekkeen, eli salassapitoa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, vaarantaisiko tiedon antaminen rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä.
Hallinto-oikeus toteaa, että Poliisihallituksen ohje sisältää poliisihenkilöstölle annettavan suosituksen siitä, minkä suuruiseen ylinopeuteen puututaan milläkin toimenpiteellä. Suositus on Poliisihallituksen lausunnon mukaan tarkoitettu valtakunnallisesti poliisin nopeusvalvonnassa noudatettavaksi siten, että siitä ei voida poiketa kuin perustellusta syystä. Hallinto-oikeus toteaa, että ohje, joka kuvaa sitä, millä keinoilla poliisi puuttuu lainvastaisiin tekoihin eli ylinopeuden ajamiseen, sisältää julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tietoja poliisin taktisista suunnitelmista.
Ohjeen lukuun 3 sisältyy taulukko, joka kuvaa yksityiskohtaisesti nopeusvalvonnan seuraamuskynnystä. Hallinto-oikeus toteaa, että nopeusrajoituksissa ja niiden valvonnassa on kyse yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Jos poliisin yksityiskohtainen seuraamuskynnys olisi yleisesti tiedossa, autoilijat voisivat pyrkiä ajamaan ylinopeutta siten, että siitä ei kuitenkaan aiheutuisi vakavampia seuraamuksia. Edellä sanotun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että taulukossa esitetyn tiedon julkisuus vaarantaisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Taulukko on siten salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella ja se on voitu jättää antamatta valittajalle.
Osa niistä tiedoista, jotka on peitelty valittajalle luovutetusta ohjeesta, sisältää kuitenkin asian yleistä kuvausta tai lainsäädäntöön pohjautuvaa yleistä ohjeistusta poliisin liikennevalvontaan liittyen. Sisältöönsä nähden tiedon antamisen ohjeen näistä osista ei voida arvioida mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vaarantavan rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä. Ohje ei siten ole näiltä (ohjeen sivuilta 3 ja 4 peitetyt taulukon ulkopuoliset tekstiosuudet) osin salassa pidettävä.
Poliisihallituksen päätös on edellä mainitun taulukon salassapitoa lukuun ottamatta kumottava ja Poliisihallitus velvoitetaan luovuttamaan valittajalle hänen pyytämänsä asiakirja edellä kuvatuilta osin. Valitus hylätään enemmälti.