Autoliike vaati kuluttajalta yli 2 000 euroa vaihtoauton korjauskuluista kaupanteon jälkeen havaittujen kytkin- ja vauhtipyörävikojen vuoksi. Kuluttajariitalautakunnan mukaan kyse oli normaalista kulumisesta, jota kuluttajan ei voitu osoittaa tienneen, ja jonka autoliike olisi voinut havaita ennakkotarkastuksessa. Autoliikkeen tuli luopua vaatimuksistaan.
Kuluttajan vastuu vaihdossa antamansa auton vioista sekä auton tarkastu ennen kauppaa / Konsumentens ansvar för fel i bil som konsumenten gett i utbyte och undersökning av bilen före köpet
Diaarinumero D/3631/33/2025
Antopäivä 03.07.2026
Aihealueet Ajoneuvon kauppa
Täysistuntopäätös
Auton tarkastus, Kauppasopimus, Vaihtoauto
Asiaselostus
Kuluttaja osti 23.4.2025 autoliikeeltä auton ja antoi vaihdossa Volkswagen Tiguan henkilöauton. Kauppahintaa hyvitettiin vaihtoauton perusteella 7 049 euroa. Vaihtoauto on otettu käyttöön vuonna 2011 ja sen kilometrilukema on ollut 263 000 kilometriä kuluttajan antaessa sen vaihdossa.
Lautakunnan ratkaisu
Kuluttajariitalautakunta suosittaa, että autoliike luopuu vaatimuksistaan koskien kaupan kohteena ollutta vaihtoautoa.
Kuluttajan vaatimukset perusteluineen
Kuluttaja vaatii autoliikettä luopumaan vaatimuksistaan, jotka koskevat vaihtoauton korjauskuluja (2 150 euroa).
Autoliikkeen virheenä vetoamat vauriot ovat sekä heidän oman myyjänsä että ulkopuolisen automekaanikon mukaan selvästi normaalia kulumista, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Tämän vuoksi niitä on ollut vaikea havaita tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Auto on 14 vuotta vanha nelivetoinen dieselmaasturi, joka aivan normaalisti pitää traktorimaista ääntä. Kuluttajan mukaan hän olisi huomannut, jos auto olisi tärissyt voimakkaasti. Yksikään autoa huoltanut mekaanikko tai katsastaja ei ollut havainnut kyseistä vikaa.
Koska autoliike on tiennyt auton iän, ajokilometrit sekä aiemmin tehdyt korjaukset, sen olisi mahdollisten epäilyjen vuoksi pitänyt tarkistaa auto ennen sen ottamista vaihdossa. Autoliikkeen edustaja on käynnistänyt auton, kiittänyt kaupasta ja lähtenyt. Auto ei ole pitänyt mitään poikkeavia ääniä eikä ole käyttäytynyt oudosti.
Ratkaisupyynnön liitteenä on auton rekisteriote 23.6.2025, jossa todetaan auto katsastetuksi viimeksi 17.6.2024 kilometrimäärällä 257 747. Lisäksi ratkaisupyynnön liitteenä on kuluttajan ja huoltoliikkeen edustajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa huoltoliikkeen edustaja toteaa 27.5.2025 muun muassa ”On varsin tavanomaista, että kytkimen vaihto tulee ajankohtaiseksi noin 263 000 kilometrin kohdalla” sekä ”vaihdamme tätä vauhtipyörän ja kytkimen yhdistelmää melko usein. Siksi niitä voidaan tietyin kilometrein joissakin automalleissa pitää kuluvina osina tai jopa tyyppivikana.” Ratkaisupyynnön liitteenä on myös kuluttajan ja autoliikkeen edustajan välistä viestinvaihtoa, jossa autoliikkeen edustaja toteaa 3.5.2025 muun muassa ”mekaanikko sanoi, että ongelma johtuu kulumisesta, joten se on ollut tällainen jo pitkän aikaa ennen kuin myit auton meille. Sivuääniin tottuu, joten ette ehkä huomanneet sitä.”
Autoliikkeen vastaus perusteluineen
Autoliike kiistää kuluttajan vaatimuksen.
Kuluttaja on vakuuttanut kaupantekohetkellä, että autossa ei ole tiedossa olevia vikoja. Kauppa on toteutettu kotiintoimituksena eli ulkopuolinen kuljetusyritys on toimittanut myytävän auton kuluttajalle ja vaihtoauton autoliikkeelle. Autoliikkeen tutkiessa autoa on ilmennyt, että auto ravistaa voimakkaasti liikkeellelähdössä ja vaihteistosta kuuluu ylimääräinen sivuääni. Auto ei ole vastannut ilmoitettua. Tutkimuksissa on ilmennyt, että vauhtipyörä sekä kytkinpaketti tulee uusia. Hintaa korjaukselle tulee noin 2 150 euroa.
Kuluttajan kieltäydyttyä virheen oikaisusta, hinnanalennuksesta ja kaupan purusta, autoliike on auton seisomisesta aiheutuvaa vahinkoa rajoittaakseen antanut korjaamolle luvan saattaa auto myyntikuntoon. Näin ollen virheen oikaisu myyjän toimesta tai kaupan purku eivät ole olleet enää mahdollisia, joten autoliike on vaatinut kuluttajalta hinnanalennusta. Korjauksella auto tulee parempaan kuntoon, joten autoliike on valmis sopimaan asian 1 100 eurolla.
Ratkaisun perustelut
Lautakunnan toimivalta sekä kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että kuluttajan autoliikkeelle myymä auto on ollut osana kuluttajan autoliikkeeltä hankkiman auton kauppaa. Lautakunnalla on näin ollen toimivalta antaa ratkaisusuositus vaihtoautoa koskevasta erimielisyydestä.
Asiassa on kyse siitä, onko autoliikkeellä oikeus hinnanalennukseen vaihtoautossa kaupanteon jälkeen ilmenneen korjaustarpeen perusteella. Tämän ratkaisemiseksi tulee ensin ottaa kantaa siihen, onko autossa kauppalaissa tarkoitettu virhe sekä siihen, olisiko autoliikkeen tullut tarkastaa auto ennen kaupantekoa.
Virhearviointi ”sellaisena kuin se on” -ehdon yhteydessä
Jos tavara on myyty ”sellaisena kuin se on” tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää. (kauppalaki 19 § 1 momentti)
Kauppasopimuksen liitteenä olevien sopimusehtojen 8. kohdan mukaan ”Vaihtoajoneuvo luovutetaan sovittuine varusteineen ja siinä kunnossa kuin se oli arviointihetkellä.” Lautakunta tulkitsee kyseisen ehdon olevan edellä tarkoitettu ”sellaisena kuin se on” -ehto. Näin ollen auton virheellisyyttä on arvioitava edellä selostetun lainkohdan perusteella.
Lautakunta on täysistuntopäätöksessään D/116/33/2017 soveltanut kyseistä kauppalain 19 §:n 1 momenttia ja todennut, että kuluttajalla on vastuu vaihtoautosta antamistaan tiedoista, jos tieto osoittautuu myöhemmin vääräksi ja tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Kuluttajalla on vastuu myös silloin, jos hän ei kerro tietojaan vaihtoauton ominaisuuksista tai vioista, joista myyjäliike (vaihtoauton ostaja) saattoi olettaa saavansa tiedon.
Arvioitaessa kauppalain 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista auton virheellisyyttä siitä annettujen tietojen perusteella, lautakunta toteaa seuraavaa. Vaihtoautoa koskevat tiedot on kirjattu autoliikkeen vakiomuotoiseen kauppasopimukseen sekä sen liitteeseen, jossa on mainittu ainoastaan ”Suomi-auto” ilman tarkempia yksilöityjä tietoja auton kunnosta tai ominaisuuksista. Autoliikkeen mukaan kuluttaja on vakuuttanut kaupantekohetkellä, että autossa ei ole tiedossa olevia vikoja. Vaikka kauppasopimuksessa on yleisluonteinen kirjaus siitä, että ostaja (vaihtoauton luovuttaja) vakuuttaa antamiensa tietojen olevan oikeat, asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä yksilöityjä tietoja kuluttaja on tosiasiallisesti antanut tai että hän olisi nimenomaisesti ilmoittanut, ettei autossa ole hänen tiedossaan olevia vikoja. Näin ollen auton ei katsota olevan virheellinen tällä perusteella.
Arvioitaessa kauppalain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista auton virheellisyyttä sitä koskevien tietojen antamisen laiminlyönnin perusteella, lautakunta toteaa seuraavaa. Asiassa pidetään selvitettynä, ettei kuluttaja ole ilmoittanut autoliikkeelle auton voimakkaasta täristämisestä taikka sivuäänestä ennen kaupantekoa. Kuluttaja vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta, mutta häneltä ei voida edellyttää sellaisten seikkojen ilmoittamista, joita hän ei tiedä tai joita hänen ei voida kohtuudella olettaa havaitsevan. Erityisesti käytetyn auton kohdalla on tavanomaista, etteivät kaikki viat ole kuluttaja-asemassa olevan myyjän havaittavissa. Asiassa esitetyn huoltoliikkeen ja autoliikkeen viestien perusteella kyse on ajan saatossa normaalista kulumisesta johtuvasta viasta, jonka havaitseminen on voinut olla vaikeaa erityisesti ilman teknistä asiantuntemusta. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, ettei asiassa ole osoitettu autoliikkeen puolesta toimivan kuljetusyrityksen havainneen auton vastaanoton yhteydessä auton tärinää tai poikkeavaa ääntä. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole riittävällä tavalla ilmennyt perusteita todeta, että kuluttajan olisi tullut havaita poikkeavaa tärinää, tai että mahdolliset äänet eivät olisi voineet sulautua auton tavanomaiseen käyntiääneen.
Vaikka edellä esitetyn perusteella kuluttajan ei katsota tienneen eikä pitäneen tietää auton tärinästä tai poikkeavasta äänestä, lautakunta katsoo tarpeelliseksi tarkastella asiaa myös siitä näkökulmasta, onko autoliikkeellä ollut velvollisuus tarkastaa auto ennen kaupantekoa sekä olisivatko väitetyt viat olleet tällaisessa tarkastuksessa havaittavissa.
Asiassa on riidatonta, että kauppa on toteutettu etämyyntinä ja että autoliikkeen käyttämä kuljetusyritys on noutanut vaihtoauton kuluttajalta ja toimittanut sen autoliikkeelle. Täysistuntopäätöksen D/116/33/2017 mukaan myyjäliikkeellä on vaihtoauton tarkastamisvelvollisuus eikä myyjäliike voi vedota sellaiseen vikaan tai puutteeseen, joka riittävän huolellisessa tarkastuksessa olisi ilmennyt ja johon sen pitää kiinnittää huomiota. Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta viittaa kauppalain esitöihin, joiden mukaan ostajan kannalta hyväksyttävä syy olla noudattamatta myyjän kehotusta tarkastaa tavara voi olla muun muassa se, että tarkastus aiheuttaisi kohtuuttomasti vaivaa tai kustannuksia esimerkiksi sen vuoksi, että tavara on toisella paikkakunnalla tai koska tarkastus edellyttäisi muita erityistoimenpiteitä (HE 93/1986 vp, s. 65). Sopijapuolen käyttäytymiselle asetettuja huolellisuus- ja muita vastaavia vaatimuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon sopijapuolten asema. Laissa asetettujen huolellisuusvaatimusten tulee siten kohdistua ankarampina sellaisen myyjään tai ostajaan, joka toimii ammatissaan tai on muutoin asiantuntija, kuin sellaiseen sopijapuoleen, joka satunnaisemmin tekee kauppoja (HE 93/1986 vp, s. 20-21).
Auton sijaitseminen 200 kilometrin päässä autoliikkeen toimipaikasta voi muodostaa kauppalain esitöissä mainitun hyväksyttävän syyn ennakkotarkastuksen tekemättä jättämiselle. Ottaen kuitenkin huomioon edellä todettu ammattimaiseen ostajaan kohdistuva ankarampi huolellisuusvaatimus sekä se, että autoliike on mahdollistanut kaupan toteuttamisen etäjärjestelyin ja käyttänyt muuta kuin omaa työntekijäänsä auton noutamiseen, lautakunta katsoo, ettei auton sijaitseminen toisella paikkakunnalla ole tässä tapauksessa ollut hyväksyttävä syy ennakkotarkastuksen tekemättä jättämiselle. Autoliike on näin toimiessaan ottanut riskin siitä, ettei kaikkia auton ominaisuuksia voida ennakolta varmistaa. Autoliikkeellä on siis ennakkotarkastusvelvollisuus silloinkin, kun kyseessä on etäkauppa, vaikka ennakkotarkastuksen tekeminen olisikin välimatkan vuoksi vaikeampaa tai se tulisi toteuttaa normaaleista toimintatavoista poiketen.
Edellä mainittua lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan myyjän tiedonantovelvollisuus ei yleensä tule ajankohtaiseksi sellaisten seikkojen osalta, jotka ostaja olisi voinut havaita tavaran tarkastuksessa. Tiedonantovelvollisuus voi tulla kysymykseen lähinnä sellaisten seikkojen osalta, joilla voidaan olettaa olevan ostajalle olennaista merkitystä, mutta joita ei voi havaita tavaran normaalissa tarkastuksessa tai joihin ostajalla ei muutoin ole ollut aihetta kiinnittää huomiota (HE 93/1986 vp, s. 64). Sitä, kuinka huolellista tarkastusta ostajalta vaaditaan ja mitä hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, on arvioitava eri tavoin ostajan yleisestä asemasta ja asiantuntemuksesta riippuen. Ammattiostajalta, jolla on alan asiantuntemusta, voidaan vaatia enemmän kuin yksityishenkilöitä, jolta puuttuu erityinen tavaran tuntemus. (HE 93/1986 vp, s. 65)
Autoliikkeen mukaan autoa sen liikkeeseen saapumisen jälkeen tarkastettaessa on havaittu, että auto ravistaa voimakkaasti liikkeellelähdössä ja vaihteistosta kuuluu ylimääräinen sivuääni. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että kyseiset seikat olisivat ilmenneet autoliikkeelle jo auton ennakkotarkastuksessa. Näin ollen kuluttajan tiedonantovelvollisuus auton tärinästä tai poikkeavasta äänestä ei olisi tässä tapauksessa tullut ajankohtaiseksi tälläkään perusteella.
Autossa on kauppalain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan virhe myös silloin, jos se on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin mitä ostajalla on ollut aihetta edellyttää. Koska nyt käsiteltävässä tapauksessa autoliike on vedonnut ainoastaan siihen, ettei auto ole vastannut kuluttajan siitä antamia tietoja, lautakunta ei ota kantaa tähän arviointiperusteeseen.
Yhteenveto
Riippumatta kaupan toteutustavasta (etä- ja kotimyynti tai paikan päällä tapahtuva kaupanteko) autoliikkeellä on ammattimaisena toimijana korostunut velvollisuus tarkastaa auto tai varautua sen kunnossa ilmeneviin puutteisiin ennen vaihdon hyväksymistä myös siinä tapauksessa, että kuluttaja olisi vakuuttanut, ettei autossa ole hänen tiedossaan olevia vikoja. Tarkastus- tai varautumisvelvollisuuden merkitys korostuu mitä iäkkäämmästä ja ajetummasta autosta on kyse.
Kun kuluttaja ei ole antanut autoliikkeelle virheellisiä tietoja autostaan eikä hän ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ja kun autoliikkeen vetoama auton tärinä ja poikkeava sivuääni olisivat joka tapauksessa olleet havaittavissa auton ennakkotarkastuksessa, lautakunta suosittaa, että autoliike luopuu vaatimuksistaan kuluttajaa kohtaan.
Päätös oli yksimielinen.