Hovioikeus: Asunto Oy:n päätös latausinfran rakentamisesta ei ollut yhtiöjärjestyksen vastainen, ei rikkonut osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta hyödyntäen vain autopaikkaosakkaita, eikä ollut muutoinkaan asunto-osakeyhtiölain vastainen
Moitekanne hovioikeudessa kohdistui ainoastaan päätöksen 15 §:ään siltä osin kuin oli päätetty autopaikkojen latausinfran rakentamisesta. Asiassa oli ensiksi ratkaistavana B:eiden väite siitä, tuliko Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 tekemän päätöksen 15 § edellä todetulta osin julistaa pätemättömäksi, koska kulujen jaosta asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä ei ollut päätetty yhtiöjärjestyksen vaatimalla tavalla. Asiassa oli toiseksi ratkaistavana kysymys siitä, oliko päätös asunto-osakeyhtiölain vastainen ja erityisesti sen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Asiassa oli myös kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Vaasan hovioikeus 29.5.2026
Tuomio S 19/2025/396
Ratkaisunumero 1057 3471
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Pohjanmaan käräjäoikeus 13.2.2025 nro 1025 9130
Asia Asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöksen moittiminen
Valittajat LB ja SB (B:t)
Vastapuoli Asunto Oy X, Kokkola
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 28.7.2026.
Valitus
Vaatimukset
LB ja SB (B:t) ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, Asunto Oy X, Kokkolan (Asunto Oy X) yhtiökokouksen 3.4.2024 tekemän päätöksen 15 § julistetaan pätemättömäksi autopaikkojen latausinfran rakentamisen osalta ja että sen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi B:t ovat vaatineet, että Asunto Oy X velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa käräjäoikeudesta 15.266,36 eurolla laillisine viivästyskorkoineen kuukausi käräjäoikeuden tuomiosta lukien ja hovioikeudesta 6.548,39 eurolla laillisine viivästyskorkoineen kuukausi hovioikeuden tuomiosta lukien. Toissijaisesti B:t ovat vaatineet, että Asunto Oy X velvoitetaan korvaamaan kaikki edellä mainitut kulut laillisine viivästyskorkoineen kuukausi hovioikeuden tuomiosta lukien.
Sen varalta, että valitus hylätään, B:t ovat vaatineet, että Asunto Oy X määrätään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n perusteella vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan tai että heidän velvollisuuttaan korvata sen oikeudenkäyntikuluja alennetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla.
Perusteet
Asunto Oy X:n päätös latauspistevalmiuden eli latausinfran rakentamisesta on yhtiöjärjestyksen vastainen, sillä yhtiökokous ei ole päättänyt hankkeen kulujen jaosta asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä yhtiöjärjestyksen määräämällä tavalla. Koska mainittua päätöstä ei ole tehty, hanke on täytäntöönpanokelvoton.
Asunto Oy X:n yhtiöjärjestys määrää asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden vastikkeet yhtiökokouksen päätettäviksi. Asunto-osakkeiden vastikkeet määräytyvät lattiapinta-alan perusteella ja autopaikkaosakkeiden vastikkeet osakemäärän perusteella. Kulujen jako näiden kahden osakeryhmän välillä ei ole pääteltävissä yhtiöjärjestyksestä. Yhtiökokouksen tulee ensin päättää, mikä osuus hankekuluista osoitetaan asunto-osakkeille ja mikä autopaikkaosakkeille. Vasta tämän jälkeen kulut voidaan jakaa autopaikkojen ja huoneistojen kesken yhtiöjärjestyksen vastikkeen maksuperusteen mukaan.
Yhtiökokouksen jälkeen laadittu laskelma kustannusten jaosta ei ole yhtiökokouksen päätös. Yhtiökokous ei ole myöskään delegoinut päätösvaltaa isännöitsijälle. Käräjäoikeus on virheellisesti rinnastanut isännöitsijän jälkikäteen laatiman lainaosuuslaskelman yhtiökokouspäätökseen.
Päätös, jonka mukaan asunto-osakkeiden omistajat maksavat vain autopaikkaosakkeiden omistajia hyödyttävän hankkeen kulut kokonaan tai lähes kokonaan, loukkaa osakkeidenomistajien yhdenvertaisuutta.
Käräjäoikeus on sekoittanut asiaan soveltuvat lainkohdat ja oikeusohjeet. Riidan kohteena olevassa hankkeessa ei ole kyse huollosta tai kunnossapidosta, vaan uudistuksesta. Uudistuksia ohjaa voimakkaasti yhdenvertaisuussäännös, kun taas kunnossapito jaetaan vahvemman oletuksen mukaan kaikille osakkeille. Lisäksi käräjäoikeus on perustellut yhdenvertaisuuspunnintaa lain esitöiden kohdilla, jotka viittaavat muodolliseen päätöksentekomenettelyyn.
Yhtiökokouskutsun liitteenä olleessa ensimmäisessä laskelmassa 100 prosenttia kuluista osoitettiin asunto-osakkeille. Isännöitsijän jälkikäteen laatimassa laskelmassa 93 prosenttia kuluista osoitettiin asunto-osakkeille ja 7 prosenttia autopaikoille. Enemmistöllä osakkeenomistajista on autopaikkaosakkeita ja autopaikattomat ovat vähemmistössä. Hanke vaikuttaa autopaikkaosakkeiden arvoon merkittävästi, vähintään 2.603 eurolla tai 26–43 prosentilla autopaikkojen arvosta. Tämä tarkoittaa, että asunto-osakkeiden omistajat maksaisivat hankkeen lähes kokonaan, vaikka arvonnousu kohdistuu vain autopaikkaosakkeisiin.
Tässä tapauksessa autopaikattomilla osakkailla ei ole mahdollisuutta saada uudistuksesta hyötyä. Päinvastoin heille saattaa syntyä kaksinkertainen haitta, jos he tulevaisuudessa ostavat autopaikan, sillä he maksavat ensin uudistuksen kustannuksia vastikkeissa ja mahdollisesti myöhemmin autopaikan ostaessaan toiseen kertaan tämän summan kohonneena autopaikan hintana.
Riidan kohteena olevaa hanketta voidaan verrata korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2005:83. Siinä parvekelasien asennuksen kulut voitiin jakaa myös parvekkeettomille asunnoille, koska lasitus hyödytti kaikkia osakkaita pienentämällä yhtiön huoltokuluja. Riidan kohteena oleva hanke ei hyödytä vastaavalla tavalla asuntoja. Hanke ei myöskään hyödytä kaikkia osakkaita pienentämällä yhtiön huoltokuluja.
Oikeudenkäyntikulut
Kyseessä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitettu oikeudellisesti tulkinnanvarainen asia, jolloin on perusteltua määrätä osapuolet vastaamaan omista kuluistaan. Mikäli B:t kuitenkin velvoitetaan korvaamaan Asunto Oy X:n oikeudenkäyntikulut, tulee niiden määrää alentaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla. Kohtuullisuusarvioon vaikuttaa, että Asunto Oy X:llä on käytössään huomattavasti suuremmat resurssit ja kattavampi vakuutus.
Pyyntö täytäntöönpanokiellosta
B:t ovat 10.6.2025 pyytäneet, että hovioikeus kieltää lainvoimaa vailla olevan taloyhtiön päätöksen täytäntöönpanon lainvoimaiseen tuomioon saakka.
B:t ovat 13.6.2025 peruuttaneet pyyntönsä.
Vastaus
Vaatimukset
Asunto Oy X on vaatinut, että valitus hylätään ja että B:t velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 4.552,51 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Yhtiökokouksessa 3.4.2024 on päätetty hankkeen toteuttamisesta kaikkien osakkeenomistajien kustannuksella yhtiöjärjestyksen vastikeperusteen mukaisesti, mutta yhtiökokouksessa ei ole jyvitetty maksuosuuksia huoneistoille eli päätetty yhtiövastikkeen suuruudesta. Yhtiökokouksessa 3.4.2024 on päätetty nostaa laina hankkeen toteuttamista varten. Lähtökohtaisesti päätöstä yhtiövastikkeen suuruudesta ei edes voida tehdä ennen kuin hankkeen kustannukset ovat selvillä. Asunto Oy X ei ole sivuuttanut yhtiöjärjestyksen määräyksiä, vaan se tulee myöhemmin päättämään lainaosuuksien ja pääomavastikkeiden jyvittämisestä.
Mikään lainkohta tai Asunto Oy X:n yhtiöjärjestys ei edellytä, että hankkeesta perittävän vastikkeen suuruudesta olisi päätettävä samalla, kun hankkeen toteuttamisesta päätetään. Asunto Oy X:n yhtiöjärjestys ei myöskään edellytä kustannusten erittelyä asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä.
Käräjäoikeus ei ole rinnastanut alustavaa lainaosuuslaskelmaa yhtiökokouksen päätökseksi. Isännöitsijän laatima lainaosuuslaskelma on esimerkinomainen arvio tulevista kustannuksista. Tämä on näytetty myös isännöitsijä K:n kertomuksella käräjäoikeudessa. Yhtiövastikkeen suuruudesta ei ole päätetty yhtiökokouksessa 3.4.2024, eikä isännöitsijää ole valtuutettu päättämään jyvityksestä.
Asunto Oy X on tehnyt päätöksen hankkeesta asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 31 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohtien perusteella. Kyseessä on niin sanottu tavanomaisen tason uudistus ja kiinteistön tai rakennuksen käytön kestävyyttä parantava uudistus. Kyseisen lainkohdan mukaan tällaisesta uudistuksesta päätetään normaalilla ääntenenemmistöllä ja hankkeen kustannuksista vastaavat kaikki osakkeenomistajat. Osakkeenomistajan vastikerasitus ei kyseisessä hankkeessa muodostu kohtuuttomaksi.
Latausinfran rakentaminen toteutetaan yhtiön omistamalla ja hallinnoimalla pihamaalla. Hanke lisää siten sekä autopaikkaosakkeiden että asunto-osakkeiden arvoa, kun niistä tehdään haluttavampia saattamalla kiinteistö ajankohdan tavanomaisia vaatimuksia vastaavaksi. Latausinfra rakennetaan myös yhtiön vieraspaikalle, josta jokainen osakkeenomistaja voi tasapuolisesti hyötyä. Näin ollen hanke hyödyttää kaikkia osakkeenomistajia koko yhtiön arvonnousun myötä. Päätös hankkeesta ei myöskään syrji ketään samassa asemassa olevaa osakkeenomistajaa, jolloin kyse ei ole yhdenvertaisuusperiaatteen loukkauksesta.
Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaus edellyttää olennaisuutta ja merkittävää epäsuhtaa hankkeesta osakkeenomistajalle aiheutuvien kustannusten ja hyödyn välillä. Tällaisesta olennaisuudesta ja merkittävästä epäsuhdasta ei tässä tapauksessa ole kyse. B:eiden arvioitu maksuosuus koko hankkeesta, sisältäen sekä latausinfran että rakennuksenhuoltotoimet, on yhteensä noin 2.000 euroa.
Oikeudenkäyntikulut
Asiassa ei ole kyse oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetusta oikeudellisesti tulkinnanvaraisesta asiasta.
Oikeuskäytännössä ei yleensä ole annettu merkitystä sille, mikä taho asianosaisen kuluista tosiasiallisesti vastaa (ks. KKO 2025:25, kohta 25). Asiassa tulisi myös ottaa huomioon, että Asunto Oy X:n kustannukset katetaan sen osakkeenomistajilta, jotka pääsääntöisesti ovat yksityishenkilöitä.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu hovioikeudessa
B:eiden moitekanne kohdistuu Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 päätöksen kohtaan 15 §, jossa on päätetty korjaushankkeesta, joka sisältää latausinfran rakentamisen, julkisivu- ja elementtisaumauksien korjaukset, koko yhtiön julkisivun maalauksen sekä kaikkien yhtiön sekä huoneistojen ovien huolto/säätö työt. Käräjäoikeudessa on ollut riidatonta, että päätöksentekomenettely yhtiökokouksessa 3.4.2024 on ollut oikea siltä osin, kun samassa kohdassa on päätetty julkisivun elementtisaumojen korjauksesta ja uusimisesta, koko yhtiön julkisivun maalauksesta ja kaikkien yhtiön sekä huoneistojen ovien huollosta ja säädöstä. Moitekanne kohdistuu siten ainoastaan päätöksen 15 §:ään siltä osin kuin on päätetty autopaikkojen latausinfran rakentamisesta.
Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 23 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistaja voi moittia yhtiökokouksen päätöstä, jos asian käsittelyssä ei ole noudatettu menettelyä koskevia asunto-osakeyhtiölain säännöksiä tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä ja virhe on voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön tai muuten osakkeenomistajan oikeuteen taikka päätös on muuten asunto-osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastainen.
Asiassa on ensiksi ratkaistavana B:eiden väite siitä, tuleeko Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 tekemän päätöksen 15 § edellä todetulta osin julistaa pätemättömäksi, koska kulujen jaosta asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä ei ole päätetty yhtiöjärjestyksen vaatimalla tavalla. Asiassa on toiseksi ratkaistavana kysymys siitä, onko päätös asunto-osakeyhtiölain vastainen ja erityisesti sen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Asiassa on myös kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 tekemä päätös 15 §
Asunto Oy X:n yhtiökokouksesta laaditusta pöytäkirjasta (kirjallinen todiste K1/V1) ilmenee, että Asunto Oy X on päättänyt kokonaisurakasta ja valinnut vaihtoehdon, joka sisältää latausinfran rakentamisen. Kaksi kokouksessa ollutta osakasta on vastustanut latausinfran rakentamista. Pöytäkirjasta ilmenee myös, että yhtiökokouksessa on keskusteltu alustavista lainaosuuslaskelmista, jossa vain asunto-osakkeet maksavat hankkeesta. Yhtiökokouksessa on sovittu, että lopullinen jakoperuste tarkistetaan ja alustavat laskelmat toimitetaan osakkaille. Yhtiökokouksen pöytäkirjamerkinnöistä voidaan päätellä, että kokouskutsun liitteenä ollutta lainalaskelmaa ei ole hyväksytty yhtiökokouksessa eikä lopullista päätöstä kustannusten jaosta ole tehty. Siten on myös selvää, että isännöitsijän jälkikäteen laatima alustava lainaosuuslaskelma siitä ilmenevine kustannusjakoineen ei ole yhtiökokouksen päätös.
Käräjäoikeudessa on isännöitsijä K:n kertomuksella selvitetty, että hanke on tarkoitettu toteutettavan sekä asunto-osakkailta että autopaikkaosakkailta perittävällä rahoitusvastikkeella. Yhtiökokouspöytäkirjasta myös ilmenee, että keskustelun jälkeen on sovittu, että lopullinen jakoperuste tarkistetaan ja alustavat laskelmat toimitetaan osakkaille. Isännöitsijän kokouksen jälkeen 7.4.2024 laatimassa laskelmassa lainaosuus on jaettu sekä asunto- että autopaikkaosakkeiden omistajille. Hovioikeus toteaa, että mitään varsinaista yhtiökokouksen päätöstä siitä, millä osuuksilla eri osakkeet (asunto-osakkeet ja autopaikkaosakkeet) lopulta osallistuvat hankkeen rahoitukseen ei ole tehty. Yhtiökokouksessa 3.4.2024 on ainoastaan päätetty toteuttaa hanke lainavaroilla. Tästä seuraa, että hovioikeus voi arvioida vain sitä, onko päätös latausinfran rakentamisesta ja lainan nostamisesta yhtiöjärjestyksen tai asunto-osakeyhtiölain vastainen. Osakkeenomistaja voi moittia yhtiökokouksen päätöstä vastikkeenmaksuvelvollisuuden jakautumisesta osakkeenomistajien kesken vasta sen jälkeen, kun mahdollinen päätös tästä on tehty.
Onko yhtiökokouksen päätös yhtiöjärjestyksen vastainen?
B:t ovat moittineet Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 tekemää päätöstä sillä perusteella, että hankkeen kulujen jaosta asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä ei ole päätetty yhtiöjärjestyksen määräämällä tavalla, minkä vuoksi yhtiökokouksen päätös olisi yhtiöjärjestyksen vastainen.
Asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 13 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan yhtiöjärjestyksessä on mainittava yhtiövastikkeen määräämisen perusteet sekä kuka määrää vastikkeen suuruuden ja maksutavan.
Asunto Oy X:n yhtiöjärjestyksen 5 §:n (kirjallinen todiste K2/V3) mukaan yhtiökokous määrää osakkeenomistajien hallitsemistaan huoneistoista suoritettavan rahoitus- ja hoitovastikkeen suuruuden huoneistojen lattiapinta-alan suhteessa. Osakkeenomistajien hallitsemien autokatosten sekä lämmityspaikkojen hoito- ja rahoitusvastikkeen suuruuden yhtiökokous määrää autopaikkojen osakemäärän suhteessa.
Hovioikeus toteaa, että päätöstä eri osakeryhmien maksettaviksi tulevista vastikkeista ei ole tehty, joten yhtiökokouksen menettely ei ole ollut yhtiöjärjestyksen vastainen. Hovioikeus toteaa lisäksi, että Asunto Oy X:n yhtiöjärjestys ei sisällä muita määräyksiä vastikkeen määräytymisestä, eikä siinä edellytetä, että kustannukset jaetaan asunto-osakkeiden ja autopaikkaosakkeiden välillä. Siten päätös ei ole yhtiöjärjestyksen vastainen myöskään sillä perusteella, ettei kustannuksia ole vielä jaettu eri osakkeiden välillä.
Yhtiökokouksen enemmistö on 3.4.2024 tehnyt päätöksen latausinfran rakentamisesta ja sen rahoittamisesta lainavaroin. Päätös ei ole täytäntöönpanokelvoton, vaikka hankkeen kustannuksia ei ole vielä jyvitetty eri osakelajien välillä.
Onko yhtiökokouksen päätös asunto-osakeyhtiölain vastainen?
B:t ovat moittineet Asunto Oy X:n yhtiökokouksen 3.4.2024 päätöstä sillä perusteella, että se on asunto-osakeyhtiölain vastainen ja erityisesti sen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Yhdenvertaisuusperiaate
Oikeudelliset lähtökohdat
Asunto-osakeyhtiölain 1 luvun 10 §:n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus tai isännöitsijä ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 28 §:n mukaan yhtiökokous ei saa tehdä sellaista yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista päätöstä ilman sen osakkeenomistajan suostumusta, jonka kustannuksella epäoikeutettua etua annetaan.
Asunto-osakeyhtiölain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 24/2009 vp, s. 54) mukaan tällainen epäoikeutettu etu voisi olla esimerkiksi sellaisen uudistuksen kustannusten jakaminen yhtiövastikeperusteen mukaisesti, joka ei selvästikään hyödytä joitakin osakkeenomistajia. Edelleen hallituksen esityksen mukaan päätöksen tai toimenpiteen suhdetta yhdenvertaisuusperiaatteeseen arvioitaessa merkitystä on sillä, miten päätös tai toimenpide vaikuttaa osakkeenomistajien osakkeiden eli näiden hallinnassa olevien huoneistojen arvoon. Esimerkiksi muutoshanke, joka korottaa kaikkien huoneistojen arvoa suunnilleen samassa suhteessa, on yleensä yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen, vaikka se ei välttämättä muutoin hyödytä kaikkia osakkeenomistajia yhtäläisesti. Toisaalta uudistus ja sen rahoitusta koskeva päätös voi olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, jos kustannusten jako osakkeenomistajien kesken poikkeaa selvästi siitä, miten uudistus vaikuttaa kunkin osakkeenomistajan huoneiston arvon kehitykseen yhtiössä. Hallituksen esityksessä on myös todettu, että osakkeenomistajien on siedettävä kohtuulliseen määrään asti se, että kaikki eivät hyödy esimerkiksi jokaisesta vähäisestä uudistuksesta suorittamaansa maksuosuuttaan vastaavassa suhteessa (HE 24/2009 vp, s. 54–56).
Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2025:89 katsonut, että kysymystä siitä, loukkaako asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätös osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta, on arvioitava kokonaisuutena sen perusteella, mitä taloudellisia seurauksia päätöksellä tosiasiassa on yhtiön osakkeenomistajille. Ratkaisevana on erityisesti pidettävä sitä, miten päätös vaikuttaa yhtiön osakkeiden arvoon. Esimerkiksi osakkeenomistajan asumisviihtyvyyteen liittyvät näkökohdat tulevat kokonaisarvioinnissa huomioon otetuiksi vain siltä osin kuin ne objektiivisesti arvioiden vaikuttavat osakkeenomistajien omistamien osakkeiden arvoon. Yhdenvertaisuusperiaate ei edellytä, että asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajat aina hyötyisivät yhtiökokouksen päätöksestä samassa määrin. Yhdenvertaisuusperiaate sisältää kuitenkin kiellon antaa esimerkiksi joillekin osakkeenomistajille epäoikeutettua etua toisten osakkeenomistajien kustannuksella. Yhtiökokouksen päätös voi tuottaa tällaista epäoikeutettua etua ja olla siten yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen myös, kun päätöksen taloudelliset seuraukset hyödyttävät kaikkia osakkeenomistajia, jos hyöty jakautuu osakkeenomistajien kesken tavalla, jota on pidettävä epäoikeutettuna (KKO 2025:89, kohdat 11–12).
Hovioikeus toteaa, että korkein oikeus ei ole antanut ratkaisuja sähköautojen latauspistevalmiuden toteuttamisesta taloyhtiössä ja yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamisesta tähän.
Asunto-osakeyhtiölain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksessä on todettu, että sähköautojen latauspisteiden asentaminen taantuvan alueen syrjäseudulla, jossa ei ole lainkaan sähköautoja tai jonka asukkaiden saatavissa olevien sähköautojen ominaisuudet eivät riitä asukkaiden tavanomaisiin liikkumistarpeisiin, voi olla sellainen tavanomainen uudistus, joka ei tuota osakehuoneistolle etua edes arvonnousun muodossa (HE 250/2022 vp, s. 16).
Asian arviointi
Käräjäoikeudessa Asunto Oy X on todennut, että sen hallinnassa on yksi vierasautopaikka ja että latausinfra oli tarkoitus toteuttaa myös kyseiselle B:eiden vuokraamalle autopaikalle. Käräjäoikeudessa tätä ei ole riitautettu.
Hovioikeus toteaa, että latausinfra oli tarkoitus rakentaa Asunto Oy X:n omistamalla ja hallinnoimalla pihamaalla kaikille autopaikoille siten, että varsinaisia latauslaitteita ei asenneta taloyhtiön toimesta. Uudistus tuottaa siten välittömästi arvoa paitsi autopaikkaosakkeiden omistajille myös asunto-osakeyhtiölle, sillä Kokkolan kokoisessa kaupungissa uudistus tuottaa ainakin välillistä etua myös sellaiselle osakkeenomistajalle, joilla ei ole autopaikkaa.
Latausinfrahankkeen kustannusarvio on 72.893 euroa (todiste K1/V1). B:t ovat esittäneet, että mikäli latausinfra rakennetaan vain osakashallintaisille autopaikoille, sen autopaikkakohtainen kustannus olisi 2.603 euroa. Ottaen huomioon, että latausinfra on tarkoitus rakentaa myös Asunto Oy X:n hallinnassa olevalle vierasautopaikalle, hankkeen autopaikkakohtainen kustannus ja siten autopaikkaosakkeiden omistajien välittömästi saama hyöty uudistuksesta on hieman vähäisempi.
Asunto Oy X on vastauksessaan esittänyt, että B:eiden arvioitu maksuosuus, sekä latausinfran rakentamisesta että päätöskohdassa 15 § päätetyistä muista huoltotoimenpiteistä, olisi yhteensä noin 2.000 euroa. Hovioikeus toteaa esitetyn todistelun (kirjalliset todisteet K3 ja K6) perusteella, että B:eiden arvioitu maksuosuus, sekä latausinfran rakentamisesta että päätöskohdassa 15 § päätetyistä muista huoltotoimenpiteistä, on kokouskutsun liitteenä olleen lainaosuuslaskelman mukaan arvioitu olleen 2.218,25 euroa, kun vain asunto-osakkeiden omistajat maksaisivat hankkeen. Uudessa lainaosuuslaskelmassa 7.4.2024 heidän lainaosuutensa on katsottu olevan 2.062,97 euroa.
Hovioikeus toteaa, että osakkeenomistajien on siedettävä kohtuulliseen määrään asti se, että kaikki eivät hyödy jokaisesta uudistuksesta suorittamaansa maksuosuuttaan vastaavassa suhteessa. Käsiteltävässä asiassa asunto-osakkeiden omistajien arvioidun maksuosuuden voidaan katsoa olevan suhteellisen pieni. Latausinfra rakennetaan Asunto Oy X:n omistamalla ja hallinnoimalla pihamaalla ja kaikki osakkeenomistajat saavat uudistuksesta hyötyä omien osakkeiden arvonnousun myötä. Vaikka autopaikkaosakkeiden omistajat saavat uudistuksesta enemmän hyötyä kuin asunto-osakkeiden omistajat, autopaikkaosakkeiden omistajien saama hyöty on kuitenkin suhteellisen pieni. Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, ettei hyöty jakaudu osakkeenomistajien kesken tavalla, jota on pidettävä epäoikeutettuna, eikä asunto-osakkeiden omistajien arvioitu maksuosuus ja autopaikan omistavien osakkeenomistajien saama hyöty ole huomattavassa epäsuhteessa keskenään.
Hovioikeus katsoo, että päätös latausinfran rakentamisesta ei loukkaa osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta.
Päätöksentekomenettely
Asunto Oy X on päättänyt latausinfran rakentamisesta asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 31 §:n 1 momentin mukaisesti, koska tarkoitus on ollut toteuttaa hanke kaikilta osakkailta perittävällä vastikkeella.
Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan yhtiökokous päättää uudistuksesta, joka on laajakantoinen taikka vaikuttaa olennaisesti asumiseen tai asumiskustannuksiin. Säännöksen 2 momentin mukaan yhtiökokous päättää uudistuksesta 26 §:ssä tarkoitetulla enemmistöllä (yli puolet annetuista äänistä), jos osakkeenomistajan maksuvelvollisuus ei muodostu kohtuuttoman ankaraksi ja:
1) kiinteistö tai rakennus saatetaan vastaamaan kunkin ajankohdan tavanmukaisia vaatimuksia;
2) kiinteistön tai rakennuksen käyttämiseen liittyvän hyödykkeen vastikerahoitteinen yhteishankinta on tavanmukaista;
3) kiinteistön tai rakennuksen käytön kestävyyttä muuten merkittävästi parannetaan uusrakentamista vastaavasti;
4) toimenpiteestä määrätään yhtiöjärjestyksessä; tai
5) toimenpide on muuten yhtiöjärjestyksessä määrätyn toiminnan mukainen.
Mainitun lain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan, jos yhtiöjärjestyksessä määrätään pääomavastikkeesta ja jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä, pääomavastikkeella katetaan pitkävaikutteiset menot, jotka aiheutuvat kiinteistön ja rakennuksen hankinnasta, rakentamisesta, peruskorjauksesta ja uudistuksesta.
Asiassa sovellettavia säännöksiä ja oikeusohjeita on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 12–13.
Hovioikeus toteaa, että yhtiökokous on riidattomasti ollut päätösvaltainen. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset käräjäoikeuden tuomion sivulla 13 siitä, että latauspistevalmiuden rakentamisessa on kyse uudistuksesta ja että sitä voidaan pitää kestävän kehityksen hankkeena. Hovioikeus hyväksyy edelleen käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siitä, että B:eiden maksuvelvollisuus ei olisi muodostunut kohtuuttoman ankaraksi. Kuten yllä on todettu, päätös latauspistevalmiuden rakentamisesta ei ole myöskään yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 31 §:n soveltamisedellytykset ovat näin ollen täyttyneet.
Hovioikeus toteaa, että Asunto Oy X:n päätöksentekomenettely on ollut asunto-osakeyhtiölain mukaista.
Johtopäätökset
Hovioikeus on edellä katsonut, että Asunto Oy X:n päätös latausinfran rakentamisesta ei ole yhtiöjärjestyksen vastainen, se ei riko osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta eikä ole muutoinkaan asunto-osakeyhtiölain vastainen, joten sekä B:eiden moitekanne että heidän vaatimuksensa yhtiökokouksen 3.4.2024 päätöskohdan 15 § julistamisesta pätemättömäksi latausinfran rakentamisen osalta on hylättävä. Perusteita käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei siten ole.
Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Sanotun luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.
B:t ovat hävinneet asian, ja siten heidät tulisi pääsäännön mukaan velvoittaa korvaamaan Asunto Oy X:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
B:t ovat katsoneet, että Asunto Oy X:n tulee vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n perusteella. Mainitun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.
Hovioikeus katsoo, että vaikka korkein oikeus ei ole antanut ratkaisuja sähköautojen latauspistevalmiuden toteuttamisesta taloyhtiössä ja yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamisesta tähän, kysymyksessä olevien asunto-osakeyhtiölain säännösten tulkintaan ei ole liittynyt objektiivisesti arvioiden sellaisia erityisen vaikeita oikeuskysymyksiä ja siten sellaista edellä selostetussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin erityistä oikeudellista epäselvyyttä, että olisi tästä syystä perusteita määrätä Asunto Oy Xa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan osaksi tai kokonaan.
B:t ovat toissijaisesti katsoneet, että heidän velvollisuuttaan korvata Asunto Oy X:n oikeudenkäyntikuluja tulisi alentaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla. Mainitun 8 b §:n mukaan tuomioistuimen tulee viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut olisi oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta.
Hovioikeus katsoo, että oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen osalta asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaisia erityisiä tekijöitä, joiden johdosta oikeudenkäyntikulujen täysimääräistä korvausvelvollisuutta olisi pidettävä kohtuuttomana. Asunto Oy X:n vastauksesta on myös ilmennyt, että Asunto Oy X on käräjäoikeudessa pyrkinyt neuvottelemaan sovinnosta B:eiden kanssa.
Asianosaisten aseman osalta hovioikeus toteaa, että säännöstä sovellettaessa tulisi B:eiden asemaa arvioida suhteessa oikeudenkäynnin vastapuoleen eli Asunto Oy Xun eikä vakuutusyhtiöön, jolle Asunto Oy X:n oikeus kulukorvaukseen on mahdollisesti siirtynyt (ks. KKO 2025:25, kohdat 25–26 ja siinä viitatut ratkaisut). Vaikka kyseessä on riita yksityishenkilöiden ja juridisen henkilön välillä, Asunto Oy X:n kustannukset maksavat sen osakkaat, jotka kirjallisen todisteen K3 mukaan ovat pääosin yksityishenkilöitä.
Asian merkityksen osalta hovioikeus toteaa, että edellä on todettu, että B:eiden arvioitu maksuosuus riidanalaisen päätöksen perusteella olisi noin 2.000 euroa. Asiassa syntyneet oikeudenkäyntikulut ovat tätä huomattavasti suuremmat.
Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus toteaa, ettei asiassa ole syytä alentaa B:eiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta myöskään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla.
B:t eivät ole lausuneet Asunto Oy X:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrästä hovioikeudessa. Hovioikeus katsoo, että vaadittu määrä on kohtuullinen.
Tuomiolauselma
B:eiden valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot
LB ja SB velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Asunto Oy X:lle korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista hovioikeudessa vaaditut 4.552,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.