Hovioikeus jätti syyttäjän valituksen tutkimatta liikennevahinkoon liittyvässä korvausasiassa. Syyttäjällä ei ollut muutoksenhakuoikeutta, kun valitus koski yksinomaan asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta eikä syyteasian ratkaisua.
Itä-Suomen hovioikeus 9.7.2026
Päätös R 17/2026/626
Ratkaisunumero 1060 9091
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Etelä-Savon käräjäoikeus 14.4.2026 nro 1054 7068
Asia Vahingonkorvaus liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevassa asiassa
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja Aluesyyttäjä
Asiaan osalliset A Oy, Vastaaja
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.9.2026.
Oikeudenkäynti hovioikeudessa
Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että A Oy:n korvausvaatimus hylätään.
Kysymys on liikennevahingosta, joka olisi tullut ensisijaisesti korvata Vastaajan kuljettaman ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Koska ajoneuvon vakuuttanut vakuutusyhtiö ei ole ollut osallisena asiassa eikä toimittanut kieltäytymistodistusta, syyttämän ajama A Oy:n korvausvaatimus olisi tullut jättää tutkimatta.
Vastaus
Asiassa ei ole pyydetty vastausta, koska se on ilmeisen tarpeetonta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Syyttäjä on käräjäoikeudessa vireille panemansa syyteasian yhteydessä ajanut kohdan 2 asianomistajan yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia vastaajaa vastaan. Syyttäjä on hakenut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun ainoastaan yksityisoikeudellisten korvausvaatimusten osalta vastaajan eduksi.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 13 §:n mukaan syyttäjä saa hakea muutosta myös rikosasian vastaajan eduksi. Lain esitöissä (HE 82/1995 vp. s. 42) on todettu, että syyttäjällä ei ole oikeudenkäynnissä valvottavana vain omia etuja, vaan hän toimii valtion rikosoikeudellisten etujen edustajana. Syyttäjän tehtävänä on myös valvoa, ettei ketään tuomita epäoikeudenmukaiseen seuraamukseen, vaan että rikosasian vastaajan edut tulevat oikeudenkäynnissä oikeudenmukaisesti huomioiduksi. Esitöiden mukaan oikeuskäytännössä on katsottu, että syyttäjällä on oikeus ja velvollisuus hakea muutosta alioikeuden ratkaisuun, jos alioikeus on ylittänyt sille rikos- ja oikeudenkäyntilaeissa annetut harkintavallan rajat. Syyttäjä voisi hakea muutosta vastaajan eduksi esimerkiksi, jos vastaaja on tuomittu tavanomaista ankarampaan rangaistukseen.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n 3 momentissa on säädetty, että hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun syyttäjän on 1 momentissa säädetyin edellytyksin haettava muutosta myös asianomistajan korvausvaatimukseen annettuun ratkaisuun, jos se on riippunut syyteasian ratkaisusta. Sanotusta laista ei ole löydettävissä yksiselitteistä vastausta siihen, onko syyttäjällä oikeutta hakea muutosta ainoastaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen osalta. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin lähes yksimielisesti katsottu, että vaikka syyttäjällä on oikeus hakea muutosta syytetyn eduksi, syyttäjä ei voi hakea muutosta syytetyn eduksi ajamansa siviilivaatimuksen osalta (Mikko Vuorenpää, 1999, Asianomistajan oikeudet rikosprosessilaissa, s. 177–178, ks. myös KKO 1981-II-107). Näin ollen hovioikeus katsoo, ettei syyttäjällä ole tässä asiassa muutoksenhakuoikeutta vahingonkorvausten osalta.
Päätöslauselma
Syyttäjän valitus jätetään tutkimatta.