Hovioikeus katsoi, ettei valvontalautakunnan ratkaisu ollut ilmeisen virheellinen tai kohtuuton. Asianajajan katsottiin menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti muun muassa tarpeettomien toimenpiteiden ja kohtuuttomana pidetyn laskutuksen osalta.

Helsingin hovioikeus 15.6.2026
Päätös  H 16/2026/1102
Ratkaisunumero 1056 8884
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Valvontalautakunnan 3. jaosto 29.12.2025 § 2 
Asia Asianajajalle annettu varoitus
Valittaja Valittaja
Kuultavat Suomen Asianajajat, Valtioneuvoston oikeuskansleri, Kantelija
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.8.2026.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja hovioikeuden ratkaisun julkisuus

Suomen Asianajajien hallitus on pyytänyt, että hovioikeus määrää oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n nojalla salaisiksi tuomioistuimen ratkaisun, oikeudenkäyntikirjelmät ja muut asiassa annetut lausumat siltä osin, kuin asiakirjat sisältävät asianajajista annetun lain 5 c §:n piiriin kuuluvia tietoja tai asiakirjoihin sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Hovioikeus toteaa, että valvontalautakunnan ratkaisussa mainittu kiinteistökauppariita on Valittajan kirjallisten todisteiden 3 ja 4 perusteella käsitelty Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa hovioikeuden käsityksen mukaan julkisessa oikeudenkäynnissä. Hovioikeus katsoo, ettei asiassa näin ollen ole perusteita määrätä hovioikeudelle toimitettuja ja hovioikeuteen jääviä asiakirjoja salassa pidettäväksi. Myös hovioikeuden päätös on julkinen.

Valitus

Asianajaja Valittaja on vaatinut, että valvontalautakunnan ratkaisu kumotaan siltä osin, kuin hänelle on annettu varoitus kohtien 2 ja 3 osalta ja hänelle annettu varoitus poistetaan.

Valittaja ei ollut aiheuttanut kantelijalle tarpeettomia kustannuksia aiheuttamalla liiallisia toimia oikeudenkäynnissä ja siten menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti.

Kyseisen kiinteistökauppariidan taloudellinen intressi ei ollut ollut poikkeuksellisen suuri. Valittaja oli kehottanut kantelijaa sopimaan asian toimeksiannon alusta alkaen ja varoittanut, että tällaisessa asiassa, jossa kantelijalla oli ollut useita virhe- tai hinnanalennusvaatimuksia, oikeudenkäyntikulut saattoivat kasvaa riidan taloudellista intressiä suuremmiksi. Myös käräjätuomari oli varoittanut riidan osapuolia käräjäoikeuden valmisteluistunnossa oikeudenkäyntikuluriskistä ja kehottanut heitä neuvottelemaan sovinnosta. Kumpikin asiamies oli yhtynyt käräjätuomarin näkemykseen ja todennut päämiehelleen, että heidän olisi parempi löytää sopu asiassa. Valmisteluistunnossa oli käyty lyhyt sovintoneuvottelu, mutta osapuolet eivät olleet päässeet asiassa sopuun ja olivat päätyneet jatkamaan oikeudenkäyntiä. Kantelija oli luopunut valmisteluistunnossa neljästä virheväitteestä, koska ne eivät olleet aiheuttaneet kustannuksia tai ne olivat sisältyneet toisen virhekohdan kustannuksiin.
Mistään muusta virheväitteestä hän ei ollut suostunut luopumaan, vaikka Valittaja oli sitä hänelle esittänyt.

Kyse ei ollut ollut tavanomaisesta kiinteistökauppariidasta, vaan taloelementtikaupasta, jossa kantelija ja tämän vastapuoli olivat sopineet uuden omakotitalon rakentamisesta avaimet käteen -periaatteella, mutta maakaaren mukaisella kiinteistökaupalla. Mikäli kuluttajansuojalain säännökset olisivat tulleet sovellettavaksi maakaaren säännösten sijaan siltä osin, kuin ne olivat kuluttajana olleelle kantelijalle edullisemmat, osa kantelijan häviämistä virheväitteistä olisi voitu voittaa. Hovioikeus oli myöntänyt asiassa kantelijalle jatkokäsittelyluvan ja asia oli tutkittu hovioikeudessa eli kyse oli ollut tulkinnallisesta tilanteesta. Lisäksi kyseisessä rakennettavassa kiinteistössä oli ollut merkittäviä puutteita ja paljon virheitä, kun kaiken olisi pitänyt kantelijan näkemyksen mukaan vastata niitä rakennusvalvonnan hyväksymiä rakennuslupapiirustuksia, jotka hänelle esisopimuksen ja sopimuksen tekohetkellä oli esitetty, sekä kiinteistön maarakenteen pohjatutkimusta ja siinä esitettyä. Kohteen poikkeuksellisen lukuisat selvät ja erityyppiset rakennusvirheet, jotka tavarantarkastaja ja kantelijan valitsemat asiantuntijatodistajat olivat todenneet, olivat johtaneet kantelijan useisiin virheväitteisiin ja hinnanalennusvaateisiin, joista hän ei ollut halunnut luopua.

Kyse oli ollut varsin monimutkaisesta ja haasteellisesta riidasta johtuen erityisesti siitä, että asiassa merkityksellisimmät virheet olivat olleet maan alla piilossa. Näiden virheiden selvittelyyn oli mennyt selvästi eniten aikaa. Kantelijan itsensä valitsemat rakennusalan asiantuntijat sekä tavarantarkastaja olivat jo tehneet lähes kaikki tutkimuksensa ja asiantuntijalausuntonsa ennen kuin Valittaja oli saanut toimeksiannon. Vasta pääkäsittelyn alettua oli käynyt ilmi, että asiantuntijat ja tavarantarkastaja olivat tehneet osan tutkimuksistaan puutteellisesti ja virheellisesti, mikä oli johtanut siihen, että heidän todistelunsa oli ollut heikkoa. Mikäli maarakenteiden virheet olisi haluttu näyttää varmalla ja yksiselitteisellä tavalla, olisi kaikki maarakenteet tullut avata ja purkaa, mitä kantelija ei kuitenkaan ollut halunnut tehdä. Olemassa olevan näytön kautta Valittajan oli täytynyt monimutkaisten laskelmien ja perustelujen kautta osoittaa maarakenteiden virheet, mikä oli ollut erittäin työlästä, vaikeaa ja aikaa vievää. Valittajan oli lisäksi tullut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 4.1 kohdan mukaisesti huolellisesti laskea erilaisia hinnanalennusvaatimuskokonaisuuksia sen mukaan, mitä virheväitteitä mahdollisesti voitettiin ja mitä hävittiin, mihin oli mennyt erittäin paljon aikaa ja työtä. Valittaja oli tehnyt laskelmat tarpeellisella joutuisuudella ja tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta, eikä ollut edes laskuttanut kaikkea laskelmien tekemiseen mennyttä aikaa.i

Valittaja oli pyrkinyt rajaamaan käsiteltävästä aineistosta epäolennaisen ja tarvittaessa ohjeistanut päämiestään. Osa aineistosta ja myös virheväitteistä oli muuttunut pitkän oikeudenkäynnin aikana epäolennaiseksi. Asiassa ei ollut esitetty mitään turhaa eikä epäolennaista todistelua. Käräjäoikeuden näkemys yliprosessaamisesta kantelijan taholta oli ollut virheellinen, eikä hovioikeus ollut tällaista todennut. Mikäli asiassa katsotaan olleen yliprosessaamista, oli se johtunut kantelijasta ja hänen vaatimuksistaan eikä Valittajasta.

Suomen Asianajajien hallituksen lausunto

Suomen Asianajajien hallitus on katsonut, ettei valvontalautakunnan ratkaisua ollut syytä muuttaa.

Valittaja ei ole tuonut esille sellaisia uusia tosiseikkoja, joita valvontalautakunta ei olisi voinut ottaa huomioon asiaa arvioidessaan. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan seikkoja, joiden nojalla valvontalautakunnan ratkaisua olisi pidettävä ilmeisen virheellisenä tai valittajan kannalta kohtuuttomana.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausuma

Valtioneuvoston oikeuskansleri ei ole antanut asiassa lausumaa.

Kantelijan lausuma

Kantelija on vaatinut, että valitus hylätään. Valvontalautakunnan ratkaisu oli oikea.

Kantelijan kannevaatimus, jota Valittaja oli ajanut, oli ollut noin 57.400 euroa. Asiassa oli ratkaistu käräjäoikeudessa välituomiolla reklamaation oikea-aikaisuutta koskeva kysymys ja se, voitiinko virheisiin vedota, vaikka reklamaatiota ei ollut tehty ajoissa. Virhekohtia oli ollut alun perin 29, joista osasta Kantelija oli luopunut jo valmisteluistunnon jälkeen ja välituomion jälkeen käräjäoikeuden ratkaistavaksi oli jäänyt 7 virhekohtaa. Samoja asioita oli käsitelty myös hovioikeudessa.

Asia on laajentunut tarpeettoman paljon Valittajan toiminnan johdosta, mikä oli aiheuttanut poikkeuksellisen suuren työmäärän ja siten liialliset oikeudenkäyntikulut. Työtä oli tehty ja aikaa oli käytetty suhteessa asian intressiin aivan liian paljon. Kantelijan kanssa ei ollut käyty keskustelua siitä, että joistakin virhekohdista olisi ollut järkevää luopua. Asian hoitamisen tavassa oli myös ollut puutteita, sillä kirjelmiä oli laadittu edellisenä päivänä ja yönä, mikä oli johtanut siihen, että asioita ei ollut saatu selvitettyä Kantelijan kanssa ja ne oli tehty kiireessä. Valittajan kanta oli ollut se, että asiaan tuli soveltaa kuluttajansuojalakia. Kantelijalla ei ollut ollut halua katsoa asiaa loppuun asti hinnalla millä hyvänsä ja Valittajan laskun määrä käräjäoikeudessa oli tullut hänelle yllätyksenä ja selvinnyt vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyn lopuksi.

Valittaja oli palauttanut valvontalautakunnan tekemän palkkioriitaratkaisun perusteella asiassa maksetun palkkion siltä osin kuin se oli ylittänyt arvonlisäveroineen 57.500 euroa.

Valittajan lausuma

Valittaja on 9.6.2026 oma-aloitteisesti toimittamassaan lausumassa lausunut esittäneensä kantelijalle, että tämä luopuisi useammasta virhekohdasta mukaan lukien ns. betonikivivirheestä. Valittaja oli tehnyt ja viimeistellyt lausumia kantelijan asiaan liittyen usein edellisenä päivänä ja yönä, mutta myös huomattavasti aikaisemminkin. Kantelijasta johtuvista syistä näyttöä maanalaisista virheistä oli ollut työlästä hankkia. Kantelijan valitsemat asiantuntijat olivat toimittaneet selvityksensä puutteellisena ja sovitusta aikataulusta myöhässä, mikä oli vaikeuttanut myös Valittajan työskentelyä. Valittaja oli tuonut esiin kantelijalle, että hänen mielestään useamman virheen osalta reklamaatiot tai osa niistä oli tehty liian myöhään. Valittajan kanta oli koko ajan ollut se, että kuluttajasuojalain soveltaminen asiaan oli tulkinnallinen.

Todistelu

Valittaja on vedonnut asiassa todisteluna seuraaviin asiakirjoihin:
1.    Sähköpostit 22.–24.10.2024 Valittaja-Kantelija
2.    Sähköposti 26.8.2021 Valittaja, käräjäoikeusvaiheen lasku
3.    Kantelija Kanne 5.6.2018
4.    Kantelija Lausuma L18/18820
5.    Kustannuslaskelma 3.6.2024
6.    Lasku 24.10.2024
7.    Lasku 18.3.2024
8.    Sähköposti Valittaja 4.11.2024
9.    Sähköpostit Kantelijan ja *n välillä 16.7.–4.8.2019
10.    Kantelija Lausuma L18/18820 12.8.2019

Hovioikeuden käytössä on ollut valvontalautakunnassa kertynyt kirjallinen oikeudenkäyntiaineisto.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu sekä sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Asiassa on kysymys siitä, ovatko Valittajan toimet oikeudenkäynnissä vaikuttaneet hänen päämiehensä vastapuolen oikeudenkäyntikulujen kasvuun ja onko tämä menettely osaltaan aiheuttanut Valittajan päämiehelle tarpeettomia kustannuksia. Lisäksi kysymys on siitä, onko Valittaja menetellyt laskutuksensa suhteen vastoin hyvää asianajajatapaa.

Valvontalautakunta on todennut, että Valittajan liialliset toimet oikeudenkäynnissä käräjäoikeusvaiheen osalta eli yliprosessaaminen on osaltaan aiheuttanut Valittajan päämiehelle tarpeettomia kustannuksia ja että Valittaja on tältä osin menetellyt hyvän asianajotavan vastaisesti. Lisäksi valvontalautakunta on katsonut Valittajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti esitettyään päämiehelleen maksettavaksi laskun, jota oli pidettävä kohtuuttomana.

Valvontalautakunnan ratkaisussa (s. 4) on selostettu asiaan sovellettavia säännöksiä ja oikeusohjeita. Lisäksi hovioikeus toteaa seuraavaa.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut, että hyvän asianajajatavan valvonta on lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja siellä asianajajaliiton yhteydessä toimivalle riippumattomalle valvontalautakunnalle. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina. Niissä korostuvat kysymykset kurinpitoratkaisujen mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis-ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa. Tuomioistuimen rooliin oikeussuojaa takaavana valitusasteena kuuluu hyvän asianajajatavan tulkinta vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeen sellaisten kysymysten arvioimiseksi, onko valvontalautakunta toiminut harkintavaltansa puitteissa, onko valvontalautakunnan ratkaisu esimerkiksi sen aiemmasta käytännöstä poikkeava ja onko se ilmeisesti virheellinen tai ennalta arvaamattomana kohtuuton (ks. esim. KKO 2019:11, kohdat 13–14 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

Hovioikeuden arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus katsoo, että valvontalautakunta on ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla voinut harkintavaltansa puitteissa katsoa Valittajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Valvontalautakunta ei ole pitänyt huomautusta riittävänä seuraamuksena ottaen huomioon valvontalautakunnan suositus palkkion alentamisesta ja sen perusteella todetun kohtuuttomaksi katsotun palkkion määrä. Valittajalle on määrätty kurinpidolliseksi seuraamukseksi varoitus, jota ei voida pitää kohtuuttomana seuraamuksena tai valvontakäytännöstä poikkeavana. Valvontalautakunnan ratkaisua ei muutoinkaan voida pitää kohtuuttomana tai ilmeisen virheellisenä. Hovioikeus katsoo, että ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset ovat täyttyneet valvonta-asian käsittelyssä. Aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta.