Hovioikeus katsoi asianajajan toimineen osin huolimattomasti esitettyään ilmeisen perusteettoman vaatimuksen, mutta ei määrännyt täyttä kuluvastuuta. Asianajaja velvoitettiin korvaamaan kolmannes (8.000,02 euroa) vastapuolen oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. 

Itä-Suomen hovioikeus 25.6.2026
Päätös S 17/2025/729
Ratkaisunumero 1053 7098
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Päijät-Hämeen käräjäoikeus 18.6.2025 nro 1031 4668
Asia Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja Asianajaja AA
Vastapuoli A Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24.8.2026.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

AA on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata A Oy:n (A) oikeudenkäyntikulut yhteisvastuullisesti kantajina olleiden päämiestensä kanssa käräjäoikeuden osalta tai että AA:n korvausvelvollisuus ainakin rajataan enintään 15 prosenttiin oikeudenkäyntikulujen määrästä. Vielä AA on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 5.410,38 eurolla korkoineen.

AA ei ole tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut A:lle oikeudenkäyntikuluja. Hän on noudattanut hyvää asianajotapaa. Kantajien vaatimus on ollut riitainen, minkä vuoksi se on saatettu käräjäoikeuden ratkaistavaksi. AA on kertonut ulkomaalaisille ja suomen kieltä taitamattomille päämiehilleen vaatimusten epävarmasta menestymisestä. Oikeudenkäynnissä esitetyt väitteet ovat olleet kantajien omia väitteitä, vaikkakin AA:n laatimia. Kantajat ovat päättäneet kohdistaa vaatimuksensa A:han eivätkä konkurssipesään.

Asiassa ei voida perustellusti väittää, että AA olisi jo haastehakemusta laatiessaan tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää kanteen olevan perusteeton. A:n viesteistä käräjäoikeudelle käy ilmi, ettei kanne ole ollut ilmeisen perusteeton. Kanteeseen vastaaminen on A:n oikeudenkäyntikululaskun mukaan työllistänyt kolme juristia ja edellyttänyt suuren tuntimäärän työskentelyä merkittävän suurilla tuntipalkkioilla. Nämä seikat osoittavat, ettei kanne ole ollut yksiselitteisen perusteeton.

AA on ajanut kantajien asiaa heidän esittämiensä vaatimusten perusteella eikä siten ole tahallisesti tai törkeän huolimattomasti esittänyt paikkansapitämättömiä juridisia väitteitä. Oikeudenkäyntiavustajan tehtävä asiamiehenä ei ole ratkaista asiaa oman asiakkaan ja vastapuolen antamien tietojen perusteella, vaan ajaa oman asiakkaansa etua siihen asti, että tuomioistuin ratkaisee asian. Asiamiehen kuluvastuuta koskevaa säännöstä on sovellettava varovaisesti.

Mikäli hovioikeus katsoo AA:n toimineen asiassa huolimattomasti, hänen vastuunsa A:n oikeudenkäyntikuluista tulee joka tapauksessa rajata enintään 15 prosenttiin kulujen kokonaismäärästä, koska hän ei voi olla päämiestensä kanssa samoissa määrin vastuullinen vastapuolen oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Vastaus

A on vastustanut AA:n muutosvaatimuksia ja vaatinut, että AA velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 6.303,24 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. AA on aloittanut aiheetta oikeudenkäynnin ja tällä menettelyllään aiheuttanut A:lle tarpeettomia kustannuksia. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen kaikilta osin perusteettomana joutumatta arvioimaan asiassa esitettyä näyttöä.

AA on kantajien puolesta esittänyt väitteitä, jotka ovat olleet oikeudellisesti mahdottomia. AA:n on täytynyt ymmärtää, etteivät esitetyt vaatimukset ole voineet menestyä, ja ettei E Ltd:n (E:n) maksukyvyttömyys ole johtunut A:n väitetystä sopimusrikkomuksesta.

AA:n asiassa tekemä oikeudellinen arvio on ollut ilmeisen virheellinen. Kantajien edellyttämällä tavalla toimiminen ei ole peruste vapauttaa AA:a kuluvastuusta, koska AA:lla ei ole ollut oikeutta ajaa sellaista kannetta, jolla ei ole ollut oikeudellisia edellytyksiä.
A on esittänyt AA:lle jo ennen kanteen nostamista, että hänen esittämänsä väitteet ovat perusteettomia, ja huomauttanut, että kanteen nostaminen voi johtaa AA:a kohtaan esitettävään kuluvaatimukseen. AA:n menettely on ollut tahallista tai vähintään huolimatonta.

AA ei voi vapautua korvausvastuusta sillä perusteella, että A:n ei olisi tarvinnut vastata AA:n esittämiin perusteettomiin vaatimuksiin. Asian huolellinen hoitaminen on edellyttänyt, että A:n puolesta on vastattu jokaiseen perusteettomaankin väitteeseen. AA:n menettely on syy-yhteydessä koko siihen vahinkoon, joka A:lle on aiheutunut oikeudenkäyntikulujen muodossa. Vahingon korvaamisessa tulee soveltaa vahingonkorvausoikeudellista täyden korvauksen periaatetta.

AA:n korvausvastuuta ei tule myöskään kohtuullistaa, koska hänen menettelynsä on ollut vähintään lähellä tahallisuutta. AA olisi voinut sopia kantajien kanssa etukäteen mahdollisesti asiasta aiheutuvasta kuluvastuusta.

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 22.7.2025 antamalla päätöksellään kieltänyt Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 18.6.2025 antaman tuomion nro 1031 4668 täytäntöönpanon AA:n maksettavaksi tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta siihen saakka, kunnes asiasta toisin määrätään.

Asianosaiset ovat suostuneet asian ratkaisemiseen kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Oikeusohjeet

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja, joka 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut toiselle asianosaiselle tässä luvussa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa, sen jälkeen, kun hänelle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi, yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan, jos seikka, josta asian lopputulos aiheutui, ei ennen oikeudenkäyntiä ollut hävinneen asianosaisen tiedossa eikä hänen olisi pitänytkään olla siitä tietoinen, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n mukaan, jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava.

Edellä mainitun 6 §:n säätämiseen johtaneissa esitöissä todetaan lainkohdan soveltamisen edellyttävän, että asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja on omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut toiselle asianosaiselle tarpeettomia lisäkustannuksia. Asianosaisen asiamies tai muu edustaja ei siten vastaa välittömästi päämiehensä menettelystä oikeudenkäynnissä. Jos korvausvelvollisuus perustuu esimerkiksi asiassa tehtyyn perusteettomaan väitteeseen, asianosaisen asiamiehen tai muun edustajan korvausvastuu edellyttää, että myös hän on käsittänyt tai ainakin hänen olisi pitänyt käsittää väitteen perusteettomuuden. Asiamiehen ja avustajan kulukorvausvastuuta on kuitenkin sovellettava tietyllä varovaisuudella, sillä pääsäännön mukaan asiamies ja avustaja on oikeutettu luottamaan päämiehensä tosiasioita ja muita oikeudenkäyntimenettelyyn vaikuttavia kysymyksiä koskeviin ilmoituksiin. Lisäksi kulukorvausvastuu tulee rajoittaa vain sellaisiin tilanteisiin, joissa asiamies tai avustaja on toiminut tietoisesti asianosaiselle kuuluvien oikeudenkäyntivelvollisuuksien vastaisesti taikka joissa näiden velvollisuuksien rikkominen on johtunut huolimattomuudesta. Pykälässä tarkoitetusta menettelystä on kysymys esimerkiksi silloin, kun asiamies aiheuttaa toiselle asianosaiselle tarpeettomia kustannuksia toimimalla päämiehensä toimiohjeiden vastaisesti taikka kun asiamies esittää perusteettomiksi tietämiään väitteitä tai sellaista todistelua, jolla ei voi olla merkitystä asiassa. Pykälässä tarkoitetusta huolimattomuudesta on kysymys, kun asiamies tai avustaja on unohtanut saapua tuomioistuimeen tai noudattaa tuomioistuimen antamia määräyksiä. (HE 191/1993 vp. s. 15)

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (KKO 2005:9 kohta 4 ja siinä mainitut ratkaisut) on katsottu, että asiamiehen vastuuta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n säännöstä tulee soveltaa pidättyvämmin kuin asianosaisen omaa kuluvastuuta koskevaa saman luvun 5 §:ää. Tämä on perustunut siihen lähtökohtaan, että asiamiehen tehtävänä ja velvollisuutena on valvoa ja ajaa päämiehensä etua eikä henkilökohtaisen kuluvastuun pelko saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi päämiehen oikeuksien edistämiselle. Kuluvastuun onkin katsottu voivan syntyä vain, jos asiamiehen oikeudellinen arvio on ollut ilmeisen virheellinen.

Johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, että lain esitöiden ja oikeuskäytännön valossa avustajan kuluvastuun määräämisessä on lähtökohtaisesti kysymys poikkeuksellisesta tilanteesta. Kuluvastuun syntymiseksi avustajan menettelyltä edellytetään sen ilmeistä virheellisyyttä. Kyseessä olevassa asiassa AA:n menettelyn tulisi ulkopuolisesti arvioituna perustua ilmeisen virheelliseen arvioon asiassa esitettyjen väitteiden aiheellisuudesta. Lisäksi edellytetään, että menettely on ollut tahallista tai huolimatonta ja että menettelystä on aiheutunut tosiasiallisia kuluja vastapuolelle.

Kanne on käräjäoikeudessa lainvoimaisesti hylätty. Hovioikeuden on asiamiehen kuluvastuuta harkitessaan arvioitava, oliko asiamiehen oikeudellinen arvio kanneperusteista ollut ilmeisen virheellinen.

Hovioikeus toteaa, että AA:n kantajien puolesta esittämät vahingonkorvausvaatimukset ovat perustuneet siihen, että A on rikkonut E:n kanssa tekemäänsä tilitoimistopalvelua koskevaa sopimusta, minkä seurauksena E on ajautunut konkurssiin, josta on aiheutunut vahinkoa kantajille.

Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa sivulta 14 lähtien hylännyt kantajien asianajopalkkioita koskevan vaatimuksen yksilöimättömänä ja perusteettomana, A:n vuoden 2021 palkkiota koskevan vaatimuksen perusteettomana ja E:n ansionmenetystä koskevan vaatimuksen ilmeisen perusteettomana. Hovioikeus katsoo, että edellä mainittujen käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen ja niistä tehtyjen johtopäätösten oikeellisuutta ei ole ilmennyt aihetta epäillä.

Käräjäoikeus on edellä kerrotusti hylännyt kanteen ilmeisen perusteettomana ainoastaan E:n ansionmenetystä koskevan vaatimuksen osalta. Näin ollen AA:n ajamat kantajien vaatimukset eivät ole kaikilta osin olleet edellä selostettujen oikeusohjeiden vaatimalla tavalla ilmeisen virheelliseen asiamiehen arvioon perustuvia. Tämän vuoksi asiassa ei voida käräjäoikeuden tavoin katsoa, että kantajien kanne ja siitä seurannut oikeudenkäynti on ollut kokonaisuudessaan sillä tavoin aiheeton, että siitä seuraisi täysimääräinen oikeudenkäyntikuluvastuu myös kantajien asiamiehelle.

Hovioikeus katsoo, että asianajajana toimivan AA:n on täytynyt ymmärtää E:n ansionmenetystä koskevan vaatimuksen ilmeinen perusteettomuus haastehakemusta laatiessaan. AA on myös ennen kanteen vireillepanoa saanut tietää A:n mielipiteen kantajien vaatimusten perusteettomuudesta ja mahdollisesta AA:han kohdistettavasta kuluvaatimuksesta. Näin ollen hovioikeus katsoo AA:n toimineen vähintään huolimattomasti, kun hän on mainituista seikoista tietoisena ryhtynyt ajamaan kantajien osittain ilmeisen perusteettomia vaatimuksia käräjäoikeudessa. Lisäksi kannetta laatiessaan ja asiaa ajaessaan AA:n on ollut mahdollista huomioida perusteettomasta kanteesta mahdollisesti seuraava kuluvastuu.

Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole syytä epäillä sitä, että AA olisi toiminut päämiestensä tahdon mukaisesti, mutta sille ei ole annettava ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa hänen menettelyään ja kuluvastuutaan.

Hovioikeus katsoo A:n kasvattaneen kohtuuttomasti oikeudenkäyntikulujensa määrää käräjäoikeudessa vastaamalla tarpeettoman laajasti kaikkiin kantajien vaatimuksiin, mikä on otettava huomioon AA:n korvausvastuun määrää arvioitaessa.

Hovioikeus arvioi AA:n korvausvastuun määrän A:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa yhdeksi kolmasosaksi (1/3) eli 8.000,02 euroksi, minkä määrän AA on yhdessä päämiestensä kanssa velvoitettava korvaamaan A:lle.

Muutoksenhaun lopputuloksen perusteella AA:n päämiesten yksin vastattavaksi jää A:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa kahden kolmasosan (2/3) suuruinen osuus eli 16.000,04 euroa.

Oikeudenkäynnin kustannukset hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Vielä saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä (KKO 2010:24, kohta 6).

AA on voittanut muutoksenhakuasian vähäistä suuremmassa määrin, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Tämän vuoksi hovioikeus pitää kohtuullisena, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Päätöslauselma

Asianajaja AA velvoitetaan käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta suorittamaan yhteisvastuullisesti P SRL:n, M:n ja N:n kanssa käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja A Oy:lle 8.000,02 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

P SRL, M: ja N: velvoitetaan käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta suorittamaan käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja A Oy:lle 16.000,04 euroa sekä yhteisvastuullisesti asianajaja AA:n kanssa 8.000,02 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeuden osalta hylätään.

Hovioikeuden 22.7.2025 antamalla päätöksellä nro 1033 2832 määräämä täytäntöönpanon kieltomääräys raukeaa.