Hovioikeus ei palauttanut syyttäjälle menetettyä määräaikaa, vaikka käräjäoikeus ei ollut sovitusti lähettänyt vastapuolen valitusta syyttäjälle tiedoksi

Vaikka käräjäoikeus lausunnossaan todetuin tavoin pyrkii sovitusti lähettämään valitukset automaattisesti syyttäjälle tiedoksi, käräjäoikeudella ei kuitenkaan ole lakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa valituksesta valittajan vastapuolelle. Sitä vastoin syyttäjän tehtävänä on ollut syyttäjälaitoksesta annetun lain 9 §:n perusteella huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa ja tähän tehtävään liittyen oma-aloitteisestikin selvittää, oliko vastapuoli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei hakemuksen tueksi ollut esitetty erittäin painavia syitä eikä edellytyksiä menetetyn määräajan palauttamiseksi syyttäjälle ollut olemassa. 

Uutinen kuuluu aihealueisiinRikos- ja prosessioikeus

2.7.2026 9.05Hovioikeus ei palauttanut syyttäjälle menetettyä määräaikaa, vaikka käräjäoikeus ei ollut sovitusti lähettänyt vastapuolen valitusta syyttäjälle tiedoksi

Hovioikeus ei palauttanut syyttäjälle menetettyä määräaikaa, vaikka käräjäoikeus ei ollut sovitusti lähettänyt vastapuolen valitusta syyttäjälle tiedoksi

Vaikka käräjäoikeus lausunnossaan todetuin tavoin pyrkii sovitusti lähettämään valitukset automaattisesti syyttäjälle tiedoksi, käräjäoikeudella ei kuitenkaan ole lakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa valituksesta valittajan vastapuolelle. Sitä vastoin syyttäjän tehtävänä on ollut syyttäjälaitoksesta annetun lain 9 §:n perusteella huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa ja tähän tehtävään liittyen oma-aloitteisestikin selvittää, oliko vastapuoli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei hakemuksen tueksi ollut esitetty erittäin painavia syitä eikä edellytyksiä menetetyn määräajan palauttamiseksi syyttäjälle ollut olemassa. (Vailla lainvoimaa 2.7.2026)

Itä-Suomen hovioikeus 30.6.2026                                              

Päätös H 17/2026/585
Ratkaisunumero 1059 3758
Ratkaisu, jota hakemus koskee Pohjois-Savon käräjäoikeus 1.4.2026 nro 10418147
Asia Menetetyn määräajan palauttaminen
Hakija Aluesyyttäjä
Vastapuoli B

Selostus asiasta

Pohjois-Savon käräjäoikeus on 1.4.2026 antamallaan tuomiolla nro 10418147 tuominnut B:n kahdesta huumausainerikoksesta vankeusrangaistukseen. B on säädetyssä määräajassa valittanut tuomiosta tuomitun rangaistuksen osalta. Määräaika vastavalituksen tekemiselle on päättynyt 18.5.2026.

Hakemus

Syyttäjä on hovioikeuteen 28.5.2026 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että hänelle palautetaan määräaika vastavalituksen tekemiseksi käräjäoikeuden tuomiosta.

Käräjäoikeus ei ole toimittanut syyttäjälle, syyttäjäalueen virastopostiin eikä Aipa-järjestelmään B:n valitusta ennen vastavalituksen määräajan päättymistä 18.5.2026. Syyttäjä oli saanut tiedon B:n valituksesta 28.5.2026, kun hovioikeus on toimittanut syyttäjälle vastauspyynnön kyseisen valituksen johdosta. Syyttäjä oli ollut tietoinen B:n tyytymättömyyden ilmoittamisesta käräjäoikeuden tuomioon, mutta päätellyt B:n jättäneen valituksen tekemättä, koska se ei ollut tullut tiedoksi käräjäoikeudesta valitusajan päättymisen jälkeen. Syyttäjän käräjäoikeudesta saaman tiedon mukaan valitus oli epähuomiossa jäänyt toimittamatta syyttäjälle. Koska syyttäjä ei ole saanut valitusta tiedoksi, mahdollisuutta vastavalituksen tekemiseen ei ole ollut. Näin ollen syyttäjällä on ollut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n tarkoittama laillinen este tehdä vastavalitus määräajassa.

Käräjäoikeuden lausunto

Käräjäoikeuden antaman selvityksen mukaan käräjäoikeudessa on syyttäjien kanssa sovittuna käytäntönä, että valitus toimitetaan automaattisesti tiedoksi syyttäjälle. Avustajille käräjäoikeus toimittaa valitukset vain pyydettäessä. Valituksen toimittamiskäytäntö on kunnossa ja kaikkien tiedossa. Tässä tapauksessa valitus on jäänyt toimittamatta syyttäjälle huolimattomuusvirheestä.

Vastaus

B on vaatinut, että hakemus hylätään.

Syyttäjällä ei ole ollut laillista estettä. Syyttäjä on ollut omankin ilmoituksensa mukaan tietoinen siitä, että B oli ilmoittanut tuomioon tyytymättömyyttä ja oli siten vähintäänkin aikeissa valittaa tuomiosta.

Syyttäjän olisi tullut aktiivisesti seurata asian jatkoa ja esimerkiksi tiedustella B:n mahdollista valitusta käräjäoikeudesta valitusajan päättymisen jälkeen. Syyttäjä ei voi sysätä vastuuta omista laiminlyönneistään käräjäoikeudelle.

Käräjäoikeudella ei ole lakisääteistä velvollisuutta toimittaa osapuolten tekemiä valituksia syyttäjälle tai muillekaan asianosaisille. Käräjäoikeus ei koskaan toimita valituksia ilman erillistä pyyntöä ainakaan rikosasian vastaajille tai asianomistajille. Vastaajien ja asianomistajien on hankittava oma-aloitteisesti vastapuoltensa valitukset ja pidettävä itse huolta siitä, että mahdollinen vastavalitus tulee tehdyksi ajoissa. Syyttäjän osalta ei ole aihetta arvioida asiaa muista asianosaisista poikkeavasti.

Syyttäjän lausuma

Syyttäjä on katsonut olevan prosessiekonomisesta näkökulmasta kestämätöntä, mikäli syyttäjä ei voi luottaa käräjäoikeuden lausunnossa kerrottuihin yhteistyökäytänteisiin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Pykälän 2 momentin mukaan määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on sillä, joka sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen tai antaa kirjallinen vastaus taikka lausuma taikka suorittamasta hänelle oikeudenkäynnissä kuuluvaa muuta tehtävää. Jos ilmoitetaan tai muutoin tiedetään muu este, tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko este hyväksyä lailliseksi.

Hovioikeus katsoo, ettei syyttäjän ilmoittamaa perustetta voida pitää oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin ja 31 luvun 17 §:ssä tarkoitettuna laillisena esteenä. Asiaa on kuitenkin vielä arvioitava viimeksi mainitun lainkohdan mukaisesti siltä kannalta, onko syyttäjän hakemuksen tueksi esitetty erittäin painavia syitä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että yleisesti ottaen menetetty määräaika on voitu palauttaa esimerkiksi silloin, kun prosessitoimen laiminlyönti on johtunut tuomioistuimen tai muun viranomaisen virheestä. Määräajan palauttamiseen on suhtauduttu suopeammin silloin, kun asianosainen on ajanut asiaansa yksin ja vailla lainopillista koulutusta. (ks. esim. KKO 1988:92KKO 1993:122KKO 1994:134 ja KKO 2004:37)

Hovioikeus toteaa, että syyttäjä on tiennyt B:n ilmoittaneen tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon. Syyttäjällä on ollut myös tieto valituksen ja vastavalituksen määräaikojen päättymisajankohdista. Vaikka käräjäoikeus lausunnossaan todetuin tavoin pyrkii sovitusti lähettämään valitukset automaattisesti syyttäjälle tiedoksi, käräjäoikeudella ei kuitenkaan ole lakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa valituksesta valittajan vastapuolelle. Sitä vastoin syyttäjän tehtävänä on ollut syyttäjälaitoksesta annetun lain 9 §:n perusteella huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa ja tähän tehtävään liittyen oma-aloitteisestikin selvittää, oliko vastapuoli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, ettei hakemuksen tueksi ole esitetty erittäin painavia syitä eikä edellytyksiä menetetyn määräajan palauttamiseksi syyttäjälle ole olemassa.

Muita artikkeleita

Hovioikeus lievensi asianajajan kuluvastuuta

Hovioikeus katsoi asianajajan toimineen osin huolimattomasti esitettyään ilmeisen perusteettoman vaatimuksen, mutta ei määrännyt täyttä kuluvastuuta. Asianajaja velvoitettiin korvaamaan kolmannes (8.000,02 euroa) vastapuolen oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa.  Itä-Suomen

Lue lisää »