EIT: Itsenäisellä asianajajalla ei oikeutta sairausajan ansionmenetyskorvaukseen – ei syrjintää
EIT katsoi, etteivät itsenäiset ammatinharjoittajat ja palkansaajat ole vertailukelpoisessa asemassa tilapäistä työkyvyttömyyskorvausta koskien, eikä korvauksen epääminen siten loukannut syrjintäkieltoa.
EIT antoi tiistaina 19. toukokuuta 2026 tuomion asiassa Stanković vastaan Bosnia ja Hertsegovina todeten yksimielisesti, että EIS 12. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa eli syrjinnän yleistä kieltoa ei ole loukattu.
Valittaja on bosnialainen itsenäinen asianajaja, joka vaati korvausta ansionmenetyksestä raskauteen liittyvältä sairaslomaltaan ajalta 1. toukokuuta – 4. heinäkuuta 2019. Republika Srpskan terveysvakuutusrahasto hylkäsi hakemuksen todeten, että ansionmenetyskorvaus tilapäisen työkyvyttömyyden ajalta kuuluu vain vakuutetuille palkansaajille eikä itsenäisille ammatinharjoittajille.
Valittaja väitti, että häntä oli syrjitty ammatillisen asemansa perusteella, koska hänellä oli velvollisuus maksaa pakollisia terveysvakuutusmaksuja mutta ei oikeutta kaikkiin vakuutuksen piiriin kuuluviin etuuksiin. Asian oikeudellisena ydinkysymyksenä oli se, olivatko itsenäiset ammatinharjoittajat ja palkansaajat tilapäistä työkyvyttömyyskorvausta koskevan oikeuden osalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.
EIT totesi, että vaikka molemmat ryhmät kuuluivat pakollisen terveysvakuutuksen piiriin, ne olivat oikeudellisesti ja taloudellisesti olennaisesti erilaisessa asemassa. Palkansaajilla on työsopimuksen nojalla lakisääteinen oikeus palkkaan ja palkkakorvaukseen poissaoloajalta, heidän vakuutusmaksunsa lasketaan todellisen nettopalkan perusteella ja työnantaja vastaa korvauksen maksamisesta ensimmäisten 30 työkyvyttömyyspäivän osalta. Itsenäiset ammatinharjoittajat sen sijaan saavat tulonsa omasta liiketoiminnastaan, heidän vakuutusmaksujensa laskentaperuste on lainsäädännössä kiinteästi sidottu Republika Srpskan edellisen vuoden keskimääräiseen bruttopalkkaan tosiasiallisesta ansiosta riippumatta, eivätkä he hyödy työnantajan suorittamasta ensivaiheen korvauksesta.
EIT myös huomautti, että valtioilla on laaja harkintavalta sosiaalipolitiikan alalla, ja korosti, että Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuin oli arvioinut asian kattavasti ja perustellusti. Vuonna 2022 voimaan tullut uusi terveysvakuutuslaki on sittemmin tasoittanut oikeudellisen aseman ulottamalla ansionmenetyskorvauksen myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin, mutta EIT totesi, että tämä lainsäädäntöuudistus ei osoita aiemman oikeudellisen järjestelmän olleen ihmisoikeussopimuksen vastainen. Valittaja ei katsottu näyttäneen toteen, että hän olisi itsenäisenä ammatinharjoittajana ollut palkansaajiin verrattavassa tilanteessa kyseessä olevan etuuden osalta, joten syrjintää ei todettu.
EIT:n 4. jaoston tuomio 19.5.2026
CASE OF STANKOVIĆ v. BOSNIA AND HERZEGOVINA (Application no. 11103/23)