Hovioikeus katsoi asiamiehen toimineen osin huolimattomasti muun muassa todistelun esittämisessä ja päämiehen kuulemisen järjestelyissä, mikä oli aiheuttanut vastapuolelle ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja. Menettely ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena niin moitittavaa, että täysimääräinen kuluvastuu olisi ollut perusteltu, ja asiamiehen vastuu rajattiin selvästi käräjäoikeuden tuomiota pienemmäksi.
Itä-Suomen hovioikeus 25.6.2026
Päätös R 17/2025/542
Ratkaisunumero 1053 4124
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 23.4.2025 nro 1026 5788
Asia Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja VT
Vastapuoli ***
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 24.8.2026.
– – –
Oikeudenkäynti hovioikeudessa
Valitus
VT on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata *** oikeudenkäyntikuluja yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa. Lisäksi VT on vaatinut, että *** velvoitetaan korvaamaan hänelle oikeudenkäyntikuluina hovioikeuden oikeudenkäyntimaksun määrä.
Asiassa ei ole ollut perusteita määrätä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista kuluvelvollisuutta asiamiehelle. Lisäksi käräjäoikeuden perusteluissa esitetyt tosiseikat eivät ole kaikilta osin totta.
Käräjäoikeus ei ole perustellut sitä, että millä tavalla haastehakemus ja sen täydennys ovat olleet sekavia. Haastehakemus ja täydennys on annettu samalla kertaa tiedoksi vastaajalle, joten siitä ei ole syntynyt ylimääräistä työtä vastaajalle.
Asian valmistelun tarve ei ole johtunut haastehakemuksen ja sen täydennyksen sekavuudesta vaan tosiasiassa siitä, että asiassa ei ole ollut käytettävissä poliisin esitutkintapöytäkirjaa sekä siitä, että vastaajan laajahko kirjallinen vastaus, jossa oli nimetty todistelua, saapui vain yhtä arkipäivää ennen pääkäsittelypäivää. Pääkäsittelyä edeltävä valmistelu on tavallinen osa oikeudenkäyntimenettelyä, eikä sen tarve ole peruste muodostaa asiamiehelle kulukorvausvelvollisuutta.
Todistelua on ilmoitettu useana eri päivänä, koska sille on ollut jokaisen ajankohdan osalta oikeudenkäynnin muuttuneeseen tilanteeseen liittynyt perusteltu syy. Todisteiden toimittamisella ei ole tarkoitettu viivästyttää tai tarpeettomasti laajentaa oikeudenkäyntiä. Myös vastaajan toimesta on ilmoitettu uutta todistelua asian oikeudenkäynnin eri vaiheissa.
Käsittelyratkaisut koskien todistelun vastaanottamista ja hyväksyttävyyttä kuuluvat tuomioistuimen tavallisiin virkatehtäviin. Nämä eivät voi perustaa asiamiehelle kulukorvausvelvollisuutta myöskään siksi, että ainoastaan asianosaiselle aiheutettu lisätyö voi olla perusteena kuluvelvollisuudelle. Käsittelyratkaisuissa on otettu kantaa molempien osapuolten nimeämän todistelun sallittavuuteen.
VT on pyrkinyt edistämään päämiehensä X:n etua mahdollistamalla hänen kuulemisensa käräjäoikeudessa siitä vaikeasta tilanteesta huolimatta, että tämä on asunut pysyväisluonteisesti Thaimaassa. Käräjäoikeus on 19.2.2025 lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut, että X:n kuulemiselle ei ole periaatteellista estettä, jos kuuleminen toteutetaan viestissä tarkoitetulla tavalla. Käräjäoikeus on antanut asiassa yllättäen käsittelyratkaisun 4.3.2025, jonka mukaan X:ää ei voida asiassa kuulla, vaikka samana päivänä päätettiin myös lykätä asian käsittelyä jatkettuun pääkäsittelyyn 8.4.2025. VT on lähettänyt käräjäoikeudelle 7.3.2025 perustellun pyynnön X:n kuulemisesta etäyhteydellä, johon käräjäoikeus on vastannut 14.3.2025, että asiaa ei oteta käsiteltäväksi enää uudelleen asiasta 4.3.2025 annetun päätöksen jälkeen. Käräjäoikeus on kuitenkin vielä 2.4.2025 lähettämässään viestissä ottanut uudelleen esille asian X:n kuulemisesta etäyhteydellä, ja tästä asiasta on käyty vielä lyhyt keskustelu 8.4.2025 jatketussa pääkäsittelyssä.
VT:n laatimia vaatimuksia ja niiden perusteita ei ole muutettu tai täsmennetty kertaakaan haastehakemuksen täydennyksen 12.2.2025 jälkeen. Vaatimukset ja niiden perusteet on annettu jo edellä mainitusti haastehakemuksen kanssa yhtä aikaa tiedoksi *** minkä vuoksi hänelle ei ole voinut aiheutua asiasta mitään lisätyötä. Väliaika haastehakemuksen jättämisestä ensimmäiseen 4.3.2025 järjestettyyn pääkäsittelypäivään on ollut vain runsaat kolme viikkoa, ja pääkäsittelyn jatkuminen 8.4.2025 on johtunut siitä, että *** toimitti laajahkon vastauksensa todisteluineen vain yhtä arkipäivää ennen 4.3.2025 pääkäsittelypäivää. Käräjäoikeuden arvio asian käsittelyn vaatimasta ajantarpeesta on ollut asiassa virheellinen. Oikeudenkäynti ei ole pitkittynyt VT:sta johtuvasta syystä.
Käräjäoikeus ei ole vastannut VT:n asian käsittelyä koskeviin tiedusteluihin, mikä ei ole edesauttanut oikeudenkäynnin kulkua.
Käräjäoikeus ei toiminut yhteistyössä asiamiesten kanssa, jotta oikeudenkäynti olisi hoitunut sujuvasti.
Käräjäoikeuden ratkaisu VT:lle määrätyn henkilökohtaisen kulukorvausvelvollisuuden osalta on virheellinen ja kohtuuton.
Vastaus
*** on vastustanut VT:n muutosvaatimuksia ja vaatinut, että VT velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2.839,45 eurolla korkoineen.
Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein.
VT:n toiminta on ollut asiassa poikkeuksellista ja aiheuttanut vastaajalle oikeudenkäyntikuluja. VT:n epäasiallisesta ja ammattitaidottomasta menettelystä on johtunut ainakin puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista, mutta varovaisuusperiaatetta noudattaen on niistä vaadittu vain 1/5 osa. Toimenpidekohtainen erittely VT:n kuluvastuun suuruuden arvioimiseksi ei ole tarpeen, vaan tuomioistuin voi sen arvioida.
Käräjäoikeuden prosessinjohdossa ei ole ollut asiassa moitittavaa. VT:n prosessiin liittyvät vaatimukset ovat edellyttäneet monessa asiassa käräjäoikeudelta käsittelyratkaisun tekemistä.
Alkuperäinen haastehakemus ja sen täydennys ovat olleet asiassa niin sekavia, että asian käsittely on edellyttänyt valmisteluistuntoa. Haastehakemuksen täydennyksen jälkeenkin asiassa on ollut epäselvää mistä rikoksesta rangaistusta vaaditaan ja mitä näyttöä asianomistaja on nimennyt. Alaikäisiä koskevissa asioissa on tavallista, että vastaajat eivät ehdi antamaan kirjallista vastausta ennen pääkäsittelyä. Vastaaja on kuitenkin antanut asiassa kirjallisen vastauksen sovitusti, eikä vastaajan syytteet kiistävä kanta ole voinut tulla asianomistajalle yllätyksenä. Valmisteluistunnon tarve on aiheutunut nimenomaan VT:sta johtuvista syistä, mikä on aiheuttanut vastaajalle lisäkuluja.
VT on nimennyt asiassa uutta todistelua useita kertoja. Suurin osa todisteista olisi voitu ilmoittaa jo haastehakemuksen yhteydessä ja todistelu on ollut osittain todisteeksi kelpaamatonta tai täysin tarpeetonta. Lisäksi kirjallisen todistelun numeroinnissa on ollut puutteita ja todisteeksi on nimetty aina koko asiakirja, vaikka todisteesta on lopulta vedottu vain tiettyihin sivuihin. Todistelun läpikäyminen on edellyttänyt valmisteluistuntoa.
X:llä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, milloin asia tulee vireille käräjäoikeuteen. VT:n olisi tullut varmistaa, että X:ää voidaan kuulla 30 päivän sisällä asian vireilletulosta alaikäistä koskevassa asiassa. X:n kuulemista koskevaa asiaa jouduttiin käsittelemään useita kertoja siten, että käräjäoikeus joutui tekemään käsittelyratkaisun asiassa. Kuulemisasian käsittelystä on koitunut kuluja vastaajalle.
Oikeudenkäyntiä on vaikeuttanut se, että VT:lla ei ole ollut käsitystä siitä, mikä asiassa on olennaista. VT:lle tuomittu kuluvastuu on varsin pieni vastuu vastaajalle turhaan aiheutetuista oikeudenkäyntikuluista.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Pääasia
Asiassa sovellettavaksi tulevat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 ja 6 § on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 15 ja 16.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 191/1993 vp s. 15) on todettu lainkohdan soveltamisen edellyttävän, että asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja on omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut toiselle asianosaiselle tarpeettomia lisäkustannuksia. Asianosaisen asiamies tai muu edustaja ei siten vastaa välittömästi päämiehensä menettelystä oikeudenkäynnissä. Jos korvausvelvollisuus perustuu esimerkiksi asiassa tehtyyn perusteettomaan väitteeseen, asianosaisen asiamiehen tai muun edustajan korvausvastuu edellyttää, että myös hän on käsittänyt tai ainakin hänen olisi pitänyt käsittää väitteen perusteettomuuden. Asiamiehen ja avustajan kulukorvausvastuuta on kuitenkin sovellettava tietyllä varovaisuudella, sillä pääsäännön mukaan asiamies ja avustaja on oikeutettu luottamaan päämiehensä tosiasioita ja muita oikeudenkäyntimenettelyyn vaikuttavia kysymyksiä koskeviin ilmoituksiin. Lisäksi kulukorvausvastuu tulee rajoittaa vain sellaisiin tilanteisiin, joissa asiamies tai avustaja on toiminut tietoisesti asianosaiselle kuuluvien oikeudenkäyntivelvollisuuksien vastaisesti taikka joissa näiden velvollisuuksien rikkominen on johtunut huolimattomuudesta. Pykälässä tarkoitetusta menettelystä on kysymys esimerkiksi silloin, kun asiamies aiheuttaa toiselle asianosaiselle tarpeettomia kustannuksia toimimalla päämiehensä toimiohjeiden vastaisesti taikka kun asiamies esittää perusteettomiksi tietämiään väitteitä tai sellaista todistelua, jolla ei voi olla merkitystä asiassa. Pykälässä tarkoitetusta huolimattomuudesta on kysymys, kun asiamies tai avustaja on unohtanut saapua tuomioistuimeen tai noudattaa tuomioistuimen antamia määräyksiä.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (KKO 2005:9 kohta 4 ja siinä mainitut ratkaisut) on katsottu, että asiamiehen vastuuta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n säännöstä tulee soveltaa pidättyvämmin kuin asianosaisen omaa kuluvastuuta koskevaa saman luvun 5 §:ää. Tämä on perustunut siihen lähtökohtaan, että asiamiehen tehtävänä ja velvollisuutena on valvoa ja ajaa päämiehensä etua eikä henkilökohtaisen kuluvastuun pelko saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi päämiehen oikeuksien edistämiselle. Kuluvastuun onkin katsottu voivan syntyä vain, jos asiamiehen oikeudellinen arvio on ollut ilmeisen virheellinen.
Asiassa sovellettavia oikeusohjeita on tarpeellisilta osin selostettu myös jäljempänä hovioikeuden ratkaisun perusteluissa.
Hovioikeus toteaa, että lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella avustajan kuluvastuun määräämisessä on lähtökohtaisesti kysymys poikkeuksellisesta tilanteesta. Kuluvastuun syntymiseksi avustajan menettelyltä edellytetään sen ilmeistä virheellisyyttä. Kyseessä olevassa asiassa VT:n menettelyn tulisi ulkopuolisesti arvioituna perustua ilmeisen virheelliseen avustajan arvioon asiassa esitettyjen väitteiden aiheellisuudesta tai todistelun tarpeellisuudesta. Lisäksi edellytetään, että menettely on ollut tahallista tai huolimatonta ja että menettelystä on aiheutunut tosiasiallisia kuluja vastapuolelle.
Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden pääasiaratkaisusta on tehtävissä johtopäätös siitä, että VT:n päämiehensä puolesta ajamat vaatimukset eivät ole olleet selvästi perusteettomia eivätkä täysin vailla menestymisen mahdollisuuksia. Käräjäoikeus on käyttäen sille kuuluvaa harkintavaltaa hylännyt nämä vaatimukset ja perustellut ratkaisunsa huolellisesti. Asiassa on täten arvioitava, onko käräjäoikeuden tuomion sivulla 16 kuvattu VT:n menettely päämiehensä asiaa ajaessaan ollut sellaista, jonka vuoksi hänelle voidaan määrätä henkilökohtainen kuluvastuu asiassa.
Asiassa on ollut käräjäoikeudessa kyse asianomistajan ajamasta rikosasiasta, jossa esitutkintaa ei ole toimitettu loppuun eikä käytettävissä ole ollut tavanomaista esitutkinta-aineistoa. Lisäksi asiassa on ollut kyse alaikäiseen vastaajaan kohdistuvasta rikosasiasta, minkä vuoksi asia on lähtökohtaisesti tullut käsitellä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 13 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla kiireellisesti. Tämän laatuisessa asiassa tuomioistuimelta voidaan edellyttää tavanomaista aktiivisempaa prosessinjohtoa erityisesti käsittelyn aikataulutuksen suhteen, ja käräjäoikeudella on siten katsottava olleen korostettu vastuu asian käsittelyn joutuisuudesta.
VT:n laatimassa haastehakemuksessa ja sen täydennyksessä esittämät vaatimukset eivät ole olleet siinä määrin epäselviä, että ne olisivat olleet ainakaan yksinomaan syynä 4.3.2025 pääkäsittelypäivän yhteydessä pidetylle valmisteluistunnolle ottaen huomioon käräjäoikeuden asettaman käsittelyaikataulun ja vastaajan kirjallisen vastaukselle asetetun määräpäivän. Myöskään käräjäoikeuden 24.2.2025 päivätyssä kutsussa 4.3.2025 pidettävään pääkäsittelyyn ei mainita valmisteluistuntoa, mistä seikasta on hovioikeuden käsityksen mukaan pääteltävissä, että kutsujen laatimishetkellä haastehakemus ja sen täydennys eivät ole käräjäoikeuden mielestä vaatineet valmisteluistunnon toimittamista. Valmistelun järjestämistä kyseisenlaisessa asiassa ei voida pitää sellaisena poikkeuksellisena menettelynä, jolla olisi mahdollista perustella kuluvastuun määräämistä avustajalle. Valmisteluistunto on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 9 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen pääsääntö asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa. Edellä mainituilla perusteilla pääkäsittelyn jatkumisen toiselle päivälle ei voida katsoa johtuneen ainakaan pelkästään VT:n menettelystä.
VT:n menettelyssä on ollut puutteita, kun todisteluksi on nimetty todisteluksi kelpaamatonta aineistoa, kuten esitutkintakertomuksia ja kuulemistallenteita. Lisäksi VT on nimennyt todistelua lukuisilla erillisillä ilmoituksilla, vaikka se olisi pääosin ollut nimettävissä jo haastehakemuksen yhteydessä. Lisäksi VT:n menettelyssä on ollut puutteita päämiehensä X:n kuulemisen suhteen, kun riittävän aikaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä ei ole tuotu ilmi, että X oleskelee pääsääntöisesti Thaimaassa. VT:n on tullut ymmärtää asian olevan edellä mainitulla tavalla määräajassa käsiteltävä alaikäistä vastaajaa koskeva asia, minkä vuoksi X:n kuulemisen toteuttamisen ongelmallisuus ei ole voinut tulla VT:lle yllätyksenä. Sen sijaan etäkuulemisen tarve ulkomaille vaikuttaa tulleen käräjäoikeudelle yllätyksenä VT:n laiminlyönnin vuoksi.
Käsittelyratkaisujen tekeminen ja muu asianosaisten ohjeistaminen liittyy lähtökohtaisesti käräjäoikeuden tavanomaiseen prosessinjohtoon. X:n kuulemiseen liittyvä kirjelmöinti käräjäoikeudessa on pääosin käyty käräjäoikeuden ja VT:n välillä. Siltä osin kuin käräjäoikeus on lähettänyt kirjelmöinnin tiedoksi vastaajalle, on tälle aiheutunut kuluja avustajan perehtymisestä kirjelmiin. Myös VT:n edellä mainittu menettely todistelun suhteen on ollut omiaan aiheuttamaan kuluja vastaajalle, kun hänen avustajansa on tullut muun muassa perehtyä kaikkeen VT:n nimeämään todisteluun.
Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että VT on todistelua ja X:n kuulemista koskevalla toiminnallaan pitkittänyt käräjäoikeuden oikeudenkäyntiä. VT on velvollisuuden vastaisella menettelyllään huolimattomuuttaan aiheuttanut vastaajalle oikeudenkäyntikuluja.
VT on valituksessaan vaatinut kuluvastuunsa kokonaan poistamista, mutta ei sen alentamista. Hovioikeus toteaa, että tuomioistuin voi päättää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaisesta korvausvelvollisuudesta omasta aloitteestaan (HE 191/1993 vp s. 15). Näin ollen VT:n korvausvastuun määrä on arvioitava ottaen huomioon muutoksenhakua koskeva reformatio in peius -kielto. Hovioikeus katsoo, että *** on aiheutunut ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja toimenpiteistä käräjäoikeudessa yhteensä neljän tunnin verran eli arvonlisäveroineen yhteensä 1.255 euroa. VT on yhdessä päämiehensä Joni X:n kanssa velvoitettava korvaamaamaa ***tuo määrä.
Muutoksenhaun lopputuloksena on myös, että VT:n yhteisvastuullisen korvausvastuun määrän alentuessa edellä mainitusti käräjäoikeuden tuomitsemasta määrästä, X:n yksin vastattavakseen jäävä osuus *** oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa kasvaa päätöslauselmalta ilmenevään määrään.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.
Vielä saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä (KKO 2010:24, kohta 6).
VT häviää muutoksenhaun siltä osin kuin hänet on velvoitettu korvaamaan yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa. VT on voittanut siltä osin kuin käräjäoikeuden tuomitsemaa määrää on alennettu. VT:n vastapuolelta vaatima oikeudenkäyntikulujen korvaus koostuu oikeudenkäyntimaksusta, jonka hän joutuu suorittamaan riippumatta muutoksenhaun lopputuloksesta. Hovioikeus katsoo oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi, että asian näin päättyessä asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin pääsäännön mukaisesti vahinkonaan.
Päätöslauselma
X velvoitetaan suorittamaan *** korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 12.801 euroa, mistä määrästä VT velvoitetaan vastaamaan yhteisvastuullisesti X:n kanssa käräjäoikeuden tuomitseman määrän [2.560,20 euroa] asemesta 1.255 euron määrään saakka, kaikki mainitut määrät käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.
Vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeuden osalta hylätään.