Hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä

Hovioikeus: Asianomistajallekin oli maksettava hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä – käräjäoikeuden olisi pitänyt tutkia vaatimus

Hovioikeus katsoi, että asianomistaja A oli esittänyt hyvitysvaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisestä ajoissa, vaikka pyyntö toimitettiin käräjäoikeudelle vasta päivää ennen tuomion antamista. Käräjäoikeuden olisi tullut ottaa vaatimus tutkittavakseen. Hovioikeus käsitteli asian suoraan. Käräjäoikeuden lähes vuoden mittainen passiivinen jakso johti siihen, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli loukattu, ja valtiolle määrättiin 1 500 euron hyvitys. (Vailla lainvoimaa 9.3.2026)

Uutinen kuuluu aihealueisiinRikos- ja prosessioikeus

9.3.2026 11.01Hovioikeus: Asianomistajallekin oli maksettava hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä – käräjäoikeuden olisi pitänyt tutkia vaatimus

Hovioikeus: Asianomistajallekin oli maksettava hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä – käräjäoikeuden olisi pitänyt tutkia vaatimus

Hovioikeus katsoi, että asianomistaja A oli esittänyt hyvitysvaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisestä ajoissa, vaikka pyyntö toimitettiin käräjäoikeudelle vasta päivää ennen tuomion antamista. Käräjäoikeuden olisi tullut ottaa vaatimus tutkittavakseen. Hovioikeus käsitteli asian suoraan. Käräjäoikeuden lähes vuoden mittainen passiivinen jakso johti siihen, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli loukattu, ja valtiolle määrättiin 1 500 euron hyvitys. (Vailla lainvoimaa 9.3.2026)

Itä-Suomen hovioikeus 5.3.2026
Tuomio 26/100639
Asianumero R 25/275
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 30.09.2025 nro 107203
Asia Oikeudenkäynnin viivästymishyvitys
Valittaja A
Vastapuoli Aluesyyttäjä
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.5.2026.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle oikeudenkäynnin viivästymisestä 3.000 euroa korkoineen.

Vastaaja oli avustajansa avulla vaatinut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Asianomistajan asemassa oleva A oli luullut, että viivästymishyvitys koskee molempia oikeudenkäynnin osapuolia eikä edellytä erillistä pyyntöä. A oli pääkäsittelyn jälkeen ollut sähköpostitse yhteydessä käräjäoikeuteen ja pyytänyt käräjäoikeutta huomioimaan oikeudenkäynnin viivästymisen myös hänen osaltaan. Käräjäoikeus ei ollut ottanut A:n pyyntöä huomioon eikä perustellut tuomiossaan, miksei oikeudenkäynnin viivästymishyvitystä ollut tuomittu myös hänelle.

Käräjäoikeus on vastaajan osalta katsonut oikeudenkäynnin viivästyneen ja hyväksynyt vastaajan vaatimuksen hyvityksestä. On kohtuutonta ja yhdenvertaisuuden vastaista, että hyvitys myönnetään vain vastaajalle, joka oli omalla toiminnallaan osittain viivästyttänyt asian käsittelyä, muttei koko ajan asiallisesti ja yhteistyöhaluisesti toimineelle asianomistajalle. Käräjäoikeuden tuomio on annettu vasta 30.9.2025, vaikka asia oli ollut jo pitkään valmis ratkaistavaksi. Asian käsittely on viivästynyt kahden vuoden ajan ilman hyväksyttävää syytä. A ei ollut millään tavoin omalla toiminnallaan vaikuttanut asian käsittelyn viivästymiseen. Hän oli joutunut odottamaan asian ratkeamista lähes neljä vuotta, mikä oli aiheuttanut hänelle merkittävää henkistä kuormitusta, epävarmuutta ja stressiä. A:lla on oikeus saada korvaus oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Vastaus

Syyttäjällä ei ole ollut lausuttavaa hyvitysvaatimukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu 

Asiassa on kysymys siitä, onko A esittänyt hyvitysvaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Mikäli vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa loukattu, ja mikä on mahdollisen hyvityksen määrä.

Vaatimuksen tutkiminen

Hyvityslain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla.

Käräjäoikeus on 18.9.2025 päättänyt pääkäsittelyn tietomurtoa koskevassa asiassa, jossa A on ollut asianomistajana. A:lla ei ole ollut asiassa lainopillista avustajaa. Pääkäsittelystä laaditun pöytäkirjan mukaan käräjäoikeus on ilmoittanut, että tuomio asiassa annetaan 30.9.2025.

A:n hyvitysvaatimuksen sisältävä sähköposti on saapunut käräjäoikeuteen 29.9.2025 eli päivää ennen ratkaisun antamista. Käräjäoikeus on ilmoittanut Alle, että vaatimus olisi pitänyt esittää pääkäsittelyssä ja että jälkikäteen esitettyä vaatimusta ei huomioida.

Ottaen huomioon, että käräjäoikeuden tuomio on annettu ilmoitetun aikataulun puitteissa sekä ottaen huomioon, että hyvitysvaatimus on esitetty vain päivää ennen tätä ajankohtaa, hovioikeus katsoo, ettei hyvitysvaatimusta ole esitetty hyvityslain 7 §:n 1 momentin tarkoittamin tavoin hyvissä ajoin. Vaatimus on kuitenkin esitetty ennen käräjäoikeuden tuomion antamista. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:78 (kohta 7) katsonut, että hyvitysvaatimus voidaan esittää siihen saakka, kunnes asian käsittely on päättynyt tuomion antamiseen. Kun A on esittänyt hyvistysvaatimuksen käräjäoikeudelle ennen kuin asian käsittely käräjäoikeudessa on päättynyt tuomioon antamiseen, käräjäoikeuden olisi tullut ottaa A:n hyvitysvaatimus tutkittavakseen.

Asian laatuun nähden hovioikeus ottaa asian suoraan käsiteltäväkseen sitä käräjäoikeuteen palauttamatta.

Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi

Hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Saman lain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle.

Saman lain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa rikosasian asianomistajan osalta asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden antaman oikeusohjeen (KKO 2020:2 kohdat 25 ja 26) mukaan hyvityslain 5 §:n 1 momenttia on kuitenkin perusteltua tulkita siten, että asianomistajan osalta oikeudenkäynnin keston on katsottava alkaneen siitä ajankohdasta, jona asianomistaja on esittänyt vaatimuksia esitutkinnassa.

Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa. Pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1.500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt.

Hyvityslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin oikeudenkäynnin kesto. Toiseksi on arvioitava, onko oikeudenkäynnin toteutunut kesto yksittäistapauksessa kohtuullinen. Viime kädessä kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä on ratkaistava eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. Huomioon tulisi ottaa ensinnäkin, kuinka laaja tai muuten vaikea asia on. Mitä vaikeampi asia on kyseessä, sitä pidempää käsittelyaikaa voidaan yleensä pitää kohtuullisena. Merkityksellinen kriteeri on myös se, miten eri osapuolet ovat toimineet asian käsittelyssä ja miten se on vaikuttanut asian viipymiseen. Erityisesti hyvitystä vaatineen asianosaisen, mutta myös hänen vastapuolensa toimilla saattaa olla merkitystä. Keskeinen merkitys on asiaa käsitelleiden esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten sekä tuomioistuinten käsittelytoimilla. Valtion vastuu on kuitenkin objektiivista eikä edellytä, että viranomaiset olisivat menetelleet moitittavasti. Esimerkiksi tuomioistuimen käsittelytoimien osalta tulisi kiinnittää huomiota muun muassa siihen, onko asian käsittelyyn sisältynyt pitkiä passiivisia jaksoja, jolloin asiassa ei ole tapahtunut toimenpiteitä. Koska oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi perustuu ihmisoikeustuomioistuimessa yksittäistapauksittain suoritettavaan arviointiin, kohtuulliselle kestolle ei ole asetettavissa sellaista yleistä rajaa, jota voitaisiin käyttää apuna kansallisessa soveltamisessa. Ihmisoikeustuomioistuin on tosin lausunut joissakin tuomioissaan, että jonkinlaisena tavoitteena tulisi pitää, ettei mikään oikeusaste käsittelisi asiaa vuotta kauemmin. Käytännössä viivästymisestä saattaa olla kysymys silloin, kun suhteellisen tavanomaisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan noin viisi vuotta tai enemmän. (HE 233/2008 vp s. 23 ja 24)

Oikeuskirjallisuudessa ohjenuorana on tavanomaisten asioiden osalta pidetty niin sanottua kolmen vuoden sääntöä (Ervo: Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus – Käsikirja lainkäyttäjille, 2008, s. 113).

Esitutkintapöytäkirjan mukaan A on tehnyt rikosilmoituksen 7.12.2021, ja hän on esitutkinnassa esittänyt vaatimuksensa 19.1.2022. Vastaajaa on kuultu ensimmäisen kerran tammikuussa 2022. Esitutkintapöytäkirja on päivätty 29.3.2022 ja asia on siirtynyt syyteharkintaan. Esitutkinta on siten kestänyt vain muutaman kuukauden ajan. Hovioikeus katsoo, ettei asian käsittely ole esitutkinnan osalta viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla.

Syyttäjä on 24.8.2022 tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. A on 15.9.2022 kannellut syyttäjän päätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Syyttäjä on 11.8.2023 peruuttanut syyttämättäjättämispäätöksensä ja pyytänyt poliisia kuulemaan vastaajan uudelleen esitutkinnassa. Syyte on nostettu marraskuussa 2023. Asian käsittely syyttäjällä on siten kestänyt kaikkiaan noin 1 vuoden 8 kuukauden ajan, mikä on varsin pitkä aika asian laatu ja laajuus huomioon ottaen. Tehdyt käsittelytoimet huomioon ottaen hovioikeus kuitenkin katsoo, että oikeudenkäynti ei ole viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla.

Asian käsittelyä käräjäoikeudessa on viivästyttänyt se, ettei vastaajaa ole tavoitettu eikä häntä ole saatu haastettua vastaamaan kirjallisesti haastehakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Käräjäoikeus on ensimmäisen kerran yrittänyt käsitellä asiaa pääkäsittelyssä 14.8.2024. Pääkäsittely on kuitenkin jouduttu peruuttamaan, koska tietosuojavaltuutetun lausuntoa ei ollut hankittu. Tietosuojavaltuutettu on 19.8.2024 antanut lausuntonsa, joka on lausunnon merkintöjen mukaan toimitettu syyttäjälle. Käräjäoikeuden tuomion mukaan tietosuojavaltuutetun lausunto on toimitettu käräjäoikeuteen vasta 4.8.2025. Käräjäoikeuden pääkäsittely on sen jälkeen toimitettu 18.9.2025 ja tuomio annettu 30.9.2025. Asian käsittely käräjäoikeudessa on siten kestänyt vajaat kaksi vuotta. Asian käsittely on käräjäoikeudessa ollut tosiasiallisesti keskeytyneenä noin vuoden ajan, mikä on aiheutunut siitä, että tietosuojavaltuutetun lausunto on toimitettu käräjäoikeuteen vasta vajaan vuoden kuluttua sen valmistumisesta. Hovioikeus katsoo, että tätä noin vuoden aikaa voidaan pitää sellaisena viranomaisista johtuvana passiivisena jaksona, jolle ei ole ollut hyväksyttävää syytä.

Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on alkanut 19.1.2022, jolloin A on esittänyt vaatimuksensa esitutkinnassa. Asian käsittelyn kokonaiskesto on siten asian viivästymisen arvioinnin kannalta noin 3 vuotta 8 kuukautta. Asiassa ei ole ollut kysymys lajissaan ja laajuudessaan tavanomaista vaativammasta rikosasiasta. Alle asialla on kuitenkin ollut erityistä merkitystä, koska hän on ollut asianomistajana tietomurtoa ynnä muuta koskevassa rikosasiassa, jossa vastaajana on ollut hänen entinen puolisonsa ja asian viivästymisen voidaan katsoa aiheuttaneen hänelle huolta ja epävarmuutta. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut asian käsittelyn viivästymisen. Hovioikeus katsoo asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että oikeudenkäynti on viivästynyt siten, että se on loukannut A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että oikeudenkäynti on viivästynyt viranomaisten vastuulla olevista syistä käräjäoikeudessa noin vuodella. Alle maksettavan hyvityksen määrä on näin ollen 1.500 euroa. Maksettavaksi määrätylle hyvitykselle ei ole säädetty maksettavaksi viivästyskorkoa (HE 233/2008 vp s. 29 ja KKO 2021:14 kohta 34). A:n korkovaatimus on siten hylättävä.

Tuomiolauselma

Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan Alle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1.500 euroa.

A:n vaatimus viivästyskoron maksamisesta hyvitykselle hylätään.

Muita artikkeleita

Takaisinsaantihakemus tulee tutkia

Hovioikeus palautti käräjäoikeuden päätöksen: Takaisinsaantihakemus tulee tutkia Hovioikeus katsoi muun muassa, että hakija oli maininnut oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla hakemuksessaan sellaisen syyn tuomion

Lue lisää »
08.06.2026
050 514 4881 jukka.narinen@lakitoimisto.net Lomake