Hovioikeus otti viran puolesta tutkittavakseen, muodostiko käräjäoikeuden ratkaisu sellaisen menettelyvirheen, että asia tulisi palauttaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Rovaniemen hovioikeus 21.8.2026
Päätös S 21/2025/50
Ratkaisunumero 1059 6942
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Oulun käräjäoikeus 29.11.2024 nro 1022 2996
Asia Muu velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja C
Vastapuoli X Oy
Valitus
C on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään. Lisäksi hän on vaatinut, että X Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 6 449,45 eurolla ja hovioikeudessa 3 123,14 eurolla viivästyskorkoineen.
C on lausunut, että sopimusehtojen kohtuuttomuudessa ei ollut ollut kysymys sellaisesta virheestä, jota reklamaatiovelvollisuudelta edellytetään, eikä kuluttajansuojalaki sisältänyt säännöstä reklamaation tekemisestä. Myöskään osapuolten välinen sopimus ei ollut sisältänyt reklamaatiovelvollisuutta koskevaa ehtoa. Hänellä ei siten kuluttajan asemassa ollut ollut asiassa reklamaatiovelvollisuutta.
Lisäksi C on lausunut, että kohtuuttomat kuluttajaluottosopimuksen ehdot olivat oikeusjärjestyksen vastaisia eivätkä siten saaneet oikeussuojaa.
Vastaus
X Oy (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että valitus hylätään ja että C velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 9 464,34 eurolla viivästyskorkoineen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Yhtiö on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. C:n esittämä väite sopimusehtojen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuudesta tuli jättää hovioikeudessa tutkimatta uutena seikkana.
Hovioikeuden ratkaisu
Kysymyksenasettelu
Hovioikeus on ottanut viran puolesta tutkittavakseen, muodostaako käräjäoikeuden ratkaisu sellaisen menettelyvirheen, että asia tulisi palauttaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Mikäli asiassa ei katsota tapahtuneen sellaista menettelyvirhettä, joka johtaisi asian palauttamiseen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, asiassa on valituksen perusteella kysymys siitä, onko C vedonnut luottoehtojen kohtuuttomuuteen kohtuullisessa ajassa.
Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa riita-asiassa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei pykälän 2 momentin mukaan saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen vaikuttavat kuitenkin Euroopan unionin kuluttajasuojalainsäädäntö ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jotka ovat tuomioistuimia velvoittavaa oikeutta. Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (jäljempänä sopimusehtodirektiivi) koskee sellaisia elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisiä sopimusehtoja, joista ei ole erikseen neuvoteltu.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:60 todennut, että tuomioistuimen tulee omasta aloitteestaan tarkastaa, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys edellä mainitun sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimusehdosta. Jos näin on, tuomioistuimen on arvioitava ehdon kohtuuttomuutta viran puolesta.
Tutkimisvelvollisuus ei riipu siitä, onko vastaaja vedonnut asemaansa kuluttajana tai sopimusehdon kohtuuttomuuteen. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuutta ei voida toisaalta ilman lainsäädännöllistä tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvaa tukea laajentaa tulkintateitse koskemaan kaikkia kuluttajasopimusten ehtoja. Direktiivissä edellytetyn kohtuuttomuusarvioinnin ulkopuolelle jäävät erikseen sovitut sopimusehdot samoin kuin 4 artiklan 2 kohdan mukaan sellaiset sopimuksen pääkohteen määrittelyä ja hintaa koskevat ehdot, jotka on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.
Nyt kysymyksessä olevassa asiassa käräjäoikeus ei ole omasta aloitteestaan ottanut tutkittavakseen, onko käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimusehdosta. Asian kuuluminen sopimusehtodirektiivien soveltamisalaan on arvioitava viran puolesta. Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden olisi siten tullut omasta aloitteestaan tarkastaa, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimusehdosta. Mikäli sopimusehtodirektiivi tulee asiassa sovellettavaksi, tulee sen vaikutus ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko sopimusehdon kohtuuttomuuteen vedottu kohtuullisessa ajassa.
Asian palauttaminen käräjäoikeuteen
Hovioikeudessa vireillä olevan asian käräjäoikeuteen palauttamisen edellytyksistä ei ole laissa säännöksiä. Palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Palauttamista koskevassa arvioinnissa jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla voi olla tilanteen mukaan merkitystä. (KKO 2012:80 kohta 6)
Oikeusaste- eli instanssijärjestyksen periaatteesta seuraa, ettei hovioikeus voi pääsääntöisesti muutoksenhakuasteena itse ratkaista asiaa, jota ei ole asianmukaisesti tutkittu ensimmäisessä asteessa. Tällaisessa tapauksessa sen on palautettava asia käräjäoikeuteen. Lausumatta jääneet tai uudet vaatimukset edellyttävät usein palauttamista, jotta niistä saataisiin ensimmäisen asteen ratkaisu. (Antti Jokela: Hovioikeusmenettely, Verkkokirjahylly Alma Talent, s. 587–590).
Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisu muodostaa sellaisen menettelyvirheen, että asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa asia tulisi merkityksellisiltä osin arvioitavaksi ensimmäistä kertaa vasta hovioikeudessa, mikä menettely rikkoisi oikeusastejärjestystä ja vaarantaisi osapuolten oikeuden asianmukaiseen muutoksenhakuun.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan, jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä.
Hovioikeuden ratkaisu
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.
Asia palautetaan Oulun käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväksi tämän hovioikeuden ratkaisun saatua lainvoiman tai asianosaisten suostumuksella sitä aiemmin.
Käräjäoikeuden on asiaa käsitellessään lausuttava myös oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa.