Hovioikeus vainoamisesta: Sakko vai ehdollinen vankeusrangaistus
Arvioitaessa teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta, sen vaikuttimia ja syyllisyyttä kokonaisuutena käräjäoikeuden tuomitsema sakkorangaistus oli oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta vainoamisesta. Rangaistuksen koventamiselle ei siten ollut perustetta.
Turun hovioikeus 25.8.2026
Tuomio R 18/2025/1312
Ratkaisunumero 1052 7193
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Pirkanmaan käräjäoikeus 2.9.2025 nro 1034 9856
Asia Vainoaminen
Valittaja Aluesyyttäjä
Vastapuoli A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 26.10.2026.
Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että rangaistus kovennetaan ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi.
Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että sakko on liian lievä rangaistuslaji. Ottaen huomioon osatekojen monimuotoisuus, yhteinen motivaatiotausta, teon kesto ja intensiivisyys sekä yhteydenottojen jatkuminen kielloista ja viestintävälineiden estoista huolimatta teko ei ole sovitettavissa sakoilla. Sillä, että yhteydenotot eivät ole sisältäneet uhkaamista tai solvaamista, ei ole rangaistuslajin valinnassa yksin ratkaisevaa merkitystä.
Vastaus
A on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteinaan A on lausunut, että hänen menettelynsä oli johtunut hänen rakastumisestaan B:hen. A ei ole haukkunut, solvannut tai uhkaillut B:tä. Hän oli halunnut huolehtia B:n hyvinvoinnista. Parisuhteen loppuminen oli heikentänyt hänen psyykkistä vointiaan.
A on hovioikeudelle 7.4.2026 toimittamassaan kirjelmässä lisäksi pyytänyt, että Varsinais-Suomen käräjäoikeuden hänelle 27.2.2026 tuomitsema viiden vuoden yhteinen vankeusrangaistus otetaan huomioon nyt käsiteltävänä olevasta teosta rangaistusta määrättäessä.
Syyttäjän lausuma
Syyttäjälle on varattu tilaisuus lausua Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 27.2.2026 antaman tuomion nro 1045 3141 vaikutuksesta tämän asian seuraamukseen. Syyttäjä on 11.5.2026 lausunut, ettei kyseisellä ratkaisulla ole vaikutusta tässä asiassa määrättäville seuraamuksille.
Todistelu hovioikeudessa
Hovioikeudessa on esitetty uutena kirjallisena todisteena OmaKanta-tulosteet käynneistä 15.4, 22.4. ja 6.5.2024.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Rangaistuksen määräämistä koskevat oikeusohjeet
Käräjäoikeuden tuomiossa selostetun rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatetta koskevan 4 §:n ohella rangaistusta määrättäessä on otettava rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys.
Rangaistuslajin valinnassa on noudatettava rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavien perusteiden ohella, mitä luvun 9–12 §:ssä säädetään. Rikoslaki ei sisällä nimenomaisia säännöksiä lajinvalinnasta sakon ja vankeusrangaistuksen välillä. Lajinvalinnassa on siten rikoslain 6 luvun 3 §:n nojalla noudatettava rikoslain yleisiä mittaamisperusteita. Lain esitöiden mukaan tämä koskee sekä moitittavuusarvioinnissa vaikuttavia perusteita että moitearvosteluun kuulumattomia kohtuus- ja tarkoituksenmukaisuusperusteita (HE 44/2002 vp s. 190 ja 202).
Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tapausta muihin samankaltaisiin tekoihin (KKO 2023:30, kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut). Oikeuskäytännön yhtenäisyyden taustalla oleva yhdenvertaisuusperiaate koskee myös rangaistuslajin valintaa ja on oikeudellisesti sitova. Toisaalta on selvää, että rangaistuslajin valinta tehdään kussakin yksittäistapauksessa tekoon ja tekijään liittyvien rikoslain 6 luvun säännösten nojalla huomioon otettavien seikkojen pohjalta. (KKO 2018:92, kohta 17).
Vainoamisrikoksessa suojan kohteena ovat sekä yksityiselämä että henkilökohtainen turvallisuuden tunne, joka ilmenee jo vainoamisen seuraustunnusmerkkeinä mainituista pelosta ja ahdistuksesta (KKO 2021:7, kohta 18). Määrättäessä rangaistusta on kiinnitettävä huomiota rangaistussäännöksen tavoitteisiin ja suojattujen oikeushyvien loukkauksien vakavuuteen.
Tekojen toistuminen ja jatkuvuus lisäävät vainoamista koskevan menettelyn haitallisuutta ja vakavuutta siitäkin huolimatta, että tekokokonaisuuteen kuuluvat osateot eivät yksittäiseksi jäädessään yleensä olisi ahdistavia tai häiritseviä (ks. KKO 2022:8, kohta 28).
Ratkaisussa KKO 2023:30 korkein oikeus katsoi, että vastaajan syyksi luetuista kahdesta vainoamisesta ja laittomasta uhkauksesta tuomittu viiden kuukauden vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdollisena. Vastaaja oli ensinnäkin kahden kuukauden aikana toistuvasti soittanut ja lähettänyt tekstiviestejä entiselle seurustelukumppanilleen sekä useasti seurannut tätä autollaan. Toiseksi vastaaja oli uhannut erästä toista seurustelukumppaniaan teräaseella sanoen ”mitä jos mä tapan sut tähän” ja laittaen veitsenterän tämän vatsaa vasten. Kolmannessa syyksiluetussa teossa vastaaja oli tämän toisen seurustelusuhteen päättymisen jälkeen noin kahden kuukauden aikana lähettänyt entiselle seurustelukumppanilleen useita viestejä, seurannut tätä autollaan ja yrittänyt tavata sekä keskustella tämän kanssa.
Ratkaisussaan KKO 2022:8 (kohdat 35 ja 37) korkein oikeus on ottanut kantaa vainoamisesta tuomittavan rangaistuksen lajinvalintaan. Kyseisessä tapauksessa vastaaja oli noin puolentoista vuoden ajan julkaissut Facebookin julkisilla sivuilla ja Twitterissä suuren määrän asianomistajana olevaa toimittajaa pilkkaavia ja halventavia viestejä, ja samaan aikaan lähettänyt asianomistajalle lukuisia tapaamisehdotuksia sisältäneitä yksityisviestejä. Teolla oli toistuvasti ja pitkän aikaa häiritty asianomistajan elämää ja työtä toimittajana. Rikosta on pidetty vahingollisena ja vaikuttimiltaan moitittavana ja teosta ilmenevää vastaajan syyllisyyttä tavanomaista suurempana. Sakkorangaistusta ei voitu pitää riittävänä seuraamuksena. Vastaaja tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Rangaistuksen määrääminen tässä asiassa
Vainoaminen on käsillä olevassa tapauksessa toteutettu 3,5 kuukauden aikana lähettämällä asianomistajalle vastoin tämän tahtoa viestejä ja kirjeitä, toimittamalla tälle lahjoja, soittamalla asianomistajalle ainakin sata puhelua, soittamalla tämän työpaikalle sekä käymällä muutaman otteeseen tämän asunnolla muun ohella jättämässä tälle tavaroita, koputtamassa ovea ja huutamassa postiluukun kautta. Osa teoista oli toteutettu välikäsiä käyttämällä.
Asiassa ei ole pääteltävissä, että yhteydenotot olisivat sisältäneet varsinaisesti vihamielisiä tai uhkaavia piirteitä. A:n B:lle osoittamat viestit ovat sisällöltään ja sävyltään osoittaneet pikemminkin kiintymystä tai pahoillaan olemista. A:n menettely on sen toistuvuuden vuoksi kuitenkin ollut omiaan aiheuttamaan ja aiheuttanutkin ahdistusta B:lle. Oikeudettomien yhteydenottojen lukuisuus ja eri tekotavat, välikäsien käyttö, yhteydenotto työpaikalle ja asianomistajan asunnolla käynnit korostavat yksityiselämän suojan loukkauksen laajuutta. Toisaalta menettelyä ei voida pitää erityisen pitkäkestoisena, eikä sen voida katsoa jatkuneen yhtä intensiivisinä koko tekoaikaa. Myös sille, että yksittäisinä tekoina arvioituna A:n yhteydenottoja ei voida pitää erityisen häiritsevinä, on annettava merkitystä teon moitittavuutta arvioitaessa.
Lisäksi A:n menettelyn moitittavuutta vähentää vähäisessä määrin ihmissuhteeseen liittyvä taustamotiivi. Menettelyyn ei muutoinkaan liity tekijänsä syyllisyyttä korostavia seikkoja.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen A:n menettelyä ei voida pitää osatekojen lukuisuudesta huolimatta vahingollisuudeltaan tai vaikuttimiltaan yhtä moitittavana kuin ratkaisussa KKO 2023:30 tarkoitettuja tekoja tai ratkaisussa KKO 2022:8 tarkoitettua tekoa.
Arvioitaessa teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta, sen vaikuttimia ja syyllisyyttä kokonaisuutena käräjäoikeuden tuomitsema sakkorangaistus [80 päiväsakkoa á 6,00 euroa = 480,00 euroa] on oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta vainoamisesta. Rangaistuksen koventamiselle ei siten ole perustetta.
Rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltaminen
Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta
Tuomioistuimen on kohtuullistettava uutta rangaistusta yleensä aina, jos aikaisemman ja uuden rangaistuksen kokonaisuus ilman kohtuullistamista olisi ankarampi kuin jos rikoksista olisi tuomittu rangaistus samalla kertaa (KKO 2009:77, kohta 8).
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:72 (kohta 12) katsonut, että rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin säännöksen tarkoitus, rikosten ilmituloon ja oikeuskäsittelyn ajankohtaan liittyvien sattumanvaraisten seikkojen vaikutuksen estäminen sekä yhdenvertainen kohtelu edellyttävät, että muutoksenhaussa voidaan ottaa huomioon kaikki sellaiset rangaistukset, jotka on tuomittu teoista, jotka olisi voitu käsitellä samalla kertaa riippumatta siitä, onko tuomio annettu ennen valituksen kohteena olevaa tuomiota vai sen jälkeen.
Aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan lainkohdan mukaan ottaa tässä tarkoituksessa huomioon myös silloin, kun vastaajalle olisi tuomittava sakkorangaistus teosta, joka oli tehty ennen kuin hänet oli tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus on perusteltua ottaa huomioon ennen sen tuomitsemista tehdystä, uudessa oikeudenkäynnissä käsiteltävästä sakkorikoksesta tuomittaessa silloin, kun uuden rikoksen syyksilukeminen ei olisi vaikuttanut rangaistukseen, jos kaikista rikoksista olisi tuomittu yhteinen vankeusrangaistus samalla kertaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Aikaisempi vankeusrangaistus on siten yleensä katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta sakkorikoksesta, jos vankeusrangaistuksen kohtuullistamisvaikutus on huomattava tai uuden rikoksen rangaistusarvo on vähäinen. (KKO 2020:90, kohdat 16 ja 17)
A:n syyksi on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 27.2.2026 luettu seitsemän törkeää huumausainerikosta, jotka olisi tekoaikojensa perusteella voitu käsitellä yhdessä nyt käsiteltävänä olevan rikoksen kanssa. Yhteiseksi rangaistukseksi kyseisistä teoista on mitattu 5 vuoden vankeusrangaistus. Tuomittu ehdoton vankeusrangaistus on toisaalta jo otettu huomioon Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiossa 2.3.2026 luettaessa syyksi 10.1.2024 tehty väärennys ja 10.10.2023 tehty petoksen yritys, jolloin on katsottu, että aiempi vankeusrangaistus on riittävä seuraamus myös näistä rikoksista. Ottaen huomioon edellä mainitun vankeusrangaistuksen ankaruus ja se, että nyt kysymyksessä oleva rikos olisi yksinään sakolla sovitettavissa, on 27.2.2026 tuomittu vankeusrangaistus riittävä seuraamus myös nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta.
Rikosuhrimaksu
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2021:71 ilmenevän oikeusohjeen mukaan rikosuhrimaksu tulee jättää määräämättä rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisessa tilanteessa, jossa aikaisempi rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös tuomittavana olevasta rikoksesta. A on näin ollen vapautettava velvollisuudesta suorittaa rikosuhrimaksu.