B:n valituksen osalta asiassa oli kysymys siitä, oliko hän tahallaan taivuttanut C:n antamaan asiassa tuomiossa kuvatun totuudenvastaisen kertomuksen ja siten menettelyllään syyllistynyt yllytykseen perättömään lausumaan tuomioistuimessa. (Vailla lainvoimaa
Itä-Suomen hovioikeus 26.8.2026
Tuomio R 17/2025/1083
Ratkaisunumero 1047 4338
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 10.10.2025 nro 1024 8704
Asia Perätön lausuma tuomioistuimessa, yllytys
Valittaja B
Vastapuoli Aluesyyttäjä
Valitus
B on vaatinut, että syyte hylätään. Toissijaisesti B on vaatinut, että aikaisemmat ehdottomat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta tai että rangaistusta ainakin alennetaan.
B ei ole tahallaan taivuttanut C:n antamaan todistajana väärän tiedon. B on tavannut C:n yhden kerran vankilalla kahden kesken. Intressi siihen, että C antaa asiassa sellaisen kertomuksen kuin hän on antanut on B:llä. Tästä ei voi kuitenkaan yksistään päätellä, että B olisi ollut asiassa aloitteellinen.
B:lle tuomittu rangaistus on joka tapauksessa liian ankara. Hänen syyllisyytensä aste ei ole suurempi kuin C:n. Käräjäoikeuden olisi lisäksi tullut huomioida B:lle aikaisemmin annetut tuomiot ja katsoa niistä annetut rangaistukset riittäväksi seuraamukseksi.
Vastaus
Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimuksia.
Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. B ja C ovat tavanneet vankilassa 25.12.2022. B ei ole esitutkinnassa ilmoittanut olleensa C:n seurassa rikoksen tekoaikana. C:llä ei ole ollut mitään omaehtoista syytä antaa perätöntä lausumaa. B:llä on ollut vahva motiivi taivuttaa C antamaan mainittu lausuma. Tapaamisen ajankohta vankilassa sopii tulevasta asian pääkäsittelystä keskustelemiseen ja lausumasta sopimiseen. Lähtökohtaisesti B:n teko edellyttää samanpituista rangaistusta kuin lausuman antajalle C:lle on tuomittu.
Pääkäsittely ja todistelu
Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 6.8.2026. Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa B:tä ja todistajana C:tä.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Käräjäoikeus on kysymyksessä olevassa ratkaisussaan katsonut C:n syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa 13.1.2023 ja 27.9.2023. Syytteen teonkuvauksen mukaan C on 13.1.2023 todistajana käräjäoikeudessa käsiteltäessä törkeää ryöstöä ynnä muuta koskevaa rikosasiaa kertonut perättömästi B:n olleen Siilinjärvellä seurassaan 15.8.2022 illan – 16.8.2022 aamun välisen ajan, jolloin B ei olisi voinut syyllistyä väitettyyn tekoon. C on edelleen 27.9.2023 todistajana hovioikeudessa käsiteltäessä samaa asiaa toistanut edellä mainitun väärän tiedon. Tämä hovioikeus ei ole 11.2.2026 antamallaan päätöksellä myöntänyt C:lle jatkokäsittelylupaa hänen valitettuaan käräjäoikeuden ratkaisusta. Hovioikeuden ratkaisu on tältä osin lainvoimainen. B:n valituksen osalta asiassa on kysymys siitä, onko hän tahallaan taivuttanut C:n antamaan asiassa edellä kuvatun totuudenvastaisen kertomuksen ja siten menettelyllään syyllistynyt yllytykseen perättömään lausumaan tuomioistuimessa. Mikäli syytettä ei hylätä asiassa on kysymys B:lle tuomittavasta rangaistuksesta.
Syyksilukeminen
Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaan se, joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.
Yllytysvastuun perusedellytyksenä on, että yllyttäjän toiminta saa tekijässä aikaan tekopäätöksen. Periaatteessa millainen tahansa menettely kelpaa yllytykseksi, kunhan se saa tekijässä aikaan rikoksentekopäätöksen. Tyypillisiä taivuttamistapoja ovat käskeminen ja palkkaaminen. Päätekijä ja yllyttäjä ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jossa yllyttäjän toiminta – informaation välittäminen – vaikuttaa riittävästi päätöksentekoon (Tapani ym.: Rikosoikeuden yleinen osa, Vastuuoppi, 2019, s. 525-528)
Asiassa on riidatonta, että B ja C ovat tavanneet toisensa vankilalla 25.12.2022. Syyte törkeää ryöstöä ynnä muuta koskevassa asiassa oli nostettu B:tä vastaan neljä päivää tätä aikaisemmin. B on myös myöntänyt, että lähtökohtaisesti hänellä on ollut intressi siihen, että C antaa oikeudessa sellaisen kertomuksen kuin tämä on antanut.
B on hovioikeudessa kertonut, että aloite tapaamiseen vankilalla C:n kanssa tuli C:ltä. Tapaamisella C oli sanonut, että ”etkös sinä ollut minun luona 15.-16.8.2022”. B ei ollut taivuttanut C:tä kertomaan mainitulla tavalla, vaan C itse halusi noin kertoa. C oli tuolloin ihastunut B:hen, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Hän ei ollut ollut yhteydessä C:hen ennen 25.12.2022 yhteydenpitorajoitusten takia. B itse ei ollut halunnut kertoa olemisestaan C:n seurassa, koska hän seurusteli tuohon aikaan toisen naisen kanssa.
C on hovioikeudessa kertonut, että hän oli halunnut tavata B:n vankilalla, koska he olivat ystäviä. B ei ollut pyytänyt häntä kertomaan oikeudessa tietyllä tavalla. C oli itse päättänyt kertoa kuten oli sitten oikeudessa kertonut. C oli kertonut B:n avustajalle asianajaja O:lle puhelimessa, että hän voi todistaa asiassa. C ei muistanut, miksi hän ei ollut kertonut poliisille jo aiemmin siitä, että B oli ollut hänen seurassaan 15.-16.8.2022.
Asiassa edellä riidattomiksi todetut seikat ja se, että C oli vasta vankilatapaamisen jälkeen ilmoittanut olevansa halukas todistamaan siitä, että B oli ollut hänen seurassaan 15.-16.8.2022 välisenä aikana viittaavat siihen, että B olisi taivuttanut C:n kertomaan mainitulla tavalla. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty suoranaista näyttöä siitä, että B olisi taivuttanut C:n tiettyyn kertomukseen. On olemassa mahdollisuus, että C on oma-aloitteisesti halunnut antaa oikeudessa sellaisen kertomuksen, kuin hän on antanut. Epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava vastaajan eduksi. Näin ollen syyte on hylättävä ja B vapautettava hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
– – –
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Harri Hyvärinen
Hovioikeudenneuvos Johanna Kantanen
Hovioikeudenneuvos Juha Palkamo
Äänestys
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Asiassa on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin ollut riidatonta, että B ja C ovat kerran tavanneet vankilassa, ja että B:llä on ollut motiivi C:n yllyttämiseen totuutta vastaamattoman kertomuksen antamiseen. B on hovioikeudessa kertonut, että aloite tapaamiseen on tullut Cseltä yhteydenpitorajoitusten päättymisen jälkeen. C ei sen sijaan ole muistanut, kenen aloitteesta tapaaminen oli ollut tai miten tapaamisajankohta oli valikoitunut. Katson B:n ja C:n kertomusten vahvasti viittaavan siihen, että aloite tapaamiseen on nimenomaan tullut B:ltä.
B:n ja C:n vankilassa käymien keskustelujen tarkasta sisällöstä ei ole käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa esitetty selvitystä. B on kuitenkin hovioikeudessa kertonut C:n vankilassa sanoneen hänelle, että B olisi epäillyn rikoksen tekoaikaan ollut hänen luonaan. C:n kertomuksesta hovioikeudessa ei sen sijaan ei ole ilmennyt vastaavaa seikkaa. Sitä, että B on tapaamisen aikana yllyttänyt C:tä todistamaan asiassa haluamallaan tavalla, tukee se, että C on hovioikeudessa riidattomaksi todetuin tavoin kertonut B:n olemisesta hänen seurassaan tapahtuma-aikaan vasta vankilassa käydyn keskustelun jälkeen muuttaen näin aiemmin antamaansa kertomusta ja se, että C on ollut hyvin epävarma vastauksissaan kaikilta muilta osin kuin kysyttäessä siitä, onko hän itse halunnut tulla todistamaan asiasta. Myöskään B ei ole esitutkinnassa kertonut olleensa rikoksentekohetkellä C:n seurassa tämän luona.
B:n esittämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaan hän ei ollut yllyttänyt C:tä kertomaan B:n olleen hänen seurassaan rikoksentekohetkellä vaan C oli itse näin halunnut kertoa, koska oli B:n käsityksen mukaan ollut tähän ihastunut. Asiassa esitettyyn syytettä tukevaan aihetodisteluun nähden pidän B:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua siinä määrin epätodennäköisenä, että sen olemassaolon voi riittävällä varmuudella poissulkea riippumatta siitä, ettei asiassa ole esitetty suoranaista näyttöä vankilatapaamisella tapahtuneesta taivuttelusta. Katson, ettei B:n syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä ottaen erityisesti huomioon tapaamisajankohta, epäillyistä rikoksista odotettavissa ollut rangaistus, B:n ja C:n kertomusten muuttuminen sekä C:n kertomuksen epäluotettavuus.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hyväksyn käräjäoikeuden ratkaisun syyksilukemisen osalta. Toisin kuin enemmistö katson, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ole.