Hovioikeus katsoi, että törkeästä kavalluksesta annettu lainvoimainen tuomio osoitti avustajan sopimattomuuden tehtävään eikä jättänyt harkintavaltaa luvan peruuttamisessa. Päätöksen ei katsottu rikkovan ne bis in idem -kieltoa eikä olevan suhteellisuusperiaatteen vastainen. 

Helsingin hovioikeus 12.6.2026
Päätös H 16/2026/324
Ratkaisunumero 1055 6101
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Oikeudenkäyntiavustajalautakunta 24.11.2025 nro 25/362
Asia Luvan peruuttaminen toimia oikeudenkäyntiavustajana ja -asiamiehenä
Valittaja Valittaja
Kuultava Valtioneuvoston oikeuskansleri
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 11.8.2026.

Valitus 

Valittaja on vaatinut, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös kumotaan. Perusteita peruuttaa Valittajalle myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana ei ollut. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös rikkoi olennaisesti kaksoisrangaistavuuden (ne bis in idem) kieltoa ja oli muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Päätös merkitsi seuraamusten kumuloitumista ja rikkoi asiakkaiden oikeutta valita oikeudenkäyntiavustajansa. Asiamiehen vaihtamisesta aiheutuisi Valittajan päämiehille vaivaa ja kustannuksia, mikä ilmeni valitukseen liitetyistä lausumista.

Päätös oli myös ristiriidassa aiemman valvontalautakunnan päätöksen kanssa. Päätöksen perusteena olleista tapahtumista oli kulunut pitkä aika, mikä tuli ottaa huomioon perusteena olla peruuttamatta lupaa. Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 2 §:n 3 momentin rehellisyysmääritelmä oli lain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ei ollut ottanut huomioon Valittajan todellista toimintaa testamentin toimeenpanijana. Testamentin toimeenpanotoimet ja tilitys olivat tulleet jäämistöoikeudellisesti laillisesti hyväksytyiksi. 

Luvan peruuttaminen ei ollut oikeasuhtainen seuraamus ja se rajoitti olennaisesti Valittajan oikeutta harjoittaa elinkeinoa.

Lausuma

Valtioneuvoston oikeuskansleri ei ole antanut asiassa lausumaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Suullisen käsittelyn tarpeellisuus

Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on toimittanut asiassa 19.11.2025 suullisen käsittelyn, jossa Valittaja on ratkaisuun kirjatun mukaan uudistanut aikaisemmin kirjallisesti esittämänsä.

Asiassa on kysymys keskeisesti siitä, mikä merkitys on annettava lainvoimaisesti ratkaistulle rikostuomiolle luvan peruuttamista arvioitaessa. Seuraamusarvion perusteena olevat tosiseikat eivät näin ollen edellytä henkilötodistelun vastaanottamista hovioikeudessa. Jäljempänä todetun mukaisesti tapaukseen soveltuva säännös luvan saaneelta oikeudenkäyntiavustajalta edellytettävästä rehellisyydestä on myös selkeä ja ehdoton. Sanotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa on ilmeisen tarpeetonta.

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Asiaan soveltuvat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö ilmenevät oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksen sivuilta 6–7. Ne bis in idem -kieltoa koskevaa oikeuskäytäntöä on selostettu sivuilla 8–10.

Hovioikeuden arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, että luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 20 §:ssä oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle ei ole jätetty harkintavaltaa tilanteessa, jossa 2 §:ssä säädetyt edellytykset eivät enää täyty, vaan lupa on tällaisessa tilanteessa peruutettava. Valittaja on tuomittu törkeästä kavalluksesta, joten lain 2 §:n 3 momenttiin perustuva rehellisyysvaatimus ei täyty. Säännöksessä edellytetyt määräajat lasketaan tarkasteluhetkestä taaksepäin siihen hetkeen, kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi (HE 318/2010 vp s.28). Valittajan syyksi luettua törkeää kavallusta koskeva rikostuomio on tullut lainvoimaiseksi 13.6.2025. Valittaja on siten lainvoiman saaneella tuomiolla viiden viimeisen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen rikoksesta. Kysymys on myös rikoksesta, jossa on menetelty epärehellisesti ja joka oikeudenkäyntiavustajalautakunnan toteamin tavoin osoittaa henkilön sopimattomuutta toimimaan oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on näin ollen menetellyt lain mukaisesti katsoessaan, ettei Valittaja hänen syykseen lainvoimaisesti luetun rikoksen vakavuus ja luonne huomioon ottaen täytä luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua ja 3 momentin mukaista kelpoisuusedellytystä, ja peruuttaessaan sen vuoksi Valittajan luvan toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana.

Luvan peruuttamista ei ole pidettävä myöskään perustuslaissa tai Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa turvattujen perus- ja ihmisoikeuksien eikä suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Ratkaisussa mainituista oikeuslähteistä ilmenevät oikeusohjeet huomioon ottaen päätös ei myöskään ole ollut vastoin ne bis in idem -kieltoa. Muutkaan valituksessa esiintuodut seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Päätöslauselma

Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöstä ei muuteta.