Yhtiö oli käräjäoikeudessa ilmoittanut, että saatavan perintä oli ulkoistettu Y Oy:lle. Yhtiö ei esittänyt asiassa mitään selvitystä siitä, että se olisi suorittanut tai se olisi ollut velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota B:ltä oli vaadittu perintäkuluina. Koska yhtiö ei esittänyt näyttöä vaatimuksensa tueksi, kanne oli hylättävä perintäkulujen osalta. Kysymys myös oikeudenkäyntikuluista. (Vailla lainvoimaa 26.2.2026)
Rovaniemen hovioikeus 25.2.2026
Tuomio S 21/2025/304
Ratkaisunumero 1043 3764
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Lapin käräjäoikeus 14.3.2025 nro 1027 2045
Asia Muu velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja B
Vastapuoli X Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 27.4.2026.
Valitus
B on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan X Oy:lle (jäljempänä yhtiö) tuomitusta perintäkulujen korvausvelvollisuudesta ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen.
B on lausunut, että yhtiön vaatimat perintäkulut olivat hyvän perintätavan ja perintälain vastaisia. Yhtiö ei ollut esittänyt asiassa näyttöä siitä, että se olisi maksanut perintäkuluja perintäyhtiölle. Yhtiö ei ollut voittanut pääomaa koskevaa osuutta asiassa, koska asia ei ollut ollut tuolta osin riitainen. Kysymyksessä ei siten ollut niin sanottu osavoittotilanne, vaan yhtiö oli tehdyn sovinnon myötä hävinnyt asian kokonaan riitaisilta osin.
Vastaus
Yhtiö ei ole antanut asiassa vastausta.
Hovioikeuden ratkaisun perustelut
Perintäkulut
Saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut.
Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta.
Edellä mainittua pykälää koskevissa lain esitöissä (HE 57/2012 vp s. 36) todetaan, että velalliselta saa vaatia toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään sitä rahamäärää, jonka velkoja on sen ja toimeksisaajan välisen sopimuksen perusteella suorittanut tai velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle. Lisäksi on todettu, että jos velallinen riitauttaa toimeksisaajan suorittamaan perintään perustuvien perintäkulujen oikeellisuuden, velkojalla on näyttövelvollisuus siitä, että se tosiasiassa on suorittanut tai on velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina.
Hovioikeus toteaa, että yhtiö on käräjäoikeudessa ilmoittanut, että saatavan perintä oli ulkoistettu Y Oy:lle. Yhtiö ei ole esittänyt asiassa mitään selvitystä siitä, että se olisi suorittanut tai se olisi ollut velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota B:ltä on vaadittu perintäkuluina. Koska yhtiö ei ole esittänyt näyttöä vaatimuksensa tueksi, kanne on hylättävä perintäkulujen osalta.
Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa
Oikeudenkäymiskaaressa ei ole erillistä säännöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta niissä tapauksissa, joissa asia päättyy asianosaisten sovintoon. Kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sovinnon yhteydessä on jäänyt oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Lähtökohtana on, että kulukysymys ratkaistaan ajatellun pääasiaratkaisun perusteella ja mikäli luotettavaa käsitystä itse pääasiasta ei ole, ratkaisuperusteena on alkuperäisten vaatimusten ja sovinnon välinen vertailu. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu on viime kädessä perustettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä noudattelevaan kokonaisharkintaan.
Hovioikeus toteaa, että tilanteessa, jossa takaisinsaantihakemus otetaan tutkittavaksi, asian käsittelyä jatketaan siitä, mihin asiassa jäätiin ennen yksipuolisen tuomion antamista. Takaisinsaantiasiassa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tulee siten arvioida sen mukaisesti, mikä on koko asian lopputulos.
Käräjäoikeus on 18.9.2024 antamallaan yksipuolisella tuomiolla velvoittanut B:n maksamaan luoton pääoman, korkosaatavat, luottokustannukset sekä perintä- ja oikeudenkäyntikulut korkoineen. B on takaisinsaantihakemuksessaan vaatinut yksipuolisen tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä kohtien 2–5 korkosaatavien, luottokustannusten ja perintäkulujen osalta. Yhtiö on takaisinsaantihakemukseen antamassaan vastauksessa vaatinut yksipuolisen tuomion pysyttämistä lainan pääoman ja perintäkulujen osalta.
Asianosaiset ovat tehneet sovinnon, jonka mukaan B maksaa yhtiölle lainan avoinna olevan pääoman viivästyskorkoineen. Sovinnon mukainen lainan avoinna ollut pääoma on vastannut yksipuolisella tuomiolla B:n maksettavaksi tuomittua lainan pääomaa. Asia on jäänyt käräjäoikeuden ratkaistavaksi perintäkulujen osalta. Käräjäoikeus on velvoittanut B:n maksamaan perintäkulut yhtiölle. Hovioikeus on edellä lausutulla tavalla hylännyt kanteen perintäkulujen osalta.
Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta niin sanotusta osavoittotilanteesta, jossa osa vaatimuksista on ratkaistu B:n hyväksi ja osa vaatimuksista yhtiön hyväksi. Käräjäoikeuden tuomiota ei siten ole aihetta muuttaa tältä osin. [Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.]
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
B on osittain voittanut ja osittain hävinnyt muutoksenhakemuksensa hovioikeudessa, joten hän saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.
Hovioikeuden ratkaisu
Muutos käräjäoikeuden tuomioon
B vapautetaan X Oy:lle tuomitusta perintäkulujen korvausvelvollisuudesta.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.