Hovioikeus katsoi, ettei pysäköinninvalvontamaksua perineen yhtiön vastapuolena ollut auton haltija ollut velvollinen ilmoittamaan ennen oikeudenkäyntiä, ettei hän ollut ajoneuvon kuljettaja. Kun yhtiö luopui kanteestaan, se velvoitettiin korvaamaan haltijan oikeudenkäyntikulut.

urun hovioikeus 7.9.2026
Tuomio Nro 196
Diaarinumero S 26/51
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 9.12.2025 nro 62696 
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja Kantaja Oy
Vastapuoli Vastaaja
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 6.11.2026.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Kantaja Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että Vastaaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

Perusteinaan Kantaja Oy on lausunut, että Vastaaja oli aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Vastaajan hallinnoima ajoneuvo oli pysäköity ehtojen vastaisesti, mistä yhtiö oli antanut valvontamaksun. Sen jälkeen valvontamaksua oli peritty haltijaolettaman perusteella Vastaajalta kolmella perintäkirjeellä. Vastaaja ei ollut reagoinut kirjeisiin ennen kanteeseen vastaamista käräjäoikeudessa. Hänen oli täytynyt ymmärtää, että hänen passiivinen suhtautumisensa vapaaehtoiseen perintään johtaa oikeudenkäyntiin, eikä Kantaja Oy:ltä ole voitu edellyttää enempää perintätoimia ennen kanteen nostamista. Asiaa ei voida arvioida kuluttajansuojalain perusteella, koska Vastaaja ei ole esittänyt väitettä sen soveltumisesta asiaan. Kantaja Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrän kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että yhtiö on voittanut asian sen kysymyksen osalta, jota varten asiassa oli järjestetty pääkäsittely.

Vastaus

Vastaaja on vaatinut, että valitus hylätään ja että Kantaja Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan Vastaaja on lausunut, että hän ei ollut ollut ajoneuvon kuljettaja.
 
Hän oli saanut tietää valvontamaksusta ja sen perintätoimista vasta tämän oikeudenkäynnin aikana. Kantaja Oy ei ollut ennen kanteen nostamista edes yrittänyt varmistua siitä, että Vastaaja oli ollut sen vaatimuksista tietoinen.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Vastaaja on nimennyt hovioikeudessa uudeksi kirjalliseksi todisteeksi kuvakaappauksen Digipostin tilistään. Todistusteemaksi on ilmoitettu se, ettei tilillä ole merkintää Kantaja Oy:n lähettämistä perintäkirjeistä.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Luvun 15 §:n 3 momentin mukaan jos valittaja riita-asiassa vetoaa todisteeseen, jota ei ole esitetty käräjäoikeudessa, hänen on ilmoitettava, miksi siihen vetoaminen 17 § huomioon ottaen olisi sallittua hovioikeudessa. Saman lain 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan vastaukseen ja sen antajaan sovelletaan lisäksi, mitä 25 luvun 15 §:n 1 momentin 46 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa sekä 16 ja 17 §:ssä valituksesta ja valittajasta säädetään.

Vastaaja ei ole esittänyt perusteita sille, miksi kuvakaappaukseen ei ollut vedottu käräjäoikeudessa. Näin ollen hän ei ole saattanut todennäköiseksi sitä, ettei hän ollut voinut vedota todisteeseen jo käräjäoikeudessa taikka että hänellä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Siksi hovioikeus ei salli Vastaajan vedota nimeämäänsä uuteen todisteeseen hovioikeudessa.

Pääasian perustelut

Riidatonta on, että Vastaaja ei ollut ollut ajoneuvon kuljettaja. Siten hän ei ole Kantaja Oy:öön nähden kuluttajan asemassa eikä asiaan sovelleta kuluttajansuojalakia.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun siitä, että Vastaaja oli saanut tiedon Kantaja Oy:n perimästä saatavasta jo ennen oikeudenkäyntiä.

Oikeudenkäynnin aikana Kantaja Oy on luopunut kanteesta pääasian osalta ja kanne on hylätty. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan kantaja on tuolloin velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Edellä mainitun luvun 4 §:n 1 momentin mukaan jos voittanut asianosainen on tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 191/1993 vp s. 1213) mukaan vastaaja voi aiheuttaa lainkohdassa tarkoitetun tarpeettoman oikeudenkäynnin esimerkiksi laiminlyömällä ilmoittaa vastapuolelleen seikasta, johon hänen oikeutensa kiistatta perustuu ja josta vastapuoli ei ole tiennyt eikä hänen ole pitänytkään tietää. Jos näissä tapauksissa on ilmeistä, että kantaja ei olisi nostanut kannetta, jos hän olisi saanut tiedon mainitusta seikasta, lainkohta tulee sovellettavaksi. Edellytyksenä lainkohdan soveltamiselle on, että hävinneen asianosaisen tietämättömyys asian ratkaisuun vaikuttavasta seikasta on johtunut hänen vastapuolensa menettelystä tai laiminlyönnistä.

Kantaja Oy oli 22.7.2024 nostanut asiassa kanteen haltijaolettaman perusteella Vastaajaa vastaan tietoisena siitä, että kysymys ajoneuvon pysäköineestä henkilöstä voi olla riitainen ja että asian viime kädessä ratkaisee tuomioistuin. Mainittu kanteen menestymismahdollisuuksiin vaikuttava epävarmuustekijä oli siten ollut Kantaja Oy:n tiedossa ja yhtiön oli pitänyt ottaa se huomioon kannetta nostaessaan. Kysymys ei ole sellaisesta oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttavasta seikasta, josta Kantaja Oy ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää ryhtyessään oikeudenkäyntiin.

Vastaaja oli summaariseen riita-asiaan 12.9.2024 antamassaan vastauksessa heti kiistänyt kanteen ja nimennyt sen henkilön, jonka käytössä ajoneuvo oli ollut valvontamaksun antamishetkellä. Näin toimien Vastaaja ei ollut oikeudenkäynnin osapuolena laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Vastaajalla, joka riidattomasti ei ollut pysäköinyt ajoneuvoa, ei ollut ollut Kantaja Oy:öön nähden oikeudenkäynnin ulkopuolista sopimusoikeudellista tai muutakaan velvollisuutta selvittää Kantaja Oy:lle ajoneuvon pysäköineen, yhtiön oikean sopimuskumppanin henkilöllisyyttä. Velvollisuuden puuttuessa myöskään sen vastaisesti toimimisesta ei voi olla kysymys.

Edellä lausutuilla perusteilla Vastaaja ei ollut tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä. Asiassa ei ole perustetta vapauttaa jutun hävinnyttä Kantaja Oy:tä velvollisuudesta korvata Vastaajan oikeudenkäyntikulut, eikä perustetta velvoittaa Vastaajaa korvaamaan Kantaja Oy:n oikeudenkäyntikuluja.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Kantaja Oy häviää muutoksenhakunsa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16
§:n 1 momentin mukaisesti Kantaja Oy on velvollinen korvaamaan Vastaajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Määrältään Vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on riidaton.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

Kantaja Oy velvoitetaan maksamaan Vastaajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 966,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

Kantaja Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

– – – 

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 26/51

Hovioikeudenneuvos:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä käsittelyratkaisusta sekä siitä, että Vastaaja oli ollut tietoinen Kantaja Oy:n perimästä saatavasta jo ennen oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäyntikulujen tavanomaisen jakaantumisen ja sovellettavien oikeusohjeiden osalta viittaan niin ikään hovioikeuden tuomion perusteluihin. Sen jälkeen hovioikeus lausunee seuraavaa:

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2026:24 todennut, että yleisen kokemussäännön mukaan ajoneuvon haltijaksi rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö usein joko kuljettaa ajoneuvoa itse tai ainakin tietää, kenen muun käytössä ajoneuvo tiettynä aikana on. Kokemusperäistä todennäköisyyttä ja asianosaisten näyttömahdollisuuksia koskevat näkökohdat on otettava huomioon, kun arvioidaan näyttökynnyksen ylittymistä ja todistustaakan siirtymistä todistelun kohdistuessa siihen, kuka on kuljettanut ajoneuvoa pysäköinnin ajankohtana.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva oikeuskäytäntö käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa ei ole yhdenmukainen. Turun hovioikeus on tuomiossaan 17.1.2024 nro 36 ratkaissut nyt käsiteltävänä olevan asian kanssa vastaavanlaisen kysymyksen. Hovioikeuden mukaan kantajayhtiö oli nostanut kanteen haltijaolettaman perusteella tietoisena siitä, että kysymys ajoneuvon pysäköineestä henkilöstä voi olla riitainen ja että asian viime kädessä ratkaisee tuomioistuin. Mainittu kanteen menestymismahdollisuuksiin vaikuttava epävarmuustekijä oli siten ollut yhtiön tiedossa ja yhtiön oli tullut ottaa se huomioon kannetta nostaessaan. Kysymys ei ollut ollut sellaisesta oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttavasta seikasta, josta yhtiö ryhtyessään oikeudenkäyntiin ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää. Edelleen hovioikeus lausui, että auton haltija ei ollut oikeudenkäynnin osapuolena laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Hän ei ollut tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä, eikä asiassa ollut perustetta velvoittaa häntä korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikuluja.

Mainitun ratkaisun kanssa toisensuuntaisia ovat Helsingin hovioikeuden ratkaisu 26.2.2026 nro 129 ja Vaasan hovioikeuden ratkaisu 1.7.2026 nro 137. Edellisessä on muun ohella lausuttu kantajan olleen perustellusti siinä käsityksessä, että auton haltija oli itse kuljettanut autoaan tapahtumahetkellä, kun tämä ei ollut ennen kanteen nostamista ollut yhteydessä kantajaan. Haltijan katsottiin laiminlyömällä kiistää kantajayhtiölle kuljettaneensa hallinnassaan o11utta ajoneuvoa aiheuttaneen tarpeettoman oikeudenkäynnin ja olevan velvollinen korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikulut. Vaasan hovioikeuden ratkaisussa on päädytty samaan lopputulemaan.
 
Käsiteltävänä olevassa tapauksessa Kantaja Oy oli lähettänyt Vastaajalle kolme perintäkirjettä. Vastaaja ei ollut ennen kanteen nostamista ollut yhteydessä Kantaja Oy:öön ja kiistänyt olleensa ajoneuvon kuljettaja siinä tilanteessa, jossa valvontamaksu oli annettu. Yleinen haltijan kuljettamista koskeva kokemussääntö huomioon ottaen yhtiö oli voinut perustellusti olettaa, että Vastaaja oli ollut autonsa kuljettaja tapahtumahetkellä tai että hän olisi ilmoittanut, mikäli näin ei ollut. Edelleen myös Vastaajan oli täytynyt ymmärtää sekä yhtiölle syntynyt perusteltu olettama että se, että perintätoimien epäonnistuttua yhtiö jatkaa asian käsittelyä nostamalla kanteen käräjäoikeudessa. Vastaaja oli näin ollen ollut tietoinen siitä, että hänen passiivisuutensa aiheuttaa tarpeettoman oikeudenkäynnin ja sen myötä kuluja.

Mainituilla perusteilla Vastaaja oli huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin ja on sillä perusteella velvollinen korvaamaan Kantaja Oy:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

Enemmistön kanta huomioon ottaen ei ole tarpeen lausua oikeudenkäyntikulujen kohtuullisesta määrästä.