Rovaniemen käräjäkäsittelyssä syytetyn puolustajana toimineen kajaanilaisen asianajajan matka-aikaa ja matkakuluja ei korvattu valtion varoista. Hovioikeuden mukaan vastaajalla olisi ollut mahdollisuus käyttää paikallista avustajaa, eikä asian laatu tai aiempi asiakassuhde antanut perusteita poiketa pääsäännöstä.
Rovaniemen hovioikeus 9.9.2026
Tuomio ja päätös R 21/2025/622
Ratkaisunumero 1054 3517
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Lapin käräjäoikeus 28.7.2025 nro 1031 2530
Asia Pahoinpitely
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittajat A, Asianajaja AA (palkkiovalitus)
Vastapuolet Aluesyyttäjä, C
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.11.2026.
Vaatimukset hovioikeudessa
A:n valitus
A on vaatinut, että syytteet ja muut vaatimukset kohdissa 1 ja 3 hylätään. A on lisäksi vaatinut, että hänelle määrättyä rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta valtiolle. A on vielä vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.
AA:n valitus
AA on vaatinut, että hänelle maksetaan A:n puolustamisesta käräjäoikeudessa maksettavaksi määrätyn palkkion lisäksi palkkiota 8 tunnin matka-ajalta 960 euroa ja arvonlisäveroa 244,80 euroa sekä korvausta matkakuluista 395,30 euroa ja arvonlisäveroa 100,80 euroa.
AA on lausunut, että hän oli ottanut toimeksiannon vastaan poliisin kuulustelua edeltävänä perjantai-iltapäivänä. A oli nimennyt hänet poliisille avustajakseen ja Aa kuultiin myös toisesta rikosasiasta viikonlopun aikana. Kysymys oli ollut vakavasta rikosepäilystä, eikä hänen osallistumisensa pääkäsittelyyn etäyhteyden välityksellä olisi ollut A:n edun mukaista. A:n ja hänen välinen asiakassuhteensa oli ollut pitkäkestoinen ja se oli alkanut A:n asuessa Kajaanissa. A:n edellinen toimeksianto oli ollut Kainuun käräjäoikeudessa 17.5.2023 käsitelty rikosasia.
Syyttäjän vastaus A:n valitukseen
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.
Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein.
Syyttäjän vastaus AA:n valitukseen
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.
Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. Asiassa ei voitu pitää perusteltuna korvata valtion varoista tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta olevalle asianajaja AA:lle matkustamisesta aiheutuneita kustannuksia ja ajanhukkaa.
Hovioikeuden jatkokäsittelyluparatkaisu
Perustelut
Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n mukaan valittajat tarvitsevat asiassa jatkokäsittelyluvan.
Saman luvun 11 §:n mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta,
2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä,
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.
Jatkokäsittelylupaa ei tarvitse edellä 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.
Hovioikeus on tutkinut jatkokäsittelylupien myöntämisen edellytykset.
A:n valituksen osalta käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta eikä jatkokäsittelylupaa ole tarpeen myöntää siitäkään syystä, että se olisi tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa. Luvan myöntämiseen ei ole muutakaan painavaa syytä.
A:lle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa.
Siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys AA:n valituksesta, edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ovat olemassa.
AA:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.
Päätöslauselma
A:lle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa. Käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
Asiassa ei enää hovioikeudessa olisi edellytyksiä puolustajan määräämiselle. Hovioikeus katsoo A:n oikeusturva muutoksenhaussa huomioon ottaen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 4 §:n 3 momentin nojalla perustelluksi pitää puolustajan määräys voimassa myös hovioikeudessa. Valtion varoista maksetaan asianajaja AA:lle palkkioksi A:n puolustamisesta hovioikeudessa kohtuulliseksi harkitun kolmen tunnin ajankäytön perusteella 360 euroa ja arvonlisäveron osuutena 91,80 euroa, yhteensä 451,80 euroa, mikä jää A:n taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen valtion vahingoksi.
Lainkohdat
Oikeudenkäymiskaari 25 a luku 5 §, 11 § ja 12 §
Hovioikeuden ratkaisun perustelut palkkiovalituksen osalta
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko Kajaanissa toimintaansa harjoittavan asianajaja AA:n käyttäminen puolustajana ollut asiassa oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltua. Mikäli vastaus on kieltävä, on hovioikeudessa edelleen ratkaistavana kysymys siitä, onko AA:lla, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä Lapin käräjäoikeudessa, oikeus vaatimaansa palkkioon matka-ajalta ja korvaukseen matkakuluista samoin perustein kuin sellaisella avustajalla, joka yleisesti hoitaa asianajotehtäviä Lapin käräjäoikeudessa.
A on ollut rikoksesta kiinniotettuna Rovaniemellä, ja hän on nimennyt poliisille AA:n avustajakseen. AA:en on oltu yhteydessä perjantai-iltapäivänä ja ensimmäinen kuulustelu A:n kuulemiseksi on pidetty tätä seuraavana aamuna. Lapin käräjäoikeus on määrännyt oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n nojalla AA:n A:n puolustajaksi 18.8.2023 lukien.
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Tätä säännöstä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan myös puolustajalle maksettavaan palkkioon.
Lain esitöiden (HE 82/2001 vp, s. 103–104) mukaan matka-ajan ja kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on, että silloin kun avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, hänelle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa tavanomaisesti toimivalle avustajalle aiheutuu. Avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä. Tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös oikeusapua saavalta. Säännös ei sinänsä estäisi muunkin kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asioivan avustajan määräämistä, vaan kyse olisi vain matkustamisesta syntyvän lisäkulun ja ajanhukan korvaamisesta.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:44 (kohta 24) katsonut, että oikeusapulain 17 §:ää on perusteltua tulkita niin, että matkustamisesta syntyvillä lisäkuluilla ja ajanhukalla tarkoitetaan lainkohdassa kustannuksia, jotka ylittävät tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle suoritettavat palkkiot ja kulukorvaukset. Korkeimman oikeuden mukaan säännöksellä on pyritty rajoittamaan kulujen määrää eikä sinänsä ammatinharjoittamista. Siten avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajoa kyseisessä tuomioistuimessa, on oikeus saada matkustamisesta johtuva palkkio ja kulut siihen määrään, joka vastaa tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2022:3 (kohta 22) ilmenee, että joissakin tilanteissa avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa ja jonka käyttämiseen ei ole oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta, voi olla oikeus saada palkkiota matkustamisesta aiheutuvasta ajanhukasta ja korvausta matkakuluista. Palkkio ja korvaus on näissä tilanteissa määrätty käyttämällä perusteena paikkakuntaa, joka sijaitsee lähempänä istuntopaikkaa kuin avustajan todellinen lähtöpaikka.
Korkein oikeus on vielä ratkaisussaan KKO 2025:73 todennut, että tuomioistuinpaikkakunnan käsite ei kaikissa tilanteissa ole yksiselitteinen. Avustajalle suoritetaan palkkiota matka-ajalta ja korvataan matkakuluja saapumisesta istuntopaikalle. Tähän nähden tuomioistuinpaikkakuntana on lähtökohtaisesti perusteltua pitää sitä paikkakuntaa, jolla sijaitsevassa istuntopaikassa asia on tosiasiallisesti käsitelty. Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus on katsonut, että ratkaisussa KKO 2020:44 annettua oikeusohjetta on ollut perusteltua tarkentaa siten, että avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä asianomaisessa tuomioistuimessa ja jonka käyttäminen ei ole ollut laissa tarkoitetulla tavalla perusteltua, on oikeus korvaukseen matkustamisesta siihen määrään, joka vastaa käräjäoikeuden istunnon toimittamispaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä tai, jos istuntopaikkakunnalla ei ole sijoittuneena tehtävään soveltuvia avustajia, siihen määrään, joka on tosiasiallinen tyypillinen matkakulu sellaiselle kyseiselle istuntopaikalle saapuvalle avustajalle, joka yleisesti hoitaa asianajotehtäviä asianomaisessa tuomioistuimessa.
Käsillä olevassa tapauksessa Lapin käräjäoikeuden pääkäsittelyn toimittamispaikkakunta on ollut Rovaniemi, jossa on sijoittautuneena useita tehtävään soveltuvia avustajia. A on asunut Rovaniemellä, joten on syytä olettaa, että mikäli hän vastaisi itse oikeudenkäyntikuluistaan, hän olisi päätynyt valitsemaan Rovaniemelle sijoittautuneen avustajan.
Hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että oikeusapulain 17 §:n 1 momentilla ei ole ollut tarkoitus rajoittaa ammatinharjoittamista, vaan kulujen määrää (KKO 2025:73 kohta 6 ja siinä viitattu ratkaisu KKO 2020:24). Lain esitöiden mukaan matka-ajan ja kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on, että silloin kun avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, hänelle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa tavanomaisesti toimivalle avustajalle aiheutuu. Lapin käräjäoikeuden tuomiopiiri on maantieteellisesti laaja. Käräjäoikeudella on kaksi kansliaa. Rovaniemen istuntopaikalla asioi tyypillisesti paikallisten avustajien lisäksi avustajia tuomiopiirin muilta paikkakunnilta ja heille voidaan perustelluista syistä maksaa korvausta matka-ajalta ja -kuluista.
A on nimennyt poliisille AA:n avustajakseen aiemman asiakassuhteen vuoksi. Edelleen toimeksianto on ollut ilmeisen kiireinen. A on myös aiemmin asunut Kajaanissa. Toisaalta nyt käsiteltävillä rikoksilla ei ole yhteyttä siihen rikosasiaan, jossa Kainuun käräjäoikeus on antanut tuomionsa 17.5.2025. Nyt ei myöskään ole kyseessä laaja tai vaikea rikosasia, joka olisi edellyttänyt tietyn avustajan käyttämistä.
Edellä mainitun perusteella hovioikeus katsoo, että A:lla olisi ollut tässä asiassa mahdollisuus hankkia itselleen avustaja Rovaniemeltä ja tällöin tyypillisesti avustajalle ei olisi aiheutunut matkakustannuksia. AA:lle Rovaniemelle matkustamisesta aiheutuneen lisäkulun ja ajanhukan korvaamiselle ei siten ole perusteita.
Hovioikeuden ratkaisu
Asianajaja AA:n valitus hylätään.
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta valtion varoista maksettavaksi määrätyn puolustajan palkkion osalta.