Väite maksamattomasta puolustajanselvityksestä ei menestynyt hovioikeudessa
Hovioikeus arvioi puolustajan vaatimusta, jonka mukaan käräjäoikeus oli jättänyt maksamatta palkkion puolustajan määräyksen päättymistä koskevasta selvityksestä, eikä nähnyt perusteita palkkion korottamiselle tai kulukorvaukselle.
Turun hovioikeus 7.4.2026
Päätös Nro 92
Diaarinumero H 25/144
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
KantaHämeen käräjäoikeus 24.1.2025 nro 51
Asia Puolustajan palkkio
Valittaja Oikeustieteen kandidaatti OTK
Vastapuoli
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 8.6.2026.
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
OTK on vaatinut, että hänelle V:n puolustamisesta maksettu palkkio korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn palkkiovaatimuksen mukaisesti 680,34 euroksi. Lisäksi hän on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.
Perusteinaan OTK on lausunut, että käräjäoikeus ei ole maksanut hänelle puolustajan määräyksen päättymisestä annetusta selvityksestä, vaikka käräjäoikeus on selvitystä pyytänyt. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 2024:71 perusteella palkkio on maksettava perustuen 130 euron tuntiveloitukseen.
Vastaus
Vastauksen pyytäminen Valtiokonttorilta oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta on ollut ilmeisen tarpeetonta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Palkkioon oikeuttavat toimenpiteet
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa (rikosoikeudenkäyntilaki) annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan mainitun luvun mukaan määrätylle puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.
Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos mainitun luvun 1 §:n mukaiset edellytykset puolustajan määräämiselle lakkaavat, puolustajan määräys raukeaa, jollei tuomioistuin vastaajan oikeusturvan vuoksi erityisestä syystä toisin päätä. Puolustajan, asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön määräyksen peruuttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeusapulaissa säädetään avustajasta.
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Oikeusapulain 18 §:n 2 momentin mukaan avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tuomioistuin määrää avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Pykälän 3 momentin mukaan palkkio ja korvaus voidaan määrätä puolivuosittain tai erityisestä syystä lyhyemmältäkin ajalta, jos tehtävä jatkuu pitkähkön ajan.
OTK on toimittanut käräjäoikeudelle laskun Romeo-järjestelmään 21.12.2024. Kuten käräjäoikeuden päätökseen on kirjattu, OTK ei ole tässä yhteydessä ilmoittanut palkkion maksamisen perustetta. Hän on käräjäoikeuden tiedusteluun 23.12.2024 vastannut, että asia ei ole päättynyt mutta puolustajan määräämisen edellytykset ovat lakanneet. OTK ei ole ilmoittanut, mihin edellytysten lakkaaminen on perustunut.
Palkkio maksetaan tehtävän päättyessä taikka tehtävän jatkuessa pitkähkön ajan puolivuosittain tai erityisesti syystä lyhyemmältäkin ajalta. Kun OTK on pyytänyt palkkiota pian 19.12.2024 annetun puolustajan määräämistä koskevan päätöksen jälkeen, tuomioistuimen on tullut selvittää, mihin palkkion maksaminen perustuu. Tuomioistuimella on ollut myös peruste selvittää, millä perusteella puolustajan määräämisen edellytykset ovat lakanneet, mikä ei ole ilmennyt OTK:n toimittamasta laskusta tai hänen käräjäoikeuden tiedusteluun antamastaan vastauksesta. OTK:n tähän liittyviä toimenpiteitä ei siten ole pidettävä sellaisina toimenpiteinä, joista maksetaan erikseen palkkiota puolustajanmääräyksen perusteella. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiselle tältä osin ei ole aihetta.
Tuntipalkkion määrä
Korkein oikeus on vahvennetussa jaostossa tekemässään ratkaisussa KKO 2024:71 jättänyt oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioperusteasetus) tuolloin voimassa olleen 6 §:n (820/2013) säännöksen 110 euron tuntipalkkiosta perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, koska puolustajalle asetuksen säännöksen perusteella maksettava palkkio ei olisi ollut oikeusapulain 17 §:ssä edellytetyllä tavalla kohtuullinen. Korkein hallinto-oikeus on täysistunnossa tekemässään ratkaisussa KHO 2024:129 katsonut, ettei asiassa ollut perusteita jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta valtioneuvoston asetuksessa säädettyä oikeusavun tuntipalkkion määrää.
Palkkioperusteasetuksen 6 §:ää on muutettu 27.1.2025 voimaan tulleella asetuksella (17/2025), jonka mukaan tuntipalkkio on 120 euroa. Ennen asetuksen voimaantuloa tehtyihin toimenpiteisiin sovelletaan aikaisempaa säännöstä. Aikaisemmin voimassa olleen asetuksen 6 §:n (820/2013) mukaan tuntipalkkion määrä on 110 euroa. Korkein oikeus täysistunnossa tekemässään ratkaisussa KKO 2025:38 katsonut, että palkkioperusteasetuksen 6 §:n (17/2025) säännös 120 euron tuntipalkkiosta ei ollut ristiriidassa oikeusapulain 17 §:n kanssa.
Hovioikeus katsoo korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2024:129 ja korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2025:38 ilmenevillä perusteilla sekä asetuksen siirtymäsäännös huomioon ottaen, että asiassa ei ole perusteita jättää soveltamatta palkkioperusteasetuksessa säädettyä tuntipalkkion määrää. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiselle ei tältäkään osin ole aihetta.
Oikeudenkäyntikuluvaatimus
Asiassa ei ole perustetta velvoittaa valtiota korvaamaan OTK:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.
Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.