Velkoja ei ollut katkaissut saamisen vanhentumista kolmen vuoden vanhentumisajan kuluessa.
Turun hovioikeus 18.5.2026
Tuomio S 18/2026/29
Ratkaisunumero 1054 7573
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Varsinais-Suomen käräjäoikeus 7.11.2025 nro 1040 0628
Asia Muuhun palvelussopimukseen, toimeksiantoon tai työntulossopimukseen perustuva velkomus
Valittaja B
Vastapuoli C
Käräjäoikeus oli velvoittanut B:n suorittamaan C:lle Toiminimi X Lakitoimiston omistajana
– 14.000,96 euroa (lasku numero 1880) korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.2.2021 lukien,
– huomautuskuluina 10 euroa, laillisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen vireille tulosta 9.2.2024 lukien ja
– korvausta oikeudenkäyntikuluista 9.750 euroa (alv. 0%) korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Valitus
B on vaatinut, että kanne hylätään. Toissijaisesti B vaatinut, että hänen C:lle suoritettavaksi määrättyä maksuvelvollisuutta sovitellaan 0 euroon. Vielä B on vaatinut, että C velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.
Perusteinaan B on lausunut, että saatava on vanhentunut. Toissijaisesti saatavan määrääminen suoritettavaksi johtaa oikeustoimilain 36 §:n tarkoittamin tavoin kohtuuttomuuteen kuluttaja-asemassa olevan B:n kannalta.
Vastaus
C on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.
Todistelu hovioikeudessa
Sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Sovellettavat säännökset on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 10.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on todennut, että toimeksiantosuhteen on katsottava olleen voimassa 25.10.2020 saakka ja päättyneen sinä päivänä B:n lähettämällä sähköpostilla ja näin ollen C:n suoritusvelvollisuus on päättynyt kyseisenä päivänä.
Laskun saatavien vanhentumisen osalta hovioikeus toteaa seuraavaa.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on todennut, että saamiset eivät ole olleet vanhentuneet laskutusajankohtana.
Velan vanhentumisesta annetun lain esitöiden (HE 187/2002 vp, s. 43-44) mukaan vanhentumislain 5 §:n soveltaminen edellyttää, että velan eräpäivä on etukäteen velallista sitovalla tavalla sovittu tai määrätty. Nimenomaisen sopimusehdon lisäksi sopimus eräpäivästä saattaa syntyä osapuolten vakiintuneen käytännön pohjalta. Jollei eräpäivästä ole sovittu, velka erääntyy vaadittaessa.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että velkojan yksipuolisesti määräämä, esimerkiksi laskuun merkitsemä eräpäivä ei ole velallista sitovasti ennalta määrätty. Edelleen on todettu, että jos velan eräpäivää ei ole velallista sitovasti sovittu, vanhentumisaika ei lähde kulumaan eräpäivästä. Vielä on todettu, että vanhentuminen katkeaa, kun lasku tulee velalliselle. (Linna – Saarnilehto, Velan vanhentuminen, 2016, s. 31, 35 ja 38)
C:n B:lle toimittama lasku on päivätty 27.1.2021 ja sen eräpäivä on ollut 10.2.2021. Asiassa ei ole esitetty selvitystä laskun toimittamistavasta tai siitä, milloin lasku on saapunut B:lle. Tähän nähden on katsottava, että lasku on saapunut B:lle viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on lähetetty. Näin ollen kolmen vuoden vanhentumisaika on alkanut kulua 3.2.2021.
C on 9.2.2024 lähettänyt B:lle sähköpostiviestin, jossa on vaadittu laskun maksamista. Asiassa ei ole edes väitetty, että vanhentumista olisi katkaistu tätä aikaisemmin. C ei ole siten katkaissut saamisen vanhentumista kolmen vuoden vanhentumisajan kuluessa.
Edellä lausutuin perustein C:n saatava B:ltä on vanhentunut ja kanne on hylättävä.
Kanteen tullessa hylätyksi, asiassa ei ole tarvetta lausua B:n toissijaisesta vaatimuksesta koskien maksuvelvollisuuden sovittelua.
Asian näin päättyessä C on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan B:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. C:llä ei ole ollut käräjäoikeudessa lausuttavaa B:n laskusta eikä C ole hovioikeudessa lausunut B:n oikeudenkäyntikulujen määrästä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.
Kanne hylätään.
C velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 14.541,06 eurolla ja hovioikeudessa 2.806,25 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.
C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.