Hovioikeus antoi käräjätuomarille varoituksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta

Vastaaja oli menetellyt lainvastaisesti käräjätuomarin tehtävien ydinalueella tuomitessaan vastaajan syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta ja muista rikoksista yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vastaaja oli suorittanut A:n virheellisesti tuomitseman 45 päivän ehdottoman vankeusrangaistuksen ja ollut tuomion johdosta vapautensa menettäneenä 30.9 – 29.10.2022 välisen ajan, eli 30 päivää.

Itä-Suomen hovioikeus 23.1.2026
Tuomio  E 17/2025/483 
Ratkaisunumero 1035 0810
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Asia Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Asianosaiset hovioikeudessa
Syyttäjä Erikoissyyttäjä 
Vastaaja Vastaaja
Asianomistaja A
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valituksen tekemiseen päättyy 24.3.2026.

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
(5740/R/0033059/24)
Rikoslaki 40 luku 10 §

14.6.2022 – 20.6.2022    JOENSUU

Vastaaja on Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden käräjätuomarin virkaa hoitaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa käsitellessään asian R 21/1589 pääkäsittelyssä 14.6.2022 syyteoikeudeltaan vanhentunutta rikosta ja tuomitessaan 20.6.2022 asiassa antamallaan kansliatuomiolla nro 22/13895 vastaajan A:n syyteoikeudeltaan vanhentuneesta huumausaineen käyttörikoksesta ja kahdesta muusta rikoksesta yhteiseen 45 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Käräjätuomari Vastaajan virkavelvollisuuksien sisältö on asiassa perustunut perustuslain oikeusvaltioperiaatetta koskevan 2 §:n 3 momentin, oikeusturvaa koskevan 21 §:n 1 momentin ja vastuuta virkatoimista koskevan 118 §:n 1 momentin säännökseen, tuomarin velvollisuuksia koskevan tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n, syyteoikeuden vanhentumista koskevaan rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan säännökseen sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n 2 momentin säännökseen.

Vastaaja on tuominnut vastaajan rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaisesta huumausaineen käyttörikoksesta, jonka tekoaika on ollut 30.3 -2.4.2020. Haaste oli annettu tiedoksi vastaajalle 2.6.2022, joten syyteoikeus oli rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla ollut vanhentunut. Vastaaja on menetellyt lainvastaisesti käräjätuomarin tehtävien ydinalueella tuomitessaan vastaajan syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta ja muista rikoksista yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vastaaja on suorittanut Vastaajan virheellisesti tuomitseman 45 päivän ehdottoman vankeusrangaistuksen ja ollut tuomion johdosta vapautensa menettäneenä 30.9- 29.10.2022 välisen ajan, eli 30 päivää.

Kun korkein oikeus purki Vastaajan virheellisen tuomion huumausaineen käyttörikoksen osalta ja palautti asian käräjäoikeuteen rangaistuksen määräämiseksi, niin käräjäoikeus tuomitsi vastaajan jäljelle jääneistä rikoksista 40 päivän yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Samaa laskentatapaa käyttäen (2/3 tuomion pituudesta) vastaajan olisi tullut suorittaa vankilassa käräjäoikeuden tuomitsemasta 40 päivästä 26 päivää. Vastaajan virheellisen tuomion johdosta vastaaja on ollut siten aiheettomasti neljä päivää vapautensa menettäneenä.

Asiaan ei ole liittynyt oikeudellista tulkinnanvaraisuutta eikä kyse ole ollut kiireellisestä arviointitilanteesta, vaan syyteoikeuden vanhentuminen olisi ollut tuomarilta edellytettävää huolellisuutta noudattaen vaikeuksitta havaittavissa. Vastaaja ei ollut havainnut huumausaineen käyttörikosta koskevan syyteoikeuden vanhentumista antaessaan haastetta, johtaessaan pääkäsittelyä tai antaessaan kansliatuomiota.

Edellä mainituista syistä teko ei ole sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen eikä asiassa ole tullut ilmi sellaisia Vastaajan menettelyn moitittavuutta vähentäviä tai muita seikkoja, joiden vuoksi asiassa ei olisi aihetta syytteen nostamiseen.

Vastaus

Vastaaja on myöntänyt menetelleensä syyttäjän teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla. Teko on kuitenkin ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ja syyte tulee näin ollen hylätä ja valtio velvoittaa korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Kyseessä oleva juttu oli jaettu hänelle 22.12.2021 ja hän oli heti seuraavana päivänä ohjeistanut sihteeriä haasteen laatimiseksi ja siirtämiseksi tiedoksiantoon. Istuntopäiväksi oli tuossa vaiheessa sovittu 7.4.2022, mutta sihteeri oli unohtanut laatia haasteen. Vastaaja oli ollut sairauslomalla ajalla 18.3.-17.4.2022. Hänen palattuaan töihin jutulle oli sovittu uusi käsittelypäivä, ja haaste oli laadittu 10.5.2022. Tässä vaiheessa hän ei ollut enää tarkistanut syyteoikeuden vanhentumista uudelleen. Haaste oli annettu A:lle tiedoksi 2.6.2022.

Hänen työtilanteensa sairausloman jälkeen oli ollut poikkeuksellinen suuri ja kuormittava, mikä on vaikuttanut virheen syntymiseen. Yleensä myös syyttäjä tarkistaa haasteen tiedoksiantopäivän istunnossa, mutta tässä tapauksessa niin ei ollut käynyt.

Hän oli viivytyksettä jutun saavuttua antanut tavanomaisen käytännön mukaisesti haastamisohjeet sihteerille. Sihteerin unohdus ja hänen sairauslomansa olivat kuitenkin estäneet jutun käsittelyn alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Juttua ei ollut myöskään määrätty toisen tuomarin hoidettavaksi hänen pitkän poissaolonsa vuoksi. Käsittelyssä oli ollut lisäksi kaksi muuta samaa vastaajaa koskevaa syytettä, joiden syyteoikeus ei ollut vanhentunut. Nämä seikat puoltavat teon vähäisyyttä. Teon vähäisyyttä puoltaa myös se seikka, että vanhentuneen syytekohdan mukaisen rikoksen vaikutus kokonaisrangaistukseen oli ollut vähäinen eikä hän ollut antanut rangaistusta mitattaessa juurikaan painoa kyseiselle syytekohdalle. Joka tapauksessa vastaaja oli ollut virheen johdosta aiheettomasti vapautensa menettäneenä vain neljä päivää eikä tämä ole esittänyt häntä kohtaan rangaistus- tai korvausvaatimuksia, mitkä seikat puoltavat teon arvioimista vähäiseksi. Hän ei ole suhtautunut virkavelvollisuuksiinsa välinpitämättömästi.

Hänet tulisi joka tapauksessa jättää rangaistukseen tuomitsematta tai toissijaisesti riittäväksi seuraamukseksi on katsottava varoitus.

Todistelu

Kirjalliset todisteet

Syyttäjä:
1.    Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 20.6.2022, liite nro 3, etptk. s. 21
2.    Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 27.9.2024, liite nro 4, etptk. s. 26
3.    Rikosseuraamuslaitoksen lausunto 30.3.2023, liite 5, etptk. s. 30

Vastaaja:
1.    Sairauspoissaolotodistus 18.3.2022
2.    Vastaajan sähköpostitse 23.12.2021 antamat haastamisohjeet liite nro 6,
etptk s. 32

Henkilötodistelu:

Vastaaja todistelutarkoituksessa

Hovioikeuden ratkaisu

Syyksilukeminen

Vastaaja on syyllistynyt siihen rikokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Perustelut

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomarilla on velvollisuus ratkaista hänen käsiteltäväkseen jaettu asia. Tuomarin on virkatoiminnassaan oltava tunnollinen ja huolellinen. Hänen on käsiteltävä ja ratkaistava asia joutuisasti.

Rikoslain 40 luvun 10 §:n esitöissä (HE 58/1988 vp, s. 19) todetaan, ettei rangaistavuutta ole tuottamuksellisten virkarikosten osalta tarkoituksenmukaista ulottaa vähäisiin, lähinnä määrättyä menettelytapaa koskevien säännösten rikkomuksiin, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavampaa merkitystä.

Oikeuskirjallisuudessa on tuottamuksellisten virkarikosten kokonaisarvostelun osalta annettu merkitystä muun muassa virheiden toistuvuudelle ja lukumäärälle sekä sille, aiheutuiko virheestä haittaa tai vahinkoa. Merkitystä on annettu myös sille, kuinka vakavasti teko vaarantaa luottamusta viranomaisten toiminnan asianmukaisuuteen. Virheeseen on katsottu olevan aiheellista suhtautua sitä ankarammin, mitä itsenäisemmät toimivaltuudet rikkojalla on. Merkitystä on katsottu olevan myös virkatehtävien laadulla: mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä suurempaa tarkkuutta on perusteltua vaatia. Vapauden riistämistä koskevissa päätöksissä tehtyjä virheitä ei yleensä ole pidetty sellaisina, jotka voitaisiin katsoa vähäisiksi. (Frände ym.: Keskeiset rikokset, 2023, s. 998–1003 ja Lappi-Seppälä ym.: Rikosoikeus, 2022, s. 1417–1418).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:78 todennut sen ratkaisukäytännöstä ilmenevän, että vähäisinä ei ole pidetty sellaisia virkavelvollisuuden rikkomisia, jotka ilmentävät tekijässä välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan. Korkeimman oikeuden mukaan virkatoiminnan asianmukaisuuden turvaamisen kannalta rangaistusvastuuta ei ole perusteltua ulottaa sellaisiin yksittäisiin tekoihin, jotka jäävät tekijän syyllisyyden asteen kannalta vähäisiksi ja jotka eivät muutoinkaan edellytä rangaistuksen tuomitsemista. Tapauksessa oli kysymys siitä, että tuomari oli vastaajan useista rikoksista tuomitessaan tuominnut hänet vankeuteen myös yhdestä rikoksesta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut.

Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei vanhentuneella teolla ollut ollut tosiasiallista vaikutusta yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen. Edelleen korkein oikeus katsoi, ettei mikään viitannut tuomarin välinpitämättömään suhtautumiseen virkavelvollisuuksiinsa, ja totesi syyttäjän esittäneen pääkäsittelyssä uuden toissijaisen rangaistusvaatimuksen jo vanhentuneesta rikoksesta, vaikka syyttäjän kuuluu varmistua syyteoikeudesta, sekä vastaajan asiamiehen myöntäneen syytteen oikeaksi. Korkein oikeus piti virkavelvollisuuden rikkomista vähäisenä.

Ratkaisussa KKO 2022:31 käräjätuomari oli laiminlyönyt antaa haasteen rikosasiassa joutuisasti, minkä vuoksi syyteoikeus oli vanhentunut ennen haasteen tiedoksiantoa. Tämän jälkeen käräjätuomari oli tuominnut vastaajan vankeusrangaistukseen vahingonteosta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut. Korkein oikeus totesi virkavelvollisuuden rikkomisen kohdistuneen tuomarin tehtävän kannalta keskeiseen ja sisällöltään selkeään sääntelyyn ja piti rangaistuksen tuomitsemista teosta, josta lain mukaan ei voi seurata rangaistusta, lähtökohtaisesti vakavana virheenä. Korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin, ettei tekoa voitu pitää RL 40:10:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Rangaistusta määrätessään korkein oikeus katsoi vielä erikseen, ettei rikosta voitu myöskään pitää RL 6:12:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

Vastaaja on tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksen mukaisesti. Hovioikeus katsoo Vastaajan tunnustamisella ja asiassa esitetyillä kirjallisilla todisteilla näytetyksi, että Vastaaja on huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuuksiaan rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomitessaan A:n rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä tarkoitetusta huumausaineen käyttörikoksesta, jonka syyteoikeus oli rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla vanhentunut.

Näin ollen Vastaajan menettelyn rangaistavuuden osalta arvioitavaksi jää, onko hänen tekoaan pidettävä rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

Vastaaja on kertonut, että hän oli jutun tullessa tarkastanut normaaliin tapaan haastehakemuksen, antanut sihteerille haastamisohjeet ja luottanut siihen, että kokenut sihteeri hoitaa haasteen eteenpäin. Alkuvuonna 2022 hänen työkuormansa ja -tilanteensa oli ollut poikkeuksellisen haastava. Hän oli jäänyt noin kuukauden sairauslomalle 18.3.2022 ja tämän rikosasian alun perin sille ajalle sovittu pääkäsittely oli peruttu, ja juttu oli jätetty odottamaan hänen paluutaan. Sairausloman aikana huumausaineen käyttörikosta koskeneen syytekohdan syyteoikeus oli vanhentunut. Palatessaan töihin sairauslomaltaan asiassa oli laadittu uusi haaste, eikä hän ollut huomioinut vanhentumista enää siinä kohtaa, eikä vanhentuminen ollut tullut esille myöskään istunnossa. Virheen syntyminen oli ollut onnettomien sattumusten summa. Hänen mukaansa kyseisen syytekohdan vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli ollut mitätön, korkeintaan pari päivää. A oli ollut pääkäsittelyssä ilman lainoppinutta avustajaa.

Vastaajan laiminlyönti on siten ollut se, ettei hän ollut sihteerin unohduksen ja oman sairauslomansa vuoksi tarkistanut syyteoikeuden vanhentumista enää myöhemmässä vaiheessa haastetta laatiessaan eikä myöhemmin A:n muun ohella huumausaineen käyttörikoksesta tuomitessaan. Tämä on johtanut siihen, että A on jälkikäteen arvioiden ollut syytteessä todetuin tavoin aiheettomasti vapautensa menettäneenä neljä päivää.

Vastaajan teossa on sinänsä ollut kysymys inhimillisestä syystä tapahtuneesta virheestä, johon on osaltaan vaikuttanut kuormittava työtilanne. Mikään asiassa ei ole viitannut siihen, että Vastaaja suhtautuisi virkavelvollisuuksiinsa välinpitämättömästi. Vapaudenmenetykseen liittyvien virkatoimien hoitamisessa on kuitenkin noudatettava erityistä huolellisuutta. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitessaan käräjätuomari käyttää merkittävää, välittömästi henkilöön kohdistuvaa julkista valtaa. Lisäksi syyteoikeuden vanhentuminen on helppo tarkistaa, ja sitä koskevat säännökset ovat selviä. Vastaajalta on siten voitu vaatia rikosten vanhentumisaikojen tarkkaa huomioimista kaikissa tilanteissa. Toisin kuin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:78, tässä asiassa Vastaajan virhe on johtanut aiheettomaan vapaudenmenetykseen, ja syyttäjän rangaistusvaatimus oli pysynyt koko ajan samana, ja siten Vastaajalla olisi ollut mahdollisuus havaita syyteoikeuden vanhentuminen haastetta laadittaessa, pääkäsittelyssä tai vielä tuomiota annettaessa. Syytäjän haastehakemus oli tullut vireille useita kuukausia ennen syyteoikeuden vanhentumista, eikä asiassa ole tullut ilmi mitään sellaista erityistä syytä, minkä johdosta syyttäjän olisi tullut kiinnittää syyteoikeuden vanhentumiseen huomiota asiaa käräjäoikeuden pääkäsittelyssä käsiteltäessä. A:lla ei ollut ollut lainoppinutta avustajaa, mikä sekin on korostanut tuomarin huolellisuusvelvoitetta. Edellä todetun perusteella hovioikeus katsoo, että Vastaaja on menetellyt vastoin sitä, mitä tuomarin viran asianmukaiselta hoitamiselta voidaan edellyttää. Vastaajan teko ei ole sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Vastaaja on siten syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Rangaistusseuraamus

Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädetty rangaistukseksi varoitus tai sakko.

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Saman luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa silloin, jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Momentin 3 kohdan mukaan rangaistus saadaan jättää tuomitsematta, milloin rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.

Arvioitaessa Vastaajan menettelyn moitittavuutta on otettava huomioon, että hän on syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn toimiessaan tuomarina. Tälle toiminnalle on lähtökohtaisesti asetettava korkeat vaatimukset. Vastaaja on menettelyllään loukannut A:n oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen. Toisaalta Vastaajan menettelyssä on ollut kyse inhimillisestä syystä tapahtuneesta yksittäisestä virheestä, johon ovat myötävaikuttaneet osaltaan hänen sairauslomansa, se, ettei juttua ollut jaettu Vastaajan poissaolon aikana muulle tuomarille, sekä sihteerin unohdus laatia haaste Vastaajan alun perin ohjeistaman mukaisesti. Nämä seikat, vaikka ne eivät tee teosta hyväksyttävää, vähentävät teon moitittavuutta. Hovioikeus katsoo, että rikosta ei kuitenkaan voida pitää rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vähäisenä. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt kysymyksessä olevaan tekoon tai Vastaajan henkilöön liittyviä erityisiä syitä tai muitakaan perusteita rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon Vastaajan syyksi luetun rikoksen vahingollisuus, vaarallisuus ja hänen siitä ilmenevä syyllisyytensä hovioikeus pitää oikeudenmukaisena ja riittävänä seuraamuksena varoitusta.