Hovioikeus alensi omaa juristiaan käyttäneen perintäyhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausta merkittävästi

Kyse oli riidasta oikeudenkäyntikulujen määrästä tilanteessa, jossa yhtiö oli käyttänyt omaa juristiaan asian hoitoon. Hovioikeus katsoi, että yhtiöllä oli oikeus saada kulukorvaus, mutta alensi summan 2 000 eurosta 480 euroon, koska työmäärä oli vähäinen eikä kustannuksista ollut esitetty tarkkaa selvitystä. Vastaaja voitti valituksensa osittain, joten yhtiö määrättiin korvaamaan myös osa hänen hovioikeuskuluistaan. 

Rovaniemen hovioikeus 28.1.2026
Tuomio S 21/2025/153 
Ratkaisunumero 1032 2359
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Oulun käräjäoikeus 13.1.2025 nro 1024 0067
Asia Oikeudenkäyntikulut
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Kantaja Oy (ent. X Oy)
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.3.2026.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

Vastaaja on vaatinut, että Kantaja Oy:n (entinen X Oy, jäljempänä myös yhtiö) vaatimus oikeudenkäyntikuluista hylätään tai että niiden määrää alennetaan. Vastaaja on myös vaatinut, että Kantaja Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

Vastaaja on lausunut, että yhtiön oikeudenkäyntikuluissa oli kysymys sellaisista asianosaiskuluista, jotka eivät voineet tulla hänen korvattavakseen. Joka tapauksessa kulujen määrä oli kohtuuton, kun tuntipalkkion määrä vastasi ulkopuoliselle asiamiehelle maksettavaa korvausta. Kohtuullinen tuntipalkkio oli enintään 40 euroa.

Vastaus

Kantaja Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja Vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

Kantaja Oy on lausunut, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. Yhtiöllä oli oikeus saada Vastaajalta sille oman juristin käytöstä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Yhtiö olisi vaihtoehtoisesti voinut ottaa asiaa hoitamaan ulkopuolisen asiamiehen, jonka työstä aiheutuneet kulut olisivat joka tapauksessa olleet Vastaajan korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Kysymys ei ollut yhtiölle aiheutuneesta tavanomaisesta vaivannäöstä. Vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimus oli joka tapauksessa perusteeton, sillä hänelle ei tosiasiassa aiheutunut kustannuksia asiamiehen ajankäytöstä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Vastaajan takaisinsaantihakemus on jätetty käräjäoikeudessa myöhässä saapuneena tutkimatta. Hän on siten hävinnyt asian käräjäoikeudessa ja on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Täysimääräinen kulujen korvaaminen on siten pääsääntö. Säännöstä koskevien esitöiden (HE 107/1998 vp, s. 16) mukaan täysimääräinen kulujen korvaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikuluina kustannukset, jotka ovat aiheutuneet oikeudenkäynnin kannalta tarpeettomista toimenpiteistä tai sinänsä tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneista, mutta kohtuuttoman suurista kustannuksista.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle suoritetaan korvausta myös oikeudenkäynnin aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Lain esitöiden mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä.

Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä (HE 107/1998 vp, s. 19).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että korvaus työstä ei ole korvausta suoranaisesta taloudellisesta menetyksestä, vaan korvausta asianosaisen itsensä omassa asiassaan erityisosaamiseensa liittyvästä merkittävästä työpanoksesta oikeudenkäyntiin liittyen. Oikeushenkilön puolesta työn on voinut tehdä henkilökuntaan kuuluva. Käytännössä oman työn korvauksessa on käytetty pientä tuntiveloitusta. Vaikka oma työ ei saa olla ansaintakeino, korvausta siitä määrättäessä tulee toisaalta kiinnittää huomiota myös siihen, mitä työstä olisi ulkopuoliselle jouduttu maksamaan.

Hovioikeus toteaa, että yhtiöllä on vastoin Vastaajan väitettä ollut oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan asiassa siitä huolimatta, että asiaa on hoitanut yhtiön oma juristi. Kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin tarkoittamista asianosaiskuluista. Yhtiö ei kuitenkaan ole toimittanut erittelyä kuluistaan eikä oman lakimiehen käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Käräjäoikeuden asiakirjoista ilmenee, että yhtiö on antanut asiassa siltä pyydetyn kirjallisen lausuman sekä vastauksen käräjäoikeuden tiedusteluun asian käsittelyjärjestyksestä. Asia on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että korvaukseen oikeuttavaa työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi ansiotarkoituksessa sivukuluineen, hovioikeus harkitsee tässä asiassa kohtuulliseksi tuntipalkkion määräksi 80 euroa ja kohtuulliseksi korvaukseksi yhtiön oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa yhteensä kuuden tunnin ajankäyttöä vastaavat 480 euroa. Vastaajan maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää on siten alennettava.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäyntiasiamiehelle suoritettavaa korvausta koskevilla sopimusjärjestelyillä ei lähtökohtaisesti ole merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ratkaistaessa (KKO 2025:96 kohta 15).

Vastaajan ensisijainen vaatimus on hylätty, mutta toissijainen vaatimus on hyväksytty. Vastaaja on voittanut määrällisesti 1 520 euroa. Tässä tilanteessa hovioikeus katsoo, että asiassa on peruste velvoittaa Kantaja Oy korvaamaan puolet Vastaajan hovioikeudessa aiheutuneista tarpeellisista toimenpiteistä johtuneista oikeudenkäyntikuluista.

Hovioikeus katsoo, että avustajan oikeudenkäyntikululaskussa valmistautumisesta ja jälkitoimista ilmoitetut yhteensä 2,5 tuntia ovat olleet tarpeen asian hoitamiseksi. Ottaen huomioon asian laatu kohtuullisena tuntiveloituksena voidaan pitää 200 euroa. Lisäksi laskuun sisältyy 610 euron oikeudenkäyntimaksu. Edellä mainituilla perusteilla Kantaja Oy:n korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on palkkion osalta 250 euroa, arvonlisäveron osalta 63,75 euroa ja oikeudenkäyntimaksusta 305 euroa.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden päätökseen

Vastaaja velvoitetaan korvaamaan Kantaja Oy:lle (ent. X Oy) käräjäoikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden tuomitseman 2 000 euron asemesta 480 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden päätös jää pysyväksi.

Kantaja Oy (ent. X Oy) velvoitetaan korvaamaan Vastaajan hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 618,75 euroa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.