Yhtiön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu – hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian

Hovioikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden tuomioon ja menettelyyn oli liittynyt päätöksessä todettuja virheitä ja puutteita, jotka olivat loukanneet X Oy:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. 

Helsingin hovioikeus 24.3.2026    

Päätös Nro 186
Diaarinumero S 24/2023
Ratkaisut, joihin on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 1.4.2022 nro 15252
Helsingin käräjäoikeus 6.7.2023 nro 26797
Helsingin käräjäoikeus 9.7.2024 nro 37089
Asia Velkomus, palvelussopimus ym.
Valittaja X (Finland) Oy
Vastapuoli Y Ltd

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 25.5.2026.

Valitus

X (Finland) Oy (jäljempänä myös X) on vaatinut, että käräjäoikeuden 6.7.2023 antama välituomio ja 9.7.2024 antama tuomio kumotaan muilta kuin käräjäoikeuden toimivaltaa koskevilta osin ja että ensisijaisesti asia palautetaan käräjäoikeuteen. Lisäksi X on vaatinut, että Y Ltd (jäljempänä myös Y) velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Käräjäoikeuden välituomioon liittyi merkittäviä oikeudenkäyntivirheitä. Käräjäoikeus oli 1.4.2022 antamassaan käsittelyratkaisussa asettanut X:lle prekluusiouhan sisältävän lausumavelvollisuuden ennen kuin Y oli lausunut asiasta. Käräjäoikeus oli myös yli kahden vuoden ajan laiminlyönyt antaa tiedoksi 17.12.2019 päivätyn editiovaatimuksen pyynnön kohteena olleelle U-nimiselle yritykselle. Lisäksi käräjäoikeus oli välituomiossaan ratkaissut kysymyksen siitä, oliko kysymyksessä ollut yksi kuljetussopimus vai kaksi kuljetussopimusta, vaikka tämä kysymys ei ollut ollut välituomion kohteena. Edelleen käräjäoikeus oli todennut X:n laiminlyöneen reklamaation tekemisen 18.5.2018 tapahtuneesta Y:n sopimusrikkomuksesta koskien lastauksen suorittamatta jättämistä, vaikka Y oli esittänyt reklamaation laiminlyöntiväitteen ainoastaan 25.5.2018 kello 18 sovitusta toimitusajasta myöhästymisestä. Vielä käräjäoikeus oli lausunut välituomiossa reklamaation sisällöstä, vaikka Y oli esittänyt tästä väitteen ensimmäisen kerran vasta pääkäsittelyssä, eikä väitettä näin ollen olisi saanut ottaa huomioon.

Käräjäoikeus oli oikeudenkäymiskaaren säännösten vastaisesti antanut pääasian tuomion järjestämättä pääkäsittelyä ja kuulematta X:n nimeämiä todistajia, vaikka X oli riitauttanut Y:n vaatimukset sekä perusteiltaan että määriltään ja vastustanut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. X oli nimennyt kolme todistajaa Y:n kanteen kiistämistä koskien, ja se olisi nimennyt lisätodistelua asiassa. Asian ratkaiseminen oli edellyttänyt henkilötodistelun vastaanottamista. Pääasiaratkaisu, jolla X oli velvoitettu maksamaan Y:n vaatimat suoritukset tutkimatta niiden perusteita tai määriä, perustui käräjäoikeuden antamaan välituomioon, vaikka välituomiolla oli ratkaistu vain X:n vahingonkorvausta ja vastasaatavaa koskevia kysymyksiä.

Oikeudenkäyntivirheet edellyttivät asian palauttamista käräjäoikeuteen.

Vastaus

Y Ltd on vaatinut, että X:n valitus hylätään ja että X velvoitetaan korvaamaan Y:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Asiassa ei ollut tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä. Käräjäoikeuden tuomio perustui välituomioon. Asiaa ei ollut tarpeen palauttaa käräjäoikeuteen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Taustatiedot ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa on X:n valituksen johdosta ensi sijassa kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt asiassa sillä tavoin virheellisesti, että asia on sen johdosta palautettava käräjäoikeuteen.

Käräjäoikeuden 1.4.2022 antama käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 22 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuin voi tarvittaessa kehottaa asianosaista täyttämään määräajassa 20 §:n 1 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa uhalla, ettei hän määräajan jälkeen saa vedota uuteen vaatimukseen tai seikkaan taikka ilmoittaa uutta todistetta, ellei hän saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä.

Käräjäoikeus on 1.4.2022 antamassaan käsittelyratkaisussa päättänyt, että asiassa annetaan välituomio vastaajan eli X:n asiassa esittämien vastakannevaatimusten osalta. Samalla käräjäoikeus on määrännyt, että X:n on 2.5.2022 mennessä ja Y:n 30.6.2022 mennessä nimettävä tarpeellinen todistelu ja mahdolliset oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa X:n vahingonkorvaus ja kuittausvaatimusten vanhentumisesta ja edellytyksistä, X:n oikeudesta vaatia korvausta suorittamastaan ilmakuljetuksesta sekä siitä, onko Helsingin käräjäoikeudella toimivaltaa ratkaista ennakkoviivästymistä koskevat vaatimukset uhalla, että asianosaiset eivät määräajan jälkeen saa vedota uuteen vaatimukseen tai seikkaan taikka ilmoittaa uutta todistetta, ellei saateta todennäköiseksi, että menettely johtuu pätevästä syystä.

X on vedonnut oikeudenkäyntivirheenä siihen, että käräjäoikeus oli asettanut käsittelyratkaisussa X:lle prekluusiouhan sisältävän lausumavelvollisuuden ennen kuin Y lausui asiasta.

Hovioikeus toteaa, ettei laista seuraa estettä asettaa osapuolelle tässä tarkoitettua prekluusiouhkaa, vaikka toinen osapuoli ei ole vielä lausunut asiasta. Hovioikeus katsoo, ettei asian käsittelyssä ole siten tapahtunut X:n väittämää oikeudenkäyntivirhettä eikä asiassa ole ilmennyt muutakaan syytä, jonka johdosta käsittelyratkaisu olisi kumottava.

Käräjäoikeuden 6.7.2023 antama välituomio

X on väittänyt, ettei käräjäoikeus olisi saanut välituomiollaan ratkaista kysymystä siitä, onko kysymyksessä ollut yksi kuljetussopimus vai kaksi kuljetussopimusta. Lisäksi X on vedonnut siihen, että välituomio on perustunut sellaiseen seikkaan, johon ei ollut vedottu lainkaan siltä osin kuin siinä on arvioitu 18.5.2018 tapahtunutta väitettyä suoritusvirhettä koskevan reklamaation laiminlyöntiä. Siltä osin kuin välituomiossa on arvioitu reklamaation sisältöä, X on esittänyt välituomion perustuvan sellaiseen seikkaan, johon ei ollut vedottu ajoissa.

Käsittelyratkaisun 1.4.2022 mukaan (s. 17) asiassa annetaan välituomio X:n kannevaatimuksista. Välituomion mukaan (s. 1) sillä on ratkaistu X:n vahingonkorvaus ja kuittausvaatimuksen vanhentumista koskevat vaatimukset sekä kuittauksen edellytykset ja lentorahdin korvausvaatimusta koskevat edellytykset ja lentorahdin ennakkoviivästymistä koskevat oikeuspaikkaväitteet.

Hovioikeus katsoo, että välituomion rajaaminen X:n kanneperusteiden ratkaisemiseen ei ole ollut este sen kysymyksen ratkaisemiselle, onko riidan kohteena olleissa oikeustoimissa ollut kyse yhdestä vai kahdesta kuljetussopimuksesta. Tällaisen esikysymyksen ratkaiseminen on usein välttämätöntä kanneperusteen ratkaisemiseksi, kuten tässä reklamaatiota koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi. Käräjäoikeus on voinut välituomiollaan ratkaista mainitun kysymyksen, eikä asiassa ole tältä osin tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä.

Siltä osin kuin kyse on siitä, onko käräjäoikeus voinut arvioida 18.5.2018 tapahtunutta väitettyä suoritusvirhettä koskevan reklamaation laiminlyöntiä tai reklamaation sisältöä, hovioikeus toteaa seuraavan. Voidakseen ratkaista riitaisen kysymyksen siitä, onko X menettänyt vaadeoikeutensa, käräjäoikeuden on täytynyt ottaa kantaa siihen, onko asiassa 23.5.2018 tehty yhteydenotto ollut vaadeoikeuden menettämisen estävä reklamaatio, ja tässä yhteydessä myös reklamaation sisällöllisiin vaatimuksiin. Se, että Y on vasta pääkäsittelyssä luonnehtinut reklamaatioksi väitettyä yhteydenottoa puutteelliseksi, ei johda siihen, että käräjäoikeuden olisi täytynyt katsoa yhteydenotto reklamaatioksi.

X on vielä vedonnut siihen, että käräjäoikeus on laiminlyönyt 17.12.2019 päivätyn editiovaatimuksen tiedoksiannon U-nimiselle yritykselle. Hovioikeus toteaa, ettei laissa ole säädetty määräaikaa editiovaatimuksen tiedoksiannolle tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamiselle. Mahdollinen viivästys editiovaatimuksen tiedoksi antamisessa ei ole sellainen oikeudenkäyntivirhe, jonka johdosta asia olisi palautettava käräjäoikeuteen.

Näin ollen asiassa ei ole ilmennyt käräjäoikeuden menettelystä johtuvaa aihetta kumota välituomiota. Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa, ettei sen arvioitavana tässä vaiheessa ole välituomion oikeellisuus enemmälti.

Käräjäoikeuden 9.7.2024 antama tuomio

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on valmistelun kuluessa tehtävä kirjallinen yhteenveto asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja siitä mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen. Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos riitainen asia ratkaistaan 27 a §:n nojalla istuntoa toimittamatta tai asia kirjallisen valmistelun jälkeen siirretään suoraan pääkäsittelyyn, yhteenveto on laadittava kirjallisesti. Pykälän 5 momentin mukaan asianosaisille on varattava tilaisuus lausua käsityksensä yhteenvedosta.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan, kun valmistelussa on selvitetty saman luvun 19 §:ssä tarkoitetut seikat tai kun sitä ei muusta syystä ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa, tuomioistuimen on todettava valmistelu päättyneeksi ja siirrettävä asia pääkäsittelyyn. Viimeksi mainitun pykälän mukaan valmistelussa on selvitettävä muun ohella, mitä todisteita tullaan esittämään ja mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle sekä lausua jokaisesta tuomioistuimessa esitetystä todisteesta, jollei laissa toisin säädetä.

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 4 §:n mukaan tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.

Välituomion kohteena ovat olleet X:n kanneperusteet ja kiistämisperusteet määrätyiltä osin. Perusteet, joilla X on kiistänyt Y:n kanteen, eivät ole kaikilta osin yhteneväiset välituomiolla ratkaistujen X:n kanne- ja kiistämisperusteiden kanssa. Käräjäoikeus on ratkaissut Y:n kanteen pääkäsittelyä toimittamatta tuomiolla. Se, että X:n kanneperusteet on saatettu pääkäsittelyn kohteeksi, ei ole johtanut siihen, että pääasia eli X:n kiistäminen ja Y:n kanneperusteet olisi voitu ratkaista kirjallisessa menettelyssä ilman pääkäsittelyn järjestämistä.

Hovioikeus toteaa, että välituomion antamisen jälkeen asiassa on sinänsä voitu ja pitänytkin jatkaa valmistelua. Valmistelua ei ole kuitenkaan asiallisesti saatettu loppuun. Asiassa ei ole pääasian osalta laadittu oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n 4 momentissa edellytettyä kirjallista yhteenvetoa.

Pääasian ratkaisemiselle kirjallisessa menettelyssä on ollut oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:stä johtuva este jo siitä syystä, että X on vastustanut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Asia ei myöskään ole ollut laadultaan kirjalliseen menettelyyn soveltuva, koska kyse on ollut jossain määrin monimutkaisesta sopimusriidasta, jossa vastaaja lisäksi on nimennyt henkilötodistelua.

Vielä hovioikeus katsoo, että asian ratkaisemiselle kirjallisessa menettelyssä on lähtökohtaisesti muodostunut este myös siitä syystä, että asiassa on järjestetty valmisteluistunto 23.5.2019. Käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella valmisteluistuntoa ei ole myöskään rajattu koskemaan vain X:n kanneperusteita.

Se, että pääasiaa ei ole saatettu suullisen pääkäsittelyn kohteeksi, on lisäksi johtanut siihen, että X:n mahdollisuutta esittää haluamansa henkilötodistelua on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentin vastaisesti. Mahdollinen tarpeeton tai asiaan vaikuttamaton todistelu voidaan tarvittaessa evätä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Käräjäoikeus ei ole kuitenkaan tehnyt päätöstä X:n nimeämän henkilötodistelun torjumisesta asiaan vaikuttamattomana. Käräjäoikeuden menettely on vielä johtanut siihen, ettei se ole ottanut perustellusti kantaa kaikkiin X:n vastauksessaan 25.1.2019 kiistämisperusteina esittämiin väitteisiin, kuten tarpeeseen vähentää säästyneet kustannukset Y:n vaatimuksesta (vastauksen kohta 7) ja kuorma-autojen seisonta-aikaa koskevan Y:n vaatimuksen perusteettomuuteen sekä liiallisuuteen (vastauksen kohta 9).

Näillä perusteilla käräjäoikeuden tuomioon ja menettelyyn on liittynyt edellä todettuja virheitä ja puutteita, jotka ovat loukanneet X:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Asian palauttaminen

Asiassa on kysymys vielä siitä, onko asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa vai voiko hovioikeus ottaa sen välittömästi ratkaistavakseen.

Jutun palauttamisen edellytyksistä ei ole laissa säännöksiä. Palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Palauttamista koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä (KKO 2012:80).

Harkinta asian palauttamisesta alemman tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi on tapauskohtaista. Asian palauttamista vastaan puhuvat yleensä vahvasti siitä aiheutuva oikeudenkäynnin merkittävä pitkittyminen sekä asianosaisille siitä aiheutuvat kulut ja muut haitat. Oikeudenkäynnin viivästyminen voi heikentää myös edellytyksiä todistelun arviointiin. Jos alemman tuomioistuimen ratkaisu perusteluineen on niin puutteellinen, että se ei kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi muutoksenhakutuomioistuimessa, tai jos asianosaisen muutoksenhakuoikeus muusta syystä vaarantuu, asia on kuitenkin pääsääntöisesti perusteltua palauttaa alempaan tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeus katsoo, että oikeudenkäynnin pitkittyminen sekä asianosaisille aiheutuvien kulujen määrä ovat asian palauttamista vastaan puhuvia seikkoja. Edellä mainitut käräjäoikeuden ratkaisun virheet ja puutteet ovat palauttamisen puolesta puhuvia seikkoja. Hovioikeuden tehtävänä on arvioida käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Tälle arvioinnille ei kuitenkaan ole edellytyksiä tämän kaltaisessa tilanteessa. Kysymys on siten sellaisesta tilanteesta, jossa käräjäoikeuden ratkaisu ei kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi muutoksenhakutuomioistuimessa. Siltä osin kuin käräjäoikeus ei ole lausunut X:n esittämistä kanteen kiistämisperusteista, on myös asianmukaisen muutoksenhakumahdollisuuden turvaaminen otettava palautuksen puolesta puhuvana seikkana huomioon.

Hovioikeus toteaa, että palauttamisen puolesta puhuvien seikkojen on katsottava olevan painavampia kuin palauttamista vastaan puhuvien seikkojen. Edellä esitettyyn nähden käräjäoikeuden 9.7.2024 antama tuomio on kumottava. Hovioikeus palauttaa asian kumotuilta osin, asian aineellisoikeudellista puolta osaksikaan tutkimatta, käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tulee jatkaa asian käsittelyä ja järjestää asiassa pääkäsittely siltä osin kuin asiaa ei ole ratkaistu välituomiolla. Käräjäoikeuden välituomioon voidaan hakea muutosta käräjäoikeuden uuden pääasiaratkaisun yhteydessä.

Käräjäoikeuden 9.7.2024 antama tuomio nro 37089 kumotaan.

Asia palautetaan mainitulla tuomiolla ratkaistuilta osin Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan tai asianosaisen suostumuksella jo ennen sitä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti menetellä.

Käräjäoikeuden on pääasian yhteydessä lausuttava myös hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.