Hovioikeus: Vastaaja velvoitettiin korvaamaan puolet asianomistajan kuluista – hovioikeuskuluvaatimus hylättiin

Hovioikeus katsoi, että vaikka syytteet ja korvausvaatimukset menestyivät vain osittain, vastaajan tuli korvata puolet asianomistajan käräjäoikeuskuluista. Vastaaja vapautettiin loppuosasta korvausvelvollisuutta, mutta hänen vaatimuksensa omien hovioikeuskulujensa korvaamisesta hylättiin kokonaan. (Vailla lainvoimaa 9.2.2026)

Turun hovioikeus 6.2.2026 
Tuomio R 18/2025/1330 
Ratkaisunumero 1045 0164
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Varsinais-Suomen käräjäoikeus 11.9.2025 nro 1036 2260
Asia Oikeudenkäyntikulut
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja Vastaaja
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.4.2026.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

Vastaaja on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata Oskar A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle / Varsinais-Suomen oikeusaputoimistolle Vastaajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan Vastaaja on lausunut, että asianomistajan korvausvaatimusten menestyttyä käräjäoikeudessa vain 1/3 osalta ja euromääräisesti vain 10 prosentin osuudelta ja asianomistajan rangaistusvaatimuksenkin menestyttyä vain osittain asianomistajan on katsottava suuremmalta osin hävinneen asian. Näin ollen Vastaaja on vapautettava velvollisuudesta korvata asianomistajan oikeudenkäyntikulut.

Vastaus

A, B ja B eivät ole vastanneet valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Hovioikeudessa on Vastaajan valituksen perusteella kysymys siitä, onko Vastaaja velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Sovellettavat oikeusohjeet

Asianomistajan oikeus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan määräytyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun säännösten mukaisesti. Luvun 8 §:n 2 momentin mukaan syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Siinä tapauksessa, että muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n määräyksiä (KKO 2010:24, kohta 6).

Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään (KKO 2020:81, kohta 12 ja siinä mainitut ratkaisut) antanut merkitystä sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut, mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään osalla, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet. Huomiota on kiinnitetty myös asian laatuun ja asianosaisten asemaan oikeudenkäynnissä.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Syytteen mukaan Vastaaja oli kohdassa 1 yhdessä ja yksissä tuumin yhden tai kahden tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa syyllistynyt laittomaan uhkaukseen, koska hän oli uhannut tekoaikaan 14-vuotiasta A:ta ainakin hakkaamisella sellaisissa olosuhteissa, että A:lla oli ollut perusteltu syy omasta puolestaan pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Lisäksi Vastaaja oli syytteen mukaan syyllistynyt kohdassa 2 yhdessä ja yksissä tuumin tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa pahoinpitelyyn, koska hän oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa tekoaikaan 14-vuotiaalle A:lle Hovirannan uimarannalla ainakin seuraavasti:

Tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli lyönyt A:ta nyrkillä kasvoihin ainakin kaksi kertaa, jonka jälkeen Vastaaja oli lyönyt A:ta nyrkillä kasvoihin ainakin kaksi kertaa. A oli tämän jälkeen suojannut käsillään kasvojaan ja kyyristynyt eteenpäin kumaraan suojatakseen päätään, jonka jälkeen pahoinpitelyä oli jatkettu siten että molemmat tai ainakin toinen tekijöistä oli potkinut kengät jalassa asianomistajaa pään alueelle. A:lle oli väitetty menettelyn seurauksena aiheutuneen kivun lisäksi ainakin turvotusta ja mustelmaa oikeaan silmäkulmaan ja poskeen sekä kuhmuja.

Vastaaja oli kiistänyt syytteet kokonaisuudessaan. Vastaajaa vastaan esitetty syyte laittomasta uhkauksesta kohdassa 1 oli hylätty samoin kuin syyte pahoinpitelystä kohdassa 2 siltä osin kuin asiassa oli väitetty A:n suojanneen käsillään kasvojaan ja kyyristyneen eteenpäin kumaraan suojatakseen päätään, minkä jälkeen pahoinpitelyä oli väitetty jatketun siten, että molemmat tai ainakin toinen tekijöistä olisi potkinut kengät jalassa asianomistajaa pään alueelle. Aiheutuneiden vammojen osalta syyte oli hylätty siltä osin kuin A:lle oli väitetty aiheutuneen muuta kuin kipua sekä turvotusta ja mustelmaa oikeaan silmäkulmaan.

Käräjäoikeudessa A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja vaatinut kohdassa 1 korvausta kärsimyksestä sekä kohdassa 2 korvausta psyykkisestä haitasta ja fyysisestä tilapäisestä haitasta. Kohdan 1 tultua hylätyksi käräjäoikeus oli hylännyt kärsimystä koskevan vaatimuksen. Lisäksi käräjäoikeus oli kohdassa 2 hylännyt korvausvaatimuksen tilapäisestä psyykkisestä haitasta kokonaan ja fyysisestä tilapäisestä haitasta tuominnut vain puolet vaaditusta määrästä.

Syytteet ja korvausvaatimukset ovat edellä todetuin tavoin menestyneet vain osaksi. Siten A saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa Vastaajaa korvaamaan niitä hänelle osaksi taikka, jos hävityllä osalla on vain vähäinen merkitys, kokonaan.

Vastaajaa vastaan esitetyistä rangaistusvaatimuksista toinen on tullut hylätyksi kokonaan, ja toinen on tullut teonkuvauksen osalta hyväksytyksi vain osittain. Vaikka kohdassa 2 teonkuvauksen osittainen hylkääminen ei ollut johtanut lievempään syyksilukemiseen, syyte on hylätty merkittävältä osin. Vastaajaan kohdistetut yhteensä 2.100 euron korvausvaatimukset ovat menestyneet 200 euron osalta. Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen on johtunut osaksi siitä, että vaatimuksen perusteena ollut toinen syytekohta on hylätty kokonaan, ja osaksi siitä, että psyykkisestä haitasta ei ole esitetty näyttöä. Tilapäisen haitan korvausmäärän hyväksymättä jäänyt osa on puolestaan koskenut harkinnanvaraista seikkaa.

Se, mitä A on syyksilukemisen osalta hävinnyt, on perustunut syyttäjän syytteeseen, jonka osalta syyttäjällä on näyttötaakka. Vastaajan syyksi on kuitenkin luettu pahoinpitelyteko. A:n korvausvaatimukset on pääosin hylätty siksi, että syytekohta on hylätty. Vaaditun korvauksen alentaminen on perustunut puolestaan harkinnanvaraiseen seikkaan. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että Vastaaja on velvoitettava korvaamaan A:n käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluja vähintään osaksi.

Toinen syytekohta on hylätty kokonaan ja pahoinpitelytekoa koskevasta syytekohdasta on hylätty vakavimmaksi arvioitava menettely. Tilapäistä haittaa koskeva korvausvaatimus on hylätty siksi, että asiassa ei ole A:n toimesta esitetty riittävää näyttöä aiheutuneesta haitasta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että Vastaaja on velvoitettava korvaamaan puolet asianomistajan kohtuullisiksi arvioiduista oikeudenkäyntikuluista. Yli menevin osin Vastaaja on siten vapautettava velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Asian näin päättyessä Vastaaja saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla pitää hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Edellä mainituin perustein Vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

TUOMIOLAUSELMA

– – –

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan:

Korvausvelvollisuus

Vastaajan asianomistaja A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa alennetaan 1.129,50 euroon.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

Vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.