Hovioikeus: Kuluttajaluoton todellinen vuosikorko oli kohtuuton – yksipuolinen tuomio kumottiin
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti vastaajan maksuvelvollisuudesta katsoen, että luoton yli 100 prosentin todellinen vuosikorko oli kuluttajan kannalta kohtuuton. Yhtiö menetti oikeutensa periä luottokustannuksia, ja se velvoitettiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.
Itä-Suomen hovioikeus 4.2.2026
TuomioS 17/2025/148
Ratkaisunumero 1032 0581
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 8.1.2025 nro 1024 1202
Asia Muu velkasuhteeseen perustuva saatava
Asianosaiset hovioikeudessa
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Kantaja Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 7.4.2026.
Oikeudenkäynti hovioikeudessa
Valitus
Vastaaja on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, Kantaja Oy:n (jäljempänä yhtiö) kanne hylätään ja yksipuolinen tuomio kumotaan sekä yhtiö velvoitetaan korvaamaan Vastaajan oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.
Luoton korko on kohtuuton, kun huomioidaan ratkaisusta KKO 2015:60 ilmenevä oikeusohje.
Luottokelpoisuuden arviointi on tehty vasta luottosopimuksen solmimisen jälkeen, eikä kuluttajansuojalain vaatimalla tavalla ennen luottosopimuksen tekemistä.
Vastaaja ei ole saanut kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n tarkoittamia ennakkotietoja. Vastaajalle ei ole toimitettu luottosopimusta kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaisesti. Joka tapauksessa luottoasiakirjoja ei ole toimitettu muuttumattomana ja pysyvällä tavalla kuluttajalle, koska päivämäärän esittämistapa ja luotonmyöntäjän osoitetiedot ovat muuttuneet. Myös yleiset sopimusehdot on päivätty noin puoli vuotta luottosopimuksen tekemisen jälkeen.
Luottoehdot ovat olleet epäselviä, kun luottosopimuksesta ei ole ilmennyt, onko sopimuksen mukaiset nostopalkkiot lisätty Vastaajan nostamaan pääomaan vai onko nostoprovisio vähentänyt Vastaajan todellisuudessa käyttöönsä saamaa rahamäärää. Lisäksi Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeen esimerkissä maksettavan luoton kokonaismäärän laskentatapa ja määrä ovat virheellisiä.
Vastaus
Kantaja Oy on vastustanut muutosvaatimuksia ja vaatinut, että Vastaaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein.
Ratkaisussa KKO 2015:60 todellinen vuosikorko ei ole ollut 122,54 prosenttia. Kun tapauksen luoton nimelliskorko on ollut jo 118,80 prosenttia ja nostoprovisio 15 prosenttia, luoton todellisen vuosikoron on tullut olla yli viisinkertainen verrattuna kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkorajoitukseen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa todellinen vuosikorko 108,51 prosenttia ja nimelliskorko 49,88 prosenttia ovat olleet kohtuullisia. Edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa nimelliskorko oli yli kaksinkertainen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n enimmäiskorkoon nähden. Korkeimman oikeuden ratkaisussa ei lausuta todellisesta vuosikorosta, joten siitä ei voi saada tukea vaatimukselle, jonka mukaan kaikki yli 50 prosentin todellisen vuosikoron ylittävät vastaavat luotot olisivat kohtuuttomia.
Yhtiö on selvittänyt hakijan luottokelpoisuuden asianmukaisesti tarkastamalla hänen luotto-, tulo-, henkilö- ja osoitetietonsa. Vastaajan itse luottohakemuksella antamien tietojen lisäksi luottokelpoisuutta on arvioitu aiemman asiakkuushistorian ja ulkoisten rekisterien avulla. Edellä mainittujen tietojen perusteella ennen luoton myöntämistä on arvioitu haetun luoton määrää suhteessa Vastaajan taloudelliseen tilanteeseen ja maksukykyyn sekä mahdollista luottotappioriskiä. Lisäksi kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n mukaisesta luottokelpoisuuden tarkistamisen laiminlyönnistä ei seuraa lainasopimuksen pätemättömyyttä, vaan seuraamuksista säädetään yleisesti luvun 50 §:ssä.
Vastaaja on väittänyt virheellisesti riidattomaksi riidanalaisia seikkoja. Vastaaja on saanut kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:ssä tarkoitetut ennakkotiedot ja hänellä on ollut mahdollisuus tulostaa ja tallentaa sopimusehdot pysyvällä tavalla. Edelleen Vastaajalle on toimitettu luottoasiakirjat kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n edellyttämällä tavalla. Vastaaja on voinut ladata hyväksymänsä luottosopimukset osana luotonhakuprosessiaan. Lisäksi Vastaajalle olisi toimitettu luottoasiakirjat hänen sähköpostiinsa, mikäli hän olisi todentanut sähköpostiosoitteensa pin-koodilla. Todentamattomaan sähköpostiin ei ole voitu toimittaa henkilötietoja sisältäviä luottoasiakirjoja. Luottoasiakirjat on kuitenkin tallennettu myös pdf-muotoisina asiakirjoina Vastaajan Omille Sivuille, joka on ollut velallisen käytössä myös nostojen tekemistä varten. Luotonsaajalla on näin ollen ollut aina muuttumattomana hallussaan, saatavilla ja tulostettavissa oman luottonsa luottosopimus luottoehtoineen ja vakiomuotoisine kuluttajaluottotietoineen, yksilöityine tietoineen luotosta ja luottokustannuksista ehtoineen.
Yleisten luottoehtojen päiväys on ollut 24.5.2018 ja luottosopimus on allekirjoitettu 22.7.2018. Yleisten ehtojen päivämäärä 13.12.2018 on liittynyt yleisesitykseen luotonhakuprosessista.
Luottokorko, -kulut ja todellinen vuosikorko on ilmoitettu selkeästi luottosopimuksessa sekä Vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa. Vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen todellinen vuosikorko on ilmoitettu oikeusministeriön asetuksen 1123/2016 mukaisesti. Lomakkeessa esitetty esimerkki riippuu luoton käytöstä ja takaisinmaksuajasta.
Luoton yleisistä ehdoista ilmenee, että kiinteää juoksevaa korkoa lasketaan nostosummalle ja että nostoprovisiota käsitellään omana eränään luottoaikana. Eri luottoerien erillisyys käy ilmi luottosopimuksen lisäksi myös Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeelta. Luoton määrä on ilmoitettu luottosopimuksessa ja eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot
-lomakkeella sekä nostoprovision määrä näiden lisäksi vielä yleisissä ehdoissa, kuten myös nostoprovision veloituskäytännöt.
Hovioikeuden ratkaisu
Käsittelyratkaisu
Yhtiö on todennut vastauksessaan, että Vastaajan väite siitä, että luottokelpoisuutta ei olisi tarkastettu ennen luottosopimuksen solmimista, on uusi.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.
Lainkohdassa tarkoitetaan seikalla sellaista seikkaa, jolle kanteessa tai vastauksessa esitetty vaatimus välittömästä perustuu eli oikeustosiseikkaa.
Vastaaja on käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että kuluttajan luottokelpoisuutta ei ole arvioitu kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/48/EY (jäljempänä kulutusluottodirektiivi) ja kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n mukaisesti. Hovioikeus katsoo, että Vastaajan valituksessaan esittämä väite ei ole uuteen seikkaan vetoamista, vaan jo käräjäoikeudessa esitettyjen tosiseikkojen luonnehdintaa, jonka esittämistä oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n säännös ei rajoita. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 21 §:n nojalla käräjäoikeuden olisi tullut huolehtia asian valmistelussa kyselyoikeuttaan käyttäen siitä, että Vastaajan vetoama oikeustosiseikka on riittävällä tavalla yksilöity, eli miltä osin Vastaaja katsoo luotonantajan menetelleen lainvastaisesti luottokelpoisuuden arvioinnissa. Hovioikeus katsoo, että Vastaajalla on oikeus vedota seikkaan hovioikeudessa.
Pääasiaratkaisun perustelut
Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö
Asiassa sovellettavat keskeiset oikeusohjeet on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 12–16.
Käräjäoikeuden tuomiossa kirjatun sijasta asiassa sovelletaan kuitenkin sopimuksen tekoaikaan voimassa ollutta kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n 1 momenttia (207/2013), jonka mukaan luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella.
Sopimusehtojen selkeys ja ymmärrettävyys
Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (jäljempänä sopimusehtodirektiivi) 5 artiklan mukaan, jos on kyse sopimuksesta, jonka kaikki tai tietyt kuluttajalle esitetyt ehdot on laadittu kirjallisesti, ehdot on aina laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi. Jos ehdon merkityksestä syntyy epäilystä, kuluttajalle suotuisin tulkinta on etusijalla.
Vastaajalle on 25.10.2014 myönnetty 2.000 euron luotto, jota on 7.4.2018 korotettu 500 eurolla ja 22.7.2018 taas 500 eurolla 3.000 euroon. Sopimuksen tekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin (746/2010) mukaan luottokustannuksilla tarkoitetaan luotonantajan tiedossa olevien, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää. Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan luottokustannuksiin ei lueta kuluttajan mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta maksettavaksi tulevia maksuja. Säännöksen 3 momentin mukaan todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Tarkemmat määräykset todellisen vuosikoron laskemisesta on annettu oikeusministeriön asetuksella. Kulutusluottodirektiivin 10 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan luottosopimuksessa on mainittava selkeästi ja tiiviisti todellinen vuosikorko ja kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä laskettuina luottosopimuksen tekohetkellä siten, että kaikki mainitun koron laskemiseen käytetyt oletukset on mainittava.
Kirjallisista todisteista ilmenevät seikat on olennaisilta osin selostettu käräjäoikeuden tuomiossa. Lisäksi asianosaisten välisen 22.7.2018 päivätyn luottosopimuksen mukaan luottosopimukseen sovelletaan C Oy:n yleisiä luottoehtoja ja vakiotietolomaketta. Vakiomuotoisista eurooppalaisista kuluttajaluottotiedoista ilmenee, että luottosopimus on voimassa toistaiseksi. Luottolimiitti voi olla 2.000 euroa, 2.500 euroa tai 3.000 euroa. Uusille asiakkaille luottolimiitti on aina 2.000 euroa ja sitä on mahdollista korottaa hyvän maksuhistorian seurauksena.
Vakiomuotoisissa eurooppalaisissa kuluttajaluottotiedoissa todellinen vuosikorko on ilmoitettu 108,51 prosentin suuruiseksi. Todellinen vuosikorko on saman kohdan mukaan ilmoitettu ja laskettu kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta säädetyn oikeusministeriön asetuksen 1123/2016 mukaisesti 2.000 euron lainasummalle ja tasaerälyhennyksin 12 kuukauden takaisinmaksuajalle. Laskelmassa on käytetty 49,88 prosentin vuotuista korkoa ja 14,00 prosentin nostoprovisiota. Lisäksi on todettu, että todellinen vuosikorko on sama myös 2.500 euron ja 3.000 euron luotolle.
Sopimuksen liitteenä olevissa yleisissä ehdoissa (voimassa 24.5.2018 lukien) on todettu, että koron lisäksi asiakkaalta veloitetaan kustakin nostosummasta nostoprovisiota. Koron ja nostoprovision prosenttimäärät käyvät ilmi asiakkaan hyväksymästä Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeesta, jossa on mainittuna myös luoton todellinen vuosikorko ja muut asiakkaalta veloitettavat maksut. Vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotietojen mukaan luoton maksettava kokonaismäärä riippuu luoton käytöstä, sen takaisinmaksusta ja luottosopimuksen voimassaoloajasta. Asiakirjasta ilmenee esimerkki todellisen vuosikoron laskemisesta 2.000 euron lainasummalla ja 26 kuukauden takaisinmaksuajalla. Esimerkkilaskelman mukaisesta maksettavasta 3.424,61 euron kokonaismäärästä on nostetun luoton osuus 2.000 euroa, 14,00 prosentin nostoprovision osuus 280,00 euroa ja luoton 49,88 prosentin vuotuisen koron osuus on 1.144,61 euroa. Näin ollen, kuten käräjäoikeuskin on todennut, Vakiomuotoisista eurooppalaisista kuluttajaluottotiedoista ilmenee, että nostopalkkio on lisätty pääomaan. Hovioikeus katsoo sopimuksen ehtojen olevan nostopalkkiota koskevin osin selkeät ja ymmärrettävät.
Todellisen vuosikoron laskentapa on säädelty tarkasti sen vuoksi, että luottokustannusten arvioimiseksi olisi olemassa yhteneväinen laskentatapa. Todellinen vuosikorko on sopimusehdoissa ilmoitettu oikein oikeusministeriön asetuksen mukaisesti. Maksettavan kokonaismäärän osalta esitetyssä esimerkkilaskelmassa ei ole noudatettu tätä vastaavaa laskentatapaa.
Kuitenkin, koska kyseistä laskelmaa voi pitää esimerkinomaisena, se ei tee sopimusehdoista harhaanjohtavia tai epäselviä.
Kuluttajan luottokelpoisuuden arvioiminen ja ennakkotietojen lähettäminen
Kuten edellä on todettu, Vastaajalle on 25.10.2014 myönnetty 2.000 euron luotto, jota on 7.4.2018 korotettu 500 eurolla ja 22.7.2018 taas 500 eurolla 3.000 euroon.
Todisteesta K7 ilmenee, että luottohakemusta käsitellään siten, että Vastaajan on ensin täytynyt tunnistautua antamalla taloudelliset tietonsa ja tämän jälkeen Vastaajan on tullut hyväksyä luottoehdot ja vakiotietolomake, minkä jälkeen Vastaajalle on lähetetty luottosopimus, yleiset luottoehdot ja vakiotietolomake. Sen jälkeen Vastaajan luottotiedot on tarkistettu. Vasta tämän jälkeen on tehty luottopäätös. Näin ollen yhtiö on menetellyt lain mukaisesti ennakkotietojen osalta ja luottokelpoisuus on arvioitu ennen luottosopimuksen tekemistä.
Vuosikoron kohtuuttomuusarviointi
Luottokustannukset, etenkin luoton vuotuinen korko ja todellinen vuosikorko, ovat kuluttajaluottosopimuksen ja sitä edeltävän harkinnan keskeisimpiä tietoja. Ehdossa sovittua suurta luottokorkoa, yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on oikeuskäytännössä pidetty kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Sopimusehtojen epäselvyys lisää osaltaan sopimusehtojen kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta. (KKO 2015:60, kohdat 60 ja 63)
Sopimuksentekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n (207/2013) pakottavan säännöksen mukaan alle 2.000 euron suuruisissa luotoissa luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessään KKO 2015:60 (kohta 62) katsomin tavoin myös hovioikeus katsoo, että kyseisellä pakottavalla säännöksellä on merkitystä arvioitaessa koron kohtuuttomuutta mainitun euromäärän ylittävissä kuluttajaluotoissa.
Hovioikeus katsoo, että ehdossa sovittu suuri todellinen vuosikorko, yhdistettynä suurehkoon luottomäärään ja mahdollisesti pitkäaikaiseksi muodostuvaan velkasuhteeseen, on kuluttajan kannalta kohtuuton. Ottaen vielä huomioon luoton tilitapahtumista ilmenevät Vastaajan tekemät nostot, suoritetut maksut sekä jäljellä olevan velkasaldon määrän hovioikeus katsoo, että luottosopimuksen mukaista todellista vuosikorkoa siihen sisältyvine kuluineen on pidettävä kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana ehtona.
Kohtuuttomuuden seuraus
Sopimusehtodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisten lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja. Sopimusehtodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan soveltamisrajoituksesta kuitenkin seuraa, ettei ehdon kohtuuttomuutta voida arvioida direktiivin perusteella silloin, kun sopimusehto koskee pääkohteen määrittelyä ja sopimus on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Koska luottokustannuksia koskevien sopimusehtojen on edellä todettu olleen selkeästi ja ymmärrettävästi laadittu, tulee kohtuuttomuuden seuraukset tässä tapauksessa arvioitavaksi kuluttajansuojalain säännösten perusteella.
Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin (1072/2000) mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
Tässä asiassa sovellettavan, aiemmin voimassa olleen kuluttajasuojalain 4 luvun 2 §:n (1259/1994) mukaan, jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on 1
§:ää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia. Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ei ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista. Jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.
Kuluttajansuojalaki mahdollistaa sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelun silloin, kun kysymys ei ole sopimusehtodirektiivin perusteella arvioitavasta kohtuuttomasta sopimusehdosta. Sopimusehtodirektiivissä omaksutun ankaran seuraamuksen tarkoituksena on kuitenkin estää elinkeinonharjoittajia käyttämästä vakiosopimuksissa kuluttajien kannalta kohtuuttomia ehtoja.
Tämän tavoitteen kannalta hovioikeus katsoo, että yksin kuluttajansuojalain sovittelusäännöstä soveltamalla ei ole perusteltua antaa kuluttajalle heikompaa suojaa kuin sopimusehtodirektiivillä on annettu. Näin ollen tehokkaan kuluttajansuojan ja kuluttajien yhdenvertaisen kohtelun perusteella kohtuuton vakioehto on syytä jättää kuluttajansuojalain perusteella huomioon ottamatta myös silloin, kun sopimusehto on selkeästi ja ymmärrettävästi laadittu. Todellisen vuosikoron kohtuuttomuudesta siten seuraa, että kaikki erät, joista todellinen vuosikorko on muodostunut, jätetään huomioon ottamatta. Näin ollen yhtiöllä ei ole oikeutta periä Vastaajalta mitään luottokustannuksia.
Tällaiset kannevaatimukset on edellä mainituin perustein hylättävä. Luottosopimusta tulee näin ollen soveltaa siten kuin luottokorkoehtoa ei olisi koskaan ollut olemassa.
Koska Vastaajan suoritukset olisi edellä selostetuista syistä tullut kohdistaa pääomaan, hän on velvollinen suorittamaan ainoastaan nostojen ja maksujen välisen erotuksen. Käräjäoikeuden tuomion sivulla 7 selostetuista yhtiön ilmoittamista luvuista ilmenee Vastaajan maksaneen luottoaikana yhtiölle lyhennyksinä, luottokorkoina ja luottokuluina suuremman määrän kuin mitä hän on luottona nostanut. Kun luotto on edellä mainituin perustein katsottava kokonaan takaisin maksetuksi jo ennen yksipuolisen tuomion antamista, Vastaaja vapautetaan myös velvollisuudesta korvata yhtiölle luoton perinnästä ja yksipuolisen tuomion oikeudenkäynnistä aiheutuneet kustannukset.
Asian näin päättyessä hovioikeudessa ei ole tarpeen lausua kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n noudattamisesta.
Oikeudenkäyntikulut
Vastaaja on voittanut muutoksenhakunsa, joten yhtiö on velvollinen korvaamaan Vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.
Yhtiö on paljoksunut käräjäoikeuden pöytäkirjassa ja hovioikeudelle 14.1.2026 antamassaan lausumassa Vastaajan käräjäoikeudessa esitetyn oikeudenkäyntikululaskun tuntiveloitusperustetta 240 euroa ylittäviltä osin ja määrällisesti 4.800 euron ylittäviltä osin. Lisäksi yhtiö on käräjäoikeudessa hyväksynyt laskun 20 tunnin osalta.
Yhtiö on katsonut, että todisteisiin perehtyminen on sisältynyt valmistautumiseen ja että tunteja ja selvitystyötä on tehty liikaa. Erityisesti on paljoksuttu toimenpidettä 21.11.2024.