Valtioneuvoston viestintäosasto: Unionin tuomioistuimen tuomio lähetettyjä työntekijöitä koskevassa asiassa

14.02.2015

Unionin tuomioistuin antoi torstaina 12. helmikuuta tuomionsa Satakunnan käräjäoikeuden ennakkoratkaisupyyntöön asiassa C-396/13, Sähköalojen ammattiliitto

Käräjäoikeus haluaa ennakkoratkaisupyynnöllään selvyyttä muun muassa siihen, voiko suomalainen ammattiliitto, jolle puolalaiset lähetetyt työntekijät, jotka ovat ammattiliiton jäseniä, ovat siirtäneet Suomessa tehdystä työstä kertyneet palkkasaatavansa perittäväksi, nostaa Suomessa puolalaista työnantajaa vastaan kanteen. Asiassa on kyse myös lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY sisältämän vähimmäispalkan käsitteen tulkinnasta.

Suomi on katsonut, että pääasian kaltaisessa tilanteessa kansallinen tuomioistuin voi jättää soveltamatta työntekijöiden kotivaltion työlain säännöksen, joka estää palkkasaatavan siirtämisen, mikäli tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että työntekijöillä ja/tai heidän edustajillaan on käytettävissään asianmukaiset menettelyt lähetettyjä työntekijöitä koskevassa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi. Vähimmäispalkan käsitteen osalta Suomi on katsonut, että vähimmäispalkkana voidaan pitää myös yleissitovan työehtosopimuksen mukaista lomarahaa ja urakkapalkkaa sekä lähetettynä olosta maksettavia lisiä siltä osin kuin niitä ei makseta korvauksena lähetettynä olosta aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista, kuten matka-, majoitus-, tai ruokailukustannuksista.

Julkisasiamies Wahl antoi asiassa ratkaisuehdotuksensa 18.9.2014.

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että jäsenvaltion, jossa on toisen jäsenvaltion alueelle työntekijöitä työhön lähettäneen yrityksen kotipaikka, lainsäädäntö, jonka nojalla työsuhteisiin perustuvien saatavien siirto on kielletty, voisi estää sen, että Sähköalojen ammattiliitto ry:n kaltainen ammattiliitto nostaa kanteen näistä jäsenvaltioista jälkimmäisen jäsenvaltion, jossa työ suoritetaan, tuomioistuimessa palkkasaatavien, joissa on kyse direktiivissä 96/71 tarkoitetusta vähimmäispalkasta ja jotka on siirretty kyseiselle ammattiliitolle, perimiseksi lähetettyjen työntekijöiden hyväksi, sillä tämä siirto on viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukainen.

2) Direktiivin 96/71 3 artiklan 1 ja 7 kohtaa, luettuna SEUT 56 ja SEUT 57 artiklan valossa, on tulkittava siten, että

– ne eivät ole esteenä työntekijöiden palkkaryhmiin sijoittamiseen, sellaisena kuin tästä on määrätty vastaanottavan jäsenvaltion merkityksellisissä työehtosopimuksissa, perustuvan vähimmäistuntipalkan ja/tai vähimmäisurakkapalkan laskemiselle, kunhan tämä laskeminen ja tämä palkkaryhmiin sijoittaminen suoritetaan pakottavien ja läpinäkyvien sääntöjen mukaisesti, mikä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa

– pääasiassa kyseessä olevan kaltainen päiväraha on katsottava osaksi vähimmäispalkkaa edellytyksin, jotka ovat samat kuin ne edellytykset, jotka on asetettu kyseisen päivärahan kuulumiselle vähimmäispalkkaan, jota maksetaan paikallisille työntekijöille siinä tapauksessa, että heidät lähetetään työhön kyseisen jäsenvaltion sisällä

– päivittäisen matka-ajan korvaus, jota maksetaan työntekijöille, jos päivittäinen matka, jonka he tekevät siirtyäkseen työpaikalleen ja palatakseen sieltä takaisin, kestää yli tunnin, on katsottava osaksi lähetettyjen työntekijöiden vähimmäispalkkaa, kunhan kyseinen edellytys täyttyy, mikä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa

– kyseisten työntekijöiden majoituksen kustantamista ei ole katsottava osaksi näiden työntekijöiden vähimmäispalkkaa

– kyseisille työntekijöille myönnettyjen ruokasetelien muodossa olevaa lisää ei ole katsottava osaksi näiden työntekijöiden vähimmäispalkkaa ja

– loma-ajan palkkaus, joka on myönnettävä lähetetyille työntekijöille palkallisten vuosilomien vähimmäiskeston osalta, vastaa vähimmäispalkkaa, johon näillä työntekijöillä on oikeus viitekauden aikana.