Tupakointi ja häiritsevä elämä oikeuttivat purkamaan varoitetun asukkaan asumisoikeussopimuksen

28.12.2019

Asumisoikeussopimuksen purkamista tukevat seikat olivat selvästi painavampia kuin vastaajan henkilökohtaiset syyt asumisoikeuden säilyttämiseksi. Vaikka menettely olisikin osin tapahtunut vastaajan vieraiden toimesta, oli vastaajan kuitenkin vastannut itse hänen asunnossaan tapahtuneesta. Kerrotuissa olosuhteissa oli lisäksi pääteltävissä, ettei vastaajan menettelyllä ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen merkitys. Näin ollen häädön tuomitsemiselle oli perusteet. HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 19.12.2019)

Esitetty selvitys osoitti riidattomasti, että vastaaja oli pitänyt hallinnassaan huoneistoa ja talon omistaja oli sopimuksin muun ohella edellyttänyt, että huoneistossa tupakointi on kielletty.
Todistaja T ja T2 olivat uskottavasti ja yhteneväisesti kertoneet havainneensa tarkastuskäynneillä vastaajan huoneistossa tupakansavun hajua. Isännöitsijänä toimivan T:n osalta havainnot olivat perustuneet useisiin tarkastuskäynteihin. T2 oli toiminut sisäilmatutkijana ja perustanut arviokäynnillä asunnossa tupakoimisen aistinvaraiseen havaintoon. Tähän nähden todistajien havaintoja siitä, että vastaajan asunnossa oli tupakoitu, voitiin pitää riittävän luotettavina.
Todistajien kertomusten luotettavuutta kirjallisen selvityksen ohella tuki myös se seikka, että useat asukkaat olivat valittaneet tupakansavun hajusta vuoden 2018 aikana. Tupakoiminen oli sittemmin tarkastuskäynnein kyetty kohdistamaan vastaajan asuntoon. Se seikka, että todistajat olivat tehneet havaintoja vastaajan asunnossa tupakoimisesta vielä hiljattain, tuki osaltaan käsitystä siitä, että vastaajan asunnossa oli tupakoitu toistuvasti ja varsin pitkällä aikavälillä. Lisäksi oli ilmeistä, ettei tupakointi ollut varoituksen antamisen jälkeen loppunut, joten vastaaja ei ollut varoituksen johdosta oikaissut menettelyään.
Koska vastaajan kiistäminenkään ei kerrotuissa olosuhteissa riittänyt horjuttamaan todistajien kertomuksia ja sitä tukevaa kirjallista selvitystä, ei asiassa jäänyt mitään muuta järkevää selitystä kuin se, että vastaajan asunnossa oli toistuvasti tupakoitu ja menettely oli jatkunut varsin pitkän aikaa, ilman, että muun ohella varoituksella olisi ollut vaikutusta hänen menettelyynsä. Näillä perusteilla vastaajan oli katsottava asumisoikeuden haltijana laiminlyöneen velvollisuutensa pitää huolta huoneistosta.
Niin ikään todistaja T:n kertomus lisäksi osoitti, että vastaajan asunnossa oli lisäksi vietetty toistuvasti häiritsevää elämää. Häirinnän olennaisuutta osoitti se, että T:lle oli tehty asukkaiden toimesta lukuisia valituksia vastaajan asunnossa vietetystä häiritsevästä elämästä ja siitä oli myös seurannut asukkaiden irtisanomisilmoituksia.
Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden KO totesi, että asumisoikeussopimuksen purkamista tukevat, edellä kerrotut seikat olivat KO:n käsityksen mukaan selvästi painavampia kuin vastaajan henkilökohtaiset syyt asumisoikeuden säilyttämiseksi. Vaikkakin menettely olisikin osin tapahtunut hänen vieraidensa toimesta, oli vastaaja kuitenkin vastannut itse hänen asunnossaan tapahtuneesta. Kerrotuissa olosuhteissa oli lisäksi pääteltävissä, että vastaajan menettelyllä ei ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen merkitys. Näin ollen häädön tuomitsemiselle oli perusteet.
Vastaaja oli hävinnyt asian, joten hän oli OK 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaisesti velvollinen korvaamaan Asumisoikeus Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
KO oli harkinnut, että Asumisoikeus Oy:n oikeudenkäyntikulut olivat kaikilta osin tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat ja myös määrältään kohtuulliset
Oikeudenkäyntikulut muodostuivat asiamiehen palkkiosta 1 200 eurosta ja todistelukustannuksista 250 eurosta. Vastaajan korvattavat oikeudenkäyntikulut olivat siten yhteensä 1 450 euroa.
Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty
Vastaaja vaati HO:ssa, että KO:n tuomio kumotaan ja kanne hylätään ja että KO:n tuomion täytäntöönpano kielletään muutoksenhaun ajaksi. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.
Rovaniemen hovioikeus 17.12.2019
Päätös Nro 439
Diaarinumero S 19/876
Ratkaisu josta valitettu
Oulun käräjäoikeus 3. osasto 18.10.2019 nro 28022
Asia Häätö
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Asumisoikeus Oy
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.2.2020.