Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus ei pitänyt asianajotoimiston toimintaa hyvän perintätavan vastaisena menettelynä

17.01.2020

KO oli katsonut, että kantaja oli toiminut perintälain 4 §:n hyvän perintätavan vastaisesti ottaen huomioon, että kantaja oli samanaikaisesti yrittänyt saada vastaaja vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt kantajan saatava mutta samalla kantaja oli turvautunut ulosottoon, joka on asiassa kerrotuin tavoin viimekätinen keino panna täytäntöön laiminlyödyt maksuvelvoitteet, jollei velkaa makseta vapaaehtoisesti. Käyttämällä näitä perintätapoja rinnakkain kantaja oli aiheuttanut vastaajalle tarpeettomia kuluja, joita vastaaja ei ollut velvollinen kantajalle korvaamaan. Näillä perusteilla kantajan kanne vastaajaa kohtaan oli KO:ssa hylätty. HO puolestaan katsoi asiassa lausumillaan perusteilla, ettei yhtiö ollut aiheuttanut asiassa vastapuolelleen kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Yhtiöllä oli siten oikeus saada vastapuolelta kanteessa vaaditut perintäkulut viivästyskorkoineen. (Vailla lainvoimaa 16.1.2020)

KO:n tuomiosta:
"Näytön arviointi ja johtopäätökset
Kantajan vaatimien perintäkulujen peruste on Pirkanmaan käräjäoikeuden 3. osaston 21.2.2017 antama tuomio numero 107569, diaarinumero R 16/6952, jonka mukaan vastaaja tuomittiin maksamaan 200 euroa ja 1.500 euroa eli yhteensä 1.700 euroa korkoineen. Kantajan ilmoituksen mukaan ja todistelun perustella saatujen tietojen mukaan edellä mainittua määrää perittiin vastaajalta sekä ulosottoteitse että kantajan toimesta.
Asiassa saadun selvityksen mukaan kantaja oli perinyt saatavaa vastaajalta 27.2.2017 sähköpostilla ja samalla oli antanut tiedoksi asian vastaajan asiamiehelle. Kantaja ei ilmoituksensa mukaan saanut kummaltakaan vastausta sähköpostiinsa. Kantaja oli ilmoittanut vastaajalle, että suoritus on tehtävä viikon kuluessa toimiston tilille sillä uhalla, että ellei ulosottokaan sitä saa perittyä, niin kantaja jättää vastaajaa kohtaan konkurssihakemuksen.
Edelleen asiassa saadun selvityksen mukaan kantaja oli lähettänyt vastaajalle 3.8.2017 sähköpostilla konkurssiuhkaisen maksukehotuksen ja oli lähettänyt sen samalla tiedoksi vastaajan asiamiehelle, mutta kantaja ei ollut saanut tälläkään kerralla kummaltakaan koskaan vastausta.
Kantajan ilmoituksen mukaan kantaja oli käynyt ulosottoviraston kanssa sähköpostitse keskustelua 12.5.2017, 6.9.2017 ja 7.9.2017.
Edellä olevien toimien jälkeen kantaja oli lähettänyt 24.9.2017 Pirkanmaan käräjäoikeudelle konkurssihakemuksen, kun saatavaa ei oltu saatu siihen mennessä ulosotossa perittyä. Kantaja oli saanut tämän jälkeen tietää, että vastaaja oli maksanut saatavan ulosottovirastoon 25.9.2017 ja kantaja oli tämän vuoksi peruuttanut konkurssihakemuksen.
Edellä olevien tietojen mukaan kantaja oli siten perinyt saatavaansa vastaajalta sekä omatoimisesti lähettämällä sähköpostitse vastaajalle konkurssiuhkaisen maksukehotuksen että vienyt asian Pirkanmaan ulosottoviraston perittäväksi siten, että asia oli tullut vireille ulosottovirastossa 20.3.2017. Pirkanmaan ulosottoviraston 2.10.2017 päivätyn tilitysasiakirjan mukaan ulosottovirastoon oli saapunut 7.6.2017 osasuoritus kuten myös 12.9.2017. Loppusuoritus oli saapunut ulosottovirastoon 25.9.2017.
Kantaja on kanteensa perusteena vedonnut lakiin saatavien perinnästä (myöhemmin perintälaki). Mainitun lain 18:n 1 momentin mukaan täs laissa säädetään erääntyneen saatavan perinnästä sekä perintään liittyvistä, velkasuhteen osapuolten asemaan vaikuttavista muista seikoista. Perinnällä tarkoitetaan tässä laissa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava.
Edellä mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Mainitun pykälän 2 momentin 2) kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Oikeuskirjallisuudessa (Tuula Linna-Tatu Leppänen, Ulosotto-oikeus I, 2. uudistettu painos 2014) sivulla 1 on todettu, että ulosotto on viimekätinen keino panna täytäntöön laiminlyödyt siviilioikeudelliset velvoitteet. Jollei velkaa makseta vapaaehtoisesti tai yksityisessä perinnässä, velkojalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin periä saatavaansa ulosottoteitse valtion ulosottolaitoksen avulla. Tuomioiden täytäntöönpanolla varmistetaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutuminen. Jos yhteiskunnassa ei ole järjestelmää, jolla pyritään saamaan maksukyvyttömäksi tulleen vastapuoli samaan asemaan kuin sopimuksen vapaaehtoisella täyttämisellä, valtiovalta ei ole huolehtinut sille kuuluvista tehtävistä riittävän oikeussuojakeinon ylläpitämiseksi.
Edellä mainitun teoksen sivulla 3 on todettu, että ulosotto on maksukyvyttömyysmenettelyistä myös selvästi virallistoimintoisin. Itse asiassa ulosoton asianosaisilla, velallisella ja velkojalla, ei ole juurikaan tehtäviä ulosotossa, vaan ulosottomies viran puolesta vie menettelyä eteenpäin sen jälkeen, kun velkoja tai muu ulosoton hakija on hakenut täytäntöönpanoa.
Käräjäoikeus katsoo, että kantaja on toiminut perintälain 4 §:n hyvän perintätavan vastaisesti ottaen huomioon, että kantaja on samanaikaisesti yrittänyt saada vastaaja vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt kantajan saatava mutta samalla kantaja on turvautunut ulosottoon, joka on edellä kerrotuin tavoin viimekätinen keino panna täytäntöön laiminlyödyt maksuvelvoitteet, jollei velkaa makseta vapaaehtoisesti. Käyttämällä näitä perintätapoja rinnakkain kantaja on aiheuttanut vastaajalle tarpeettomia kuluja, joita vastaaja ei ole velvollinen kantajalle korvaamaan. Näillä perusteilla kantajan kanne vastaajaa kohtaan hylätään.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Edellä mainitun lainsäännöksen perusteella kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.177 euroa. Kantaja on hyväksynyt vastaajan oikeudenkäyntikulujen määränä viiden tunnin työmäärän eli 550 euroa. Vastaaja on perustellut oikeudenkäyntikulujen määrää sillä, että asiassa on ollut lukuisia yhteydenottoja sekä ulosottovirastoon että käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus pitää mainittua ilmoitusta uskottavana. Käräjäoikeus katsoo kuitenkin, että asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen määränä on pidettävä 800 euroa, minkä ylittävältä osaltaan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.
Vastaaja on saanut oikeusapua korvauksetta, joten kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut Suomen valtiolle/Pirkanmaan oikeusaputoimistolle."

Turun hovioikeus 15.1.2020
Tuomio Nro 39
Diaarinumero S 18/1922
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 19.10.2018 nro 37528
Asia Velkomus
Valittaja Asianajotoimisto A Oy
Vastapuoli B
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.3.2020.
"Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
Asianajotoimisto A Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, ja toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.
Perusteinaan yhtiö on lausunut, että sen perintätoiminta ei ollut ollut hyvän perintätavan vastaista eikä perinnästä vaadittu 100 euron kulu tarpeeton. Velallinen tai tämän edustaja ei ollut vastannut yhtiön sähköpostiviesteihin ennen konkurssihakemuksen toimittamista oikeudelle, eikä saatavan suoritusta ollut kertynyt ulosoton toimenpiteistä huolimatta. Ulosottomenettelyn ja vapaaehtoisen perinnän yhtäaikainen käyttäminen ei ole hyvän perintätavan vastaista.
Vastaus
B on vaatinut, että valitus hylätään ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan Suomen valtiolle / Pirkanmaan oikeusaputoimistolle B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Perusteineen B on lausunut, että yhtiö oli hyvän perintätavan vastaisesti perinyt saatavaa yhtäaikaisesti ulosoton kanssa, vaikka saatavalle oli kertynyt ulosoton kautta suorituksia. Suorituksia ei ollut tilitetty yhtiölle, koska ulosoton perusteena ollut tuomio ei ollut tullut lainvoimaiseksi yhtiön valitettua siitä. Hän ei ollut tiennyt, ettei häneltä ulosmitattuja varoja ollut tilitetty yhtiölle, eikä siksi ollut vastannut yhtiön perintäviesteihin. Hän ei ole vastuussa yhtiön ja ulosoton välisen yhteydenpidon onnistumisesta. Konkurssiasiassa pääsäännön mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista, eikä tähän asiaan liity seikkoja, joiden perusteella hänet voitaisiin tämän pääsäännön vastaisesti velvoittaa korvaamaan yhtiölle konkurssiin hakemisesta aiheutuneet kulut. Yhtiö on itse peruuttanut vireille saattamansa konkurssihakemuksen ja siitäkin syystä vastaa kaikista siihen liittyvistä kuluistaan. Konkurssihakemus on peruutettu niin aikaisessa vaiheessa, ettei siitä ole peritty oikeuden käyntimaksua.
Hovioikeuden ratkaisu
Avustajan vaihtaminen
- - -
Pääasia
Perustelut
Perintäkuluista
Saatavien perinnästä annetun lain 1 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan perintään, jolla pykälässä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava.
Saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoi tuksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.
Saatavien perinnästä annetun lain esitöiden perusteella lakia ei yleensä sovelleta konkurssissa, mutta konkurssihakemuksen jättämistä voidaan pitää lain soveltamisalaan kuuluvana perintänä, jos hakemuksen ilmeisenä tarkoituksena on velallisen painostaminen maksamaan velkojan saatava. Käytännössä on tavallista ilmoittaa velalliselle esimerkiksi oikeudelliseen perintään ryhtymisestä tai laiminlyönnin vaikutuksesta velallisen luottotietoihin. Tämän voidaan katsoa kuuluvan perinnässä käytettäviin hyväksyttäviin painostuskeinoihin. Jos tietoja seuraamuksista annetaan, niiden on oltava oikeita. (HE 199/1996 vp s. 10 ja 12)
Kanteessa vaaditut erittelemättömät 100 euron perintäkulut ovat aiheutuneet käräjäoikeuden tuomion sivun 8 alussa selostetuista yhtiön taholta suoritetuista perintätoimista.
Vaaditut perintäkulut ovat sinänsä määrältään suoritettujen toimenpiteiden aiheuttamaan tavanomaiseen työmäärään nähden kohtuulliset.
Se, että yhtiö on ainoastaan lähettänyt konkurssiuhkaiset maksukehotukset B:n sähköpostiin antamatta niitä konkurssilain 2 luvun 3 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla todisteellisesti tiedoksi, tukee sitä, että konkurssihakemuksen tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ollut vain B:n painostaminen maksusuoritukseen. Tähän nähden ja ottaen huomioon perin nässä olleen velan pieni määrä, vastaajan asema elinkeinoa harjoittavana luonnollisena henkilönä sekä käräjäoikeuden tuomiossa selostettu AA:n kertomus, jonka sisältöä ei asiassa ole kiistetty, yhtiön sähköpostiviesteissä olevat konkurssiuhkaiset maksukehotukset ja yhtiön käräjäoikeuteen toimittama konkurssihakemus on katsottava tehdyn pääasiassa vain painostustarkoituksessa.
Näin ollen yhtiön saatavansa perimiseksi B:lle ja tämän avustajalle lähettämät sähköpostiviestit 27.2. ja 3.8.2017 ovat perintätoimenpiteitä, joista aiheutuvat kulut kuuluvat lähtökohtaisesti saatavien perinnästä annetun lain perusteella korvattaviin perintäkuluihin. Samoin konkurssihakemusta on asiassa pidettävä perintätoimenpiteenä, josta aiheutuneet kulut kuuluvat lähtökohtaisesti sanotun lain perusteella korvattaviin perintäkuluihin. Kun yhtiön sähköpostiviestittely ulosottoviraston kanssa on ollut asiassa välttämätöntä konkurssihakemuksen laatimiseksi ja jättämiseksi, siitä aiheutuneet kulut kuuluvat myös lähtökohtaisesti edellä sanotun lain perusteella korvattaviin perintäkuluihin.
Yhtiön konkurssihakemusasiaan liittyvällä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuulla ei ole merkitystä tässä perintäkuluja koskevassa asiassa.
Hyvän perintätavan vastaisuus
Perintäkulujen määrän tai perusteen kohtuullisuutta rajoittaa saatavien perinnästä annetun lain 4 §, joka kieltää hyvän perintätavan vastaiset toimenpiteet tai muutoin velallisen kannalta sopimattoman menettelyn.
Korkein oikeus on tähän asiaan soveltuvasti todennut, että hyvän perintätavan vastaisina voidaan pitää esimerkiksi sellaisia toimenpiteitä, jotka jo etukäteen tiedetään tarpeettomiksi tai tuloksettomiksi (KKO 2005:108, kohta 10).
Vaikka ulosottomenettelyn käynnistäminen luo olettaman siitä, ettei velkaa ole mahdollista ja siten tarkoituksenmukaista periä vapaaehtoisen perinnän kei noin, ei käynnissä oleva ulosottomenettely välttämättä yksistään ehdottomasti aiheuta samanaikaisen olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisen vapaaehtoi sen perinnän muuttumista hyvän perintätavan vastaiseksi.
Konkurssia on pidettävä pääsääntöisesti ulosottomenettelystä riippumattomana täytäntöönpanon muotona, jolla voidaan tavoitella velan täysimääräisen perimisen lisäksi myös muita asioita. Konkurssiin liittyvät toimenpiteet eivät läh tökohtaisesti ole tarpeettomia tai tuloksettomia, vaikka käynnissä olisi saniaan aikaan ulosottomenettely.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiö ei ole ollut tietoinen B:n suorittamista maksuista, eikä se ole voinut näin ollen tietää konkurssiin liittyviä toimenpiteitä tarpeettomiksi. B ei ole ennen konkurssihakemuksen jättämistä vastannut yhtiön viesteihin eikä siten myöskään millään tavalla pyrkinyt oikaisemaan yhtiön virheellistä käsitystä suoritetuista maksuista.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen yhtiön toimintaa ei ole pidettävä hyvän perintätavan vastaisena menettelynä.
Yhteenveto
Edellä lausutuilla perusteilla yhtiö ei ole aiheuttanut asiassa vastapuolelleen kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Yhtiöllä on siten oikeus saada B:ltä kanteessa vaaditut perintäkulut viivästyskorkoineen.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla asian hävinnyt osapuoli on velvoitettava korvaamaan vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäynti ja siihen johtaneet perintä toimet ovat aiheutuneet pääasiassa siitä, että yhtiö ei ole saanut ajoissa tietoa B:n ulosottovirastoon suorittamista maksuista. B ei ole voinut tietää sitä, että hänen suorittamistaan maksuista ei ole mennyt tietoa yhtiölle, eikä hänellä ole ollut velvollisuutta erikseen varmistaa asiaa tai ilmoittaa yhtiölle ulosottovirastoon tekemistään suorituksista. B:n velvoitta minen korvaamaan yhtiön asiassa vaatimat oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan olisi siten oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin nähden huomioon ottaen myös asian merkitys asianosaisille oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Hovioikeus arvioi yhtiön kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 1.200 euroa.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan
Asianajotoimisto A Oy vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Suomen valtiolle / Pirkanmaan oikeusaputoimistolle korvattavaksi määrätyt 800 euron oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen.
B velvoitetaan suorittamaan Asianajotoimisto A Oy:lle perintäkuluja 100 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.9.2017 lukien. B velvoitetaan suorittamaan Asianajotoimisto A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 1.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.