Syyttäjän vasta hovioikeudessa esittämää toissijaista rangaistusvaatimusta ei jätetty tutkimatta - ilmakivääriä huolimattomasti käsitelleen vastaajan katsottiin aiheuttaneen asianomistajan silmän sokeutumisen törkeällä huolimattomuudellaan

11.12.2018


asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

KO oli hylännyt syytteen törkeästä pahoinpitelystä. HO katsoi, että syyttäjän HO:ssa esittämä toissijainen rangaistusvaatimus törkeästä vammantuottamuksesta perustui vastaajan osalta jo KO:ssa kuvattuun tekoon ja että syyttäjälle oli mahdollista esittää vielä HO:ssa kysymyksessä oleva toissijainen rangaistusvaatimus. Vastaajan teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioon ottaen A:n vamman pysyvyys ja vammasta aiheutunut haitta sekä se, että vastaajan menettely oli ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen laukauksen suuntautuessa ja osuessa A:n pään alueelle. Vastaajan oli näin ollen syyllistynyt syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaiseen törkeään vammantuottamukseen. Nyt syyksi luetun rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä vastaajan syyllisyys ja hänen aikaisempi vuoden 2013 rikollisuus edellyttivät hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen (1 v.). (Vailla lainvoimaa 11.12.2018)

Syyttäjän rangaistusvaatimus KO:ssa:
1. Törkeä pahoinpitely
Rikoslaki 21 luku 6 § 1
"Vastaaja on asunnossaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa A:lle ampumalla ilmakiväärillä lähes kosketuslaukauksen A:en silmään seurauksin, että aiheutuneen kivun ja säryn lisäksi luoti on pysähtynyt A:n silmäkulman luisiin rakenteisiin aiheuttaen näköhermon vaurion ja keskusvaltimon tukoksen niin, että A:n oikea silmä on sokeutunut.
Pahoinpitelyssä on aiheutettu A:lle vaikea ruumiinvamma ja teko on myös ollut erittäin raaka tai julma huomioiden vastaajan menettelyn ja siitä ilmenevän syyllisyyden ja rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioiden vamman pysyvyyden ja haitan sekä teko on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen."
Vastaaja oli kiistänyt syytteen.
KO katsonut, että asiassa oli syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella jäänyt näyttämättä, että vastaaja olisi menetellyt tilanteessa tahallisesti. Siten törkeää pahoinpitelyä koskeva syyte oli hylättätty
Itä-Suomen hovioikeus 7.12.2018
Tuomio 18/154314
Asianro R 18/376
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 20.02.2018 nro 107624
Asia Törkeä pahoinpitely ym
Valittaja Kihlakunnansyyttäjä
Vastapuoli Vastaaja
Vaatimukset hovioikeudessa
Syyttäjä on käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen toistaen vaatinut, että Vastaaja tuomitaan rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut, että Vastaaja tuomitaan rangaistukseen törkeästä vammantuottamuksesta sillä perusteella, että Vastaaja on syytteessä mainitussa tilaisuudessa törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut A:n oikean silmän sokeutumisen ampumalla ilmakiväärillä lähes kosketuslaukauksen A:n silmään seurauksin, että aiheutuneen kivun ja säryn lisäksi luoti on pysähtynyt A:n silmäkulman luisiin rakenteisiin aiheuttaen näköhermon vaurion ja keskusvaltimon tukoksen niin, että silmä on sokeutunut. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioon ottaen vamman pysyvyys ja vammasta aiheutunut haitta sekä se, että teko on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen. Syyttäjä on vaatinut, että Vastaaja velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset asiassa.
Ladatun ilma-aseen laukeaminen on edellyttänyt liipasimesta vetäisemistä. A on havahtunut siihen, kun piippu oli koskettanut hänen silmäänsä. Hän on yrittänyt huitaista piipun pois tarttumalla siihen ehtimättä kuitenkaan siirtää piippua ennen ilmakiväärin laukausta. A:n oikea silmä on sokeutunut ja luoti on lähes tunkeutunut hänen aivoihinsa. Vastaaja on ennen poistumistaan tekopaikalta asunnostaan ja poliisien paikalletuloa pakannut aseen pahvilaatikkoon ja laittanut sen vaatekaappiin sekä piiloutunut pusikkoon 100 metrin päähän asunnostaan. Tämä Vastaajan menettely ei ole viitannut huolimattomuuteen tai tapaturmaan.
Vastaaja on vastustanut muutosvaatimuksia. Syyttäjän vasta hovioikeudessa esittämä toissijainen rangaistusvaatimus törkeästä vammantuottamuksesta on jätettävä tutkimatta. Toissijaisesti Vastaaja on myöntänyt syyllistyneensä vammantuottamukseen ja jättänyt oikeuden harkintaan, onko menettelyssä kysymys törkeästä tuottamuksesta ja onko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea Vastaajan menettelyn tahallisuuden osalta. Vastaaja suostuu yhdyskuntapalvelurangaistuksen tuomitsemiseen ja seuraamusselvitys on tarvittaessa hankittava.
Pääkäsittely
Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 22.10.2018. Hovioikeudessa on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet. Hovioikeudessa on kuultu asianomistaja A:ta todistajana ja todistelutarkoituksessa Vastaajaa.
Hovioikeuden käsittelyratkaisu
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä rajoittaa syytettään tai ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1998:42 katsonut, että kiellettyä syytteen muuttamista ei ole se, että syyttäjä vaatii vasta hovioikeudessa rangaistusta toissijaisesti vammantuottamuksesta, kun käräjäoikeudessa on vaadittu rangaistusta pahoinpitelystä. Ratkaisussaan korkein oikeus on lausunut, että hovioikeudessa esitetty vaihtoehtoinen syyte vammantuottamuksesta on perustunut jo käräjäoikeudessa kuvattuun tekoon ja että seikat, joihin vetoamista vammantuottamusta koskevan syytteen esittäminen verrattuna pahoinpitelyä koskevan syytteen esittämiseen edellyttää, eivät ole muuttaneet alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Korkein oikeus on katsonut, että vaihtoehtoisessa vammantuottamusta koskevassa syytteessä on ollut kysymys ensisijaisessa syytteessä tarkoitetusta, vain kertaalleen tuomioistuimessa arvioitavasta teosta ja että sanotun kaltainen teon uusi rikosoikeudellinen luonnehdinta ei merkitse syytteen kiellettyä muuttamista.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että kun oikeusvoimavaikutus estää syyttäjää nostamasta myöhemmin uutta syytettä alkuperäisestä syytteestä tietyllä tavalla poikkeavan teonkuvauksen perusteella, tällaisen muutoksen tekeminen syytteeseen on sallittua vireilläolevan oikeudenkäynnin aikana edellyttäen, ettei kyseisen rikoksen vanhentumisaika ole vielä kulunut umpeen. Uusiin seikkoihin vedotessaan syyttäjä voi esittää myös vaihtoehtoisen syytteen. Esimerkiksi tuottamuksellista rikosta koskevan syytteen luonnehtiminen tahalliseksi tai päinvastoin on sallittua. (Jokela: Rikosprosessioikeus 2018. s. 377-378)
Hovioikeus katsoo, että syyttäjän esittämä toissijainen rangaistusvaatimus törkeästä vammantuottamuksesta perustuu Vastaajan osalta jo käräjäoikeudessa kuvattuun tekoon ja että syyttäjälle on mahdollista esittää vielä hovioikeudessa kysymyksessä oleva toissijainen rangaistusvaatimus.
Näin ollen syyttäjän toissijaista rangaistusvaatimusta ei ole jätettävä tutkimatta.
Hovioikeuden pääasiaratkaisu
Perustelut
Näyttö
A ja Vastaaja ovat hovioikeudessa kertoneet asiaan vaikuttavilta osin pääpiirteittäin kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty.
A on hovioikeudessa lisäksi kertonut, että hän oli istunut pöydän ääressä, kun Vastaaja oli hakenut makuuhuoneesta sänkynsä alta aseen ja tullut aseen kanssa hänen vierelleen. Vastaaja ei ollut yrittänyt nostaa häntä tuolilta. Hän ei ollut ennättänyt tajuta tilannetta ehtien vain tuntea kylmää nenällään. Esitutkinnassa 23.11.2016 (s. 7) A on kertonut tunteneensa ilmakiväärin piipun painavan hänen silmäänsä ja muistamansa mukaan hän oli noussut ylös tuolista Vastaajan seisoessa siinä hänen edessään ja samassa aseen losahtaessa. A:n esitutkinnassa (s. 9) kertoman mukaan saattoi olla, että hän oli suojellakseen itseään ehtinyt ottaa aseen piipusta kiinni, mutta Vastaaja oli todella ampunut täysin yllättäen.
Vastaaja on hovioikeudessa lisäksi kertonut, että A oli pudottanut savukkeita lattialle ja alkanut keräillä niitä. Vastaajalla oli ollut ase oikeassa kädessään ja hän oli pitänyt sormea liipasimella. Aseen piippu oli osoittanut alaspäin ja ase oli voinut koskettaa A:ta Vastaajan ottaessa vasemmalla kädellään A:sta kiinni, kun oli näyttänyt, että A horjahtaa. Vastaaja ei ole osannut sanoa, oliko hän itse horjahtanut tuolloin, mutta ase oli lauennut yllättäen A:n ollessa alhaalla keräilemässä savukkeita. Hakiessaan aseen makuuhuoneen vaatekaapista Vastaaja ei ollut ladannut asetta. Hän ei ollut tiennyt aseen olevan ladattu. Aseen piipussa oli kuitenkin Vastaajan tietämättä ollut panos, joka oli joskus jäänyt aseeseen. Vastaaja oli mennyt paniikkiin, koska hän ei ollut tiennyt, mihin kohtaan A:ta laukaus oli osunut, ja koska A oli huutanut. Tämän vuoksi Vastaaja oli paennut ja piiloutunut. Esitutkinnassa 23.11.2016 Vastaaja on kertonut, että A oli istuallaan keittiön tuolilla ja noustessaan ylös hän oli ottanut kiinni ilmakiväärin piipusta ja vetäissyt sitä itseään päin. Vastaaja ei ole hovioikeudessa osannut sanoa, oliko A koskenut asetta, mutta Vastaajan muistaman mukaan A oli sorkkinut jotain lattialta. Edelleen esitutkinnassa 24.11.2016 Vastaaja on kertonut seuraavaa. Hän ei ollut osoittanut A:ta tarkoituksella. Vastaaja oli seisonut ensin pöydän päässä ja A oli istunut pöydän kulmalla olevalla tuolilla. A oli heilunut siinä ja Vastaaja ei ole osannut sanoa, oliko A noussut seisomaan. Vastaaja oli ottanut häntä kädestä kiinni vasemmalla kädellään ja A oli heilahtanut siinä ja Vastaaja oli yrittänyt estää häntä kaatumasta ja siinä samassa ase oli lauennut. Hovioikeudessa Vastaaja on ilmoittanut tapahtuman edenneen hänen edellä esitutkinnassa kertomin tavoin. Vastaaja ei ole osannut hovioikeudessa sanoa, oliko A ottanut kiinni aseesta vai ei.
Johtopäätökset
Rikoslain 3 luvun 6 §:n tahallisuutta koskeva säännös samoin kuin mainitun säännöksen säätämiseen johtaneita lain esitöitä (HE 44/2002 vp s. 87 ja 88) on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 3.
Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Pykälän 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Lain esitöiden mukaan tunnusmerkistö on toteutettava rikkomalla huolellisuusvelvollisuutta, jotta tekijän rankaiseminen tulisi kyseeseen. Tekijällä, joka ottaa tietoisen riskin, on ollut kyky ja tilaisuus toimia huolellisesti. Nämä tilanteet eivät ole syyllisyysperiaatteen kannalta merkittäviä ongelmia, jos tekijältä voitiin edellyttää suurempaa huolellisuutta. Törkeysarvostelun ratkaiseva kriteeri ei olisi se, onko riskinotto tietoista. Käytännössä törkeä teko ja tekijän huolimattomuus esiintyvät usein samanaikaisesti. Mitä tärkeämmän huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta on kysymys ja mitä olennaisemmalla tavalla velvoitetta rikotaan, sitä useammin voidaan katsoa, että riskinotto on ollut tietoista ja epätavanomaista. (HE 44/2002 vp s. 96 ja 97).
Rikoslain 21 luvun 11 §:n mukaan, jos vammantuottamuksessa ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lain esitöiden (HE 94/1993 vp s. 98) mukaan harkittaessa, onko huolimattomuutta pidettävä törkeänä ja tekoa myös kokonaisuudessaan törkeänä, on kiinnitettävä huomiota ainakin riskin suuruuteen, tekijän tietoisuuteen riskin käsilläolosta, siihen missä määrin tekijän käyttäytyminen poikkeaa tilanteen edellyttämästä huolellisesta menettelystä eli missä määrin tekijä rikkoo huolellisuusvelvollisuutta sekä tekijän mahdollisuuteen noudattaa huolellisuusvelvollisuuden vaatimuksia.
Riidatonta on, että Vastaajan ja A:n ollessa kahdestaan Vastaajan asunnolla 22.11.2016 Vastaajan kädessä ollut ilmakivääri on lauennut ja ilmakiväärin luoti on osunut A:ta oikeaan silmään aiheuttaen silmän sokeutumisen. Riidatonta on myös, että asianosaiset ovat olleet tapahtuman sattuessa päihtyneitä.
Asiassa on ensin ratkaistavana kysymys siitä, onko Vastaaja menetellyt tilanteessa tahallisesti.
A ei ole asian oikeuskäsittelyn aikana ollut varma siitä, oliko hän ehtinyt ottaa aseen piipusta kiinni ennen aseen laukeamista vai vasta aseen lauettua. Vastaaja on esitutkinnassa häntä ensimmäisen kerran kuulustettaessa kertonut A:n ottaneen kiinni ilmakiväärin piipusta ja vetäisseen sitä itseään päin aseen tuolloin lauetessa. Käräjäoikeuden tuomioon on merkitty Vastaajan kertoneen käsityksenään aseen laukeamiselle, että A olisi tarttunut aseen piippuun istuessaan tuolilla ja että tässä yhteydessä tapahtuneen heilumisen seurauksena ase olisi lauennut. Vastaaja ei ole enää hovioikeudessa osannut kertoa, oliko A ottanut kiinni aseesta ennen sen laukeamista. Hovioikeus katsoo, että tapahtumankulku, jonka mukaan Vastaajan kädessä ollut ase on lauennut A:n tartuttua kiinni aseen piippuun, on sinänsä mahdollinen. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että tämä tapahtumankulku ei ole asiassa esitetyn näytön perusteella todennäköinen.
Asianosaisten kertomukset osoittavat, että tilanne on edennyt nopeasti ja että aseen laukeaminen on tullut A:lle ja Vastaajalle kummallekin yllätyksenä. Asianosaisten kertomuksista ei ole pääteltävissä sellaista, että Vastaaja olisi tarkoituksella osoittanut ilmakiväärillä A:ta kohti ja laukaissut aseen tätä kohti. Vastaajan kertomuksen mukaan hän ei ole ladannut asetta puheena olevassa tilaisuudessa eikä ole tiennyt aseen olevan ladattu. Vastaajan mukaan hän on paennut asunnosta ja piiloutunut jouduttuaan laukauksen jälkeen paniikkiin. Hovioikeus katsoo, ettei Vastaajan kertomuksen todenperäisyyttä ole syytä epäillä. Edellä esitettyyn nähden hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä Vastaajan mieltäneen aseen laukeamisen ja A:n vammautumisen menettelynsä varsin todennäköiseksi seuraukseksi. Vastaaja ei näin ollen ole menetellyt tilanteessa tahallisesti. Syyte törkeästä pahoinpitelystä on siten jäänyt näyttämättä.
Syyttäjä on toissijaisesti vaatinut Vastaajan tuomitsemista rangaistukseen törkeästä vammantuottamuksesta. Vastaaja on myöntänyt syyllistyneensä ainoastaan vammantuottamukseen. Asiassa on tältä osin ratkaistavana kysymys siitä, onko Vastaaja syyllistynyt hänen viakseen jäävällä menettelyllä törkeään vai perusmuotoiseen vammantuottamukseen.
Vastaaja on rikkonut häneltä nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa aseen käsittelemisen osalta edellytettyä huolellisuusvelvollisuutta. Hän on päihtyneenä ollessaan käsitellyt ilmakivääriä sisätiloissa. Hän on pitänyt sormeaan liipasimella varmistumatta millään tavoin siitä, ettei ase ollut ladattu. Hän ei ole myöskään huolehtinut siitä, ettei aseen piippu osoittanut hänestä kosketusetäisyydellä olleeseen A:en. Hovioikeus katsoo, että Vastaaja on mainitussa tilanteessa aiheuttanut A:n oikean silmän sokeutumisen törkeällä huolimattomuudella. Vastaajan teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioon ottaen A:n vamman pysyvyys ja vammasta aiheutunut haitta sekä se, että Vastaajan menettely on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen laukauksen suuntautuessa ja osuessa A:n pään alueelle. Vastaaja on näin ollen syyllistynyt syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaiseen törkeään vammantuottamukseen.
Rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta
Huomioon ottaen Vastaajan huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnin moitittavuus ja hänen syykseen luetun rikoksen vahingollisuus oikeudenmukainen rangaistus on yksi vuosi vankeutta.
Vastaaja on vuosina 2008-2011 tuomittu väkivaltarikoksista vankeuteen. Viimeisen viiden vuoden aikana hänet on paitsi muuta tammikuussa 2014 tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen vuonna 2013 tehdystä pahoinpitelystä. Rangaistuksen koevapauden viimeinen päivä on ollut elokuussa 2015. Tästä noin vuoden kuluttua Vastaaja on syyllistynyt nyt syyksi luettuun törkeään vammantuottamukseen. Nyt syyksi luetun rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä Vastaajan syyllisyys ja hänen aikaisempi vuoden 2013 rikollisuus edellyttävät hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen.
Korvausvelvollisuus
A:n kuulemisella käräjäoikeudessa on selvitetty syytettä törkeästä pahoinpitelystä. Syyte on tältä osin tullut hylätyksi käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Vastaaja ei näin ollen ole velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista A:lle käräjäoikeudessa maksettuja 19 euroa."

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot