Syytetyllä ei ollut oikeutta muiden telekuuntelutietoihin

26.01.2015

KHO: Syytetyllä ei ollut oikeutta muiden telekuuntelutietoihin

KHO:2015:15 Asiakirjajulkisuus – Pakkokeino – Telekuuntelulla hankittu aineisto – Oikeudenkäyntiaineisto – Asianosainen – Salassapidettävä tieto

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko A:lla julkisuuslain 11 §:n 1 momentin asianosaisen tiedonsaantioikeuden perusteella oikeus saada tieto häneen kohdistetun rikostutkinnan yhteydessä pakkokeinoteitse hankituista tietyistä, hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä yksilöidyistä telekuuntelutallenteista, vaikka hän ei ollut osapuolena telekuuntelussa.

A oli vuonna 2010 julkisuuslain nojalla vaatinut Keskusrikospoliisilta hallintoviranomaisena sen hallussa olevia tallennetietoja sillä perusteella, että hän voisi syytettynä asianmukaisesti puolustautua ja muutoinkin valvoa oikeuksiaan rikosoikeudenkäynnissä.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että julkisuuslain 11 §:n 3 momentin mukaan rikosasian asianosaisen oikeudesta saada tieto oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvasta asiakirjasta säädettiin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa. Tuon lain 28 §:n mukaan asiakirjan julkisuus ratkaistiin asiaa käsittelevässä yleisessä tuomioistuimessa lainkäyttöratkaisuna. Jos puheena olevaa asiakirjaa ei ollut otettu esitutkintapöytäkirjaan, eikä sitä ollut muutenkaan toimitettu tuomioistuimelle, se ei sisältynyt oikeudenkäyntiaineistoon. Tällöin rikosasian asianosaisen tiedonsaantioikeus ei tullut ratkaistavaksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla.

Arvioitaessa A:n oikeutta saada esitutkintapöytäkirjaan ja oikeudenkäyntiaineistoon sisältymättömiä telekuuntelutallenteita haltuunsa julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena oli otettava huomioon Suomen perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan kuuluva puhelun ja muun luottamuksellisen viestin loukkaamattomuus. Vaikka tutkintamenettelyssä kertyneen aineiston merkityksen arvioimista ei lähtökohtaisesti tulisi jättää pelkästään virkavastuulla toimivien tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten asiaksi, muiden tahojen yksityisyyden suojan turvaaminen esti sellaisen julkisuuslain 11 §:n 1 momentin tulkinnan, että rikosasiakokonaisuudessa epäiltynä tai syytettynä oleva voisi asianosaisena saada kaiken, mahdollisesti hänen asiaansa täysin liittymättömän, telekuunteluaineiston arvioidakseen sen merkitystä oman puolustuksensa kannalta. Mainittua yksityisyyden suojaan puuttumista ei riittävästi poistanut mahdollisuus kieltää asianosaista ilmaisemasta saamaansa salaista tietoa ulkopuolisille.

Julkisuuslaissa tarkoitetun asiakirjapyynnön käsittelyn yhteydessä hallintoviranomaisessa ei myöskään voitu täsmällisesti arvioida yksittäisen asiakirjan merkitystä rikosasian oikeudenkäynnissä. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti rikosasiassa toteutui syytetyn oikeudella saada tieto koko oikeudenkäyntiaineistosta ja viime kädessä asiakirjan editiovelvollisuudella, josta määräsi rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.