Lausunto summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittämisestä

Dnro 01/2015
Lausuntopyyntönne: OM 1/39/2014, 29.12.2014SUMMAARISTEN RIITA-ASIOIDEN KÄSITTELYN KEHITTÄMINEN

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa:1 Siirto ulosottoviranomaiseen

Summaaristen riita-asioiden siirtämisellä ulosottoviranomaiseen tavoitellaan taloudellisia säästöjä. Vaikka ehdotusta voidaan kritisoida periaatteellisista lähtökohdista, ei ole syytä epäillä, etteikö velallisten oikeusturva olisi mahdollista säilyttää nykyisellä tasolla myös ulosottoviranomaisessa tapahtuvassa menettelyssä. Sen sijaan merkittävä käytännöllinen kysymys on se, onko selvitysmiesten ehdottama muutos kannattava investointi? Onko summaaristen asioiden käsittely ulosottoviranomaisessa tehokkaampaa kuin käräjäoikeuksissa? Jos on, millaisia hyötyjä muutoksesta saadaan ja ovatko ne riittävän suuret verrattuna muutoksen vaatimiin investointeihin. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan selvitysmiehet eivät ole esittäneet näistä kysymyksistä riittävää selvitystä, joten nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella muutosta ei voida tietopohjaisin argumentein sen paremmin kannattaa kuin vastustaakaan. Muutoksen hyötyjen osalta selvitysmiehet esittävät, että säästöjä saataisiin, koska summaaristen asioiden käsitteleminen ulosottoviranomaisissa vähentäisi nykyiseen menettelyyn verrattuna päällekkäistä työtä. Lisäksi tehokkuutta saataisiin erikoistumisen myötä. Erikoistuminen eli työntekijöiden ammattitaidon kehittäminen ja päällekkäisten työvaiheiden poistaminen varmasti tehostaa menettelyä. Selvitysmiehet eivät kuitenkaan perustele sitä, miksi näitä tehostamistoimenpiteitä ei voitaisi toteuttaa myös tuomioistuinorganisaation puitteissa. Perustelut olisivat tarpeen, koska lähtökohtaisesti summaarisia asioita käsittelevän organisaation nimellä ei pitäisi olla vaikutusta menettelyn tehokkuuteen (ks. tästä jäljempänä jakso 3). Vaikka selvitysmiesten kuvaamat hyödyt olisivat todella saavutettavissa vain ulosottoviranomaisessa, muutos on perusteltu vain, jos investoinnilla saavutetaan riittävän suuria kustannussäästöjä. Investointi on kannattava vain, jos siihen käytettäviä varoja ei voida käyttää millään muulla, tuottavammalla tavalla. Selvitysmiehet esittävät arvion, jonka mukaan muutos säästäisi henkilötyötä nykyiseen verrattuna 20–25 prosenttia. Selvitysmiesten mukaan käräjäoikeuksissa summaaristen asioiden käsittelyyn käytetään 373 henkilötyövuotta, joten henkilötyövuosiksi muutettuna muutos tarkoittaisi 74–93 henkilötyövuoden säästöä. Tämä selvitysmiesten arvio ei perustu laskelmaan – tai ainakaan sellaista ei ole esitetty. Selvitysmiesten esittämä tuottavuuden kasvu (20–25 %) on niin merkittävä, että perusteluiden puuttuessa arvioon on suhtauduttava varauksella. Vaikka työn onnistuneella organisoinnilla voidaan teoriassa saavuttaa suuri tuottavuuden kasvu, organisaatiouudistuksen onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Selvitysmiehet eivät edes yritä laskea tai arvioida investoinnin kustannuksia. Selvitysmiehet tyytyvät toteamaan, että tämän suuruusluokan muutoksen kustannuksia ei pystytä tarkasti arvioimaan (s. 115). Voitaneen kuitenkin arvioida, että kustannukset olisivat merkittäviä. Kuten selvitysmiehet kuvaavat (s. 116), summaaristen asioiden siirtäminen edellyttäisi investointeja tietojärjestelmiin ja mahdollisesti toimitiloihin. Nämä investoinnit eivät tunnetusti ole halpoja. Lisäksi selvitysmiehet jättävät kokonaan mainitsematta, että muutoksen toteuttaminen käytännössä vaatii myös merkittävän henkilötyöpanoksen (lainvalmistelu, koulutus, ohjaus, uusien toimintatapojen opettelu jne.). Selvitysmiesten mukaan Ruotsissa muutoksen aiheuttamien resurssien tarve aliarvioitiin ja asiat ruuhkautuivat (s. 115), joten voitaneen päätellä, että muutoksen toteuttaminen on työläämpää kuin etukäteen osataan arvioida. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että selvitysmiesten esitys näyttäisi perustuvan toiveeseen siitä, että muutoksesta ei tulisi liian kallis ja että se todella tuottaisi merkittäviä säästöjä. Näin suurta muutosta ei pidä lähteä toteuttamaan pelkkien toiveiden ja arvioiden varassa, vaan muutosehdotuksesta tulee tehdä asianmukainen kannattavuuslaskelma. Perusteltuja päätöksiä voidaan tehdä vasta tämän jälkeen.2 Tiedoksiantomenettelyn keventäminen

Tiedoksiantomenettelyn keventäminen on perusteltua selvitysmiesten esittämillä perusteilla. Vaikka postitiedoksiannon epäonnistuminen on riski velallisen oikeusturvan kannalta, mikään järjestelmä ei ole aukoton. Olennaisempaa on arvioida sitä, onko kevennetty tiedoksiantomenettely riittävä velallisen oikeusturvan tarpeeseen nähden.
Ottaen huomioon selvitysmiesten esittämät rajaukset postitiedoksiannon käyttöalaan, takaisinsaantiajan pidennys sekä maksuhäiriömerkinnän merkitsemisajankohdan myöhentäminen, voidaan katsoa että velallisella on kokonaisuutena arvioiden riittävät oikeusturvan takeet. Koska postitiedoksiannon käyttöönotto ei edellytä merkittäviä investointeja, edellä esitetty kritiikki kannattavuuslaskelman puuttumisesta ei ole relevantti tämän ehdotuksen kannalta. Ehdotus joka tapauksessa tuottanee säästöjä alkuinvestoinnin jäädessä hyvin vähäiseksi. Käytännössä ainoa riski säästöjen toteutumisen suhteen on se, että postitiedoksiannon käyttöönotto lisäisi merkittävästi takaisinsaantikanteita. Tätä voidaan kuitenkin pitää varsin epätodennäköisenä seurauksena, koska tiedoksiannon epäonnistuminen ei sinänsä ole takaisinsaantiperuste. Takaisinsaantia hakevan on hakemuksessa mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Siinäkin tapauksessa, että postitiedoksiannon käyttö todella lisäisi merkittävästi takaisinsaantikanteita tai aiheuttaisi yllättäviä oikeusturvaongelmia, tilanne voitaisiin korjata rajoittamalla postitiedoksiannon käyttöä.3 Käräjäoikeusmenettelyn kehittäminen

Kuten selvityksestä käy ilmi (s. 52 ss.), summaaristen asioiden kehittämistä on käsitelty lukuisissa erilaisissa selvityksissä, joissa on esitetty vuoroin summaaristen asioiden siirtoa ulosottolaitokseen ja vuoroin asioiden käsittelyn säilyttämistä tuomioistuinlaitoksessa. Tosiasiassa käsittelyorganisaation nimellä ei pitäisi olla merkitystä menettelyn tehokkuuden kannalta. Olennaista on se, miten menettely on organisoitu ja säännelty ja miten sitä johdetaan. Selvitysmiehet kuvaavat nykyisen käräjäoikeuksissa tapahtuvan summaarisen menettelyn ongelmia (s. 82–84) siten, että ne voidaan jakaa kolmen tyyppisiin ongelmiin:Organisaatio-ongelmat eli erot tuomioistuinten käsittelyaikojen välilläMenettelyongelmat eli päällekkäinen työ ulosoton kanssaHenkilöstöongelmat eli erot työntekijöiden tuottavuudessa ja yksilöiden ja yksiköiden toimintatavoissa.

Organisaatio-ongelmat ovat ratkaistavissa ottamalla summaarisissa asioissa käyttöön valtakunnallinen työjono, joka tasaa työtilanteen eri käräjäoikeuksien ja eri käsittelijöiden välillä. Jos summaariset asiat voitaisiin siirtää ulosottovirastoon käsiteltäviksi, ei liene estettä sillekään, että asiat jaettaisiin käräjäoikeuksissa käsiteltäväksi valtakunnallisesta työjonosta.Menettelyongelmat johtuvat lähinnä siitä, että nykyisin käytössä olevat tietojärjestelmät eivät kommunikoi riittävästi keskenään. Jos kaksinkertaisesta työstä päästäisiin helpoiten eroon laajentamalla ulosoton Uljas-tietojärjestelmää siten, että se soveltuu myös riidattomien asioiden käsittelyyn, ei liene estettä sille, että Uljas-tietojärjestelmä (tai mietinnössä tarkoitettu järjestelmän lisäosa) otettaisiin käyttöön käräjäoikeuksissa summaaristen asioiden käsittelyssä.

Henkilöstöongelmat johtuvat siitä, että työtä tekevät ihmiset. Näitä eroja tuskin voidaan poistaa missään järjestelmässä kokonaan, mutta niitä voidaan toki lievittää asianmukaisella johtamisella ja koulutuksella. Henkilöstön kehittämiselle ei ole mitään estettä nykyisenkään organisaation puitteissa – se voidaan toteuttaa myös hajautetussa käräjäoikeusorganisaatiossa hyödyntämällä jo olemassa olevia etäyhteyksiä ja muita tietoteknisiä valmiuksia.

Henkilöstön tuottavuutta voitaneen ainakin jossain määrin lisätä kehittämällä henkilöstön palkkausta nykyistä kannustavampaan suuntaan. Esimerkiksi haastemiehet saavat erillisen palkkion jokaisesta tiedoksiannosta. Myös summaaristen asioiden käsittelijöiden palkka voisi määräytyä osittain tehtyjen ratkaisujen määrän perusteella ja osittain laadullisten tekijöiden perusteella.
Helsingissä 13. päivänä helmikuuta 2015
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Risto Sipilä

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI Asianajaja Jarkko Männistö, Forssa